Hammasrempan jälkeen fillarilla Kroatian Splitiä kohti 🚴 – Osa 2. Kroatiaan…

Budapestin tytöt laittoi Fillarantin taas hymyilemään. Ennen tätä hammasremppaa en juuri uskaltanut suutani aukaista kuvissa.

Matka Budapestista kohti Kroatian Splitiä jatkuu. Eilen olin jo yötä tällä puolen rajaa Kutinassa ja nyt Topuskossa. Hauskoja nämä Kroatian paikkojen nimet. Kutinasta…Topuskoon. Tai niinkuin Facebookissa joku oli vääntänyt sen Top usko. Tänään pidin välipäivän reissaamisesta täällä Topuskossa ihan extemporee. Aivan fantastinen asunto ja kaunista luonnon rauhaa ympärillä. Aamulla varasin Booking.com ja sain sieltä vahvistuksen samaan asuntoon (15 euroa)..

Aivan loistokämppä tämä Studio apartman Trdina. Kelpaa täällä köllötellä 15 euron hintaan.
Vai mitäs tykkäät itse…mitähän Suomessa pitäisi maksaa vuorokaudesta vastaavasta??
Ei nyt sentään ihan Nykissä…mutta ulkomailla kuitenkin.
Vieraanvaraista touhua. Jääkaapissa on Slivovitsia ja erilaisia talon liköörejä ilmaiseksi käytettäväksi.

Hauska juttu ja jotenkin kuvaa myös tämän huoneiston fiilistä. Tulin kämpille iltapuoleen takaisin Bosnia Hertsegovina-reissusta pizza-laatikon kanssa. Emäntä ja isäntä olivat terassilla ja isäntä huikkasi minut pysähtymään. Hän toi upean lautasen täynnä leikkeitä. Ojennuin maistamaan yhtä, mutta hän näytti että koko lautanen on minulle, Wau! Ei muuta kuin terassille syömään pizzaa ja noita ihania leikkeitä. Iso osa jää vielä aamupalaksi.

Talo tarjosi leikkelelautasen Fillarantille. Hieno ele isännältä ja emännältä. Kumpikaan ei puhunut sanaakaan englantia etc.

Reissu Budapestista tänne Kroatiaan on edennyt hienosti. Sään haltijat ovat olleet varsinkin viime päivänä Fillarantin puolella. Lämmintä on ollut 25-28 astetta iltapäivisin, kevyt myötätuuli 1-3 m/s on avittanut matkan tekoa. Tämä on pelkkää nautintoa! Taidan olla nyt suunnilleen puolimatkassa kohti Splitiä. Elämä hymyilee ja Trek-ratsuni lepäilee tuossa asuntoni terassilla.

Luotettava Trek-matkaratsuni nojaa asuntoni viinirypäle-aitaan. Vielä en ole maistanut, mutta pitääpä maistaa.

 

Kroatia on Suomea pienempi maa. Wikipedian mukaan vain noin 4,3 miljoonaa asukasta. Sillä on myrskyisän historia täällä Balkanin ruutirtynnyrissä. Zagrep on pääkaupunki. Itselleni Kroatia on jo ennestään tuttu vuodelta 1977, jolloin ystäväni Raulin kanssa teimme fillarireissun Jugoslaviaan ja Unkariin. Nyt on kiva tutustua uudelleen paikalliseen elämän menoon aika pitkän rupeaman jälkeen. Suunnittelemani reitti yhtyy tuohon 1977 reissun reittiin Slunjissa, mikä on lähellä Plitwicka Jezeran kuuluisaa kansallispuistoa. Tarkoitukseni on ajella parina päivänä samaa tietä kumin silloin joskus menneisyydessä.

Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kroatia

 

Matkalla Splitiin: Barcs – Kutina keskiviikko 11.9.2019, 93 km / 607 km

Illalla jo kävin tsekkaamassa raja-aseman Kroatiaan. Nyt oli aamupäivällä helppo ajaa siitä läpi noin varttitunnissa.

Suomen passi on kova sana ympäri maailmaa. Nytkin tällä rajalla Unkarista Kroatiaan sain pelkkiä kannustuksia, kun kerroin olleeni Budapestissa hammashoidossa ja nyt suuntaavani fillarilla kohti Splitiä. Fillari rules…

Tervetuloa Kroatiaan heti tulliaseman jälkeen…
Tältä näyttää Kroatia heti maahan tulon jälkeen. Ei hassumpaa, kutsuva…
Tiet täällä Kroatiassa näyttävät olevan loistokunnossa Unkarin jälkeen.

Ensimmäisen päivän ajo sujui hienosti. Panen tuohon näkyviin reittikartan. Unkarin puolella manasin noita pyöräilyn kieltäviä liikennemerkkejä. Täällä Kroatiassa ei ollut niiden suhteen enää mitään ongelmaa. Rajan myötä kuutostie muuttui viitostieksi. Mutta kaikki pyörätiekieltomerkit loppuivat samantien. Tie oli luonteeltaan samanlainen kaksi kaistaa ilman piennarta, mutta erittäin hyväpintainen.

Tässä päivän reitti Unkarin Barcsia Kroatian Kutinaan.

 

 

 

Matkalla Splitiin: Kutina – Topusko torstai 12.9.2019, 102 km / # 709 km

Satasen reitti Kutinasta Topuskoon oli aika helppo. Muutamia pikku kinkareita…

Kyllä nuo ilmanhaltijat ovat hemmotelleet Fillaranttia tällä reissulla varsinkin täällä Kroatiassa. Ideaalilämpö reilu 25 astetta iltapäivällä varjossa, aurinko paistaa ja kevyt muutaman metrisekunnin myötäinen avittaa ajamista. Ei parempaa keliä oikein voi toivoa. Tämän päivän reitti kulki Popovacasta Sisakiin ja Petrinjan sekä Glinan kautta Topuskoon. Tässä muutamia kuvia alkumatkasta Petrinjaan asti.

Alussa PikkuG yritti viedä minut moottoritielle, mutta korjausliikkeen jälkeen ajelin aika pitkään pikkuteitä asutuksen läpi.
Näitä hautausmaakuvia tulee otettua vähintään kerran reissua kohti Ulla-vaimon pyynnöstä.
Sillalta kuvattu ja tuolla alhaalla on onkiporukkaa. Aika sameina näköistä vettä.
Petrinja oli sopiva taukopaikka iltapäivällä. Petriina-tytärtämme kutsuin joskus Petrinjaksi tai Petruskaksi.

Petrinjassa minulla oli mielleyhtymä vanhempaan tyttäreemme Petriinaan. Panin sieltä tämän kuvan kera Mese-viestin Petriinalle ja Ulla-vaimolleni. Petrinjassa oli sopiva hetki myös tankata. Söin valtavan kebabin yhdessä pikkubaarissa. Tuo allaoleva kuva ei vaan tee ihan oikeutta, koska olin siitä jo rämpinyt noin puolet pohjattomaan kitaani.

Tuosta jättikebabista on liki puolet jo hävinnyt Fillarantin pohjattomaan kitaan.

Loppumatkalla noin kahdeksankymmenen kilometrin vaiheilla alkoi tulla pikku nousuja, joissa sai hien pinnalle. Tosin ei pitänyt kiivetä korkealle vain noin 170 metriin, mutta välillä oli aika jyrkkiä kohtia. Mutta nuo laskut hyvällä tien pinnalla ovat nautittavia. Tänäänkin mentiin reilusti yli viittäkymppiä.

Ylämäen jälkeen seuraa aina alamäki jossakin vaiheessa. Tällä reissulla on muutamaan kertaan saanut kuudenkympin kyydit.
Näitä Kroatian lippuja liehui joissakin kylissä liki joka talossa. Komean näköistä liputusta.

Topuskoon tulin viiden kuuden pinnassa. Fillarinavini PikkuG vei minut ensin väärään paikkaan. Kysyin yhdestä talosta ja ajelin takaisin puoli kilometriä, niin oikea talo löytyi. Studio apartman Trdina oli loistovalinta. Hieno asunto ja upea emäntä ja isäntä, kuten tuolla postauksen alussa jo mainostin. Paikka oli noin kolme kilometriä Topuskon pienestä kaupungista keskellä luonnon rauhaa. Illalla oli ihana istua terassilla lämpimässä syysillassa ja katsella rauhallista maisemaa.

Studio apartman Trdinaa voi syystä suositella eikä ison asunnon hintakaan päätä huimannut 15 euroa yö.
Auringon laskua oli hieno seurata asuntoni terassilta.
Ja aamuinen näkymä terassiltani hiukan toiseen suuntaan.
Nyt on jo aurinko ehtinyt korkealle ja ilma lämmennyt mukavasti.

 

Matkalla Splitiin: Välipäivä Topuskossa perjantai 13.9.2019, 70 km / # 779 km

 

Aamulla kun heräsin Topuskon asunnossani, päätin samantien jäädä tänne toiseksikin yöksi, jos se vaan on mahdollista. Booking-com oli samaa mieltä ja otti luottokortiltani 15 euroa toisesta yöstä. Topusko on vajaa kolmekymmentä kilometriä Bosnia Hertsegovinan rajasta ja päätin tehdä pienen ulkomaan matkan vapaapäivän kunniaksi. Läksin puolilta päivin ajelemaan rajakaupunki Malvevacia kohti.

Asunnostani Topuskoon johti tämä kaunis ja hyväkuntoinen kylätie.
Tuolla jo Topusko näkyykin noin kilometrin päässä. Matkaa sinne asunnostani oli kolmisen kilometriä.
Tämä joki seuraili tietä, jota ajoin Topuskosta Bosnia Herzegovinaan. Se oli samalla rajajoki tien vasemmalla puolella.
Kumpuilevaa ja rauhallista maalaismaisemaa ajamani tien varrella.

Rajalla oli pitkät autojonot ehkä noin puoli kilometriä. No fillari kun on alla, sillä oli hyvä ohittaa koko jono ja tyrkätä itsensä tulliluukulle. Törkeätä ehkä, mutta ei siinä kukaan protestoinut. Velika Kladusa oli Bosnia Hertsegovinan rajakaupunki, missä tuli sitten hiukan surfattua. Ensin paikallinen olut ja ennen poislähtöä kävin vielä syömässä kunnon risoton. Reilu tunnin reissu naapurimaahan ja sitten taas samaa reittiä takaisin.

Tässä olen jo päässyt tullista läpi. Tullimies kummankin maan puolella katsoi passin ja toivotti hyvää matkaa.
Tässä tätä pitkää autojonot jonottamassa rajalle. Kätevästi pääsi fillarilla jonon ohi.
Ensimmäiset siemaukset Bosnia Herzegovinan olutta. Siellä oli käytössä pieni pullokoko ei siis puoli litraa niinkuin naapurimaassa.
Tukeva risotto valmisteli Fillarantin kotimatkalle kohti Topuskoa.
Sotauhrien muistomerkki. Oli järkyttävä katsoa pitkää listaa vuosina 1992-1995 menehtyneistä nuorista miehistä.

 

Samaa reittiä ajelin sitten iltapuoleen takaisin mainioon asuntooni Topuskossa. Tuollainen 70 kilometrin ulkomaan reissu tuli tehtyä vapaapäivän merkeissä. Pizzalaatikon nappasin mukaan Topuskon yhdestä ravintolasta. Tavoitteellinen ostos, koska siitä jäi osa lähtöaamu aamiaiseksi.

Kartassa näkyy välipäivän ulkomaan reissuni reitti.
Aamumaisemani Topuskon asunnon terassilta poislähtölaamuna. Lämpötila aamulla oli noin 15-16 astetta mutta lämpeni nopeasti iltapäiväksi kymmenen astetta.

 

 

Matkalla Splitiin: Topusko – Grabovac lauantai 14.9.2019, 78 km / 857 km

Matka jatkui välipäivän jälkeen. Nyt alkoivat nousut. Tänään oli aika hikinen päivä vaikka matkaa ei ollut kuin vajaa kahdeksankymppiä. Nousumetrejä kertyi noin tuhat vaikka ei noustu vielä kuin noin 420 metriin. Mutta nousuja ja laskuja oli paljon varsinkin reitin loppuosalla. Ilma oli taas samanlainen, lämmin ja vähätuulinen. Varasin jossakin vaiheessa matkan varrella huoneen kymmenkunta kilometriä ennen Plitvicen kansallispuistoa Grabovacin pikkukylästä.

Alkumatka (vajaa 30 km) olikin tuttu eiliseltä Bosnia Hertsegovina-reissulta. Siitä jatkoin rajan pintaa pitkin kohti Slunjin kaupunkia, missä ajamisen rauha loppuikin, koska tähän menessä olin ajanut kaunista ja rauhallista paikallistietä. Pikkutie yhtyi Slunjin kaupungissa valtatie ykköseen ( E71). Eurooppa-tie oli aika kapea ja siinä oli melkoinen liikenne. Ei ollut mitään herkkua ajaa.

Tässä vielä kuvia paikallistien maisemista, ennen sen yhtymistä Eurooppatiehen. Hyväpintainen ja rauhallinen tie ajaa…

Kuva on otettu Cetingradin kaupungin jälkeen
Tässä kuva samasta paikasta taaksepäin. Cetingradin kirkko häämöttää tuolla taka-alalla.

Vielä kolmaskin kuva samasta taukopaikasta.

Nyt on matka jatkunut jo muutaman kymmentä kilometriä ja olen jo lähellä Slunjin kaupunkia. Aika kovaa kiipeämistä oli näillä
Mutta komeat maisemat ylhäältä palkitsevat kiipeämisen vaivan.

Paikallistien päättyminen Slunjissa oli samalla nostalgiahetki. Siinä tieni yhtyi vuonna 1977 poljettuun Jugoslavia-Unkari-reittiin. Tulimme fillareilla ystäväni Raulin kanssa Albanian rajalta Adrianmeren rannikkotietä ja nousimme sitten sisämaahan kohti Zagrepia. Tänään Slunjissa tapasin tuon reitin ja ajelen sitä nyt alaspäin ohi Plitvicen kansallispuiston (missä kävimme Raulin kanssa vuonna 1977) aina Cracasiin asti, missä tiemme taas erkanevat. Itse jatkan nyt sisämaan reittiä, kun taas silloin vuonna 1977 tulimme rannikolta. Tosin tämän reissun päätöskohta Split on taas yhtymäkohta tuohon vanhan reissuun. Laitan tuon 1977 vuoden ”reissublogin” tähän. Silloin elettiin ison Jugoslavian ja sen tiukan isännän Titon aikaa… Oli se aikalailla erilaista reissaamista yli neljäkymmentä vuotta sitten. Mutta pojat olivat silloin jo kovia poikia!

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/02/03/antin-ja-raulin-fillarireissu-jugoslaviaan-ja-unkariin-vuonna-1977/

Löytäisinkö muutaman vuoden 1977 reissukuvan… Kuvat ovat heikkolaatuisia mutta autenttisia, koska ne ovat vanhoista reissudiakuvista, jotka on myöhemmin heijastettu valkokankaalle ja kuvattu siitä kameralla.

Rauli polkee… siihen aikaan vuoristoteillä ei välttämättä ollut päällystettä. Aikamoinen tieosuus!
Samalla tiellä Fillarantti painaa alaspäin. Pyörä ja renkaat olivat kovilla.
Taitaa olla Kotorinlahti tuolla alhaalla. Huomaa sen ajan Peugeot-kypärä…;)
Oli sentään noilla pääteillä asfalttia. Tässä mennään kohti Plitwicka Jerezen kansallispuistoa.
Plitwicka Jezeran kansallispuisto oli jo vuonna 1977 Titon Jugoslavian suosittu turistikohde.
Tällä 2019 reissulla nuo putoukset ja järvet jäivätkin näkemättä.

Lauantai oli aika hikinen ajopäivä. Puolimatkan jälkeen alkoivat nousut ja ilma oli tuollaiset 26-28 astetta varjossa. Ei siis mitään Kaakkois-Aasian lämpöä, mutta hyvin tarkeni varsinkin noissa kiipeämisissä. Varsinkin kun en ole mikään kevyt vuoristokauris. Paino kun huitelee lähempänä sataa kuin ysikymppiä. Mutta hyvin noista ylä- ja nautittavista alamäistä taas selvittiin. Tosin ykköstien liikenne välillä hiukan pelotti. Siinä ei käytännössä ollut piennarta vaan valkoinen viiva oli maalattu aivan asfaltin reunaan ja liikenne oli sangen kovaa. Varsinkin nuo bussit tahtovat melkein hipaista…

Tässä Trek-ratsuni ihailee maisemia kovan kiipeämisen jälkeen. Olen kohta saapumassa Slunjin kaupunkiin.
Radler on raikas pyöräilijän juoma, olutta ja limsaa ja alkoholipitoisuus vain 2,0%.

Enää on noin 250 kilometriä Splitiin täältä Slunjin vaiheilta. Slunj on maalauksellinen pikkukaupunki. Ennen kaupunkiin ajoa on suosittu Rastoke-alue, missä on putouksia, ravintoloita ym. Itse en viitsinyt ajaa sinne alas vaan katselin ja otin muutaman kuvan ylhäältä ykköstieltä käsin. Slunjissa sen sijaan pysähdyin ja kävin syömässä – yllätys yllätys pizzan sijaan valitsin nyt höyryävän kuuman lasagnevuoan.

Rastoken-alueen vesiputoukset ennen Slunjin saapumista ylhäältä ykköstieltä katsottuna.

Majotuin Grabovacissa Apartman Vinkoviciin kuuden pinnassa. Majapaikasta on matkaa Splitwicka Jezeran kansallispuistoon noin kymmenkunta kilometriä. Aika vaatimaton ja pieni huone, mutta perustarpeet kohdillaan.

 

 

Matkalla Splitiin: Grabovac – Udbina sunnuntai 15.9.2019, 63 km / 920 km

 

Splitwicka Jezeran kansallispuistoa katselin tällä kertaa vain ohiajaessani ykköstieltä käsin.

Sunnuntai onkin sitten edeltä käsin kovin kiipeämispäivä. Reitin suunnittelin Suomessa etukäteen Ridewithgps-ohjelmalla ja korkein reitin kohta osuu tämän päivän varrelle. Tosin kahdesta reittivaihtoehdosta valitsin tämän hieman pitemmän, mutta hieman matalamman version. Suorempi reitti olisi kohonnut yli kilometriin, mutta tässä vaihtoehdossa jäädään reiluun 800 metriin.

Sunnuntain reitti kohosi lopussa 835 metriin Udbinassa. Taitaa olla reissun korkein kohta.

Loppujen lopuksi tuo kiipeäminen olikin helpompi kuin sitä Komoot-sovelluksen kautta katsoin etukäteen. Komoot varoitteli punaisella värillä heti tuossa viiden kilometrin päässä 15% jyrkkyyttä. Siinä olisi joutunut talutushommiin. Tosiasiassa tuossa alkureitillä oli jyrkimmät kohdat, mutta oma tallennusohjelmani Ridewithgps rekisteröi vain noin 9% kaltevuuden. No oli siinäkin kipuamista. Jyrkimmän muutaman kilometrin jälkeen, kiipeäminen jatkui hiukan loivempana yli 15 kilometriä tuonne noin 780 metrin korkeuteen. Mutta tuo oli lastenleikkiä viime Jaavanreissuni hevosenleikkiin, missä kiipesin liki merenpinnan tasosta noin 55 km yhtämittaan 1920 metrin korkeuteen ja talutin siitä noin seitsemän kilometriä. Silloin pahimmat paikat olivat yli 15% ja lämpöä oli 36-38 astetta varjossa.

Tältä näyttää Splitwicka Jerezan esittelykartta tätä nykyään. Vuonna 1977 se ei ollut ollenkaan noin havainnollinen.

Splitwickan ohitin tällä kertaa. Toki pysähdyin sen ykkösportille ja katselin pitkää turistijonoa, lähinnä näytti olevan aasialaisia. Tulin sinne joskus kymmenen puoli yhdentoista pinnassa. Portit avautuivat vasta yhdeltätoista. Lisäksi pääsymaksu olisi ollut liki 35 euroa. Kevyt ohitus ja muutama kuva tieltä käsin tällä kertaa. Viimeksi vuonna 1977 sentään tuli käytyä ja kerättyä äitienpäiväkukat kirjeeseen nuorelle Ulla-vaimolle.

Noin jäi Splitwicka taakse ja matka jatkui vilkasta ykköstietä etelään.
Komeaa maisemaa tämä tie antaa koko ajan, mutta jotenkin sille tulee immuuniksi, koska liikennettä on aika paljon.

Kansallispuiston jälkeen jyrkin nousu loppui, mutta nousua jatkui vielä pitkään. Onneksi tänään sunnuntaina liikenne oli hiljaisempaa kuin eilen, mutta aika paljon tätä Eurooppa-tietä kuljetaan. Fillaristeja näin muistaakseni vai yhden vastaantulevan reissupyöräilijän enkä edes pystynyt pysähtymään liikenteen takia. Pelkästään moikattiin.

Näitä Honey- (tai Med) ja Sir-Cheese-myyntipisteitä oli matkan varrella yhtenään välillä sadan metrin välein.

Ennen loppunousua Udbinaan oli vielä noin 730 metriin nousu jossakin vaiheessa. Kello oli suunnilleen iltapäivällä kaksi, kun päätin vielä haukata jotain ennen loppunousua ehkä tämän reissun korkeinta. Söin ihan maittavan lihapata-annoksen tienvarsiravintolassa muutama kilometri ennen loppunousua. En tiedä oliko siinä mitään järkeä, sillä kun kipusin viimeistä muutaman kilometrin 7-8 % pätkää ylös Udbinaan, tuli muutaman kerran kunnon liharöyhtäisyt. Sen verran tuhti annos tuo oli. Onneksi en sentään ottanut olutta sen kanssa vaan tyydyin vesipulloon. Tuosta vedestä muuten… Koko reissun Unkarissa ja Kroatiassa olen majapaikoissa juonut vain kraanavettä, tosin oluen ohella. Samoin muutamassa kahvilassa olen huomannut, että hanasta täyttävät vesilasin kahvin kanssa.

Täällä olen Udbinassa ylhäällä 835 metrin korkeudessa. Alhaalla oleva tasanko on reilussa 600 metrissä.
Krbavan tasanko on valtavan kokoinen. Ei mahdu kameran näkökulmaan.
Tällä laajalla tangolla käytiin 9.9.1493 kuuluisa Krbavan taistelu kroattien ja ottomaanien välillä. Ottomaanit ottivat alueen hallintaansa 1527-1699.

Oli hieno fiilis päästä ylös loppujen lopuksi. Aika tiukka muutaman kilometrin ja 7-8 % nousu oli tänne pikkukaupunkiin. Ykköstie oli yleisesti ottaen loivempaa noissa kiipeämiskohdissa, sen alkumatkan jyrkän osuuden jälkeen. Mutta kun paikallistie kääntyi tänne kaupunkiin, edessä oli kunnon serpentiini. Oma PikkuG näytti ylhäällä +835 metriä ja kännykkäni näytti vielä kymmenen metriä korkeampaakin. No palkinto piti saada ja se näkyy tuossa kuvassa! Kämppä löytyi sen jälkeen vajaan puolen kilometrin päästä PikkuGeen suosiollisella avustuksella.

Tässä on ansaittu palkinto päivän kiipeämisestä!

Parisataa kilometriä on enää reissun päätepisteeseen Splitiin. Toki riippuu reitistä. Minulla on vielä mukavasti aikaa. Nyt on sunnuntai-ilta 15.9. Ja kone lähtee Splitistä vasta 20.9. Kello on nyt jo yli iltakymmenen ja kohta pitää alkaa koiria. Taitaa jatkosuunnitelmat jäädä huomiseen…

Udbinan majapaikkani on Japodski Forum. Pyykit on pesty ja kuivatettu ja kämppä on sekaisin.

Taidan panna tämän Matkalla Splitiin-blogini toisen osan samantien jakeluun. Tänään maanantaina on tarkoitus ajaa Knin kaupunkiin. Matkaa sinne on noin 90 kilometriä. Varasin sieltä motelliasuinpaikan…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s