Hammasrempan jälkeen fillarilla Kroatian Splitiä kohti 🚴 – Osa 2. Kroatiaan…

Budapestin tytöt laittoi Fillarantin taas hymyilemään. Ennen tätä hammasremppaa en juuri uskaltanut suutani aukaista kuvissa.

Matka Budapestista kohti Kroatian Splitiä jatkuu. Eilen olin jo yötä tällä puolen rajaa Kutinassa ja nyt Topuskossa. Hauskoja nämä Kroatian paikkojen nimet. Kutinasta…Topuskoon. Tai niinkuin Facebookissa joku oli vääntänyt sen Top usko. Tänään pidin välipäivän reissaamisesta täällä Topuskossa ihan extemporee. Aivan fantastinen asunto ja kaunista luonnon rauhaa ympärillä. Aamulla varasin Booking.com ja sain sieltä vahvistuksen samaan asuntoon (15 euroa)..

Aivan loistokämppä tämä Studio apartman Trdina. Kelpaa täällä köllötellä 15 euron hintaan.
Vai mitäs tykkäät itse…mitähän Suomessa pitäisi maksaa vuorokaudesta vastaavasta??
Ei nyt sentään ihan Nykissä…mutta ulkomailla kuitenkin.
Vieraanvaraista touhua. Jääkaapissa on Slivovitsia ja erilaisia talon liköörejä ilmaiseksi käytettäväksi.

Hauska juttu ja jotenkin kuvaa myös tämän huoneiston fiilistä. Tulin kämpille iltapuoleen takaisin Bosnia Hertsegovina-reissusta pizza-laatikon kanssa. Emäntä ja isäntä olivat terassilla ja isäntä huikkasi minut pysähtymään. Hän toi upean lautasen täynnä leikkeitä. Ojennuin maistamaan yhtä, mutta hän näytti että koko lautanen on minulle, Wau! Ei muuta kuin terassille syömään pizzaa ja noita ihania leikkeitä. Iso osa jää vielä aamupalaksi.

Talo tarjosi leikkelelautasen Fillarantille. Hieno ele isännältä ja emännältä. Kumpikaan ei puhunut sanaakaan englantia etc.

Reissu Budapestista tänne Kroatiaan on edennyt hienosti. Sään haltijat ovat olleet varsinkin viime päivänä Fillarantin puolella. Lämmintä on ollut 25-28 astetta iltapäivisin, kevyt myötätuuli 1-3 m/s on avittanut matkan tekoa. Tämä on pelkkää nautintoa! Taidan olla nyt suunnilleen puolimatkassa kohti Splitiä. Elämä hymyilee ja Trek-ratsuni lepäilee tuossa asuntoni terassilla.

Luotettava Trek-matkaratsuni nojaa asuntoni viinirypäle-aitaan. Vielä en ole maistanut, mutta pitääpä maistaa.

 

Kroatia on Suomea pienempi maa. Wikipedian mukaan vain noin 4,3 miljoonaa asukasta. Sillä on myrskyisän historia täällä Balkanin ruutirtynnyrissä. Zagrep on pääkaupunki. Itselleni Kroatia on jo ennestään tuttu vuodelta 1977, jolloin ystäväni Raulin kanssa teimme fillarireissun Jugoslaviaan ja Unkariin. Nyt on kiva tutustua uudelleen paikalliseen elämän menoon aika pitkän rupeaman jälkeen. Suunnittelemani reitti yhtyy tuohon 1977 reissun reittiin Slunjissa, mikä on lähellä Plitwicka Jezeran kuuluisaa kansallispuistoa. Tarkoitukseni on ajella parina päivänä samaa tietä kumin silloin joskus menneisyydessä.

Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kroatia

 

Matkalla Splitiin: Barcs – Kutina keskiviikko 11.9.2019, 93 km / 607 km

Illalla jo kävin tsekkaamassa raja-aseman Kroatiaan. Nyt oli aamupäivällä helppo ajaa siitä läpi noin varttitunnissa.

Suomen passi on kova sana ympäri maailmaa. Nytkin tällä rajalla Unkarista Kroatiaan sain pelkkiä kannustuksia, kun kerroin olleeni Budapestissa hammashoidossa ja nyt suuntaavani fillarilla kohti Splitiä. Fillari rules…

Tervetuloa Kroatiaan heti tulliaseman jälkeen…
Tältä näyttää Kroatia heti maahan tulon jälkeen. Ei hassumpaa, kutsuva…
Tiet täällä Kroatiassa näyttävät olevan loistokunnossa Unkarin jälkeen.

Ensimmäisen päivän ajo sujui hienosti. Panen tuohon näkyviin reittikartan. Unkarin puolella manasin noita pyöräilyn kieltäviä liikennemerkkejä. Täällä Kroatiassa ei ollut niiden suhteen enää mitään ongelmaa. Rajan myötä kuutostie muuttui viitostieksi. Mutta kaikki pyörätiekieltomerkit loppuivat samantien. Tie oli luonteeltaan samanlainen kaksi kaistaa ilman piennarta, mutta erittäin hyväpintainen.

Tässä päivän reitti Unkarin Barcsia Kroatian Kutinaan.

 

 

 

Matkalla Splitiin: Kutina – Topusko torstai 12.9.2019, 102 km / # 709 km

Satasen reitti Kutinasta Topuskoon oli aika helppo. Muutamia pikku kinkareita…

Kyllä nuo ilmanhaltijat ovat hemmotelleet Fillaranttia tällä reissulla varsinkin täällä Kroatiassa. Ideaalilämpö reilu 25 astetta iltapäivällä varjossa, aurinko paistaa ja kevyt muutaman metrisekunnin myötäinen avittaa ajamista. Ei parempaa keliä oikein voi toivoa. Tämän päivän reitti kulki Popovacasta Sisakiin ja Petrinjan sekä Glinan kautta Topuskoon. Tässä muutamia kuvia alkumatkasta Petrinjaan asti.

Alussa PikkuG yritti viedä minut moottoritielle, mutta korjausliikkeen jälkeen ajelin aika pitkään pikkuteitä asutuksen läpi.
Näitä hautausmaakuvia tulee otettua vähintään kerran reissua kohti Ulla-vaimon pyynnöstä.
Sillalta kuvattu ja tuolla alhaalla on onkiporukkaa. Aika sameina näköistä vettä.
Petrinja oli sopiva taukopaikka iltapäivällä. Petriina-tytärtämme kutsuin joskus Petrinjaksi tai Petruskaksi.

Petrinjassa minulla oli mielleyhtymä vanhempaan tyttäreemme Petriinaan. Panin sieltä tämän kuvan kera Mese-viestin Petriinalle ja Ulla-vaimolleni. Petrinjassa oli sopiva hetki myös tankata. Söin valtavan kebabin yhdessä pikkubaarissa. Tuo allaoleva kuva ei vaan tee ihan oikeutta, koska olin siitä jo rämpinyt noin puolet pohjattomaan kitaani.

Tuosta jättikebabista on liki puolet jo hävinnyt Fillarantin pohjattomaan kitaan.

Loppumatkalla noin kahdeksankymmenen kilometrin vaiheilla alkoi tulla pikku nousuja, joissa sai hien pinnalle. Tosin ei pitänyt kiivetä korkealle vain noin 170 metriin, mutta välillä oli aika jyrkkiä kohtia. Mutta nuo laskut hyvällä tien pinnalla ovat nautittavia. Tänäänkin mentiin reilusti yli viittäkymppiä.

Ylämäen jälkeen seuraa aina alamäki jossakin vaiheessa. Tällä reissulla on muutamaan kertaan saanut kuudenkympin kyydit.
Näitä Kroatian lippuja liehui joissakin kylissä liki joka talossa. Komean näköistä liputusta.

Topuskoon tulin viiden kuuden pinnassa. Fillarinavini PikkuG vei minut ensin väärään paikkaan. Kysyin yhdestä talosta ja ajelin takaisin puoli kilometriä, niin oikea talo löytyi. Studio apartman Trdina oli loistovalinta. Hieno asunto ja upea emäntä ja isäntä, kuten tuolla postauksen alussa jo mainostin. Paikka oli noin kolme kilometriä Topuskon pienestä kaupungista keskellä luonnon rauhaa. Illalla oli ihana istua terassilla lämpimässä syysillassa ja katsella rauhallista maisemaa.

Studio apartman Trdinaa voi syystä suositella eikä ison asunnon hintakaan päätä huimannut 15 euroa yö.
Auringon laskua oli hieno seurata asuntoni terassilta.
Ja aamuinen näkymä terassiltani hiukan toiseen suuntaan.
Nyt on jo aurinko ehtinyt korkealle ja ilma lämmennyt mukavasti.

 

Matkalla Splitiin: Välipäivä Topuskossa perjantai 13.9.2019, 70 km / # 779 km

 

Aamulla kun heräsin Topuskon asunnossani, päätin samantien jäädä tänne toiseksikin yöksi, jos se vaan on mahdollista. Booking-com oli samaa mieltä ja otti luottokortiltani 15 euroa toisesta yöstä. Topusko on vajaa kolmekymmentä kilometriä Bosnia Hertsegovinan rajasta ja päätin tehdä pienen ulkomaan matkan vapaapäivän kunniaksi. Läksin puolilta päivin ajelemaan rajakaupunki Malvevacia kohti.

Asunnostani Topuskoon johti tämä kaunis ja hyväkuntoinen kylätie.
Tuolla jo Topusko näkyykin noin kilometrin päässä. Matkaa sinne asunnostani oli kolmisen kilometriä.
Tämä joki seuraili tietä, jota ajoin Topuskosta Bosnia Herzegovinaan. Se oli samalla rajajoki tien vasemmalla puolella.
Kumpuilevaa ja rauhallista maalaismaisemaa ajamani tien varrella.

Rajalla oli pitkät autojonot ehkä noin puoli kilometriä. No fillari kun on alla, sillä oli hyvä ohittaa koko jono ja tyrkätä itsensä tulliluukulle. Törkeätä ehkä, mutta ei siinä kukaan protestoinut. Velika Kladusa oli Bosnia Hertsegovinan rajakaupunki, missä tuli sitten hiukan surfattua. Ensin paikallinen olut ja ennen poislähtöä kävin vielä syömässä kunnon risoton. Reilu tunnin reissu naapurimaahan ja sitten taas samaa reittiä takaisin.

Tässä olen jo päässyt tullista läpi. Tullimies kummankin maan puolella katsoi passin ja toivotti hyvää matkaa.
Tässä tätä pitkää autojonot jonottamassa rajalle. Kätevästi pääsi fillarilla jonon ohi.
Ensimmäiset siemaukset Bosnia Herzegovinan olutta. Siellä oli käytössä pieni pullokoko ei siis puoli litraa niinkuin naapurimaassa.
Tukeva risotto valmisteli Fillarantin kotimatkalle kohti Topuskoa.
Sotauhrien muistomerkki. Oli järkyttävä katsoa pitkää listaa vuosina 1992-1995 menehtyneistä nuorista miehistä.

 

Samaa reittiä ajelin sitten iltapuoleen takaisin mainioon asuntooni Topuskossa. Tuollainen 70 kilometrin ulkomaan reissu tuli tehtyä vapaapäivän merkeissä. Pizzalaatikon nappasin mukaan Topuskon yhdestä ravintolasta. Tavoitteellinen ostos, koska siitä jäi osa lähtöaamu aamiaiseksi.

Kartassa näkyy välipäivän ulkomaan reissuni reitti.
Aamumaisemani Topuskon asunnon terassilta poislähtölaamuna. Lämpötila aamulla oli noin 15-16 astetta mutta lämpeni nopeasti iltapäiväksi kymmenen astetta.

 

 

Matkalla Splitiin: Topusko – Grabovac lauantai 14.9.2019, 78 km / 857 km

Matka jatkui välipäivän jälkeen. Nyt alkoivat nousut. Tänään oli aika hikinen päivä vaikka matkaa ei ollut kuin vajaa kahdeksankymppiä. Nousumetrejä kertyi noin tuhat vaikka ei noustu vielä kuin noin 420 metriin. Mutta nousuja ja laskuja oli paljon varsinkin reitin loppuosalla. Ilma oli taas samanlainen, lämmin ja vähätuulinen. Varasin jossakin vaiheessa matkan varrella huoneen kymmenkunta kilometriä ennen Plitvicen kansallispuistoa Grabovacin pikkukylästä.

Alkumatka (vajaa 30 km) olikin tuttu eiliseltä Bosnia Hertsegovina-reissulta. Siitä jatkoin rajan pintaa pitkin kohti Slunjin kaupunkia, missä ajamisen rauha loppuikin, koska tähän menessä olin ajanut kaunista ja rauhallista paikallistietä. Pikkutie yhtyi Slunjin kaupungissa valtatie ykköseen ( E71). Eurooppa-tie oli aika kapea ja siinä oli melkoinen liikenne. Ei ollut mitään herkkua ajaa.

Tässä vielä kuvia paikallistien maisemista, ennen sen yhtymistä Eurooppatiehen. Hyväpintainen ja rauhallinen tie ajaa…

Kuva on otettu Cetingradin kaupungin jälkeen
Tässä kuva samasta paikasta taaksepäin. Cetingradin kirkko häämöttää tuolla taka-alalla.

Vielä kolmaskin kuva samasta taukopaikasta.

Nyt on matka jatkunut jo muutaman kymmentä kilometriä ja olen jo lähellä Slunjin kaupunkia. Aika kovaa kiipeämistä oli näillä
Mutta komeat maisemat ylhäältä palkitsevat kiipeämisen vaivan.

Paikallistien päättyminen Slunjissa oli samalla nostalgiahetki. Siinä tieni yhtyi vuonna 1977 poljettuun Jugoslavia-Unkari-reittiin. Tulimme fillareilla ystäväni Raulin kanssa Albanian rajalta Adrianmeren rannikkotietä ja nousimme sitten sisämaahan kohti Zagrepia. Tänään Slunjissa tapasin tuon reitin ja ajelen sitä nyt alaspäin ohi Plitvicen kansallispuiston (missä kävimme Raulin kanssa vuonna 1977) aina Cracasiin asti, missä tiemme taas erkanevat. Itse jatkan nyt sisämaan reittiä, kun taas silloin vuonna 1977 tulimme rannikolta. Tosin tämän reissun päätöskohta Split on taas yhtymäkohta tuohon vanhan reissuun. Laitan tuon 1977 vuoden ”reissublogin” tähän. Silloin elettiin ison Jugoslavian ja sen tiukan isännän Titon aikaa… Oli se aikalailla erilaista reissaamista yli neljäkymmentä vuotta sitten. Mutta pojat olivat silloin jo kovia poikia!

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/02/03/antin-ja-raulin-fillarireissu-jugoslaviaan-ja-unkariin-vuonna-1977/

Löytäisinkö muutaman vuoden 1977 reissukuvan… Kuvat ovat heikkolaatuisia mutta autenttisia, koska ne ovat vanhoista reissudiakuvista, jotka on myöhemmin heijastettu valkokankaalle ja kuvattu siitä kameralla.

Rauli polkee… siihen aikaan vuoristoteillä ei välttämättä ollut päällystettä. Aikamoinen tieosuus!
Samalla tiellä Fillarantti painaa alaspäin. Pyörä ja renkaat olivat kovilla.
Taitaa olla Kotorinlahti tuolla alhaalla. Huomaa sen ajan Peugeot-kypärä…;)
Oli sentään noilla pääteillä asfalttia. Tässä mennään kohti Plitwicka Jerezen kansallispuistoa.
Plitwicka Jezeran kansallispuisto oli jo vuonna 1977 Titon Jugoslavian suosittu turistikohde.
Tällä 2019 reissulla nuo putoukset ja järvet jäivätkin näkemättä.

Lauantai oli aika hikinen ajopäivä. Puolimatkan jälkeen alkoivat nousut ja ilma oli tuollaiset 26-28 astetta varjossa. Ei siis mitään Kaakkois-Aasian lämpöä, mutta hyvin tarkeni varsinkin noissa kiipeämisissä. Varsinkin kun en ole mikään kevyt vuoristokauris. Paino kun huitelee lähempänä sataa kuin ysikymppiä. Mutta hyvin noista ylä- ja nautittavista alamäistä taas selvittiin. Tosin ykköstien liikenne välillä hiukan pelotti. Siinä ei käytännössä ollut piennarta vaan valkoinen viiva oli maalattu aivan asfaltin reunaan ja liikenne oli sangen kovaa. Varsinkin nuo bussit tahtovat melkein hipaista…

Tässä Trek-ratsuni ihailee maisemia kovan kiipeämisen jälkeen. Olen kohta saapumassa Slunjin kaupunkiin.
Radler on raikas pyöräilijän juoma, olutta ja limsaa ja alkoholipitoisuus vain 2,0%.

Enää on noin 250 kilometriä Splitiin täältä Slunjin vaiheilta. Slunj on maalauksellinen pikkukaupunki. Ennen kaupunkiin ajoa on suosittu Rastoke-alue, missä on putouksia, ravintoloita ym. Itse en viitsinyt ajaa sinne alas vaan katselin ja otin muutaman kuvan ylhäältä ykköstieltä käsin. Slunjissa sen sijaan pysähdyin ja kävin syömässä – yllätys yllätys pizzan sijaan valitsin nyt höyryävän kuuman lasagnevuoan.

Rastoken-alueen vesiputoukset ennen Slunjin saapumista ylhäältä ykköstieltä katsottuna.

Majotuin Grabovacissa Apartman Vinkoviciin kuuden pinnassa. Majapaikasta on matkaa Splitwicka Jezeran kansallispuistoon noin kymmenkunta kilometriä. Aika vaatimaton ja pieni huone, mutta perustarpeet kohdillaan.

 

 

Matkalla Splitiin: Grabovac – Udbina sunnuntai 15.9.2019, 63 km / 920 km

 

Splitwicka Jezeran kansallispuistoa katselin tällä kertaa vain ohiajaessani ykköstieltä käsin.

Sunnuntai onkin sitten edeltä käsin kovin kiipeämispäivä. Reitin suunnittelin Suomessa etukäteen Ridewithgps-ohjelmalla ja korkein reitin kohta osuu tämän päivän varrelle. Tosin kahdesta reittivaihtoehdosta valitsin tämän hieman pitemmän, mutta hieman matalamman version. Suorempi reitti olisi kohonnut yli kilometriin, mutta tässä vaihtoehdossa jäädään reiluun 800 metriin.

Sunnuntain reitti kohosi lopussa 835 metriin Udbinassa. Taitaa olla reissun korkein kohta.

Loppujen lopuksi tuo kiipeäminen olikin helpompi kuin sitä Komoot-sovelluksen kautta katsoin etukäteen. Komoot varoitteli punaisella värillä heti tuossa viiden kilometrin päässä 15% jyrkkyyttä. Siinä olisi joutunut talutushommiin. Tosiasiassa tuossa alkureitillä oli jyrkimmät kohdat, mutta oma tallennusohjelmani Ridewithgps rekisteröi vain noin 9% kaltevuuden. No oli siinäkin kipuamista. Jyrkimmän muutaman kilometrin jälkeen, kiipeäminen jatkui hiukan loivempana yli 15 kilometriä tuonne noin 780 metrin korkeuteen. Mutta tuo oli lastenleikkiä viime Jaavanreissuni hevosenleikkiin, missä kiipesin liki merenpinnan tasosta noin 55 km yhtämittaan 1920 metrin korkeuteen ja talutin siitä noin seitsemän kilometriä. Silloin pahimmat paikat olivat yli 15% ja lämpöä oli 36-38 astetta varjossa.

Tältä näyttää Splitwicka Jerezan esittelykartta tätä nykyään. Vuonna 1977 se ei ollut ollenkaan noin havainnollinen.

Splitwickan ohitin tällä kertaa. Toki pysähdyin sen ykkösportille ja katselin pitkää turistijonoa, lähinnä näytti olevan aasialaisia. Tulin sinne joskus kymmenen puoli yhdentoista pinnassa. Portit avautuivat vasta yhdeltätoista. Lisäksi pääsymaksu olisi ollut liki 35 euroa. Kevyt ohitus ja muutama kuva tieltä käsin tällä kertaa. Viimeksi vuonna 1977 sentään tuli käytyä ja kerättyä äitienpäiväkukat kirjeeseen nuorelle Ulla-vaimolle.

Noin jäi Splitwicka taakse ja matka jatkui vilkasta ykköstietä etelään.
Komeaa maisemaa tämä tie antaa koko ajan, mutta jotenkin sille tulee immuuniksi, koska liikennettä on aika paljon.

Kansallispuiston jälkeen jyrkin nousu loppui, mutta nousua jatkui vielä pitkään. Onneksi tänään sunnuntaina liikenne oli hiljaisempaa kuin eilen, mutta aika paljon tätä Eurooppa-tietä kuljetaan. Fillaristeja näin muistaakseni vai yhden vastaantulevan reissupyöräilijän enkä edes pystynyt pysähtymään liikenteen takia. Pelkästään moikattiin.

Näitä Honey- (tai Med) ja Sir-Cheese-myyntipisteitä oli matkan varrella yhtenään välillä sadan metrin välein.

Ennen loppunousua Udbinaan oli vielä noin 730 metriin nousu jossakin vaiheessa. Kello oli suunnilleen iltapäivällä kaksi, kun päätin vielä haukata jotain ennen loppunousua ehkä tämän reissun korkeinta. Söin ihan maittavan lihapata-annoksen tienvarsiravintolassa muutama kilometri ennen loppunousua. En tiedä oliko siinä mitään järkeä, sillä kun kipusin viimeistä muutaman kilometrin 7-8 % pätkää ylös Udbinaan, tuli muutaman kerran kunnon liharöyhtäisyt. Sen verran tuhti annos tuo oli. Onneksi en sentään ottanut olutta sen kanssa vaan tyydyin vesipulloon. Tuosta vedestä muuten… Koko reissun Unkarissa ja Kroatiassa olen majapaikoissa juonut vain kraanavettä, tosin oluen ohella. Samoin muutamassa kahvilassa olen huomannut, että hanasta täyttävät vesilasin kahvin kanssa.

Täällä olen Udbinassa ylhäällä 835 metrin korkeudessa. Alhaalla oleva tasanko on reilussa 600 metrissä.
Krbavan tasanko on valtavan kokoinen. Ei mahdu kameran näkökulmaan.
Tällä laajalla tangolla käytiin 9.9.1493 kuuluisa Krbavan taistelu kroattien ja ottomaanien välillä. Ottomaanit ottivat alueen hallintaansa 1527-1699.

Oli hieno fiilis päästä ylös loppujen lopuksi. Aika tiukka muutaman kilometrin ja 7-8 % nousu oli tänne pikkukaupunkiin. Ykköstie oli yleisesti ottaen loivempaa noissa kiipeämiskohdissa, sen alkumatkan jyrkän osuuden jälkeen. Mutta kun paikallistie kääntyi tänne kaupunkiin, edessä oli kunnon serpentiini. Oma PikkuG näytti ylhäällä +835 metriä ja kännykkäni näytti vielä kymmenen metriä korkeampaakin. No palkinto piti saada ja se näkyy tuossa kuvassa! Kämppä löytyi sen jälkeen vajaan puolen kilometrin päästä PikkuGeen suosiollisella avustuksella.

Tässä on ansaittu palkinto päivän kiipeämisestä!

Parisataa kilometriä on enää reissun päätepisteeseen Splitiin. Toki riippuu reitistä. Minulla on vielä mukavasti aikaa. Nyt on sunnuntai-ilta 15.9. Ja kone lähtee Splitistä vasta 20.9. Kello on nyt jo yli iltakymmenen ja kohta pitää alkaa koiria. Taitaa jatkosuunnitelmat jäädä huomiseen…

Udbinan majapaikkani on Japodski Forum. Pyykit on pesty ja kuivatettu ja kämppä on sekaisin.

Taidan panna tämän Matkalla Splitiin-blogini toisen osan samantien jakeluun. Tänään maanantaina on tarkoitus ajaa Knin kaupunkiin. Matkaa sinne on noin 90 kilometriä. Varasin sieltä motelliasuinpaikan…

Mainokset

Hammasrempan jälkeen fillarilla Kroatian Splitiä kohti 🚴 – Osa 1 Unkarissa

Lauantai 7. syyskuuta Dunaföldvárin kaupungissa. Ilta on jo tummunut ja ulkona sataa vettä. Onneksi ehdin majoittumaan kuivan sään aikana. Toki tänään satelikin aika laillakin ajaessa Budapestistä tänne. Varmaan noin 30-40 kilometriä reilusta satasesta ajelin sateessa, välillä pientä piperrystä, mutta välillä roihahti kunnolla. Pari kertaa hakeuduin jopa suojaan pahimmilta ryöpyiltä. Onneksi loppumatka oli kuivaa ja ajokamppeet ehti aika hyvin kuivua. Oikeita sadevehkeitä en ottanut mukaan ollenkaan. Parasta oli kuitenkin, ettei ollut kylmä ja kevyt tuulikin oli tänään suotuisa.

Aika jännä majapaikka sattuikin… Rozmaringos Udvarhaz on retroa ja kitciä etc.
Tontille oli haudattu myös esi-isiä. sen tarkemmin en saanut infoa heistä.

Huoneistoa esitellyt rouva kertoi ylpeänä, että osa tontista on peräti Rooman ajoilta.

Vielä satelee, kun pitäisi päästä syömään tuonne keskustaan. Asun aika jännässä huushollissa aivan keskustan tuntumassa. Varasin tämän Booking.comin kautta jo eilen illalla (27 euroa). Huonetta markkinoitiin neljälle hengelle ja onhan noita petipaikkoja sen verran. Aika retroa…sotalaiva Bismarckin pienoismalli, jonne viritin pyöräkenkäni kuivumaan. Vihreä retro-lankapuhelin, ikivanha vuodesohva ja pitkä kahden peräkkäin maattava sänky etc. Henkareita en löytänyt, mutta fillarivaatteet ripustin rokokoo-tuolien nojalle kuivumaan. Sissoo sano ranskalainen!

Mitäs tykkäätte? Aika tasapainoinen asetelma. Kunnon ruokaisa pizza ja pari puolen litran olutta aluksi. Ei ainakaan laihtumaan pääse…;)

No pääsihän sitä syömään. Vettä satoi edelleen aika reippaasti, mutta nappasin pienen naisten sateenvarjon mukaan huoneistosta vai vihkaa. Kello oli jo yli kahdeksan ja paikat alkoivat pikkukaupungissa sulkeutua. Kerkesin puoli yhdeksän pinnassa Duna-ravintolaan, mikä oli menossa kiinni jo yhdeksältä. Pizza Vesuvius, erinomainen, (vaikka missään nimessä en halunnut taas pizzaa, mutta kun ruokapaikat pikkukaupungissa sulkeutuivat) ja pari kaljaa samalla tilauksella ja kolmas kalja mukaan sekä vajaa puoli pizzaa pakettiin. Siinä oli lauantai-illan huumaa. Irwin lauloi aikoinaan ”Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on työmiehen lauantai”. No en sentään putkaan joutunut vaikka vielä yksi Sörösö löytyi kotimatkalla. Kiltisti piti majapaikkaan palata, koska minulla ei ollut avainta, vaan piti kolkuttaa oviportin kelloa.

 

Lauantai 7. Syyskuuta 2019. Budapest- Dunaföldvar, 106 km + (211 km Budapestissa hammasremontin aikana) # 317 km

Olin suunnitellut reittiä etukäteen: Ensin Budan puolelle Margit-sillan yli ja sitten Tonavan pyöräväylää kohti etelää. Tosin tuota herkkua ei pystynyt nauttimaan tuskin kymmentä kilometriäkään.
Viimeinen kuva Tonavasta ja Budapestista noin kahdenkympin jälkeen.

Budapest on sen verran iso kaupunki (vähän vajaa 2 miljoonaa asukasta), että sieltä pois lähteminen fillarilla ei ole ihan yksinkertainen asia. Olin hiukan jo valmistellut poistumista muutaman edellisen päivän fillarilenkin avulla. Yhdellä lenkillä panin osoitteeksi etelässä lähellä kuutostietä (jota olin suunnitellut myöhemmin ajavana etelään) sijaitsevan paikkakunnan. Garmin eli PikkuGee oli auto-&moottoripyörä-asetuksissa. Teki muuten aikamoisen lenkin jotakin kehätietä pitkin. Ei hyvä! Toisella lenkillä taas tulin pois Tonavan Budan puoleista pyörätietä ja silloin hoksasin, että tuota fillaritietä kannattaa aloittaa kohti etelää ja kuutostietä.

Stoppasin ajon ylämäessä, koska puhelin soi. Tyttäreni Petriina kyseli neuvoja QatarAirwaisn suhteen. Ovat lähdössä Malesiaan reissuun 20-vuotishääpäivänsä merkeissä.

Lauantaiaamuna suunnistin Margit-sillalle ja siitä yli Budan puolelle ja läksin seuraamaan tuota tuttua rantaa pitkin kulkevaa pyörätietä. Toki PikkuG ei ollut kovin kauan yhtä mieltä tuosta pyöräväylästä vaan johdatti kohti sisämaata aluksi 7-tietä pitkin ja ehkä noin vajaan kolmenkymmen kilometrin ajon jälkeen tie yhtyi 6-tiehen ja sitä ajoinkin sitten koko loppupäivän. Mutta aikaa tuo isosta kaupungista poistuminen vie. Reilu kaksikymmentä kilometriä ja liki kaksi tuntia ennenkuin pääsin Budapestin kaupungin ulkopuolelle.

Tässä ensimmäisen päivän reissuja. Tasaista mutta muutamia pikkukinkareita matkalla sentään.

Yksi asia mitä en Unkarissa ymmärrä ovat nuo liikennemerkit, jotka kieltävät pyörän, traktorin ja hevoskulkuneuvon tietyillä teillä. Olen ihmetellyt samaa asiaa jo vuonna 1977, kun fillarikaverini kanssa tulimme Jugoslavian jalkeen Unkariin fillareilla ja teimme silloin vielä Unkarin ympäriajon. https://fillarantti2.wordpress.com/2014/02/03/antin-ja-raulin-fillarireissu-jugoslaviaan-ja-unkariin-vuonna-1977/

Facebook-kaverini Tiina Nieminen oli googlettanut asiaa ja totesi, että niillä teillä, missä ei ole piennarta on tuo merkki käytössä. Ehkä niinkin, mutta jos ajattelemme vaikka valitsemaani kuutostietä, mihin sain suosituksen Gabor-tulkkiystävältäni. Tuossa alempana on karttakuva, missä näkyvät etelään menevät tiet. E73 moottoritie putoaa ensimmäisenä pois fillaristilta. Kuutostien rinnalla Tonavan itäpuolella menee 51-tie, missä Gaborin kertoman mukaan on kova rekkaliikenne.

Alkumatka 6-tiellä alkoi sateessa, mutta iltapäivällä oli jo kuivaa. Pahimmista saderyöpyistä pääsin suojaan.

6-tie on kaksikaistainen eikä siinä tosiaan ole kuin 15 cm päällystepiennar viivan toisella puolen, mutta tie on suhteellisen vähäliikenteisiä ja erittäin hyväkuntoinen Unkarin tieksi. Varmaan pääsosin kiireiset ihmiset ajavat tuota Eurooppa-moottoritietä. Tuota ylemmän kuvan merkkiä näkyi pääosalla kuutostietä. Tuolla alempana on lisäkilvellä- Kiveve celforgalom-varustettu sama liikennemerkki. Google-kääntäjä tulkitsi Sallittu määräpääliikenne, lienee läpiajoliikenne sallittu. Mutta tuo lisäkilpi oli vain joissakin taajamien lähellä. Käytännössä en siis olisi saanut ajaa kuutostietä pyörällä ja ajoin kuitenkin ilman ongelmia. Autoilijat eivät vilkuttaneet valoja eikä poliisisetiä osunut reitille. Välillä piti haukata, jotta fillari kulkee. Hyvää keittoa!

Hyvää ja ravitsevaa lihasoppaa ja leipää. Antoi puhtia ja samalla sai sopivasti nestettä fillaroinnin ohessa.
Tässä karttakuva Budapestista etelään. Siinä näkyy hyvin nuo kolme tietä, joita tarkastelin aiemmin tekstissä. Tuo Dunaföldvar oli ensimmäinen yöpymispaikkani.
Tässä tuo tekstissä mainitsemani kieltomerkki läpiajoliikenteen? sallivalta lisäkilvellä. Harmi vaan tuota lisäkilpeä on tavannut kuin pienellä osalla reittiä.

Ensimmäisen päivän määränpäähän saavuin vasta kuuden pinnassa. Ajo oli aika hidasta ja varsinkin Budapestista poisajo vei paljon aikaa. Matka sinällään sujui hienosti ”kiellettyä tietä” pitkin. Sateessa ajoin ehkä 20-30 kilometriä, mutta sateen loputtua ajovarusteet kuivuivat ja olosuhteet olivat kohdallaan. Tuuli oli hyvin heikko, mutta selän takana ja maasto oli tyypillistä Unkarin tasamaata.

 

 

Sunnuntai 8. syyskuuta 2019. Dunaföldvar – Pécs , 116 km / # 433 km

Sunnuntaina ilma parani selvästi eikä satanut ollenkaan ajopäivän aikana. Tosin illalla kun tulin Pecsiin ja olisi pitänyt lähteä syömään, alkoi vettä taas tulemaan kunnolla. Jäi iltasapuskat väliin. Onneksi olin sen verran kaukokatseinen, että olin jo Pecsiin saavuttuani varannut kylmät oluet keskustasta, kun ajoin muutaman kilometrin siitä ohi majapaikkaani. Tuli tarpeeseen ja antoi samalla energiaa!

Hiukan ennen Paksin kaupunkia Tonava tuli esiin ensimmäistä kertaa Budapestistä lähdön jälkeen.
Toinen päivä ”kiellettyä” kuutostietä pitkin toi loppuosaltaan jo kunnon kiipeämistä.

Ajoin taas koko sunnuntaipäivän pyöräilijöiltä ”kiellettyä” kuutostietä eilispäivän malliin. Osin oli lieventävä liikennemerkin lisäkilpi tukena, mutta pääosin ei. Muutaman kerran hyppäsin taajamaan johtavalle tielle kahvin ja ruuan merkeissä. Jossakin kohtaa autoilija antoi minulle valomerkin ilmeisesti varoittaakseen edessä olevasta poliisiautosta. Kilometrin päässä olikin poliisiauto tien varressa. Ajoin sitä kohti ja odotin, että sieltä hyppää virkavalta esiin. Mutta auto olikin tyhjänä, olisivatko poliisisedät menneet yhdessä pissalla vai mitä…;)

Suunilleen puolivälissä matkaa hiukan ennen Tolnaan kääntyvää tietä oli tämä komea kirkko.
Tässä hieman lähempää noita hienoja puuorigimenttejä. Paikalla oli bussillinen hollantilaisia ja kaveri luuli minun olevan Belgiasta, koska Trek-pyöräpaitani oli Belgian väreissä.
Trek-matkaratsuni nojailee tyytyväisenä kirkkoaukiolla samalla kun itse otan kuvia kirkosta.

Kolmisenkymmentä kilometriä ennen määränpäätäni Pécsin kaupungia, alkoi maasto kumpuilla. Bonyhadin kaupungissa hyppäsin vähäksi aikaa päätieltä pois ja kun muuta paikkaa löytänyt kuin konditorioliikkeen, söin siellä ison pizza-palan cociksen kera. Tästä reissusta on tullut varsinainen pizza-reissu! Muutaman kerran olen illalla hommannut pizzan senkin takia, että jättipitsasta jää sopivasti aamupala-ainekset.

Matka jatkui kohti Pécsin ja loppumatkalla maisema muuttui aika lailla. Alkoi tulla kumpuilua ja muutama ihan kuntoon kinkarekin reiluun kolmeensataan metriin.

Toinen kuutostiellä poisajo oli vielä viitisentoista kilometriä ennen Pécsin kaupunkia Pecsvaradissa. Menin paikalliseen pubiin kahville. Siellä oli telkkari auki ja näin formula-kisan loppukierrokset. Bottas yritti saada Lecerkin kiinni siinä kuitenkaan onnistumatta. Selvästä pubin puolenkymmentä miesasiakasta olivat Valtterin puolella. Koska Suomi jäi hopealle, en viitsinyt kertoa olevani Suomesta. Muuten varmaan olisin avautunut…

Pécsváradin kirkko vartioi paikkaa komeasti ja korkealta. Tästä ei ole matkaa Pecsiin kuin vajaa parikymppiä.
Pecsvaradiin poikkesin päätieltä ja ajoin kumpuilevana pikkutietä kymmenkunta kilometriä, kunnes se taas yhtyi 6-tiehen ennen Pécsia.

Loppumatkalla oli muutamia kunnon nousuja. Tie kumpuili ja jo hyvissä ajoin ennen Pecsvaradin kaupunkia. Kuutostie alkoi mutkitella pienten vuorien takia. Parhaimillaan piti kiivetä reiluun kolmeensataan metriin ja jyrkin kaltevuus oli jossakin vaiheessa noin 8%, Ihan hiki tuli loppumatkalla ja kilometrejä oli siinä vaiheessa takana jo noin sata. Pecvaradista ajoinkin hyvän matkan ihan pikkutietä, kunnes tie yhtyi 6-tiehen vielä ennen Pecsiin saapumista.

Pecsiin ajoin kuutostietä pitkin ja komea yliopistorakennus oli vastassa.

 

Pecsiin saavuin iltakuuden pinnassa. Tasamaaosuuden olin tänään ajanut noin 21 kilometrin keskinopeudella, mutta lopun noin 30 kilometrin nousut ja taajama-ajot söivät keskarin tuonne tavanomaiseen 18 kilometriin. Booking.com välityksellä olin varannut tilavan apartment-huoneiston Serendipity 2. Asunto sijaitsi pari kilometriä keskustan toisella puolella. Ajoin keskustan läpi pääkatua ja sunnuntain ollessa jo pitkällä, ajattelin ostaa iltakaljat varmuuden vuoksi. Olikin hyvä ennakointi, koska majoituttuani alkoi satamaan. Vettä tuli niin paljon, ettei ollut mitään järkeä lähteä ilman sateenvarjoa ulos. Iltasapuskan nautin nyt nestemäisessä muodossa tuosta syystä.

Tilava apartment-asuntoni Serendipity 2 oli saanut komeat pisteet 9,9 Booking.comin asiakasarvionnissa.
Yleensäkin Apartment-huoneistossa on mukavampi asua kuin persoonattomassa hotellissa. Lisäksi ovat edullista, tämäkin vain 23 euroa.
Eipä tullut köllöteltyä tuossa altaassa, vain suihkut pariin kertaan.

 

 

 

Vapaapäivä maanantai 9.9. 2019. Fillari lepäsi ja Fillarantti jalkautui noin 10 km.

 

Pidin hiukan ”ylimääräisen” vapaapäivän maanantaina. Olin alunperin suunnitellut, että ajan Budapestista Pecsiin kolmena päivänä, mutta se tulikin ajettua kahtena. Yleensä pidän pitkillä fillarireissuilla välipäivän vähintään kerran viikossa jossakin mielenkiintoisessa paikassa. Nyt matkani Splitiin on suhteellisen lyhyt reilu 800 kilometriä ja uskon aikatauluni sallivan vapaapäiviä enemmän kuin tavallisesti.

Aamupäivällä majoituin toiseen Apartment-huoneistoon, koska edellinen kiva asuntoni oli jo varattu. Siirsin tavarani vajaa kaksi kilometriä keskustan tuntumassa olevaan Klimo apartment-huoneistoon. Tämäkin asunto oli vasta remontoitu ja saanut huippupisteet Booking.comin arvioinneissa.

Piispan Linna oli aivan majapaikkani vieressä. Siitä lähti mukava kävely- ja pyörätie alas vanhaan kaupunkiin.
Tänään fillari sai levätä koko päivän ja otin itse jalat alleni. Päivän mittaan tuli käveltyä kymmenisen kilometriä upeassa Pécsin vanhassa kaupungissa. Ilmakin parani aamun sateen jälkeen ja iltapäivällä oli ihan kunnon kesäkeli tallustella shortsit jalassa ja pikeepaita päällä. En lähde kertomaan asioita sen enempää vaan annan kuvien kertoa Pécsin kaupungin tunnelmia.
Upea St. Peter and St. Paulin Cathedral vartioi ylväästi Dome – aukiota
Näitä komeita kirkkoja Pécsin kaupungissa riittää…
Sisäkuva Peterin ja Paulin katedraalista,
Pécsin kaupungissa on oikea lemmenlukko-villitys. Näitä valtavia lukkokasoja näkyi monessa paikassa vanhassa kaupungissa.

Komea City Hall torneineen (ilmeisesti kaupungintalo) on aivan vanhankaupungin ytimessä.
Pasha Gazi Kassimin moskeija vasemmalla ja kuuluisa Nador Szállo-hotelli oikealla.
Kelpaa sitä jätskistä nauttia näin komeissa kehyksissä ja 25 asteen lämmössä.
Tämän ajattelijan nimeä en nyt muista, mutta vanhan kaupungin Király ut-kävelykadulla on hänen pysyvä paikkansa.
Pécsin oopperatalo Vasvary Haz on myös Kiraly-kadun varrella.
Tässä maanantain alkuillan katumaisemaa Kiraly utcan varrelta
Iso ryhmä ruotsalaisia Fadder-koululaisia oli lähtenyt Pecsiin. Saapa nähdä mikä meno on loppuillalla, kun snapsilasit kiersivät ryhmässä.
Entisaikaan rakennuksiin uhrattiin paljon aikaa ja rakennettiin taloihin hienoja ornamentteja.
Pécsin vapaapäivän vietin tässä kivassa Klimó Apartment-asunnossa Klimo György utcá 17.
Pienet yksityiskohdat lisäävät viihtyvyyttä ja tuovat iloa silmään.

P

Asunto oli ilmeisesti hiljan remontoitu. Tuo käsienpesupaikka oli aika minimalistinen.

Trek-matkaratsu sai nyt levätä koko päivän keittiöpöydän takana. Itse jaloittelin kymmenkunta kilometria vanhassa kaupungissa.

 

 

 

Tiistai 10. syyskuuta 2019. Pécs – Barcs , 86 km / # 519 km

Vapaapäivän jälkeen taas töihin! Aamulla suunnittelin ajavani jo Kroatian puolelle. Majapaikkaa en ollut varannut, koska niitä oli huonosti saatavilla rajan toisella puolella. Toki katselin muutaman mahdollisen, mutta ajatus oli lähteä hyvissä ajoin liikkeelle ja katsoa sitten paikan päällä majoituspaikkoja. Pääsin kuitenkin liikkeelle vasta yhdeksän jälkeen, vaikka heräsin jo ennen kuutta aamulla. Blogin teko vei aikaa yllättävän paljon.

Trek-ratsun jarrut olivat kovilla varsinkin viimeisen Bali- Jaavansaaren pitkän reissun aikana. Sen jälkeen niitä ei ole huollettukaan.

Loppujen lopuksi hylkäsin Kroatiaan menon tänään jarruepisodin takia. Trek-ratsuni hydrauliset levyjarrut ovat kaivanneet huoltoa jo pitkään. Kesällä Viron reissulla ravisutti etujarru kuitenkin ajon myötä osin asettuen. Nyt takajarru alkoi oireilla jo Budapestissa ja sunnuntaina alkoi kuulua kova metallin kirskunta takajarrusta. Ajelinkin loppumatkan aika jyrkätkin laskut etujarrun varassa, en kerta kaikkiaan kestänyt tuota kirskuvaa ääntä. Jarru sinällään toimi kyllä.

Tuo sininen mikä pilkottaa on toinen Decathlon-liikkeessä asennetuista jarrupaloista.

Sattumalta lähdettyäni Pecsistä tuttua kuutostietä sattui silmiin iso ostoskeskus tien vasemmalla puolella. Siellä oli iso Decathlon-liike, jonka pyörämainokset näkyivät tien toiselle puolelle. Ajattelin ettei ota tai anna, kun on ihan vieressä. Talutin pyöräni sisään ja kysyin apua. Heti järjestyi….infotiskillä kaveri soitti huoltoon ja neuvoi minua taluttamaan pyörän ison liikkeen perälle. Sieltä huoltomekaanikko asteli hienosti jo vastaan ja nosti pyöräni huoltotelineeseen. Hän purki takalevyjarrun ja näytti aivan loppuun kuluneita jarrupaloja. Ongelma vaan oli, ettei heillä ollut samanlaista sopivaa jarrupalaa. Hän halusi kuitenkin koittaa Deore-palaa, mikä taisi olla hiukan liian paksu. Hän sanoi että tuolla pystyy kyllä ajamaan turvallisesti, mutta se ei ole hyvä ratkaisu. Hän soitti keskustaan toiseen liikkeeseen ja antoi minulle osoitteen, minkä tallensin puhelimen karttaohjelmaan.

Kun en onnistunut saamaan kuvaa jarrujen korjauksesta, pannaan tähän väliin tiistaipäivän reitti.

Ajoin nelisen kilometriä takasin keskustaan Imperator Kerekparszalon-liikeeseen, missä alkoi palvelu samantien. Siellä oli kaksi kaverusta huoltohommissa. Toinen oli liki eläkeikäinen kunnon jermu, mikä hieman neuvoi toista kaveria näin ymmärsin. Jaloista katsoin heti, että tuo vanhempi kaveri on pyöräillyt paljon. Sen verran paljon shortsiasuisen mekaanikon jalat olivat saaneet osumaa etc. Toinen kolmikymppinen kaveri keskeytti oman työnsä ja nosti pyöräni oitis huoltotelineelle. Vajaassa puolessa tunnissa takajarrun hieman kiero jarrulevy oli oikaistu ja hydrauliöljyä poistamalla saatiin jarrupalojen väli sopivaksi. Täytyi kertakaikkiaan ihailla kummankin liikkeen mekaanikkojen palvelualttiutta ja nopeaa toimintaa. Ei vedottu kiireeseen tai järjestykseen, vaan homma lähti käyntiin heti ja valmista tuli! Eikä maksanut paljon. Edellisessä liikeessä laskutettiin vain jarrupalojen hinta 2490 ft ja jälkimmäisessä pelkästä työstä veloitettiin 2000 ft eli koko operaation hinnaksi tuli yhteensä noin 13 euroa. Harmi kun en saanut tähän kuvaa korjauksesta. Olin ottavinani yhden kuvan, mutten ilmeisesti ollut painanut nappia loppuun asti…

Aika taiteilua oli ajaa valkoista reunaviivaa pitkin, kun oikealla loppui päällyste ja vasemmalla oli raskaiden ajoneuvojen tekemät panteet ja tie oli rekkojen kansoittama ja kapea.

Pääsin Pecsistä ulos tuon yllättävän mutta onnistuneen pyöränkorjausepisodin jälkeen vasta yhdentoista pinnassa ja samalla hylkäsin ajatuksen ajaa tänään Kroatiaan. Booking.com tarjosi yhden ainoan majapaikan Barcsin rajakaupunkiin. Sinne siis… Tänään tuo kuutostie olikin yllättäen ilman noita aiemmin kertomiani hitaan liikenteen estäviä liikennemerkkejä. Tosin Pecsin kaupunkialueella poisajaessa kiellettiin hidasliikkeinen liikenne, vaikka sillä alueella oli pientareet. Heti kaupunkialueen jälkeen kieltomerkit loppuivat kokonaan, vaikka tie oli pirun huonokuntoinen ja kapea ilman pientareita sekä lisäksi tänään oli kova rajalle johtava rekka- ja bussiliikenne. Piti toisiaan ajaa kieli keskellä suuta, jotta pysyi tuossa edellisenkin kuvan osoittaman noin 15 sentin alueella. En todella edelleenkään ymmärrä tätä Unkarin liikennemerkki-logiikkaa. Tai ei siinä mitään logiikkaa taida ollakaan…

Nagypeterdissä poikkesin välillä kuutostieltä ruokapaikkaa hakemaan. Tässä on kylän koulu, mistä kuului kaunista laulua, mistä allaoleva videopätkä. Tuli ihan omat kouluajan mieleen.

Ohessa on lyhyt videopätkä tuosta edellä kertomani koulun ikkunan alta kuvattuna.

Tämän komean pastacarboneda-annoksen söin loppujen lopuksi samassa pikkukylässä mutta kuutostien vastakkaisella puolella.
Szigetvár on pieni kaupunki vajaa reilu parikymmentä kilometriä ennen rajakaupunki Barcsia. Kun ajoin sinne, näytti kuin kuuluisa Gaudi olisi vieraillut siellä-
Miklos-soturi 1500-luvulta poseeraa edellisen kuvan rakennuksen edustalla uhmakkaana.
Pieni Szigetvarin kaupunki oli yllättävän ilmeikäs paikka ja oli kiva poiketa sinne raskaasti liikennöidyltä kuutostieltä.
Tässä Szigetvarin kirkko kauniissa kesäisessä iltapäivässä.
Saavuttuani illalla Barcsiin ja majoituttuani, kävin kurkkaamassa raja-aseman muutaman kilometrin päässä majapaikastani.

Barcs on pieni Unkarin rajakaupunki. Kirkot ovat kuitenkin pienissäkin paikoissa kauniita ja hyvin hoidettuja.

Täällä sitä ollaan jo ja ”möllötetään” Barcsin majapaikassa viimeistä iltaa Unkarissa tällä reissulla. Hienosti on mennyt tähän asti. Kilometrejä on kertynyt mittariin 519 km, kun siihen lasketaan myös Budapestissa hammashoitoni aikana ajamat lenkkikilometrit. Huomenna aamulla lähden kohti Kroatiaa, minne on vain kolmisen kilometriä ja päämäärääni Splitiin luulen olevan matkaa noin 550-600 kilometriä. Ennusteet lupaavat lähipäiville optimaalista pyöräilyilmaa. Lämmintä on luvassa reilu 25 astetta, aurinkoa ja kevyt tuulikin on ennusteen ainakin huomiselle myötäinen. Voiko sitä fillari-ihminen parempaa toivoa!

Tämä kuva on jo Kroatian puolelta. Suurin ero päivän ajon jälkeen on se, että täällä tiet ja kadut ovat paljon paremmassa kunnossa kuin Unkarissa.

Nyt olen jo Kroatian Kutinassa päivän ajon jälkeen. Mutta olkoon tuo Kroatia oma tarinansa… Taidan julkaista tämän stoorin ja lähteä sen jälkeen katsomaan sapuskapaikkaa. Jatkoa seurannee… pysykää kanavalla!

Implanttimatkoilla Budapestissa

Complet Dent on sangen pienehkö mutta virkeä hammasklinikka. Balint on firman monitoimimies, joka noutaa asiakkaat hotellista ja toimii asiakaspalvelijana ym.

Budapest kutsuu jälleen nyt hammasturistina… Toinen hammasklinikkakerta on nyt vuorossa. Tammikuun lopussa alkoi hammashoitoni Complet Dent hammasklinikalla https://completdent.de/. Silloin en vielä kirjoittanut asiasta, mutta nyt ajattelin tehdä blogikoonnin koko hoitojaksosta. Josko joku muukin saisi tietoa ja ehkä ärsykkeen hoitomuotoon tätä kautta. Ei sen takia, etteikö Suomessa osattaisi hammashommia. Mutta se on vaan niin pirun kallista! Palaan lopussa tarkemmin kustannuksiin, mutta käytyäni talvella Hämeenlinnassa pyytämässä ilmaisen arvion ja verrattuani nyt jo ensimmäisellä kerralla Budapestissä saamaani tarjoukseen, uskallan tuon kirjoittaa. Budapestin hammashoito tullee maksamaan alle puolet Suomen noin 15000 euron arviosta.

On tuo Unkarin parlamenttirakennus vaan komea Tonavan rannalla Margit-sillalta kuvattuna.

Nyt toukokuussa olen matkassa useamman kuukauden tauon jälkeen Ryanairilla ja heti lähtöselvityksessä oli pikku ylläri. Olin varannut halvimman non priority-paikan, koska olin liikkeellä pelkällä käsimatkatavaralla. Ei tullut pieneen mieleenikään, ettei normi käsimatkatavaralaukkuni sopisi Ryanairin pirtaan. Naisvirkailijalla ei tainnut olla onnistunut äitienpäivä, kun hän viittasi laukkuuni. No kahdellakympillä siitä selvisi, mutta sen lisäksi se piti jättää ruumaan meneväksi. Toivottavasti löytyy. Ryanair-lentoyhtiön käsimatkatavaran mitoitus on muista lentoyhtiöistä poikkeava. Vain 40x25X20 mitat alittava eli tosi pieni laukku sopii ilmaiseen kyytiin. Tuosta ei ollut hajuakaan, kun tein lähtötsekkauksen netin kautta etukäteen. No virkailija valisti hieman voitonriemuisasti, että itsepä olin lippuni valinnut ja sen ehdot. No niin olinkin valinnut… Paluussa Budapestista ei ollut mitään ongelmaa saman setin kanssa.

Tässä synttärilahjani Canoyn Endurance eli Fanjoni kevään harjoituskierroksella ennen Mallorcalle lähtöä.

Hammashoitoni taustalla on osin maaliskuun alussa ollut 70-vuotispäiväni. Ostin itselleni lahjaksi uuden maantiepyörän kaikilla herkuilla ja vaimolle lupasin vihdoinkin korjauttaa hampaitani. Pienenä kuriositeettina Ulla-vaimon lupaukseen… Kun Ulla täytti aikoinaan 60 vuotta, olimme Thaimaassa golfmailojen kera ja silloin teetin siellä irtolisäkkeen ”syntymäpäivälahjaksi” erityisesti Ullaa kiusaavan puuttuvan hampaani takia. Tuolla irtolisäkkeellä on ollut hyvin moninaiset seikkailut vuosien varrella. Tuosta linkistä selviää myös, miten Hämptonin ylpeyden HPK:n eli Kerhon aiempi mestaruus keväällä 2006 liittyy asiaan. Nyt tämän kevään 2019 mestaruuden kunniaksi kannattaakin panna hampaat kuntoon. https://fillarantti08.wordpress.com/2018/10/21/fillarantin-irtolisakkeen-seikkailut-ja-pohjoinen-bali/

Fillarantin Fanjoni oli jo Mallorcalla. Kahden viikon reissun aikana kilometrejä kertyi yhteensä 1111 km.

Linkki: https://fillarantti2.wordpress.com/2019/05/14/mallorcalla-kuudes-kevat-perajalkeen-ja-hpk-mestari/

Sähkövaihteilla ja levyjarruilla varustettu pyöräni maksoi reilu 3000 euroa, mutta hammashoitoon uppoaa tuplasti ja vähän ylikin tuo summa, vaikka hoito tapahtuukin Unkarissa hammasturistien kultamaassa. Pieni vertailu hintatasoihin. Hämeenlinnassa kävin ilmaisessa kartoituksessa ja sen pohjalta sain kustannuslaskelmat. Pelkästään hammasimplantin hintaero on melkoinen. Hämeenlinnassa 2200 euroa ja Budapestissa 850 euroa. Sama tendenssi näytti suunnilleen olevan muiden toimenpiteiden ja rakennelmien osalta.

Complet Dent-klinikka on pieni, mutta sillä on modernit laitteet ja tilat.

Ensimmäisellä käyntikerralla tammikuussa minulle tehtiin ensin klinikalla kartoitus ja hoitosuunnitelma kustannusarvioineen. Toisena päivänä laitettiin kevytnukutuksessa (sedaatio) neljä implanttipohjaa ym. Harmittavasti toimenpidettä ei pystytty lopun huonovointisuuteni takia viemään loppuun asti ja yksi implantti jäi laittamatta. Joten nyt olen menossa tavallaan ylimääräiselle käyntikerralle. Syksyllä on tarkoitus tehdä lopputoimenpiteet, kruunutus, sillat ym. Valitsin tuon sedaatiohoidon (300 euroa), koska hammaslääkäri on ollut itselleni läpi aikojen kammopaikka. Syy siihen on pääosin se, etten pysty pitämään suutani auki vaan ”kyökkään” välittömästi, kun sinne kajotaan. On sillä hienompikin nimi, herkkä nielurefleksi ja itselläni se on pirun herkkä! Sen takia hampaani ovat ajautuneet huonoon kuntoon. On tehty vain aivan pakollisia toimenpiteitä ja nekin melkoisen vaivan ja kärsimyksen kautta. En tiedä mistä tuo alun perin juontaa. Ensimmäiset käyntikerrat Porissa jo lapsena ovat painuneet mieleen. Silloin välineet olivat hieman erilaiset kuin nykyisin. Muistini mukaan vanha hammaslääkäri pumppasi jalalla poraan vauhtia kuin äitini ompelukone-Singeriä konsanaan…

Hammasklinikalla on sopimushotelli – Premium Apartment House on noin kilometrin päässä klinikalta. Siisti ja rauhallinen hotelli. Tässä näköala huoneeni ikkunasta ja parvekkeelta. Katolinen St. Leslie church of Angyalföld

Miten tämä hammasturismi sitten Budapestissa toimii? Suomeen markkinoi sieltä ainakin kaksi hammasklinikkaa. Toki siellä on paljon muitakin klinikoita, koska keskieurooppalaiset ovat suurin hammashoidon kuluttajaryhmä. Valitsemani Hammasimplanttimatkat ja heidän kilinikkansa Complet Dent on niistä pienempi, mutta kummankin toimintatavat ovat hyvin yhtenevät. Ensimmäisellä käyntikerrallani operaatio toimi ihan mallikkaasti. Klinikalla on Suomessa asiamiehenä hyvin suomea puhuva Jaki Attila. Hän varaa ajan klinikalle ja järjestää muitakin matkaan liittyviä asioita (hotelli, kuljetukset, tulkki ja lääkärin kanssa konsultointi ym.).

Sopimushotelli Premium Apartment House on viihtyisä ja tilava huoneistohotelli. Voi joko kokata itse tai syödä ateriat alakerran ravintolassa.
Hotelli sijaitsee ydinkeskustasta muutaman kilometrin pohjoiseen. Klinikalle on matkaa kilometrin verran.
Aikovan hotellin vieressä on Spar-elintarvikemyymälä ja Lidliin on matkaa kolmisen sataa metriä.

Sopimushotelli Premium Apartment House on viihtyisä huoneistohotelli, missä huoneen sopimushinta on 42 euroa vuorokausi turistikausista riippumatta. Lennot toivotaan järjestettävän itse, mutta muuten homma toimii Implanttimatkojen organisoimana. Lentokentällä Budapestissa on auto vastassa ja vie sopimushotelliin. Varattuun hammashoitoon tulee kuljettaja hakemaan hotellista ja vastaavasti vie hoitokerran jälkeen takaisin. Hoitoon kuuluu myös suomea taitava tulkki. Itselläni oli ensimmäisellä kerralla mukava budapestilainen vanhempi rouva, joka esittäytyi Orvokiksi. Hän on toiminut pitkään matkaoppaana ym. ja kertomansa mukaan on oppinut sitä kautta suomenkielen. Vastaavasti kun hoitojakso on ohi, asiakas viedään lentokentälle. Kaikkiaan palvelu pelaa mallikkaasti ja klinikan tilat ja varustelu on huippuluokkaa. Implantteina klinikka käyttää sveitsiläistä SGS Dental-huippumerkkiä ja hoidolle on hyvät takuuehdot.

Hammasturistina on myös luppoaikaa katsella kaupunkia. Tässä olen Budapestin kauppahallisssa tammikuussa ihmettelemässä paprikoita.

Ensimmäisellä kerralla olin Budapestissa tammikuun lopulla neljä yötä ja kolme työpäivää. Lensin Norwegianilla sunnuntai-iltana ja takaisin torstaina. Maanantaina oli tarkastus ja muistaakseni tiistaina tai keskiviikkona toimenpidekerta. Siihen väliin jäi hyvin aikaa kierrellä ja katsella Budapestia turistin silmin. Kävelin paljon kaupungissa ja käytin myös ilmaista joukkoliikennettä. Harva tietää, että Unkarissa 65 vuotta täyttäneet EU-kansalaiset voivat käyttää kaikkea maan joukkoliikennettä ilmaiseksi. Etu koskee paitsi kaupunkiliikennettä myös julkisia busseja ja junia koko Unkarin alueelle. Tällä toisella kertaa olen vuorokauden lyhyemmän ajan. Lento taas sunnuntai-illalla tällä kertaa Ryanairilla ja paluu takaisin saman yhtiön koneella keskiviikkona.

Vielä ei uskalla hymyillä, koska implanttikruunut laitetaan vasta syyskesällä. Eipä tuo kaverikaan juuri virnuile….

Nyt eletään syyskuun alkua ja olen nyt kolmannessa hoitojaksossa ja toivottavasti viimeisessä. Eilen sunnuntaina 1.9. lensin tänne Budapestiin Norwegianin kyydillä. Minulle on varattu tuttu sopimushotelli nyt koko viikoksi, koska hoitosuunnitelma oli auki. Toki voin peruuttaa hotellia lopusta käsin, jos hammasasiat etenevät nopeammin. Tavoite on tällä viikolla kiinnittää viisi sveitsiläistä kruunua kahdella aiemmalla kerralla laitettuihin implanttijuuriin ja rakennella niiden väleihin siltarakennelmia. Ensimmäisellä käyntikerralla tammikuussa vasempaa leukaluuta jouduttiin korottamaan keinoluulla, koska se aikojen myötä oli kulmahampaiden pettäessä painunut.

Trek-matkaratsuni kaima-Karppisen Focuksen edellä keskikesän yhteisellä Viron reissullamme. Sama fillari-case on nytkin, millä on tarkoitus ajaa Budapestistä Splitiin nyt yksin.

Tätä toivottavasti viimeistä kolmatta hoitojaksoa päätin ”juhlistaa” ottamalla Trek-matkaratsuni mukaan. Voi katsella Budapestiä ja sen lähialueita hieman laajemmin kuin aiemmin jalkaisin ja julkisilla. Toinen syy pyörän ottamiseen oli, etten varannut alunperin paluulentoa vaan ajattelin osin korvata sitä fillarilla. Toki Suomeen asti ajamista en suunnitellutkaan ajanpuutteen takia. Vuoden pääreissu fillarilla Filippiineille odottaa jo aivan lokakuun lopussa.

Tässä olen jo Trek-matkaratsuni kanssa Szentendressä kesäisessä festivaalitunnelmassa.

Eri paluuvaihtoehtoja pohdittuani päädyin lentämään kotiin Norwegianilla Adrianmeren rannalta Splitistä. Sinne täältä Budapestistä on lyhimmillään noin 700 kilometriä. Syksyn edetessä on mukava ajaa toivottavasti kohti lämpimää – etelään. Tosin eilen kun tulin Budapestiin sääennuste lupasi 33-34 astetta ja lämmintä olikin, kun tein pienen 43 kilometrin koeajoreissun Szentendren kauniiseen ja vilkkaaseen pikkukaupunkiin.

Szentendre sijaitsee Tonavan varrella lähellä Budapestia. Kaupunki on kuuluisa museoista ja gallerioistaan. Szentendrestä on tullutkin merkittävä turistikohde maalauksellisen kaupunkikuvansa ja hyvien liikenneyhteyksiensä ansiosta. (Wikipedia)
Rouvat olivat pukeutuneet festivaaliperinteen mukaisesti ja esittivät ymmärtääkseni napatanssia. Eivät ollenkaan panneet pahaksi kuvausaiettani. Päinvastoin.

Jo kolme pitkää Aasian reissua ja muutamia lyhyempiä kokenut Trek-matkaratsuni selvisi ”säikähdyksellä” lennosta ja lastaus- ja purkuhommista. Tällä kertaa läksin ilman kuljetuslaukkua reissuun. Budapestin lentoasemalla katsoin kuljetushihnan säleikön välistä, kun Trek tuli nokka pystyssä matkalaukkujen ympäröimänä kuljetusvaunussa. Virkailija heitteli laukkuja hihnalle ja kun pyörää tukeneet laukut ympäriltä ehtyivät, se romahti kovalla rysäyksellä vaunun lattialle. Kylmä hiki nousi otsalle. Onneksi mitään pahempaa ei ollut lastauksessa ym. tapahtunut. Pelästyin tosin, kun etupyörä hinkkasi vasten rungon etuputkea, mutta nopeasti selvisi syy. Olin jättänyt ohjaustangon kiinnityksen turhan löysäksi ja tanko oli pyörähtänyt kokonaan pystyasennossa ympäri vieden etupyörän ”luonnottomaan” asentoon runkoa vasten. Onneksi vaijerit olivat kunnossa.

Illalla oli pyörälenkin jälkeen mukava hieman jaloitella sapuskan merkeissä. Katolinen kirkko St. Leslie church of Angyalföld

 

 

Kirjoitin aamulla yhdeksän pinnassa blogia hotellihuoneessani, kun puhelin soi. Jo aiemmin kertomani Orvokki-tulkki soitti ja kertoi, että minulle oli varatta aika jo kello yhdeksän. Itse olin Suomesta saanut ajaksi klo 12 ja Jaki Attila vielä vahvisti eilen puhelimessa, että klinikan auto tulee hakemaan minut varttitunti sitä ennen. Joku kommunikaatiohämminki oli siis tapahtunut. Vedin vaatteet niskaani ja vajaassa vartissa olin hotellini edessä, missä klinikan noutaja jo odotti.

Heikkohermoiset varokaa, tältä näytti suu klinikan yllätyskutsun jälkeen.

 

Klinikalla otettiin ensi röntgenkuva hampaiden tilasta, sitten hoitaja poisti hammaskiven sun muut epäpuhtaudet. Hankala operaatio, kun en oikein pystynyt pitämään suutani auki nielurefleksin takia, mutta toimenpide onnistui sentään. Seuraavaksi jo aiemmista kerroista tuttu Szofia-naislääkäri otti minut käsittelyyn. Hänen tehtävänä oli nyt poistaa implanteista suojaruuvit ja laittaa tilalle ”terveysruuvit” Orvokki-tulkin kääntämänä. Ensin tehtiin puudutus viidelle implanttialueelle ja sitten implantit leikattiin esiin ja alkoi armoton ruuvien kiertoshow. Välillä aina nieleskelin ja purskutin veret sun muut pois suustani. Ehkä vajaa puolentunnin operaatio kuitenkin onnistui lopulta. Itsestä se tuntui ikuisuudelta. Nyt odottelen hotellissa iltapäivälle 15-17 välille puhelinsoittoa jatkohommasta vielä tänään. Kunhan tuo puudutus laskee, on tarkoitus lähteä haukkaamaan jotain. Aamulla en edes ehtinyt syödä aamiaista tuon yllättävän klinikkakutsun vuoksi.

 

Tekstissä mainitsemiani sakasalaisherroja en kehdannut kuvata vaan tuon kauniin hymyn sen sijaan.

 

 

Syötyäni joskus puoli kahden pinnassa läksin hotellille, mutta pistäydyin viereisessä lähikaupassa. Kaupan kassalla puhelin taas soi ja Orvokki pyysi minut jo nyt klinikalle. Pistäydyin hotellilla ja talsin vajaan kilometrin klinikalle. Olin siellä jo muutama minuutti kahden jälkeen. Neljä saksalaista asiakasta keskusteli odotustilassa, mutta aika nopeasti naislääkäri haki minut sisään. Hän oli päättänyt tehdä seuraavan hoitorupeaman ilman aiemmin minulle sovittua rauhoittavaa lääkitystä. Taas laitettiin ensin puudutuspiikit noihin viiteen implanttialueeseen ja sitten hommiin. Tänään tehtiin hammasmuotit. Monen monta ruuvia ruuvattiin ja taas aukaistiin. Noilla ruuveilla ilmeisesti muottikehikko sovitettiin vuoronperää ylä- ja alahampaisiin. Lääkäri oli tyytyväinen lopputulokseen, vaikka tilaa tuolla suuaukossani oli kovin kovin vähän noiden ruuvien vääntämiseen. Varsinkin muotin laitto meinasi saada yrjöt ylös, mutta onnistui kuitenkin. Hän teki kuulemma sen varmuuden vuoksi kahteen kertaan. Nyt aikaa kului noin vajaa tunti.

 

Tiistain vapaapäivänä aamupäivällä satoi vettä, mutta iltapäivällä ajelin pienen fillarilenkin.

 

 

Seuraava hoitokerta on vasta keskiviikkona aamupäivällä, joten minulle kertyi ylimääräinen vapaapäivä tiistaille. Tulikin tarpeeseen, koska oli aika puuduttava päivä tänään. Kahdet puudutukset muutaman tunnin välein ja nyt viiden pinnassa, kun jälkimmäinen puudutus alkaa loppumaan ylähampaat ovat aika arat. Pitääpä suunnitella joku pikku reissu huomiselle…

 

Pyöräväyliä Budapestissa on aika lailla, mutta sopivat lähinnä kaupunkipyörille. Tämä on parhaasta päästä ja tässä pystyi ajamaan reissu-Trekilläkin.

 

 

Aamupäivällä satoi vettä ja ilma oli viilentynyt yli kolmenkympin lämmöstä alle kahdenkymmenen. Tuuli oli kääntynyt luoteen-pohjoisen puolelle. Harmittelin aamupäivän tuuriani ja käytin luppoajan hammashoidon jälkeisen Splitin-reitin suunnitteluun. Iltapäivällä ajelin vajaan viidenkymmenen kilometrin reissun Budapestin ulkopuolelle kohti luodetta ja nteä. Budapest on aika hankala kaupunki fillarilla liikkumiseen. Pyöräväyliä kyllä on jonkin verran, mutta ne ovat katkonaisia ja osin huonokuntoisia ja sopivat lähinnä kaupunkipyörällä liikkumiseen. Itse ajoin paljon ajoväylpitkin, mitkä taas ovat aika kapeita ja ruuhkaisia. Ei siis ole mitään herkkua lähteä täältä kahden miljoonan asukaan kaupungin keskustasta ulos ja takaisin. Hidasta ja vaivalloista!

 

Tässä vapaapäivän iltapäivälenkki Ridewithgps-tallennuksena.
Takaisin tullessa ajoin Margit-sillan yli ja mennessä Arpad-sillan kautta Tonavan yli. Sillat rajoittavat Margit-saarta.

 

Toinen hoitopäivä hammasklinikalla oli tänään keskiviikkona. En tarvinnut kuljetusta tänäänkään vaan kävelin hyvissä ajoin klinikalle noin kilometrin matkan. Ilma oli petrannut selvästi eileisestä. Aurinkoista ja lämpöä reilusti yli kahdenkympin. Tänään minulla oli uusi tulkki, kun Orvokki-tuloilla oli muita menoja. Gabor Laszlo reilu nelikymppinen nuorimies osasi tosi hyvin suomea. Oli opiskellut sitä jo nuoruudessaan yliopistossa ym. ja asunut Suomessa pitkään. Tulimme hänen kanssaan hyvin juttuun ja lopussa vaihdoimme Facebook-osoitteita. Oli hienoa myös, että sain Gaborilta hyviä vinkkejä Splitin reitin ym. suhteen.

Gaborilla on hammasrivistö loistokunnossa. Toivottavasti minullakin jo ensi perjantaina.

Tänään keskiviikkona hoitojakso kesti vain puolisen tuntia. Paikalla oli tuttu Sofia-hammaslääkäri, Lilla-hammashoitaja ja Gabor tulkkasi. Nyt päätoimenpiteenä oli purupintamuottien teko ja hammassäryn valinta. Aluksi taas puudutettiin koko kitalaki ja alkoi ruuvien poisto ja muottiruuvien laitto. Tuli ihan mieleen autonkorjaushommat. Vanhat mutterit pois ja räikällä uudet tilalle. Tosin Sofia-lääkäri Gaborin tulkkauksen mukaan kertoi, että hammaslääkärin työ on lähellä arkkitehdin työtä. Muotin teko onnistui ihan hyvin ja perjantaina pitäisi sitten olla finaalin paikka. Minulle varattiin aika perjantaiaamuna yhdeksältä, jolloin kootaan Lego-palkisto kokoon. Jos jotain ongelmia ja hienosäätöä tarvitaan, on vielä perjantai aikaa tehdä. Kuullostaa tässä vaiheessa hienolta!

Näitä siltoja riittää Budapestissä. Tässä taitaa olla niistä Petöfi hid. Kuva on otettu Rakoczi sillalta.

Näin minulle järjestyi taas yllättäen vapaapäivä torstaille. Keskiviikon iltapäivällä ehdin vielä tekemään lyhyen pyöräsession Budapestin kaupungin rajojen sisällä. Ajelin reilun kolmenkympin lenkin ensi kaupungin itäpuolelta Tonavalle ja sitten Tonavan rannan pyörätietä katselin noita monia Tonavan ylittäviä hienoja siltoja Budan puolelta ja lopulta ajoin vielä Margit-saarelle rauhoittumaan.

Tuo Margit-saari on kertakaikkiaan upea paikka Budapestin ja Tonavajoen keskellä Margit- ja Árpád-siltojen välissä. Se on Budapestin sydän ja keuhkot samalla. Margit-saari näkyy kuvan vasemmassa ylälaidassa. Hauska juttu siellä oli, kun ajoin tuota kuvan osoittamaa reittiä saaren läpi, samaan aikaan puhalsi lukuisia ja lukuisia maantiepyöräilijöitä ohi kovaa vauhtia. Tuli mieleen Bangkokin Lumphini-puisto, missä ajelin reilu vuosi sitten, siellä oli sama homma! Margitinsaarella on mielenkiintoinen historia. Tässä on siitä kuvaus.: https://fi.wikipedia.org/wiki/Margitinsaari. Kannattaa tutustua! Tässä muutama kuva paikalliskierrokselta.

Vapaudensilta (Szabadság hid) on lyhin keskustan silloista. Neljä tornia sen huipuilla on unkarilaisen mytologian Turul-lintuja.
Unkarin parlamenttitalossa kokoontuu 199-jäseninen yksikamarinen parlamentti eli kansalliskokous. Se on valmistunut vuonna 1904-
Kuva on Margitsaaren keskeltä. Luonnonrauha ja kauneus on yllättävän hienoa metropolin sisällä.
Margitsaaren vanhin rakennus on 1100-luvulta olevan Mikaelinkirkon rauniot.
Saaren eteläpäässä on upea musiikin tahdissa tanssiva suihkulähde. Kuvasin siitä videonkin, mutta tässä vain kuva.

Torstain vapaapäivänä ajelin hieman pidemmän lenkin Budapestin koillis- ja itäpuolelle. Ilma oli aivan upea pyöräilykeli 25-26 astetta lämpöä, aurinko paistoi koko päivän eikä muutaman metri-sekunnin tuuli häirinnyt yhtään. Oli ihanan vapaata ajaa, ei aikatauluja ei mitään… Pyörässäni on tarra: Warning! Biking may improve life. Sopi tänään!

Toivottavasti tuo lausuma pitää paikkansa – itse ainakin uskon niin.

Unkarin tiestö ja varsinkin kadut Budapestissä ovat aika kamalassa kunnossa. Siinä oli keskittymistä aika kovassa liikenteessä, vaikka tänään ajoin aika paljon pikkuteitä. Montut pitää ennakoida eikä tehdä sivuttaishyppäyksiä kovan liikenteen takia ajoradan suuntaan. Tänään oli myös mukavasti korkeuseroja, ei siis mitään tylsää tasamaata. Parhaimmillaan pääsi kolmensadan metrin korkeuteen. Reitillä oli pari muutaman kilometrin pituista nousukinkaretta, ei mitään jyrkkiä mutta nousua ja vastaavasti mukavia laskuja.

Tässä välipäivän kolmion muotoinen fillarireittini Budapestin koillis- ja itäpuolella. Mukavaa vaihtelua…
Gödöllön kaupungissa oli näin valkoinen ja kaunis kirkko.
Gödöllön upea Kiralyi Kastely on yksi kuuluisimpia Unkarin palatseja. Tässä lisätietoa: https://en.wikipedia.org/wiki/G%C3%B6d%C3%B6ll%C5%91_Palace
Tässä Gödöllön palatsi sisäpihan puolelta käsin. Sisäpiha on laaja ja upea puutarha- ja puistoalue.
Tämä hieno kukkaistutus oli Veresegyházin kaupungissa sen modernin kirkon vieressä.
Samassa paikassa oli tämä sympaattinen patsas riimityksineen.
Ja tässä Veresegyhazin kirkko, mihin Trek-matkaratsuni sai nojata turvallisesti.
Matka eteni kohti Budapestiä mutta nousu sen kun jatkui….kohta ollaan liki kolmessa sadassa metrissä täällä tasamailla.
Varosliget ja upea Szechenyin kylpylä. Tuolla on aiemmin tullut kylvettyäkin.
Hereos`Square on upea aukio aivan Varoligetin puiston vieressä. Sankarien aukio on nimensä mukainen!

Kolmas kerta toden sanoo! Tulin juuri kolmannen hoitojakson kolmannen päivän vastaanotolta uudet hampaat suussani. Puudutus ei ole vielä laskenut, joten tuntuu oudolta. Olotila on kuitenkin loistava. Vihdoinkin sain nuo hampaani kuntoon! Tänään olin vastaanotolla tunnin verran heti aamuyhdeksästä lähtien.

Kuvassa rakkaat hoitajani. Oikealla hammaslääkäri Szofia ja vasemmalla hammashoitaja Lilla. Kiitos heille kärsivällisyydestä ja hyvästä hoidosta !

Tänään oli ensin jo tutuksi tullut puudutusoperaatio, kymmenkunta piikkiä eri puolille ylä- ja alaleukaa. Sitten hammaslääkäri alkoi rakentaa palapeliä kasaan. Ensin ruuvattiin pohjaruuveja ja niihin uusia hampaita. Aika show on tuo homma ja vaatii melkoista sorminäppäryyttä ja silmän tarkkuutta. Sitten laitettiin kuntoon purupintoja ja hiottiin sekä tehtiin erinäisiä fiksaustoimenpiteitä. Vielä lopuksi ”suunaamari” sisään ja uutta hiontaa ym. Sitten hammashoitaja teki vielä omia temppujaan, ilmeisesti putsasi pintoja ja poisti hammaskiveä etc.

Tässä rivistö alkaa jo muotoutua ja on valmis loppuhiontoihin ym. fiksauksiin.

Loppulaskun maksun jälkeen kävelin tyytyväisenä hotelliin. Kunhan puudutus lakkaa, pitää käydä tuossa vieressä haukkaamassa jotain. Ja olisikohan illalla Trófea Grillin vuoro vihdoinkin. Vihdoinkin sen takia, että ystäväni Pekka Järvinen on minua jo pitkään sinne patistanut. Muutaman kilometrin päässä on lähin, mutta suosittavat paikan varausta.

Www-sivujen kuva Trofeo Grillistä, mikä toimii all-inclusive-periaatteella.

Sitten lie paikallaan loppuyhteenvedon paikka. Tammikuun lopussa kävin läpi ensimmäisen hoitojakson, jolloin olin sopimushotellissa neljä yötä. Toukokuun puolivälissä oli toinen, tavallaan ylimääräinen hoitojakso, koska kaikkea viittä implanttipohjaa ei pystytty ensimmäisellä kerralla tekemään. Osin saattoi johtua myös leukaluun painuman poistosta ”keinoluulla”. Toisella kertaa olin kolme yötä sopimushotellissa. Nyt tämä viimeinen hoitojakso sisälsi kolmen päivän hoidot aina välipäivä väliin jättäen. Yöpymisvuorokausia olisi riittänyt nyt viisi, mutta halusin vielä jäädä yhdeksi yöksi Premium Apartment House-hotelliin, koska jatkan matkaa huomenna lauantaina Trek-matkaratsullani kohti Kroatiaa ja Splitiä.

 

Unkarin parlamenttirakennus sadesäässä toukokuussa 2019.

 

Kustannukset:

Kustannuksiin lasken vain hoitokustannukset, hotelliyöpymiset ja lennot. Eläminen syöminen ja juominen on täällä Budapestissä paljon halvempaa kuin Suomessa ja yhtä lailla siellä pitää syödä ja juoda. Myös sisäiset kuljetukset lentokentältä/-lle ja klinikalle&hotelliin Budapestissa sekä tulkkikustannukset sisältyvät hintaan.

 

Hoitokustannukset:

1. Kerta tammikuussa. Yhteensä 3500 euroa

2. Kerta toukokuussa. Yhteensä 950 euroa

3. Kerta syyskuussa. Yhteensä 1760 euroa. YHTEENSÄ 6210 euroa

 

Hotelliyöpymiset 42 euroa/yö sopimushinta:

Yhteensä 12 yötä * 42 euroa. YHTEENSÄ 504 euroa

 

Lennot:

1. Norwegian tammikuussa. Yhteensä 84 euroa

2. Ryanair toukokuussa. Yhteensä 68 euroa

3. Norwegian syyskuussa. Yhteensä 55 euroa. YHTEENSÄ 207 euroa

==================================================================

Koko hoitojakso. YHTEENSÄ 6921 euroa

Tuohon kun vielä lisätään matkat Hämeenlinnasta lentokentälle ja takaisin Paunun asiakaskortin hintaan 8,90/suunta, ollaan aika liki 7000 euron kokonaissummaa.

Vertailuhintana pidän Hämeenlinnasta saamaani alustavaa hinta-arviota peilattuna Budapestin hoitokokonaisuuteen. Suomessa hintalappu olisi ollut noin 15000 euroa.

No huomenna lauantain aamupäivällä painetaan ”kaasua” Trek-matkaratsun kera suuntana Split! Mutta se onkin uusien blogipostausten reissu…