Tori-Antin kanssa Eestinmaata tutkimassa

Lauantaina 10.8.2019 oli Tawast Golfin hienot 30-vuotisjuhlat. Aamupäivällä pelattiin yhdeksän reiän juhlakisa kahden hengen joukkuemuodossa. Jussilan Juha-Matti osasi pelata ja meikäläinen taisi pilata tuloksen. Niin tuttua näinä fillariaikoina!

Tawast Golf 30 vuotta ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…

Illalla oli kunnon bileet ja Fillarantillekin annettiin plakaatti seuran hyväksi tehdystä työstä (kilpailutoimikunnan vetäminen etc.) No överiksi meni… Kilpailuun ajoin ensin fillarilla ja sitten vaihtamaan kuteet ja iltajuhlaan pyörällä uudelleen. Pyörä tuli loppujen lopuksi taksissa mukana kotiin.

Tori-Antti pikkusapuskalla päivän päätteeksi Paidessa . Fillarointi vaatii kunnon eväät!

Kaima Antin kanssa oli jo hyvissä ajoin sovittu pieni Viron fillarireissu. Ensiksi lyhyt Tori-Antin (Antti Karppinen) esittely. Olemme tunteneet jo vuosia ja aina silloin tällöin olen polkaissut Hyvinkään torille maistamaan maanmainioita atomeja & vetyjä Tori-Antin kahvilavaunussa. Antilla on Lappeenrannasta hankittu kahvilavaunu, missä oli valmiina Atomeja ja Vetyjä mainokset. Itse olen maistanut kummassakin paikassa ja tykkään ennemmän Hyvinkään tuotteista, koska niistä puuttuu höyrytys eivätkä ole siten niin ”lötkyjä” kuin Lappeenrannassa. Makuasia toki! Mutta käykäähän maistamassa… Nyt tivoli valtasi viikoksi Hyvinkään torin ja torikahvila piti panna kiinni. Samalla Tori-Antti sai viikon loman.

Fillarantti ja Tori-Antti lähtömaisemissa Tallinnassa

Sunnuntaina painettiin Tallinnaan Silja Europalla ja laivalla hyvin nukutun yön jälkeen päästiin tositoimiin. Itse olin suunnitellut noin 700 km Viron kiertomatkan Tartto – Viljandi – Pärnu etc. Laivalla mietimme yhdessä reitin suuntaa. Täällä tuuli puhaltaa yleensä lounaasta ja ajatus oli tehdä kierros kellon suuntaan. Katsotaan miten tuo sitten onnistuu…

Tässä alkuperäinen reittisuunnitelmamme. Kiva nähdä, miten se toteutuu, kun nuo keliennusteet ovat aika vaihtelevat!

 

 

Maanantai 12.8.2019 Tallinna – Paide 128 km ja hiukan oli sekoilua alussa…

 

Maardissa lähdettiin seuraamaan Viron pyöräreitti kakkosta, mutta aina välillä eksyttiin siitä.

Aluksi lähdimme seuraamaan pyöräreittiä 2. Mutta monta kertaa tuli reititysongelmia ja loppujen lopuksi olisi ehkä ollut järkevämpi ajaa suoraa reittiä Paideen. Mutta Thats`it… Elämä on ja johdattaa…

Tätä reittiä pojat loppujen lopuksi polki ensimmäisenä Viron päivänä. Pientä säätöä oli…

Ensimmäinen päivä meni turhankin pitkäksi. Ajatus oli seurata Eestin pyöräreittikartan reittejä. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa suoraan noin sata kilometriä. Mutta pojat lähti kiertämään ja välillä oltiin ihan hukassa. Jäteaseman portti tuli vastaan tuolla Maardun maisemissa ja ei muuta kuin takaisin ja tuttuun navigaattoriini PikkuGeehen pantiin uusi kohde ja matka jatkui.

Tori-Antti katsoo karttaa ja mietitään minne jatketaan. Ja jatkettiin kanssa !

Päästinhän me loppujen lopuksi perille, mutta aika pitkä siivu 128 km tuli tehtyä kiertoreissun ja pikku sekoilujen takia. Noista Viron pyöräreiteistä pitää heti sanoa, että kartalla näyttää hienolta, mutta käytännössä olisi vielä hiomista. Monta kertaa putosimme reitiltä ja sattuman kautta tuli taas 2-reitti vastaan. Ehkä digitaalinen reitti, jonka voisi laittaa navigaattoriin voisi auttaa…en tiedä.

Välillä kun pudottiin Viron pyöräreitiltä, niin joutui ajamaan soratietäkin vajaa kymmenen kilometriä.

Sadettakin saatiin välillä, mutta ei se tahtia häirinnyt. Maisemat näillä seuduin ovat kovin tasaisia. Ei juuri korkeusmetreillä pääse pröystäilemään. Kymmenkunta kilometriä ajettiin soratietä pitkin, kun läksimme oikaisemaan jossakin vaiheessa ja kestopäällyste loppui. Ensimmäiseen yöpymispaikkaan Paideen tulimme seitsemän pinnassa aika pitkän ajorupeaman jälkeen. Yövyimme tasokkaaseen kylpylähotelliin Paide SPA Hotell. Kun olimme ajon jälkeen märkiä oli hienoa päästä hotelliin saunomaan.

Tallinnan televisiotorni on hyvä maamerkki, kun lähtee Piritan suuntaan Tallinnasta itään…

 

 

Tiistai 13.8.2019 Paide – Tartto 122 km / # 250 km tasaista pläkkiä…

 

Tässä toisen ajopäivän Paide – Tartto ajoreitti.

 

Tiistaina läksimme kohti Tarttoa. Alkumatkan ajoimme päätietä, mutta sitten hermot pettivät. Tuolla kakkostiellä liikenne on kamalaa ja rekat ja muut kulkuneuvot sujahtelevat jatkuvasti ohi turhankin läheltä. Pöltsamaahan asti oli pakkoa ajaa päätietä, kun muuta emme löytäneet. Pöltsamaassa pidimme sapuskatauon ja sen jälkeen valitsimme kiertoreitin. Matkaa tuli liki kaksikymppiä lisää, mutta ajaminen oli paljon rauhallisempaa.

 

Tässä jo monta vuotta palvellut reissu-Trekkini sai arvoisensa seuralaisen

Tiistainakin ajoimme aika pitkä matkan lähinnä tuon lopun kiertoreitin takia. Kahtena ensimmäisenä päivänä mittariin tuli yhteensä 250 kilometriä. Maanantaina vettä tuli välillä aikalailla ja kastuimme kunnolla. Itselläni on mukana vain yhdet lyhyet pyörähousut ja ne kastuivat. Tiistaiaamuna hölmö laitoin nuo kosteat housut jalkaan ja pitkän ajorupeaman jälkeen persus oli kuin paviaanilla ja ajaminen oli yhtä tuskaa. Vesi oli pehmentänyt ihon ja ajaminen söi ihon rikki. Ei kiva!

 

 

 

Tartto on hieno kulttuurikaupunki. Ja paljon upeita lehmuspuistoja.

 

Tartto on Viron toiseksi suurin kaupunki Tallinnan jälkeen. Itse en perusta Tallinnasta yhtään, mutta Tartto, Pärnu ja Viljandi täyttävät tyhjiön. Tartossa asuu nykyisin noin satatuhatta asukasta. Tarttoa pidetään Viron kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunkina, henkisenä pääkaupunki. Kaupungissa on 1632 perustettu maan vanhin ja suurin yliopisto, vanhin vironkielinen teatteri Vanemuine, Viron opetus- ja tiedeministeriö, korkein oikeus ja Viron kansallismuseo (Eesti Rahva Muuseum).(Wikipedia)

 

Nämä seinämaalaukset ovat myös oleellinen osa Tarton kaupunkinäkymää.

 

Tartossa majoituimme ihan keskustassa sijaitsevaan City Inn Apartments-hotelliin. Edullinen mutta siisti majapaikka loistavalla sijainnilla. Harmi oli kun tulimme illalla vasta seitsemän jälkeen jäi kaupunkiin tutustuminen kovin vähälle. Tartto on hieno kulttuurikaupunki ollen Viron toiseksi suurin. Itse olen ollut kaupungissa ainakin puolenkymmentä kertaa ja pidän kaupungista kovasti. Illalla ehdimme käydä vain syömässä ja sen jälkeen takaisin kämpille. Onneksi aamulla oli aikaa tehdä hiukan kiertoajelua kaupungilla, koska meillä ei ollut aamiaista Tarton asunnossamme.

 

 

Keskiviikko 14.8.2019 Tartto – Viljandi 85 km / # 335 km

 

Kuten edellä kerroin Tarton majapaikkamme ei sisältänyt aamiaista. Aamulla ajelimme Tarttoa hieman ristiin rastiin pitäen silmät auki aamiaispaikan suhteen. Muutamasta hotellista tuli kysyttyä hintaa, mutta viisitoista euroa tuntui kovalta. Sitten poikkesin vielä yhteen aika tasokkaan näköiseen hotelliin. Siellä oli aamiaisaika kohta loppumassa ja hotellivirkailija kertoi hinnaksi kahdeksan euroa korjaten sen vielä viiteen euroon. Työnsimme pyörämme respaan sisään ja sapuskaa naamariin!

 

Fillari vaatii myös polttoainetta. Kuvassa Tori-Antti tankkaa aamulla Tartossa.

 

Keskiviikkona ei ollut pitkä matka vain 85 kilometriä, mutta tuskainen taipale. Tuuli oli kova 6-8 m/s ja pääosin sivuvastainen. Tottakai oman mausteensa matkaan toi kipeä paviaanipersukseni. Jossakin vaiheessa matkan varrella kävin apteekissa persuksen takia. Siellä oli kaksi naismyyjää. Ensimmäinen pelästyi heti englannin kieltä ja haki toisen. En persustani toki näyttänyt, mutta kerroin ongelmani ja myyjä tarjosi lääkkeeksi Bepantheniä. Toivottavasti tokenee!

 

 

 

Tartosta Viljandiin ajettaessa maisemat alkoivat muuttua mäkisemmiksi edellisiin päiviin verrattuna. Ei mitään mäkihurjastelua, mutta kumpuja matkaan sopi jo ihan mukavasti. Ajoimme kuten karttakuvasta näkyy 92-tietä kovassa sivuvastaisessa. Matkalla ei ollut paljon maaston kiinnekohtia. Iso Vörtsjärvi jakoi reissun kahtia. Järven yli katsottuna näimme ison sadealueen etenevän kohti itää ja onneksi se ehti mennä alta pois. Vain tie oli märkä, mutta itse säilyimme siinä vaiheessa onneksi kuivina.

 

Jokinäkymä jossakin vaiheessa matkalla Tartosta Viljandiin.

 

 

Piilubaari oli ensimmäinen kahvittelupaikkamme Tartosta lähdön jälkeen. Ennakkomainos oli pellolla 13 kilometriä ennen ja tottakai pysähdyimme sinne, koska täällä Eestinmaalla nuo kahvipaikat ovat todella kortilla. Monesti olemme harmitelleet, kun kahvipaikkaa ei vaan ole löytynyt tai sitten sen ollut kiinni.

 

”Pillubaarin” mainos teki tehtävänsä. Myöhemmin pysähdyimme kahvittelemaan siihen.

Piilubaarin edessä on kaksi komeaa ratsua matkalla Viljandiin. Fillarantin Trek ja Tori-Antin Focus.

 

 

Ohitimme komean Vörtsjärven pohjoispuolelta. Kurkkasin Wikipediasta, että järvi on Viron ja koko Balttian toiseksi suurin järvi. Pituus on 35 km ja leveys 15 km ja pinta-ala on 270 neliökilometriä. Järvi on kuitenkin hyvin matala keskisyvyyden ollessa vain 2,8 metriä.

 

 

 

 

Ison ja komean Vörtsjärven rantamaisemaa Tartto – Viljandi puolivälissä
Ja kahvila oli tietysti kiinni juuri tänä päivänä. Voi sitä selfien ottaa näinkin.

 

Itsellä ajaminen oli yhtä tuskaa lähinnä tuon kipeän takapuolen takia. Onneksi matkalla oli noita kuvanottovirikkeitä ja pysähdyimme muutenkin aika usein. Tuuli kiusasi ja muutaman kerran sadekuurokin rapsautti päälle, mutta pääosin selvisimme suhteellisen kuivina. Ilma oli aika kolea ja jo moneen kertaan manattu tuuli iso kiusa.

 

Tuossa muuten lukee tänä iltana. Suosiiko onni rohkeaa, kun kuvaa oikein tarkkaan katsoo ?
Ridakylä (Rivikylä) markkinoi noin itseään…

 

No hyvin pojat kuitenkin selvisivät Viljandiin. Centrum Hotel Viljandi oli aivan keskustassa ja ehdimme sinne vastatuulesta huolimatta jo joskus viiden pinnassa. Jäi hyvin aikaa tehdä kävelyä keskustassa ja käydä syömässä. Hotellista saimme vinkin lähipubiin, mikä olikin hyvä valinta. Kunnon leikkeet tykötarpeineen sujahtivat alas. Pubissa sai vielä valita annoksen koon. Tori-Antille kelpasi medium ja Fillarantille (ex. voileipäpöytien kauhu) valitsi large-annoksen. Tuosta alakuvassa näkyy myös ruokajuomamakumme.

 

Viljandissa illalla oli menu pihviä lisukkeilla. Itsellä iso ja kaverilla medium-annos.

 

Viljandi on Viljandinmaan pääkaupunki. Siellä on vajaa 20 000 asukasta. Kaupungin nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa Linnavuorella sijaitsevat keskiaikaisen ritarilinnan rauniot, raatihuone, vuonna 1866 valmistunut Pyhän Paavalin kirkko (Püha Pauluse kirik) ja 1600-luvulla fransiskaaniluostarin paikalle rakennettu Pyhän Johanneksen kirkko (Püha Jaani kirik). Tunnetuimpia maamerkkejä on 30-metrinen, vuonna 1911 rakennettu (1999 entisöity) vesitorni, jonka huipulla on näköalatasanne.

 

Vijandi on yksi Viron suosikkini. Siellä on paljon kauniita rakennuksia ja historian havinaa.
Viljandi on Porvoon ystävyyskaupunki ja molemmissa on samoja piirteitä.
Harmi kun ei tullut otettua tarkemmin selvää rakennuksista. Tässä kuitenkin kirkko.
Kukahan tunnistaisi nämä kaksi rakennusta ?

 

Viron kaupungeissa seinämaalaukset ovat yleisiä. Varsinkin Tartto on kuuluisa niistä. Tässä Viljandista.
Tämä Viljandin puisto oli vanhassa kaupungissa lähellä majapaikkaamme.

 

 

Torstai 15.8.2019 Viljandi – Pärnu 103 km / # 438 km

 

Torstai on toivoa täynnä, mutta ei sekään vielä tuonut muutosta epävakaisen säätyyppiin.

 

Torstaiaamun lähtö oli kamala. Vettä tuli ja ukkonen paukkui, kun pojat pelasi aikaa Viljandin bussiasemalla.

Aamupäivällä pääsimme matkaan Viljandista vasta kymmenen yhdentoista pinnassa. Aamulla satoi ja jopa myrskysi. Tein kuivansään aikana ennen aamiaista pienen kävelylenkin ja samalla pistäydyin viereisellä linja-autoasemalla kysymässä bussia Pärnuun tuon sateen ja kipeän persuksen takia. Kymmeneltä lähti yksi. Hyvästelimme hotellimme ja suuntasimme matkamme kohti Pärnua. Puolisen kilometriä ajettuamme alkoi tulla vettä kuin siitä yhdestä kuuluisasta ahterista. Käänsimme pyörämme linja-autoasemalle lipan suojaan.

Tori-Antti muutti muotonsa Beduiini-Antiksi Viljandin linja-autoasemalla ukkosmyrskyn vihmoessa.

Sateen ja pienen myrskynpuuskan vihmoessa ja paukkuipa jopa ukkonen, olin valmis bussikyytiin. Kysyin kymmeneltä lähtevän linja-auton kuljettajalta onnistuuko pyörän kanssa. Kuski sanoi, että tavaraa on eikä hän halua ottaa pyöriä kyytiin. Sillä selvä. Tosin kuski tuli muutaman minuutin päästä katumapäälle ja tuli sanomaan, että voisi ottaa sittenkin. Tori-Antti ei alkuunkaan halunnut bussin kyytiin ja itsekin tulin samaan tulokseen ja ilmoitin kuljettajalle, ettemme ole kiinnostuneita. Sade taukosi pikku hiljaa ja läksimme ajamaan PikkuGeen ohjeiden mukaan kohti Pärnua.

Onneksi päästiin fillarin päälle ja sadekin taukosi. Välillä aina ripautti, mutta aika hyvin väisteltiin tänäänkin.

Onneksi en päässyt bussin kyytiin… Sateen tauottua matkanteko alkoi sujua. Alkumatka meni ihan hyvin. Aina välillä oli sadekuuroja ja tuuli oli tosin pääosin sivuvastainen ja aika reipas. Kiilingi-Nommen jälkeen reitin suunta muuttui kohti luodetta ja saimme nauttia lopulta kauniista illasta ja ensimmäisen kerran myös sivumyötäisestä tuulesta.

Torstaina poljettiin sateita väistellen Pärnuun. Lopussa ilma selkeni ja pääsimme aika kuivina Pärnuun.

Taukoja pidettiin tänäänkin aika usein. Oma kipeä persus oli yksi syy. Ajaminen oli vähän sitä, että vähän väliä piti nousta putkelle ja antaa hiukan ilmaa rikkiajamalleni persusiholle. Onneksi sivuvastainen tuuli taittui puolimatkan jälkeen, kun ajoreitti muuttui vastatuuli-lounaasta luoteeseen. Myöskin ilma parani selvästi iltaa kohden. Jo ennusteet olivat luvanneet parempaa säätä loppuviikolla.

Tänäänkin oli tosi vaikea löytää kahvipaikkoja. Tässä oli kyläkauppa, mistä onneksi sai kahvia.

Kahvipaikka-problematiikkaa ihmettelimme monta kertaa matkan aikana. Tosi harvoin vastaan tuli kahvipaikkoja. Pyörälenkillä tai reissussa olen tottunut noihin kahvipausseihin, missä voi hiukan levätä ja katsoa samalla somejutut etc. Mutta täällä Virossa ne tuntuvat olevan kortilla maaseudulla. Aika harvassa taajamassakaan niitä tapaa.

Loppumatkalla Pärnuun ennen Riika-Tallinnatielle tuloa ohitimme tämän omakotitalon. Oli saanut Kaunis koti-palkinnon vuonna 2014.

Loppumatka sujui kuitenkin mukavasti, kun tuuli alkoi puhaltaa jo hiukan selän takaakin. Vajaa parikymmentä kilometriä ennen Pärnua tulimme Tallinnasta Pärnun kautta Riikaan etc. johtavalle Eurooppa-tielle. Liikenne kasvoi huomattavasti, mutta onneksi matkaa ei ollut enää paljon. Lisäksi meillä oli navigaattorit eri moodissa. Kaima-Antilla fillari- ja oma PikkuG oli automoodissa. Kaiman navigaattori johdatti meidät jo hyvissä ajoin ennen Pärnua esikaupunkialuille, joita oli mukavampi ajaa kuin päätietä.

Pärnuun tulo oli yhtä juhlaa. Itselleni tosi tuttu paikka, mutta kaverini Tori-Antti tuli sinne ensimmäistä kertaa.

 

Pärnuun ajoimme jo ilta-auringon paistaessa. Pyöränmittari näytti muutamaa kilometriä vajaata satasta. Pakkohan sata oli ajaa täyteen. Ajelimme Pärnussa hiukan sakkolenkkiä ja katselimme samalla paikkoja. Hotelli oli jo etukäteen varattu, ilma oli hyvä eikä meillä ollut mitään kiirettä.

Estonian uppoaminen 28.9.1994 vei mukaan yli 800 ihmistä, joista virolaisia oli 24.
Pärnuun tullessa ajelimme meren rannassa, mikä on täynnä upeita huviloita.
Voisi olla hieno asua tässäkin…

 

Pärnu oli hieno kesäkaupunki. Aurinko otti meidät vastaan jo illalla kovin vaihtelevan kelin jälkeen

Olin varannut vanhan historiallisen Victoria Hotellin majapaikaksi. Majoituimme sinne ja huoneen katsottuamme, päätimme jäädä sinne toiseksikin yöksi. Kävin sopimassa asian respassa ja niin oli ensimmäinen välipäivä varattu lauantaiksi. Olihan meillä jo neljä ajopäivää ja 438 kilometriä takana aika haasteellisissa olosuhteissa. Järkivaihtoehto ainakin omasta mielestäni! Majoittumisen jälkeen läksimme syömään. Ihan lähituntumassa oli mukava pubi, missä tällä kertaa päätimme syödä pastaa ja oikein viinipullon kera.

Illalla Pärnussa pasta maistui kovan ajopäivän jälkeen !

 

 

Perjantai 16.8.2019 Pärnussa reissun ensimmäinen välipäivä 34 km / # 472 km

 

Pärnu on mielestäni Viron kesäkaupunki ja olen vieraillut siellä monesti sekä fillarilla että autolla. Pärnussa on asukkaita vain noin 45 000, mutta turistien takia se on vilkas ja elinvoimainen kaupunki. Kaupungissa kävellessä tuli mieleen samalla kotikaupunkini Hämeenlinna, missä asukkaita on enemmän. Kuitenkin Pärnun keskustan vireys, majoitus- ja palveluspaikkojen määrä on aivan ylivoimainen Hämeenlinnaan verrattuna. Ei ollut toriparkkia täälläkään eikä autot juuri näkyneet ydinkeskustassa, koska isoja kävelyalueita oli pyhitetty keskustaan.

 

Kahden yön majapaikkamme Hotel Victoria on vuodelta 1926. Hotellin Grand Café tarjosi hienon aamiaisympäristön.

 

Pärnu (saks. Pernau) on Pärnun kaupunkiin kuuluva epäitsenäinen kaupunki Pärnumaan maakunnassa Lounais-Virossa. Kaupungin läpi virtaa Pärnunjoki. Pärnu on kesäisin vilkas turistikaupunki, mikä johtuu sen hiekkarannoista ja kylpylöistä. Pärnulla onkin Viron kesäpääkaupungin symbolinen arvonimi. (Wikipedia)

Pärnussa tein vapaapäivänä pienen kävelylenkin kaimakaverin ollessa parturissa.
Korkeaotsaisen Siilasmaan vieressä piti ottaa selfie. Suuta en uskaltanut aukaista, kun hammasremontti on vasta vaiheessa.
Victoria Hotellin vieressä oli kaunis ja vilvoittava puisto.

 

Vallihaudan maisemissa Valliparkissa.
Virossa harrastetaan näitä seinämaalauksia. Näihin olen törmännyt varsinkin Tartossa, Viljandissa ja nyt Pärnussa.
Bum – Bum perjantaiaamuna. Kivasti elävöitetty julkisivu.

 

 

Mitähän tähän voisi lisätä?
Victoria Hotellimme lähistöllä oli paljon kivoja ravintoloita. Oli valinnan varaa ja myös hintaskaalaa.

Perheidylliä…

Perjantain vapaapäivänä kävelimme myös Pärnun uimarannalle. Pärnu Beach on monta kilometriä pitkä hienohiekkainen ranta.

 

 

Antin päästyä parturista treffasimme hotellilla ja läksimme tutustumaan kaupunkiin jalan. Jossakin vaiheessa suuntasimme myös Pärnun kuuluisalle uimarannalle, minne oli matkaa vain reilu kilometri. Vaikka oli välipäivä, sovittiin että tehdään myös pieni välipäivän veryttely fillarilla kaupungin ympäristöön. Ajoimme reilun kolmenkympin ympyrälenkin. Reitti näkyy oheisessa kuvassa.

Pieni vapaapäivän lenkki tehtiin ruokahalun kasvattamiseksi.

 

Jo lenkin alussa näin Trimtex-firman auton, missä oli iso mainos pienen kuorma-auton perässä. Mainos jäi hautumaan tämän reissun persusongelmani takia lenkin ajaksi ja ennen Pärnuun takaisin tuloa, sanoin kaimalle, että pysähdytään. Kännykän netillä löysin Trimtex Outletin liki reittiämmeja panin PikkuGeen ohjaaman meidät sinne. Eikä ollut ollenkaan turha reissu. Oma lyhyt mukana oleva Kiina-pyörähousuni oli huono valinta ja siitä johtui osin tuo reissun persusongelma. Nyt löysin uudet Trimtex-housut 17 eurolla tarjouksena (78 normihinta).

 

Iltaruokailussa Pärnussa vuorossa oli kiinalainen ravintola. Ulkona oli lämmintä.

Vapaapäivän ilta sujui mukavasti. Ensin kävimme syömässä kiinalaista ruokaa hotellimme kulman takana olevassa ravintolassa. Sitten suuntasimme askeleet kohti karaokepaikkaa, mistä Tori-Antilla innokkaana karaoke-harrastajana oli ennakkotieto. Itse olen ihan toivoton lauluhommissa, mutta kaimaAntilta laulu ja musiikki sujuu. Paikka oli hyvin eläväinen lauantai-iltana ja oli hienoa kuunnella tasokkaita esityksiä. Olipa joukkoon eksynyt yksi todellinen ammattilainen, ex-tangokuningas Amadeus Lundberg.

Tori-Antti muusikkona ja karaokeharrastajana esitti kolme komeaa biisiä yleisön hurratessa.
Myös vuoden 2009 tangokuningas Amadeus Lundberg oli vapaalla ja veti hienosti pari biisiä.

 

 

 

 

Lauantai 17.8.2019 Pärnu – Rapla 101 km / # 573 km

 

Vapaapäivän päätteeksi mietimme reissun loppuohjelmaa. Tori-Antin pitää avata kahvilavaununsa tiistaiaamuna. Sitä ennen on usean tunnin kahvilateltan pystyttämishomma maanantaina. Eli meillä oli vain lauantai ja sunnuntai aikaa ajaa Tallinnan laivalle. Alkuperäinen reittisuunnitelma olisi edellyttänyt ajamista Haapsalun kautta rannikkoa seuraten Haapsaluun ja sieltä Tallinnaan. Kilometrejä olisi kertynyt lisää niin paljon, että tuon reitin vetäminen kahdessa päivässä olisi ollut hiukan ”hullun hommaa”. Tulimme siihen tulokseen, että ajetaan suoraan Raplaan ja sieltä Tallinnaan on enää lyhyt matka, jolloin jää aikaa katsoa joku iltapäivälautta Helsinkiin.

Perinteikäs Victoria Hotelli oli majapaikkamme kaksi yötä Pärnussa.

Pärnu oli hyvä paikka välipäivän viettoon. Olihan alla aika rankkaa ajoa neljä päivää Liki viisisataa kilometriä, sadetta, kipeää persusta ja kovaa vastaista. Oikeastaan tuosta puuttuu vain tiukat nousut, joita täällä ei juuri ihan Etelä-Viroa lukuunottamatta taida juuri olla.

Pärnu on upea kaupunki. Täynnä elävää elämää kesäaikana varsinkin ja samalla historian havinaa.

Aamulla pääsimme koko hyvin välipäivän jälkeen liikenteeseen. Itse asiassa ponkaisin aamiaiselle jo seitsemän jälkeen tietämättä, että viikonloppuna aamiasta saa vasta kahdeksasta alkaen. Reilu puolen tunnin aamukävely ja kuvaussessio täytti tuon ajan, koska en viitsinyt lähteä kapuamaan kolmanteen kerrokseen vanhan hotellin jyrkkiä rappuja, joita olimme mananneet moneen kertaan. Aamiaisen jälkeen oli pakko melkein nelinkontin tehdä homma täpö täydellä massulla.

Pojat polkaisi lauantainakin satasen. Tosin Raplan päässä piti tehdä pientä lisäsäätöä satasen ylittämiseen.

Lauantaina sääkortit olivat ensimmäistä kertaa kohdillaan. Heti aamulla tarkeni lyhyillä ja iltapäivällä lämpötila kipusi 21-22 asteen vaiheille. Ja mikä tärkeintä. Tuuli oli ensimmäistä kertaa tällä reissulla selän takana tosin vain noin 1-2 m/s. Maisemat ovat näillä mailla aika tylsiä. Tasaista pläkkiä ja korpimaisemaa. Ensin ajoimme viitostietä nelisenkymmentä kilometriä ja sitten luoteeseen pienemmälle tielle. Loppumatka meni sujuvasti kohti pohjoista ja Raplaan 27-tietä seuraten kevyen tuulen avittaessa. Ensimmäisen kerran saimme sentään keskarin noin kahteenkymppiin alun ja lopun kaupunkiajelusta huolimatta.

Järvakandi oli oikeastaan ainut isompi paikkakunta matkan varrella. Lasimuseo ja markkinahäppeningiä… Järvakandi oli yllättävän vilkas paikka lauantaina. Tosin siellä oli markkinat, jotka imivät ehkä väkeä muualtakin. Niin kuin meidätkin!

Poitsuilla oli aika eksoottinen leikkipaikka lasimassalohkareiden keskellä.

Iltapäivällä neljän pinnassa ajoimme Raplaan ja muutaman satasen ylittävän lisäkilsan jälkeen Fillarantin pyöränavigaattori pikkuG löysi sujuvasti Joe Guesthousen, minkä varasin jo edellisenä iltana. Majatalon isäntä puhui sujuvaa suomea oltuaan aiemmin Suomessa työhommissa. Illalla kävelimme vielä puolen kilometrin päässä olevaan Meie Pubiin, missä paikallinen wienersnitsel lisukkeineen ja sulatusjuomineen solahti helposti.

Tässä tulonäkymä Raplaan etelästä käsin. Majapaikkamme oli tuosta risteyksestä puoli kilometriä oikeaan.

 

Sunnuntai 18.8.2019 Rapla – Tallinna ja Hki ja Hml 87 km / # 660 km

Viikko täällä Eestin maalla on kohta kulunut ja kotimatka on edessä. Läksimme reissuun viikko sitten sunnuntai-iltana ja laivalla hyvin nukutun yön jälkeen polkaisimme maanantaiaamuna Paideen. Fillarireissumme jatkui sieltä Tarttoon, Viljandiin ja Pärnuun, missä oli välipäivä matkanteosta. Pärnussa ajoimme eilen lauantaina tänne Raplaan ja tänään on enää lyhyt reilu viiden kuudenkympin pyrähdys Tallinnan laivalle. Viking-lautta lähtee 15:30 ja illalla sitten kotiin jollakin junalla. Tori-Antti virittelee kahvivaununsa palveluskuntoon maanantaina ja itse jatkan eläkepapan hommia.

Tässä reittimme Tallinnan satamaan asti. Lisäksi 5 km Helsingissä ja 8 km Hämeenlinnassa

.

Tänään oli unelmakeliä. Lämpöä iltapäivällä oli noin 21-23 astetta ja noin 3-4 m/s tuuli oli pääosin selän takana. Oli kevyttä ajaa Pohjois-Viron tasaista pläkkiä. Olimme tilanneet aamiaisen kahdeksaksi ja pääsimme maantielle jo hiukan ennen yhdeksää. Alkumatka meni päätietä Tallinnan maantietä, mutta jossakin vaiheessa halusimme erkaantua siitä pienemmälle tielle. Tosin tuo suunnitelma ei toiminut loppuun asti, kun suostutteluistamme huolimatta fillarinavimme eivät onnistuneet viemään Pärnun valtatien yli Laagriin. Siitä johtuu tuo sivuttaispoikkeama kartassa. Kartat olivat ilmeisesti vanhentuneet ja tuossa kohdassa tie oli suljettu esteillä.

Komeita kirkkoja ja rakennuksia Eestinmaalla riittää.

Ajoimme pienen matkan takaisin ja sitten Pärnun valtatietä kohti Tallinnaa. Ehkä kympin lisälenkki tuosta tuli, muttei tällä loistokelillä harmittanut yhtään. Tallinnaan tulimme yhden pinnassa ja ehdimme hyvin syömään ennen laivalle ajoa. Hyvät varrasannokset sujahtivat alas kera hyvästelyjuomien. Viking Xprs vei meidät yli ja sen jälkeen ajo rautatieasemalle. Näin päättyi yhteinen reissumme. Tori-Antti hyppäsi melkein heti lähtevään Riihimäelle päättävään lähijunaan ja Fillarantin piti odotella tunnin verran omaa Tampereen lähijunaansa. Tässä sitä istutaan ja naputellaan IPadin lisänäppäimistöä…

Ympyrä sulkeutui Tallinnassa. Lautalla yli ja kotiin. Kuva tosin on otettu jo lähtiessä.

Mukava reissu vaikka ilmat eivät parhaat mahdolliset olleetkaan. Antit tulivat juttuun hyvin eikä polkemisessakaan ollut isompia ongelmia. Kiitos kaima-Antille kivasta seurasta! Pyörät pelasivat kummallakin. Ei yhtään rengasrikkoa eikä edes ilmaa tarvinnut lisätä. Ketjuöljyä tuikattiin muutama kerta sadepäivän jälkeen. Kilometrejä kertyi itselleni yhteensä 660 km kuutena ajopäivänä ja yhtenä välipäivänä. Taas kerran tuli Eestinmaata tutkiskeltua. Itselleni oli neljäs tai viides fillarireissu etelänaapuriin, mutta Tori-Antille vasta ensimmäinen. Tuosta on hyvä jatkaa…

Mainokset