Seitsemän veljestä on Jukolassa…

Kuva: Ossi Jokinen

Kuvassa TKK M68-Jukolan 2018 viestijoukkue ja osuusajat. Vasemmalta: Joukkueen johtaja Ossi Jokinen, 1.osuus Heikki Simola, 2.osuus Markku Lähde, 3.osuus Olavi Hernelahti, 4.osuus Erkki Rope, 5.osuus Antti Punkari, 6.osuus Martti Parviainen ja 7.osuus Pekka Vilska, joukkueen kapteeni.

Seisoivat he pian rivissä, tuliset kekäleet aseina käsissä. Etunenässä seisoi Juhani, silmät ympyrjäisinä kuin huhkaimen, ja katsellen silmää vankkurien takana, joka erinomaisella hohteessa katseli häntä vastaan.”

(Lahti-Hollola 2018 Jukolan viestin sanoman alku)

Viisikymmentä vuotta on syksyllä kulumassa umpeen Otaniemen TKK-maanmittariopintojen alusta. Meitä oli M68-kurssilla viitisenkymmentä enemmän tai vähemmän silmät ympyrjäisinä aloittavaa nuorta. Vilskan Pekka (yläkuvassa oikealla) ehdotti joskus viime syksynä, että koottaisiinko porukka Jukolaan viestin 70. juhlavuonna. Olemmehan itsekin pääosin samanikäisiä kuin Jukolan viesti, mikä juostiin ensimmäistä kertaa 12.6.1949.

Taisivat kaikki muut joukkueen jäsenet olla jo kokeneita Jukolan kävijöitä, mutta itselleni kokemus oli ensikertainen. Monesti olen ajatellut lähteä käymään Jukola-tapahtumassa sen tunnelman takia, mutten milloinkaan ole ajatellut itse viestiin osallistumista. Niinpä vaan joukkueen puuhamies Pekka Vilska sai Fillarantinkin houkuteltua mukaan. Muistaakseni Joulun jälkeen lupauduin joukkueeseen aivan ”märkäkorva-suunnistajaplanttuna”. Periaatteella Kerran Elämässä…

Hämeenlinnan Tarmon suunnistuskoulussa olin pari kertaa Hannu Lähteenmäen ym. asiantuntevassa opissa ja peräti kolme kertaa ehdin käydä torstai-rasteilla ennen Jukolaa viimeisiä sijoja kolkuttelemassa. Noilla aika olemattomilla pohjilla lähdettiin sitten rohkeasti Jukolan viestiin…

Lauantaina 16.6.2018 Lahti – Hollola Jukolan viestiin

Odotettu Jukolan lauantaipäivä avautui sääennusteen mukaisena hienona kesäpäivänä. Lämpöä oli luvassa hellerajaa hipoen ja tuulikin oli hiljainen ja pyöräilylle suotuisa. Olosuhteet olivat kohdillaan ja tottakai Fillarantti menee pelipaikalle fillarilla. Tarkistin jo kaksi Kaakkois-Aasian pyöräreissua kokeneen Trek-ratsuni, panin hiukan öljyä ketjuihin ja ilmaa renkaisiin. Kevyt retkivarustus osui hyvin yhteen Jukola-telttamajoituksen kanssa.

Fillarantti ja Trek-ratsu jo Hollolan maisemissa kevyt matkavarustus pyörän päällä.

Lauantaina 16.6. suuntasin Trek-matkaratsuni aamupuoleen kohti Hollolaa. Ruuhkia vältellen ajoin Turengin ja Lammin kautta Lahden tielle ja sieltä puikkasin kohti Hollolaa ja Jukola-kilpailukeskusta. Turengista Lammintietä ajaessani puikkasin Erkki ja Marja Niemen Elämyspihan ohi. Hiukan katsastin piha-alueellekin, mutta kun liikettä ei näkynyt jatkoin matkaa. Jälkikäteen selvisi, että Erkki ja Marja olivat olleet Lammin Pellavamarkkinoilla.

Erkki ja Marja Niemen maanmainio Elämyspiha pari kilometriä Turengista Lammin tietä.

Matkaa kertyi loistavassa kesäsäässä hiukan reilu kahdeksankymppiä, mutta tuo fillarihomma onkin tuttu laji suunnistukseen verrattuna. Oli ilo ajella varsinkin tuo Lammintie-osuus. Siellä kun ei vielä Jukola-liikenne näkynyt.

Kiikunlähteen turkoosia kauneutta

Muutama kilometri ennen Jukolan aluetta on mielenkiintoinen luontokohde Kiikunlähde, mikä on Suomen suurin lähdeallas. Sen 400 metriä pitkästä ja 100 metriä leveästä 14 lähdesilmästä purkautuu vettä noin 7000 kuutiometriä vuorokaudessa suurina lähteinä kolmeen eri suuntaan. (Wikipedia)

Tässä mainio majapaikkamme, minkä Vilskan Pekka oli hommannut järjestäjiltä.

Fillarinavini PikkuG johdatti loppumatkan soratietä pitkin Jukolan viestin kilpailukeskukseen, jonne tulin iltapäivällä kahden pinnassa. Venlojen viesti oli startannut pari minuuttia aiemmin lähtöpaikalle saapumistani ja katsomaan mennessäni näin vain ison pölypilven venlojen jäljiltä. Tosin venlat eivät olisi mukaan huolineetkaan..;)

Viestijoukkueen suunnitelmia hiottiin vielä klo 18 joukkueen yhteisen taktiikkapalaverinkin jälkeen.

Pikkuhiljaa lauantai-iltapäivän kuluessa joukkueemme alkoi kokoontua paikalle. Osa tuli jo hyvissä ajoin ja osa sitten illalla. Parviaisen Martti ilmaantui vasta sunnuntaiaamuna ja pisimmän osuuden 15,2 km ankkuri Vilskan Pekka lähti yhteisen taktiikkapalaverin jälkeen illalla hakemaan nukkumarauhaa Lahdesta.

Illalla auringon alkaessa laskemaan läheni Jukolan viestin lähtö. Simolan Hessu oli joukkueemme aloittaja ja tottakai muutenkin piti kömpiä viestin aloitusta katsomaan. Kello 23 pamahti Leopard-panssarivaunun tykki lähdön merkiksi ja noin 2000 juoksijaa kirmasi hämärään metsään kilpailualueelta sankan pölypilven saattamana.

Lähtöveryttely on meneillään ennen Jukolan viestin lähtölaukausta.
Sieltä lähtöauton takaa kirmaavat kärkijuoksijat edellä sankan pölypilven saattelemana.

Sunnuntai 17.6.2018 Jukolan viesti

Yö teltassa sujui allekirjoittaneelta vaihtelevalla menestyksellä. Muutama vuosikymmen oli taitanut vierähtää edellisestä telttayöstä. Itselläni oli eräretkiajoilta yli neljäkymmentä vuotta vanha Suomen Untuvan valmistama täysuntuvapussi (liian kuuma!) ja vajaa puolisenttinen makuualusta (liian ohut!). Makuualustan alla oli ihan riittävästi muhkuroita ja asentoa piti vääntää alinomaan. Miehitys teltassa vaihtui pikkuhiljaa aamuyön ja aamun tunteina. Simolan Hessu oli selvittänyt tyylikkäästi aloitusosuuden ja kömpi teltalle. Lähteen Markku lähti kakkososuudelle ja muutama tunti myöhemmin Hernelahden Olli kolmoselle. Aamulla Ropen Erkki ehti vielä suorittaa osuutensa ennen 9:00 ja 9:20 alkavia yhteislähtöjä.

Ensimmäinen Jukolan viesti on edessä…eikä edes jännittänyt!

Pekka Vilska starttasi jo kokeneena Jukolan kävijänä ankkurien yhteislähdössä ja parikymmentä minuuttia myöhemmin oli toisessa yhteislähdössä allekirjoittaneen (5.osuus) ja Martti Parviaisen (6.osuus) vuoro. Yhteislähdöstä muutama sana selvityksenä. Jukolan viestin vaihto suljettiin 8:45 ja ne joukkueet / osuudet, mitkä eivät ehtineet vaihtoon ennen sulkeutumista, siirtyivät yhteislähtöön.

Meitä oli yhteislähdössä aikamoinen määrä. Tässä odotellaan siirtymistä karttatelineille.

Oma 5. osuuteni oli 8,7 km pitkä ja sisälsi kaikkiaan 16 rastia. Oma arvioni toteutuneesta suunnistusmatkasta oli ehkä reilu kymmenen kilometriä. Peräti kolmen torstairastin kokemuksella suuntasin harkitusti kävellen loppujoukoissa kohti metsää. Sinällään suunnistus oli yllättävänkin helppoa täällä, koska maastoon oli jo muodostunut uria ja vaikka hajonnat harvensivat joukkoa ja usein löytyi sopiva rasti-juna. Lisäksi kompassisuunnalla eteneminen helpotti vasta-alkanutta suunnistajanplanttua. Harjoitusrasteille menin monesti sekaisin polkujen ja muiden karttayksityiskohtien kanssa. Nyt kun karttapolkuja oli vähän, otin joka rastilta kompassisuunnan seuraavalle ja yritin pitää sen.

Jukolan viestin 5.osuuden kartta, mikä sisälsi 16 rastia. Kartta oli hyvin tehty ja ajantasalla.

Suunnistus sujui yllättävän hyvin. Kompassisuunnalla etenin suhteellisen suoraviivaisesti pääosin rastilta rastille. Liki kaikille reiteille löytyi lisäksi joku muu kanssasuunnistaja, mikä antoi varmuutta ja mukavaa juttuseuraa. Tosin yhden isomman pummin tein osaksi juuri jutustelun merkeissä. Ysirastilta kymppirastille mennessä yhytin naissuunnistajan, joka oli menossa myös 10.rastille. Siinä jutellessamme harkinta hiukan herpaantui ja alueen yhdestä isoimmasta supasta noustessamme suunta olikin jo hukassa.

Allaoleva karttakuva selventää asiaa. 9.rastilta tulimme kompassisuunnalla kartassa näkyvälle isolle polulle (ajotie) ja suunta kymppirastille oli suoraan ison liki 30 metriä syvän supan poikki. Hiukan itse mietin lähteä kiertämään oikealta, mutta lopulta yhteistuumin päätimme mennä sen läpi. Laskeutuminen vielä meni, mutta läntinen vastarinne olikin kivikkoa ja pirun jyrkkä. Siinä sai laittaa ihan kunnolla nelivedon päälle ja puuskuttaa ylös.

Karttakuva osoittaa pahimman ”pummin” olosuhteet 9.rastilta 10.rastille.

Suunta meni supasta ylösnousun yhteydessä sekaisin ja kun rastia ei alkanut näkymään, tajusimme lopulta jo ohittaneen etsimämme rastin. Ohitus oli tapahtunut vasemmalta jopa 11.rastin liepeiltä ja takaisin pelipaikoille könytessämme löysimme ensin 11.rastin ja siitä jatkoimme kompassisuunnalla 10.rastille ja sitten samaa uraa takaisin 11.rastille leimaamaan. Ehkä tuossa tuli reilu varttitunti ellei enemmänkin lisäaikaa. No toisaalta aika ei itselleni ollut kovinkaan olennainen asia vaan rastien löytyminen joukkueen tuloksen kannalta.

Pieni kuriosiitti samasta rastivälistä: Katselin jälkikäteen tänä aamuna (19.6.) YleAreenasta Jukolan viestin lähetystä. Kenny Kivikas KooVeen voittajajoukkueesta juoksi myös 5.osuuden. Selostuksessa pääratamestari Juhani Jaskari ihasteli KooVeen miehen reittivalintaa suoraan saman ison supan kautta. Yleensä kaikki muut olivat kiertäneet kyseisen supan. Tosin pieni ero Kennyn ja meidän suorituksemme välillä oli, että hän selvitti supan vauhdilla ja osui myös sen jälkeen 10.rastille.

Hämeenlinnan Tarmon to-rastilta palauttamatta unohtunut emit toimi hienosti.

Kaikki 16.rastia löytyivät ja loppuviitoituksella piti panna jopa hiukan hölkäksi johtuen lukuisasta katsojajoukosta. Kaiken kaikkiaan tuo hiukan etukäteen pelkäämäni Jukolan suunnistus oli hieno kokemus. Kiitos Pekka ja muut veljet! Joukkueemme sijoitus taisi olla 1565. liki kahdestatuhannesta ja suunnistuksesta nautiskelimme yhteensä 20:33:23 tuntia häviten voittajajoukkeelle vain 13:06:04 tuntia;)

Tärkeintä kuitenkin oli jälleennäkemisen riemu pitkän ajan jälkeen, yhdessäolo ja hieno Jukolan tunnelma. Pekka Vilska joukkuetta kootessaan korosti, että Jukola on koettava ainakin kerran elämässä. Nyt Jukolan taika on koettu ja samalla on itselleni istutettu siemen suunnistuksen saloihin. Ehkä sitä tulee jatkossakin lähdettyä to-raiteille opettelemaan vaikeata uutta lajia…

Fillarantti valmiina paluumatkalle Hollolasta Hämptoniin…

Heti maaliintulon jälkeen suuntasin teltalle, missä osa joukkueestamme jo oli ja yhteislähdössä olleet Erkki ja Pekka tulivat myös. Tyytyväisyys loisti joukkueemme jäsenistä. Olimme yhdessä tehneet taas jotakin uutta viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ennakkoluulottomasti otimme Pekan haasteen vastaan ja onnistuimme!

Sitten vaan heti kisan jälkeen kimpsut kasaan ja tavarat pyörän päälle ja kotimatka alkoi. Ajelin nyt suorinta Lahti-Tampere-tietä ja Tuuloksesta kymppitietä Hämeenlinnaan. Jukolan kisatapahtuman purkautuminen näkyi tosi vilkkaana paluuliikenteenä. Pysähdyin mennen tullen Koskikartanossa. Nyt poismennessä oli hampurilaisateriatankkaus kisan jälkeen. Hämeenlinnaan (kotiin) oli matkaa vajaa 75 kilometriä ja matka sujui hyvin noin kolmessa ja puolessa tunnissa.

Kotiin Trek-ratsun ja Fillarantin matka käy…

Vaimo oli lämmittänyt kotona saunan valmiiksi, minne pääsin kisapölyjä pesemään jo ennen ilta seitsemää. Hieno reissu ja saunan jälkeen oli pienen juhlan paikka! Paitsi että Jukola onnistui hienosti, tuli samalla reissulla itselleni Kilometrikisassa (1.5.-30.9) toinen tuhat kilometriäni täyteen. Tonnin täyttyminen on Polkijatoverit- joukkueemme etiketin mukaan aina kuoharin paikka…

Tuplajuhlan paikka, ensimmäinen Jukola ja toinen tuhat kilometriä Kilometrikisassa.
Mainokset