Uusi fillarireissu lähestyy…

”Lumihiutaleita hiljalleen, sataa maahan lumivalkoiseen, syksyn keltalehdet peittäen, heittäen pois…”, lauloi ainakin Georg Malmsten (sanat ja sävellys Martti Jäppilä). Syksy ja alkutalvi ovat olleet oikukkaat. Välillä on tullut lunta, mutta melkein seuraavana päivänä se on sulanut pois täällä Hämeenlinnan korkeudella. Mustaa joulua on ennustettu, mutta toivottavasti tuo kuvan lumi nyt pysyisi!

Kuten jo otsikossa kerroin uusi Fillarantin reissu on jo lähellä. Kolmisen viikkoa ja sitten lennän jo yhden Kaakkois-Aasian reissun kokeneen Trek-orini kanssa etelän lämpöön. Tässä postauksessa ajattelin kertoa hieman ennakkotunnelmia tulevasta reissusta tässä Fillarantti reissaa ja bloggaa-blogisarjassa. Seuraavia postauksia varten suunnittelen uuden blogipohjan varmaan ensi viikolla (www.fillarantti7.wordpress.com)

Minne ja milloin….

Ensin ajattelin uudeksi reissukohteeksi Kuubaa ja aika paljon tutustuin kirjallisuuden sekä tv-dokumenttien välityksellä kiehtovaan Kuubaan ja sen lähihistoriaan. Pikkuhiljaa ajatus muuttui, että olkoon Kuuba vielä rauhassa. Kaakkois-Aasia valikoitui toista kertaa kohteeksi viime talvisten hyvien kokemusten pohjalta. Lämmintä – kuumaa – edullista – turvallista (paitsi liikenne) – netti toimii hienosti – hyvä tiestö – ystävällisiä ihmisiä – helppo reissata etc. Tuossa noita syitä jonona, niitä tarkemmin avaamatta!

Lentolipun hankin jo syyskuun alussa. Qatar Airways vie eikä Fillarantti toivottavasti vikise. Lento lähtee tammikuun alkupäivinä Qatarin pääkaupungin Dohan kautta päätyen Bangkokiin paluulento on helmikuun puolivälissä samasta paikasta. Reissun pääkohde on Malesia. Toki aikamoinen siivu siinä tulee myös Etelä-Thaimaata, kun aikomukseni on alustavan suunnitelman mukaan ajaa Bangkokista Malesian rajalle, jonne tulee matkaa reilu tuhannen kilometriä. Rajan tuntumasta Satunista on tarkoitus hypätä lauttaan, mikä vie Langkawin saarelle Malesian puolelle ja sieltä todennäköisesti vielä matkata lautalla Penangiin ja Georgetowniin.

Koska lauttalippuja ei voinut ainakaan vielä varata netin kautta, hankin varasuunnitelmana netistä noin kympin bussilipun Thaimaan Hat Yaista Malesian Penangin saarelle. Tuon tein keskustelupalstan vinkkien takia, koska Thaimaassa voi olla Suomen passilla 30 päivää ja lisäksi pitäisi pystyä etukäteen osoittamaan poistuminen Thaimaasta. Viisumia en ole nyt lähtenyt hankkimaan ollenkaan, vaan yritän selvitä Suomen passilla. Malesiassa Suomen passilla saanee olla 90 päivää. Tosin kysymysmerkki on, miten nuo säännökset toimivat maarajalla. Katsotaan miten äijän käy…

Malesiassa olen suunnitellut muutamia reittivaihtoehtoja Malakian niemimaalle. Ajatuksena on ajaa länsirannikkoa alas Kuala Lumpuriin tai niille seuduille ja sieltä ylittää sisämaa länsirannikolle. Länsirannikkoa pitkin reittihahmotelmani jatkuisi lähelle Thaimaan rajaa ja sieltä kääntyisi taas kohti länsirannikkoa. Ehkä suurin kysymysmerkki tuolla reitin loppuosalla on karttatutkiskelun pohjalta parin sadan kilometrin vuoristo-osuus, minkä näyttää kovin asumattomalta. Katselin sitä osuutta eilen Google Earthista… hiukan hirvittää löytyykö sieltä majoitusta ym. Pitänee selvittää asia paikan päällä Malesian puolella ja ratkaista myös se kummin päin Malakan niemimaata lähtee kiertämään länsi- vai itärannikkoa alas.

Näillä spekseillä karttatutkiskelun (Ridewithgps) pohjalta Bangkokista Malesiaan ajo ja Malakan niemimaan kierros lisämutkineen taitaa olla kolmisen tuhatta kilometriä ja reilu 20 000 nousumetriä. Aikatauluni ei salli enää takaisin Bangkokiin ajoa, joten olen suunnitellut jatkaa matkaa Alor Setarista (Alor Star) Bangkokiin junalla tai muulla kulkuneuvolla kuin fillarilla. Tosin Etelä-Thaimaa on niin kapea kaistale, ettei sieltä juurikaan löydy toista pääreittiä takaisin Bangkokiin kuin menomatkan reittisuunnitelma.

Olosuhteet, varusteet ym.

Etelä-Thaimaa ja Malesia ovat kuumaa ja kosteaa aluetta. Lämpötila matalilla alueilla on aina yli 20 astetta ja päiväsaikaan noin 30-35 astetta. Toki vuorilla on viileämpää. Reitille osuu kaksi aika lyhyttä vuoriosuutta: sisämaan ylitykset etelässä ja pohjoisessa rannikolta rannikolle. Kuala Lumpurista länteen päin maasto nousee reiluun viiteen sataan metriin ja vastaavasti Thaimaan rajan lähellä oleva vuoristo-osuus kohoaa reiluun kilometriin.

Viime talvena olin Vietnamissa, Laosissa ja Kambodzassa (www.fillarantti6.wordpress.com) suunnilleen samoihin aikoihin ja aika hyvin noihin yli kolmenkympin lämpötiloihin tottui (max. 39 astetta varjossa). Mielestäni olen sopeutunut hyvin kuumaan ilman alaan. Toki ensimmäinen viikko on aina hiukan shokki ainakin fillarin selässä, mutta sitten kone lähtee käyntiin…;) Matkaoppaan mukaan Malakan niemimaan itärannikko saattaa ilmastoltaan poiketa länsirannikosta, koska itärannikolla sadekausi jatkuisi aina helmikuulle asti. Mutta paikan päällä nuo todelliset ilmasto- ja sääasiat selviävät. Varsinkin tuulen suunta on pyöräilijälle ehkä se haastavin sääkomponetti. Viime talvena koin sen taas, kun ponnistelin reilu tuhat kilometriä Vietnamin rannikkoa pohjoiseen ja koilliseen.

Reitin olen suunnitellut tälläkin kertaa Ridewithgps-ohjelmalla käyttäen vältä valtateitä rajausta. Toki Bangkokista etelään ajaessa reitti seurailee aika paljon myös isoa nelostietä. Sen sijaan Malesian puolella ohjelma löysi hyvin muita vaihtoehtoja kuin Malakan niemimaan pääväylät rannikolla. Aika paljon rannikolla on rantoja seuraavia rantatietä ja myös Kuala Lumpurista länsirannikolle löytyi päätien sijaan muita vaihtoehtoja. Pohjoisen vuoristo-osuus on niin harvaanasuttua, että siellä kulkee oikeastaan vain yksi pääreitti länsirannikolle. Mutta karttatutkiskelu on aina vain osa totuutta. Fillarireissun yksi suola onkin paikan päällä tulevat yllätykset sekä positiiviset että negatiivisetkin.

Varustelu seuraa pitkälti aiempia reissuja. Viime talvena Trek-ori oli ensimmäistä kertaa koulutuksessa ja aika hyvin sen kanssa pärjättiin. Kiekkojen kanssa oli ongelmaa ja reissun jälkeen Trek päivitti kiekot uusiin. Kiekkojen vaihdon yhteydessä luottomekanikkoni Antti Munnukka (Parolan Pyörähuolto) teki pyörälle perushuollon. Sen jälkeen uusilla kiekoilla en ole ajanut kuin muutamia kymmenien kilometrien reissuja. Toivottavasti nyt pysyvät kasassa. Pyörä on Trek 720D, cyclosta tehty reissupyörä. Konseptiin kuuuluu etuhaarukkaan integroidut kiinnikkeet vedenkestäville vajaan kymmenen litran pussukoille. Takana on iso pitkän matkan reissaajien suosima Apiduran isohko satulalaukku ja edessä kunnon tankolaukku. Hyvin niissä kulki viime vuoden reissulla aika tarkkaan rajattu varustekokonaisuus painaen laukkuineen reilu kymmenen kiloa. Tarkemman rekvisiittaluettelon esittelen todennäköisesti vielä ennen lähtöä uudessa reissublogissa.

Missä mennään…

Reissun alkuun on kolmisen viikkoa enkä ole ottanut kummenpaa stressiä lisävalmisteluista. Osaksi johtunee varmaan siitä, että kyseessä on nyt jo kuudes pitkä reissu viiden vuoden aikana. Uuden passin hain viime viikolla. Olipa helppo keissi.. valokuvassa käynti, anomus netissä ja tekstiviestin pohjalta hait sitten passin lähikaupasta. Lentolippu on plakkarissa. Menomatkalla on neljän tunnin paussi Dohassa ja palatessa koko yö samassa paikassa. Onneksi on tuo Priority Pass viime vuodesta jo tuttuun Dohan lentokentän loungeen. Viisumia en lähtenyt nyt hankkimaan ollenkaan vaikka muutama kysymysmerkki on vieläkin sen tarpeesta. Olen laskeskellut, että mikäli jollakin maarajalla viisumi vaaditaan niin sen pystynee hankkimaan paikan päältä tai sitten keskustelupalstojen mukaan Georgetown on tarpeen vaatiessa hyvä viisumin hankkimispaikka, joten muutamia passikuvia messiin.

Eläminen Thaimaassa ja Malesiassa on liki samanhintaista eli edullisia ovat kumpikin. Viime talven reissusta jäi dollareita yli, joten ne ja muutama sata euroa matkaan, pari luottokorttia ja tarpeelliset matkadokumentit föliin. Kummastakin maasta hommasin e-matkaoppaat IPadiin ja tilasin Thaimaan kartan netistä. Muilta osin hankkinen kartat paikan päältä. Fillarinavigaattorina jatkanee PikkuG. Tosin olen tilannut ennakkotilauksena jo alkukesästä uuden mielenkiintoisen Hammerhaed Karoon. Sen toimitukset ovat vasta alkaneet ja pelkään, ettei upouusi navigaattori ehdi tälle reissulle. Senpä takia ostin edullisesti Fillaritorilta käytetyn Garmin 800 Edge (sama laite kuin viime reissulla hajonnut PikkuG). Karttapohjakin (SouthEast Asia) löytyy viime reissun jäljiltä. Sain sen viime talvena karttasponsoriltani Geotrim Oyltä.

Blogi sai hautua pari päivää. Nyt eletään torstaita 14.12. Kävin pari päivää sitten kirjoittamani tekstin läpi. Harmi etten saanut noihin kuviin jostakin syystä kuvatekstejä. Osa kuvista on omiani ja osa netistä hankittuja julkaisuvapaita Pixabay-kuvia Malesiasta. Thaimaan & Malesian reissun alkuun on nyt aika tarkkaan kolme viikkoa. Joulu on ensi viikon lopussa ja sitten viikon päästä on vuoden vaihde. Sitten tavarat kasaan ja matkaan…

Taidan laittaa tämän postauksen nyt jakeluun. Muutama bloggaus tullee vielä lähiaikoina uuden reissublogin muodossa, jota sitten yritän päivitellä reissulta käsin. Tulkaahan mukaan matkalle!