Itsenäisyyspäivän aikaan Costa Blancalla

                
Eipä ole pitkään pitkään aikaan tullut blogattua…oikein yllätyin, kun katsoin edellisen postauksen ”Narvan mailta” olleen viime heinäkuulta. Nyt on vietetty ensimmäinen Suomen itsenäisyyspäivä ulkomailla. Vaimo oli huolissaan näkeeköhön siellä linnanjuhlia. No taisin tehdä reissun ykköstyön, kun kaivoin IPadista YLEAreenan ja sieltä itsenäisyyspäivän ohjelmaa tuli aamusta iltamyöhään ja vaimo tapitti sitä tyytyväisenä…sain paljon anteeksi entisiä ja toivottavasti vähän tuleviakin.

 

Asumme Deniassa mukavassa apartment- asunnossa vielä muutamia päiviä. Denia on pienehkö kaupunki Costa Blancan rannikolla Alicanten ja Valencian puolivälissä. Kumpaankin on matkaa noin sata kilometriä. Aluetta mainostetaan manner-Espanjan säävarminpana. Televisiosta on viime päivinä näkynyt kauheita tulvakuvia Malagan seuduilta muutama sata kilometriä etelämpänä. Kyllä täälläkin on sadekuuroja ollut, muttei mistään tulvista ole tietoa. Oikeastaan yhtenä ainoana päivänä, kun ajoimme miljoonakaupunki Valenciaan, oli oikeaa kaatosadetta. Lämpötilat ovat olleet tasaisesti 15-17 asteen vaiheilla. Onhan nyt jo joulukuu, joten mitään helteitä ei odotettukaan. Panen tuohon lyhyen esittelyn Deniasta ja pikkuvideokin siinä taitaa olla.  https://www.espanja-loma.fi/Denia


 

Maantiepyöräni (Ridley Fenix-kaunotar) pakkasin vaimon alkuvastusteluista huolimatta mukaani ja se matkusti turvallisesti Norwegianin lennolla kuljetuslaukussa. Aika vähän olen sillä ajanut…takana on nyt kuusi polkaisua kahteen viikkoon ja kilometrejä hiukan vajaa viisi sataa. Pyöräilykohteena Denian seutu vaikuttaa erinomaiselta. Löytyy reittejä joka lähtöön ja eri vaikeusasteille. Sitä osoittaa sekin, että tähän aikaan vuodesta alue on ammattipyörätallien suosiossa. Vastaan tulleista kolmesta neljästä tallista tunnistin varmasti Astanan ja Katjushan. Etixx tuli vastaan myös eilen … Katjushan ajajat huoltoauton perässä ovat painaneet vuoren rinnettä ylös useampaankin kertaan. Pääsinpä kerran taukopaikalla ottamaan selfienkin joukkueen jäseniä taustalla. Ajamista on toki hillinnyt sekin, että vaimo on ilman pyörää mukana eikä ole viitsinyt joka päivä hypätä pyörän selkään.

Kivahan täällä on Suomen rospuuttoaikaan elellä. Mukavan lämmintä, fillarikelit varsinkin paremmat kuin tähän aikaan Suomessa. Oikein huvitti, kun joku nuorimies oli muuttanut Barcelonaan ja valitti Iltalehti-jutussa yllättyneensä Espanjan sääolosuhteista ja hinnoista. Oli kuulemma Barcelonassa kosteaa ja kylmää ja hinnat alkoholia ja kaurahiutaleita lukuunottamatta Suomen luvuissa. Itse monen Espanja-reissun kokemuksella sanon, että poika voi mennä takaisin äitinsä luo. Kaupan hinnat ovat noin yleisesti 30% Suomea halvemmat ja tuo kylmyys on vähän toispiippuinen juttu. Tällä erää vaikka kelit eivät ole mitään loistokkaita olleetkaan niin noin 15-17 astetta täällä Denian korkeudella koko ajan. Toki Barselona on jo pohjoisempana, mutta olisihan poikaparan tuo pitänyt tietääkin sinne muuttaessaan.
 

Sitten pikkuhiljaa tuohon Fillarantin pyöräilystatukseen… Kun olen julkaissut noita ajoreittejäni Facebookissa, on tullut palautetta, että osa reiteistä on ollut jopa Espanjan ympäriajo-Vueltan reitteinä. Hyväkuntoisia pikkuteitä täällä on paljon ja rannikolta pääsee melkein heti vuorille sisämaahan, missä on paljon reitin valintamahdollisuuksia. Muutaman kerran olen toki kastellut itseni varsinkin vuorilla, missä sadekuurot yllättävät nopeasti. Mukavan lämmintä 15-17 asteen lämpötila on ihan sopiva ajaa vielä lyhyillä pyörähousuilla. Irtohihoja ja tuuliliiviä olen toki käyttänyt ja kypärän alla kevyttä kypärähuppua hiki- ja tuulisuojana.


 

Tuosta kuvarykelmän ensimmäisestä kuvasta on pakko kertoa hieman lisää. Rengasrikko märällä päätiellä tuli eteen. Panin uuden sisärenkaan paikalle ja aikaa kului ehkä reilu 20 minuuttia. Tosin en ollut harjoitellut pitkään pitkään aikaan. Illalla kämpillä yritin muistella. Koko viime vuosi liki 12 000 km meni ilman rengasrikkoja ja muistaakseni myös edellinen vuosi yli kymppitonnin sekin. Aika hyvä tuuri kaikkiaan, tosin nykyiset pistosuojatut renkaat ovat aivan eri planeetalta kuin joskus 1970-luvulla, jolloin pyöräilin myös aika lailla. No varmaan nyt alkaa paukkumaan…;)
 
Koviakin nousuja alueelta löytyy…muutaman kerran vuorilla on tullut vastaan 16%-varoitusmerkki ja käyttämäni Ridewithgps-ohjelma on rekisteröinyt jopa yli 20%:n kaltevuuksia. Pari kertaa on pitänyt jyrkimmässä paikoissa hypätä pyörän päältä poiskin. Mutta siltikin täällä on parempi ajaa ainakin tälläisen vanhan kävyn kuin esimerkiksi Gran Canarialla, missä rantatien jälkeen on liki pelkkää seinää edessä. Täällä maasto on monipuolisempaa  ja mittakaavaltaan inhimillisempää kuin siellä. Osaltaan tuo ammattilaistallien läsnäolo viestii hyvistä harjoitusmaastoista täällä. Kohta puoliin ne siirtynevät lämpimienpien kelien myötä Kanarian saarille.
 

     
En lähde käymään tarkemmin läpi noita ajamiani reittejä vaan panen niiden reittilinkit ja kuvia esille. Reittilinkkiä klikkaamalla voi tarkastella reittiä ja muuttaa mittakaavaa ym. Opin juuri uuden tavan. Otin Riden reittikuvasta valokuvan ja siirsin sen blogikuvaksi, mistä näkee kerralla kokonaisuuden.

Tässäpä reittini…ellei sitten viimeisenä päivänä vielä innostu pyörän selkään. Mieli varmaan tekee, mutta vaimo saattaa olla eri mieltä;)
1. Denia 30.11.2016   https://ridewithgps.com/trips/12099546

img_0058
 

2. Denia 2.12.2016.  https://ridewithgps.com/trips/12122964

img_0059

 
3. Denia 4.12.2016.  https://ridewithgps.com/trips/12145729

img_0061

 
4. Denia 7.12.2016.  https://ridewithgps.com/trips/12176230

img_0062

 
5. Denia 8.12. 2016.  https://ridewithgps.com/trips/12185093

img_0063

 
6. Denia 10.12.2016.  https://ridewithgps.com/trips/12206292



 Eilisestä lauantain 10.12. todennäköisestä viimeisestä ajostani tällä reissulla kerron hieman lisää. Vaikka tuo kuvan profiili ei kuvan mittakaavassa kovin kummoiselta näytä, niin todellisuus oli aika erilainen. Löysin lenkin paikallisesta pyöräilyoppaasta, jossa oli esitelty alueen maantielenkkejä ja maastolenkkejä. Tämä oli merkitty mustalla eli maantiepyöräilyn kovana reittinä. Mietin etukäteen uskallanko lähteä satakiloisena lihapullana edes koittamaan, mutta päätin ja ajattelin, että voihan sitä hypätä kesken matkan jollekin muulle tielle. Ilma lauantaina oli erinomainen, kun ennen kymmentä pääsin liikkeelle. Tuuli oli tyyntynyt ja aurinko paistoi. Ajelin pikkuhiljaa Deniasta sisämaahan päin ja ensimmäisen stopin pidin jo parin kymmenen kilometrin jälkeen tutussa Orban kylässä kahvin merkeissä. Matka jatkui ja kipuaminen alkoi. Parhaimmillaan vajaan kuuden kymmenen kilometrin ajon jälkeen olin 840 metrin korkeudessa. Nousin ihan kapeaa pikkutietä, tiukimmillaan jyrkkyys oli 20,6%. Sitten alkoi alamäki, joka todella pelotti….tie oli niin kapea, ettei siinä mahtunut auto ja pyöräilijä ohittamaan, joten jarrukahvoilla piti roikkua jokainen mutka. Onneksi autoja ei tuolla tieosuudelle ollut kuin yksi ja sekin sopivassa taukopaikassa.

Laskettelin Vall`de Ebon kylään ja menin kahvitauolle. Luulin jo, että nousut loppuivat siihen kun olin laskenut jo alle viiden sadan metrin. Väärin taas piti kivuta reiluun kuuteen sataan ja kerran jopa piti hypätä pyörän selästäkin muutama sata metriä, kun oli ”seinä” vastassa. Vuorilla oli noussut täysi sumu varmaan rannikon lähestyessä. Laskiessa oli välillä sama tunne kuin Matti Nykäsellä kuuluisassa Oslon MM-kisassa. Latu näkyi, muttei se mihin oltiin menossa. Sama täällä tie näkyi, muttei mitään sen ulkopuolella. Harmi kun en pysähtynyt ottamaan kuvaa hetkestä. Jossakin vaiheessa serpentiinilaskun loppuessa mietin ajanko tuttuun ja turvalliseen Pegon pikkukaupunkiin, mikä oli ihan edessä. Mutta luonto ei antanut periksi, vaan alkuperäisen reittiohjeen mukaan laitoin fillarinavigaattoriini PikkuGeehen osoitteeksi Sagran kaupungin ja taas kiivettiin liki parisataa metriä ylöspäin. No sen jälkeen lopulta alkoi lasku kello viiden pinnassa…ja juuri ennen iltakuutta hämärässä olinkin kotinurkilla Deniassa. Kaiken kaikkiaan tuo viimeinen reissu oli 118 kilometriä. Sinällään kilometrit eivät olleet ongelma vaan melkein kaksituhatta nousumetriä, mitä piti kivuta satakiloisena läskinä ylös ja toki vastaavasti alaskin…

Torstain pyörälenkillä 8.12. jo ajon alkuvaiheessa napsahti historiaan Fillarantin kuluvan vuoden  11.tuhannes pyöräkilometri Xabian vaiheilla. Illalla korkattiin pullo kuohuviiniä vaimon kanssa. Tässä vuoden tilanne 10.12.2016

 

                                                                             Maantiepyörällä         5815 km / 256 tuntia.     

                                                                             Matkapyörällä ym.     5078 km / 271 tuntia

                                                                             Maastopyörällä.            285 km /   22 tuntia

                                                                             Yhteensä                      11178 km / 549 tuntia




Kun kotiudumme huomenna Hämeenlinnaan, alkaa uuden reissun loppusuunnittelu. Lentoliput olen jo varannut uudelle fillariseikkailulle Fillarantille ja viime talvena hankitulle uudella reissu-Trekille Saigoniin (nykyinen Ho Tsi Minh) tammikuun puoliväliin . Tarkoitus on tutkiskella Etelä-Vietnamia, Laosia ja Kambodzaa tulevalla reissulla. Siitä aloitan uuden blogin jo ennen lähtöä. Blogia en ole vielä suunnitellut, mutta blogiosoite on jo tiedossa eli merkkaapa muistiin, jos olet kiinnostunut http://www.fillarantti6.wordpress.com.

Teekkarikunnossa vuodelta 1970 olisi mukavampi lähteä kapuamaaan noita Vietnam-Laos-Kambodza nousuja, mutta tärkeintä on. Että lähtee…!
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s