Uutta postausta pukkaa Mallorcalta…

Uusi viikko ja uudet kujeet…toki taitavat toistaa aikalailla toisiaan! Normaali aikataulutus meillä täällä RCT-Mallorca Campissa on suunnilleen seuraava: klo 7:30 aamiainen seisovasta pöydästä (tankkausta yli tarpeen), 9:30 startti lenkille (ajomiehet polkee niin pirusti edellä ja itse olen yleensä jonon jatkona ja otan jossakin vaiheessa oman suunnan), lenkiltä paluu vaihtelevasti iltapäivästä liki iltaan, suihkuttelut (muutama palautusjuoma), 18:30 puolihoitoon kuuluva päivällinen seisovasta pöydästä (turha täällä on miettiä kilojen pudottamista, vaikka allekirjoittaneella tarvetta olisi), päivällisen jälkeen kokoontuminen ravintolan puolella (ns. ajopäivä-analyysi kera Tunelnin, oluen & sangrian)…että semmosta!


Sunnuntaista tuli kunnon lepopäivä…niinkuin pitääkin!

Vuosittain on kuvattu porukan mafiosa tässä tuolissa. Viime vuonna Heikki Hessu ja tänä vuonna kunnian sain Tapio Tapsa!

 


Tapio ja Seppo pistää murua rinnan alle sunnuntaipäivän kunniaksi Hotellia vastapäätä olevassa kahvilassa. Kunnon kakkupala ja kahvi yhteensä 2,50…mitenkähän Suomessa?

 

Sunnuntai 24.4.2016 meni kokonaan ilman pyöräilyä. Pieni muutaman kilometrin kävelylenkki tuli sentään noiden mansikkaleivosten päälle tehtyä.

Mitä pojat edellä sitä Fillarantti perässä… Hyvää on ja kunnon energiapläjäys, varsinkin kun sunnuntaina ei ajettu!




Maanantaina pojat polkaisi Palmaan

Maanantai-aamuna hurjat lähti puoli kymmeneltä, mutta sovimme Jarin ja Sepon kanssa lähdön tuntia myöhemmäksi. Ajelimme mukavassa myötäisessä Artan tietä ja jossakin vaiheessa otimme pikkutietä pitkin suunnan Petraan. Petrasta matka jatkui Sineuun, missä oli kahvitauon paikka.

Maanantaina päästiin taas ajohommiin. Tässä Sineussa pienellä tankkaustauolla matkalla pääkaupunki Palmaan. Seppo ja Jari sekä Fillarantti kameran takana.
Seppo vikkelänä poikana onnistui asemoimaan itsensä tähänkin kuvaan.

 

Sineun jälkeen vähän pähkäiltiin kolmistaan, mitä seuraavaksi. Kun keli oli suotuisa, otimme suunnaksi pääkaupunki Palman tai oikeastaan sen kaakkoispuolella sijaitsevan S´Arenalin rantakaupunkiosan. Ajoimme Algaidan kautta ja lopuksi Palman lentokenttää viistäen turistikaupunginosaan. Matkaa sinne kertyi noin kuusikymmentä kiometriä, mutta mukavassa myötätuulessa matka sujui helposti.

Tässä olemme jo Palma S´Arenal turistialueella meren rannassa.

 

Palman reissu tuli itselleni vähän puskista. Olin suunnitellut omaa Palma-käyntiä tiistai – keskiviikolle. Ajattelin varata huoneen jostakin Palman vaiheilta ja tehdä samalla parin päivän saaren kiertoreissun reppu selässä (vaihtovaatteet). Tuo reissu jäi nyt odottamaan, koska en heti seuraavana aamuna viitsinyt lähteä samaan suuntaan kuin nyt Jarin ja Sepon kanssa.

S`Arenalin tunnettu kaljajuottola MegaPark kadun toiselta puolen pikkutelellä kuvattuna.

 

Palman keskustaan emme halunneet mennä ollenkaan. Pienen mokan teimme lähtiessämme takaisin lentokentän yläpuolelta eli samaa reittiä kuin tullessa. Jouduimme Manacoriin vievälle tiellä ja korjausliike teki aika monta kilometriä lisää. Muutaman kerran minun ja Jarin navi osoitti ihan vika reitille. Loppujen lopuksi ajoimme liki kymmenen kilometriä takaisin Palman suuntaan, ennen kuin osuimme Santa Maria del Camiin vievälle tielle. Kello alkoi olla jo aika paljon, joten juna-asemalle ja junailemaan. Junamatkaa teimme peräti kolmella junalla. Ensin Incaan ja sieltä yksi pysäkin väli Enllaciin ja taas vaihto Sa Poblan junaan. No saipa Jari ensikertalaisena kunnon elämysmatkan junalla!

Pikkupätkä poistullessa junalla. Sepon kanssa kokeneina Mallorcan junailijoina halusimme järjestää Jarille elämysmatkan. Muutaman kymmenen kilometrin pätkä Santa Mariasta SaPoblaan tehtiin peräti kolmella eri junalla, jotta ehdimme päivälliselle.

 

Maanantai 25.4.2016  106 km / # 696 km, +1017 nm, reitti: https://ridewithgps.com/trips/8679401

 


Tiistaina ajelin yksin… Vuoripäivä.

Tiistai oli selvästi lämpimämpi päivä kuin muutama edellinen. Olin vähän mielessäni ajatellut jopa Sa Calobralla käyntiä, kun aiemmin kertomani Palman yöreissu siirtyi. Läksin porukan perässä normiaikaan, mutta annoin periksi jo ennen Sa Poblaa. Ajelin siitä pikkuhiljaa ylös Campanetiin ja sieltä Caimariin kahvihetkelle.

Tiistai oli vuoristopäivä. Olin yksin liikeellä. Tässä Caimarin idylliä vuorten juuressa. Tuonne ylös on tarkoitus nousta…

Caimarin kapeilla kujilta läksin kipuamaan yhä ylemmäs kohti Llucia, mikä on yksi tärkeimmistä kiintopisteitä Tramentuna-vuorilla. Tuo noin kymmenen kilometrin kipuaminen vie 576 metrin korkeuteen Coll de Sa Batalle. Taas kerran kiivetessä huomasi, että olisipa tiputtanut painoa edes viitisen kiloa ennen reissua. Sinällään ei ole kyse mistään huippukiipeämisestä, mutta tasaisen tappavaa könyämistä tuo oli 95 kiloiselta röhjäkkeeltä.

Cafe con leche-hetki ennen vuorille kiipeämistä Caimarin kapealla kadulla.

 

Tuota maitokahvia olen tottunut reissussa juomaan. Jo aamiaisella yleensä valitsen hotellin automaatista Cafe con leche ja aika usein myös tauoilla on sama valinta. Tässä linkki: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Caf%C3%A9_con_leche. Yllättävän paljon on muuten energiaa, mikä sinällään sopii pyöräilijälle. Tosin linkistä ei selvinnyt oliko tilavuusyksikkö 100 ml vai kuppi ja minkä kokoinen? Kupillinen  saaren ravintoloissa maksaa noin 1,20-1,60.

Tässä matka ylöspäin on edennyt jo suurin piirtein puoleen väliin kohti Llucin risteystä. Kiipeämistä Caimarista Coll de Sa Bataialle on noin kymmenen kilometriä.
Nyt jo melkein ylhäällä. Pidin pienen tauon ja yllätykseksi Llucin huoltoasema olikin jo seuraavan mutkan takana. Liikkeellä vain yhden pullon taktiikalla!
Coll de sa Batalla ja Llucin huoltoasema saavutettu. Saksalainen herra otti kuvan ja minä hänestä.

 

Sinällään nousu tuonne ylös sujui aika helposti, mutta hitaasti. Kello oli jo kuitenkin niin paljon, ettei tuntunut enää järkevältä lähteä Sa Calobran suuntaan. Ensin olisi pitänyt ajaa noin yhdeksän kilometriä länteen ja sama matka alas merten tasolle ja sitten sieltä kiivetä samat matkat takaisin. Tein reaaliratkaisun ja läksin ajamaan kohti Pollensaa. Reitti oli vanha tuttu. Alussa ylös ja alas ja lopulta parikymmentä kilometriä alas Pollensaan.

Tässä Llucin risteys on jo jäänyt taakse ja laskettelu Pollensaan on menossa.- Aika moni sujahteli laskussa ohi. Sen verran varovainen ja huono laskija olen.

 

Pollensan Lidlin kohdalla löin Fenix-kaunottareni jarrut päälle. Tänä vuonna Galaxia-hotelli oli jättänyt aamiaispöydästä pähkinät ja kuivatut hedelmät pois. Niitä oli vielä viime vuonna kiva napata kourallinen ajoevääksi. Lidlistähän niitä saa ja saikin ja lisäksi tulee aikana jotain heräteostoksia niin kuin nytkin.

Paluumatkalla tuli testattua pullotelineen pitävyys. Pollensan Lidlissa kävin pähkinäostoksilla ja aina siellä sortuu heräteostoihin. Loppumatka reilu kaksikymppiä kahden pullon taktiikalla!

 

Poisajaessani  ihan viime sadoilla metreillä sattui pieni haveri. Ajoin kaikessa rauhassa kohti Galaxia-hotellia. Suojatiellä näin mieshenkilön, mutten viitsinyt pysähtyä enkä edes ottaa klossia irti. Ajoin tosi hiljaa suojatielle ja ajattelin ohittaa tuon miehen oikealta koukaten. Mutta äijäpaha saikin päähänsä alkaa pottuilla nähdessään pyöräilijän aikovan hänen suojatielleen. Pysähtyi siihen yhtäkkiä ja tarttui jopa ohjautankooni kiinni yrittäen pysäyttää menoni. Onnistui siinä ja kaaduin oikealle kyljelleni jalat kiinni klosseissa. No onneksi ei tullut muita vahinkoja kuin kyynärpää auki. Jopa tuo 0,7 litran lasipullokin pysyi telineessään rikkoutumatta. Kova kiroaminen ja huuto oli molemmin puolin. Kaveri huusi Polizai.. Ja minä ihan suomeksi… Harmi kun en älynnyt käyttää kaikista pahimpia saksankielisiä kirosanoja! Siitä sitten ajoin Galaxian terassille nuolemaan henkisiä ja fyysisiä vammoja olutkolpakon ääreen…
Tiistai 26.4.2016  88 km/ # 784 km , 1185 nm (max 19,9%), reitti: https://ridewithgps.com/trips/8690925


Keskiviikkona pikkukaupunkeja ihastelemassa…


Keskiviikkoaamupäivänä tein puhdetöitä… pyykinpesua ja blogihommaa! Näkymä huoneeni parvekkeelta uima-altaalle päin.


 

Keskiviikkona Accuweather lupasi jo noin 20 astetta eli lämpimämpää kuin monena aikaisempana päivänä. Otan tuon ilolla vastaan. Sri Lankan reissulla tottui jopa kuumaan 32-38 astetta, mutta kylmään ei oikein totu. No eipä silti – ei täälläkään sentään alle 15-16 asteen ole menty iltapäivällä. Aamupäivän käytin rästihommiin, ajovaatteita puhtaaksi ja tämän blogipostauksen alullepanoa. Aina kun jää pari päivää rästiin kirjoitushommassa, on sen aloittaminen tuskaista.

 

Maria de la Salud pikkukaupungin idylliä. Fenix-kaunottareni täydentää tunnelman.

 

Maantielle pääsin vasta yhden korvilla iltapäivällä. Koska aikaa oli suhteellisen vähän ennen päivällistä suunnittelin noin kuudenkymmenen kilometrin lenkin. Tavoite oli liki ajaa pääosin pikkuteitä ja katsella idyllisiä paikkoja.

 

Yleiskuvaa Arianyn pikkukaupungin hautausmaalta, jonne poikkesin lähtiessäni kohti Petraa,

 

Aika hyvin tavoite täyttyikin. Santa Margalidan kautta posautin kukkulan päällä olevaan viehättävään Maria de la Saludiin. Sieltä hiljaista kylätietä pitkin toiseen saman tyyppiseen pikkukaupunkiin nimeltään Ariany, missä tuli piipahdettua hautausmaalla ottamassa pari kuvaa vaimoa varten. Ulla kun on ollut aina innostunut noista hautumaakuvista.

 

Perhehauta Arianyn hautausmaalta. Vaimoni Ulla haluaa aina näitä eri maiden hautuumaakuvia tuliaiseksi.

 

Petrassa join kahvit jo tutuksi tulleessa kahvilassa. Petran keskusaukio onkin varsinainen pyöräilijöiden magneetti. Aukio  on jaettu kahteen osaan. Kummassakin on yleensä satamäärin fillaristeja taukoa pitämässä.

 

Petran keskusaukio on tälläkin reissulla tullut tutuksi jo moneen kertaan. Vaihteeksi Cafe Americano ja hyi hyi…oman hotellin tumma patongin pala!

 

Petrasta Fenix-kaunottareni vei minut tuttua Ma-3300 tietä pitkin Sineuun, josta suunnistin fillarinavini PikkuGeen johdattamana Llubiin. Tuo Llubin tie Ma-3511 on oikea helmi näin päin ajettuna. Ei montaa polkaistua tarvitse tehdä reilulla seitsemän kilometrin matkalla. Tie on hyväpintainen ja käytännössä liki koko matka on rapsakkaa myötämaata. Juuri tuollaista sopivaa 30-40 kilometriä tunnissa ilman polkemisapua.

 

 

Petrasta ajelin kivaa maalaistietä Ma-3300 Sineuun. Matkalla nappasin tämän kuvan.

 

Sineusta Llubiin johtaa aivan loistava pikkutie Ma 3511, jota voi käytännössä lasketalla melkein koko seitsemän kilometrin matkan.

 

Loppumatka olikin tuttua maisemaa. Llubista ensin Muroon ja sieltä takaisin kotihotelliin Galaxiaan. Matkamittarini ja Puhelimen Ridewithgps-aplikaatio näyttivät kumpikin kokolailla samaa 64 kilometrin lukemaa. Ajoaikaa tuohon kului aika tarkkaan kolme tuntia. Toki kahvilla lorvimiset ja paikkojen katselut sun muut pysähtelyt tuohon päälle. Ihan mukava iltapäivälenkki ja tavoitteen mukainen.

 

Keskiviikko 27.4.2016  64 km /# 848 km, +632 nm (max 8,4%), reitti: https://ridewithgps.com/trips/8703391


Ajopäiväanalyysiä tekemässä illalla ravintolassa Ossi, paikallinen vahvistus hotellin monitoimimies Juan ja Jari.


 

Torstaista tuli sitten sadepäivä… No pitää keksiä jotain!

Iltaa istuttiin aika pitkään Galaxian alaravintolassa ja pohdittiin syntyjä syviä. Kirjoitan näitä rivejä  torstaina puolen päivän aikaan sateen rapsiessa ulkona. Jo aamulla sateli, kun aamiaisen jälkeen tein kolmisen kilometrin mittaisen kävelylenkin. Taitaa jäädä päivän ajot tekemättä ellei siten iltapäivällä kirkastu. Onhan tässä jo ajettukin ja aikaa on vielä viikon verran…

Sateinen aamu Can Picafortissa houkutteli ulos pienelle kävelylenkille.
Keramiikkakauppa Can Picafortin rantakadulla. Aamun kävelylenkillä bongattu.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s