Mallorcan ”korkeanpaikan leiri 2016”, jo kolmas RCT-porukalla…

 

Alcudian rannikko on jo näkyvissä Norwegianin ikkunasta

 

Huhhahhei… Ja hellurei lisäksi!  Taas sitä ollaan täällä jo kolmatta kevättä peräjälkeen. Eksyin tuohon RCT-kirjainyhdistelmään aikoinaan Facebokin välityksellä. Royal Cycling Team tuntui komeasti kalskattavalta nimeltään vastustamattomalta ja liityin porukkaan. Pikkuhiljaa osin näiden hienojen leirireissujen kautta olen päässyt lähemmäksi ydintä ja oppinut tuntemaan hienoja fillariveljiä ja -sisaria. Ehkä tasapuolisuuden nimissä pitää todeta, että nyt olen kahden fillariseuran loukussa. Vuosi sitten liityin myös paikalliseen pyöräseuraan TCC- Tawast Cycling Club. No molemmissa mennään… Hyvä näin…voi nyppiä rusinat kummastakin!

 

Olemme jo Palman ketällä. Vasemmalta Rauno, Anne, Tapani, Juha, Kari ja Anna-Kaisa.

 


Can Picafort – jo kovin tuttu pikkukaupunki

Tänne saarelle tulimme noin 15 hengen porukalla jo eilen sunnuntaiaamupäivällä 17.4.2016 Norwegianin aamukoneella. Majoittuminen Can Picafortissa tuttuun hotelli Galaxiaan kävi rutiinilla. Iltapäivällä hotellin pyöräkellarissa pyörän laitto ajokuntoon meni sujuvasti. Pääosa porukasta  painoi jo ennen kolmea lenkille, mutta itse ”hieroin” vielä omassa huoneessani ja pääsin ajohommin vasta kolmen jälkeen. Sinällään itselleni oli sopiva ryhmästä poisjättäytyminen, koska olin unohtanut Garmin-laitteeni (PikkuGee) kiinnitysalustan Corratec-matkaratsuuni Sri Lankan Ympäriajon takia. (www.fillarantti5.wordpress.com). Kiinnitysalustaa etsimään…

 

Vanha tuttu ja edullinen, mutta siisti yhden tähden Hotelli Galaxia. Tässä yhden hengen huoneeni.

 


Löytyihän tuo PikkuGeen kiinnitysjalusta – hiukan tuli poljettuakin

 

Ensilenkki vei Sa Poblaan ja pitihän se ikuistaa



Sunnuntai-iltapäivänä ajelin vain 44 kilometrin lenkin ensin Alcudian rannikkoa ylöspäin pyöräliikkeitä katsellen. Muutamasta kyseltyäni osui sopiva liike kohdalle. Kympillä sain kaksikin kiinnitysalustaa kumilenkkeineen (mount muistaakseni englanniksi). Hyvä niin, voi laittaa toisen Fenix-maantiekaunottareen ja toisen uudenTrek-matkaoriin ohjaimiin. Jo tutut pikkukaupungit Alcudia, Sa Pobla ja Muro tuli katsastettua. Kahvit hörppäsin Muron keskusaukiolla ja sieltä painoin sitten alamäkeä takaisin Can Picafortiin.

Muron kirkon edustalla on näin komeita ajopelejä. Tosin määrässä häviävät kirkkaasti fillareille.

 

Su 17.4.2016 44 km / +300 nm, reitti: https://ridewithgps.com/trips/8561477  (tosin reitin alusta puuttuu noin 15 km, unohtui laittaa GPS päälle)



Maanantaina painettiin porukalla – Cura-vuoren valloitus


 

Cura-vuoren päällä reilussa viidessä sadassa metrissä. Kuvan utuisuus johtuu siitä, että hikosin niin pirusti noustessa ja kameran linssi sai siitä osansa.



Maanantaina oli vuorossa jo kunnon polkaisu. Vedettiin reilu kymmenen hengen porukalla 115 kilometrin lenkki joka huipentui yli viidensadan metrin korkuisen Cura-vuoren päälle. Nousimme vuorelle vielä jyrkempää takapuolen reittiä. Oma Ridewithgps-laitteeni rekisteröi maksimijyrkkyydeksi jopa 18,9%. Nousussa letka hajosi…vuorikauriit painoivat kovaa edellä ja isomahainen Fillarantti ja pari muuta muodostimme jälkijoukon. Kun lopulta sinnittelimme ylös alkupään porukka oli takaisin lähdössä. Ei vieläkään saanut kahvia, oli kuulemma niin kallista Cura-vuoren kahvilassa ja sinne oli jo ilman yhtään kunnon taukoa ajettu reilu kuusikymppiä. Tuossa ryhmässä ajossa on puolensa…peesi auttaa ja keskinopeus kasvaa. Itse kuitenkin ajelen mielelläni omaksi ilokseni tai sopivalla pikkuporukalla. Voi pysähtyä ottaamaan kuvia tai kahville koska haluaa. Lisäksi kun porukka on hyvin eritasoista (osa ryhmästä ajaa kilpaa), niin tällaisen tavallisella satulan hierojalla on tekemistä, jotta pysyy porukassa.

 

Kahvi on pyöräilijän taukojuoma numero yksi. Pyöräpullossa on muuta nestettä, joten piristys tulee kahvista. Hienoja kahviloita on täällä Mallorcalla.

 



Aikamoinen läheltäpiti-tilanne – meinasi tulla pahaa jälkeä!

Ennen Cura-vuorta laskin joukon kärjessä (massasta on hyötyä alamäessä) 55-60 km tunnissa. Yhtäkkiä ilman varoitusta etupyörä ja ohjainhaarukka alkoivat vipottamaan sivusuunnassa ja vaaputus sen kuin lisääntyi. En oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, paniikki iski ja yritin vain jarruttaa…mielessäni laskin jo miltä tuntuu kaatua tuossa vauhdissa. Onneksi sain vauhtia lopulta sen verran pois, että onnistuin saamaan kuin saamaankin pyörän hallintaan. Aikamoinen shokkiaalto kuitenkin iski läpi elimistön. Pysähdyimme koko porukka miettimään tilannetta. Joku heitti, että ohjainlaakeri on sökö tai löysässä. Seppo joukon kokenein pyörämekaanikkovelho katsoi ja totesi. Pyörässä ei ole mitään vikaa. Hänelle oli itselle joskus tullut eteen sama tilanne Norjan vuorilla. Seppo epäili, että puristamalla paniikinomaisesti ohjaustankoa itseasiassa pahentaa vaappumista… Vähän löysemmällä otteella äkkiä nopeutta alaspäin oli ohje. Tilanne oli kuitenkin niin pelottava, että takaisin ajellessa olin entistä varovaisempi laskuissa. Todella hurja tilanne…jäi vahvasti takaraivoon!

Nyt olemme päässeet akas Cura-vuorelta Montuiriin. Vihdoinkin kahvia! Tuo hiki näkyy edelleen kameran linssissä.

 


Ma 18.4. 2016  115 km / #159 km, + 1354 nm,  reitti: https://ridewithgps.com/trips/8575885

 

Sattuipa kivasti. Viime vuonnakin eksyin näille Artan tiistaimarkkinoille. Aika iso tapahtuma. Tässä näkyy vain loppuosa pitkän pitkästä markkinakadusta.



Tiistaina Artan markkinoilla ja kahdella golfkentällä…

Tiistaina läksin yksin liikenteeseen kohti etelää. Ajelin pikkuhiljaa ja pysähtelin useasti kuvia ottamaan. Artassa oli tiistaimarkkinat ja kadut täynnä kojuja ja ihmisiä. Mallorcalla on eri kaupungeilla oma markkinapäivänsä, joten joka päivälle löytyy markkinat jostakin pikkukaupungista.

Pääsinpä ikuistamaan tämän iloisen golfporukan Canyemel Golfin ykköstiillä.

Golfkentät olivat toinen yhdistävä tekijä tiistaille. Ensin vuorossa oli Canyemel Golf ja myöhemmin Pula Golf. Kumpikin klubi tuli tsekattua päällisin puolin. Hauskaahan noita golfkenttiä on kiertää katsomassa vaikkei pelaamaan aiokaan. Tällä eroaa en edes käynyt kahvia juomassa vaan pyörän selästä katsoin kentän layoutin.

Ja tässä on vuorossa Pula Golf. Brassailee oikein PGA European Tour-statuksella. Kävin kurkkaamassa myös ykköstiin ja otin kuvankin. Ei kummempi kuin Tawast Golf!

 

Kello kulki kovaa vauhtia, kun tuli lorvittua eri paikoissa turhankin pitkään. Jotta ehdin päivälliselle, otin hieman moottoridopingia avuksi. Manacorissa hyppäsin junaan ja vaihdoin junaa vielä ennen Inkaa, josta huristelin Sa Poblaan. Sieltä olikin enää vajaa viisitoista fillarikilometria Can Picafortiin.

Nämä rautaiset vartijat ovat edessä muistaakseni Son Serverassa. Fenix-kaunottarella oli hyvä lepopaikka niiden suojassa.

Ridewithgps-ohjelma teki temput ja hyppäsi pois päältä Artassa. Huomasin asian vasta Manacorissa, joten linkin suora viiva selittyy sillä. Junamatkakin näkyy linkissä, mutta nuo kilometrit ovat fillarilla ajettuja.

Junalla matkudstaminen on Mallorcalla kätevää. Valitettavasti rataverkko on kovin suppea. Fillari kulkee ilmaiseksi eikä matkustajakaan paljoa maksa.


Ti 19.4.2016  83 km / #242 km, +705 nm, reitti: https://ridewithgps.com/trips/8590624




Oscar Stenström 24.4.1978 – 8.2. 2015 R.I.P



Oscar Stenströmin muistopaikalla käynti keskiviikkona 

36 vuotias entinen Porvoolainen kilpapyöräilijä Oscar Stenström menehtyi harjoituslenkillä Mallorcalla helmikuussa 2015. Viime kevään leirillä veimme Seppo Rantalan kanssa menehtymispaikalle Suomen lipun. Tänään ajelin yksin tuonne Felanitxin eteläpuolelle kunnioittamaan hienon pyöräilijän muistoa. Siellä Suomen lippu liehui repalaisena. Koskaan ei tiedä lähdön hetkeä…elä ja nauti elämästä niin kauan kuin se on mahdollista. Tuossa linkissä on tietoa tapahtumasta ja Oscarista. Oscarin elämäntyö jäi pahasti kesken!

http://www.uusimaa.fi/artikkeli/265631-oscar-stenstromin-pyoralenkki-jai-kesken


Itärannikon Porto Cristossa olin ensimmäistä kertaa. Olipa hieno tie ajaa Porto Colomista sinne!



Keskiviikkona ajoin kaikkiaan 113 kilometrin hyvän siivun aikamoisessa tuulessa. Menomatkalla tuuli puhalsi navakasti sivuvastaan mereltä ja aukkopaikoissa piti olla varovainen. Takaisin ajaessa tuuli oli onneksi sivumyötäinen ja sen voima oli jo heikentynyt. Linkkiä reitistä en saanut tähän, koska Ride-aplikaatio teki temput eikä jostain syystä tallentanut päivän ajoa. Onneksi Garmin PikkuG oli päällä ja se rekisteröi nuo nousumetrit. Pitää katsoa saanko Garminin linkin myöhemmin lisättyä tähän.

Paluumatkalla Manacorin kautta tietä Ma-3222 maaseutumaisema näytti tältä.

 

Etelä-rannikolta ajelin Manacorin kautta mukavalle pikkutielle Ma-3222, joka ve itärannikolle ja sieltä päätietä takaisin Can Picafortiin. Hiukan myöhästyin ruokailun alusta. Ruoka maistui kunnon ajopäivän jälkeen:)

Samoissa maisemissa kuin edellinen kuva, otin toisenkin vähän eri rajauksella.


Ke 20.4.2016  113 km / # 355 km, +1160 nm, reitti: puuttuu!




Alcudian iltapäivän lämpölukemaa. Tänä vuonna on huomattavasti viileämpää kuin viime vuonna samaan aikaan.



Torstai on toivoa täynnä – kuitenkin oli  vähän välipäivän tuntua


Pollensasta alkavan metsätien varjojen leikkiä. Campanetiin johtava noin kymmenen kilometrin tien pätkä on yksi suosikkeja.



Keskiviikko-iltana istuimme porukan kanssa aika myöhään. Lisäksi aamulla satoi vähän vettä ja siirsimme lähtöajan puolille päivin. Itse läksin ajamaan vasta iltapäivällä. Ajelin pikkuhiljaa Alcudian ja Port Alcudian kautta mukavaa niin kutsuttua metsätietä ylös Campanetiin, jossa oli jo toinen kahvipaussi. Ensimmäisen pidin jo Port Alcudiassa. Sieltä laskettelin alas hotellille 72 kilometrin ajon jälkeen.

Maalaisidylliä tuon tekstissä esitellyn metsätien varrelta.

 

Tuota metsätietä on tosi mukava ajella. Siitä on muodostunutkin yksi suosikkireiteistä. Itsekin olen nyt kolmena vuonna polkenut tien jo moneen kertaan. Aika monta kuvaa tuli tälläkin kertaa napattua rauhalliselta metsätieltä.


Metsätien pohjoispuolella kohovat Tramentuna-vuoriston alarinteet.



To 21.4.2016  72 km / # 427 km, +592 nm, reitti: https://ridewithgps.com/trips/8619653




Fillaristeja Mallorcalla riittää. Kuva taitaa olla otettu jo ennen metsätielle menoa.





Perjantaina sade yllätti pahasti Fillarantin – pidempi reissu oli tähtäimessä


Kahvipaikoissa on vilinää. Fillaristit ovat kevään pääturisteja ja tuovat mukavasti rahaa Mallorcan saarella.



Perjantaina putosin hatkasta jo Can Picafortin suoralla, koska jäin joukon viimeisenä jumiin kiertoliittymässä. Hatkajuna meni vauhdilla eikä minulla yksin ollut mahdollisuutta ajaa kiinni usean sadan metrin eroa. Enkä pannut pahaksikaan, koska yksin ajo sujuu ihan hyvin. Ajelin kaikessa rauhassa aamupäiväkahville Campanetin pääaukiolla samaan paikkaan, mistä läksin illalla laskettelemaan alas hotellille.

Maailma on pieni ja varsinkin Suomi. Nämä Hämptonin seudun ihmiset tapasin sattumalta Selvan kirkon edustalla. Samalla koneellakin oli tultu!

 

Sieltä jatkoin Tramuntana-vuorten alarinteitä pitkin Selvaan, Llosetaan ja sieltä taas ylös Aleroon. Selvassa kuulin suomenkieltä ja jäin juttusille. Pariskunta Jankkalasta ja rouva Hämeenlinnasta olivat viimeisiä päiviään lenkillä. Olivat tulleet kuulemma samalla koneella sunnuntaina ja nyt viikonloppuna oli paluu arkeen.

Idyllisiä pikkuteitä täällä riittää. Tältä näytti, kun läksin laskettelemaan Selvasta kohti Llosetaa.

 

Alerossa hankkiuduin samaan pöytään kahden Jyväskylästä kotoisin olleen eläkemiehen kanssa. Heidän kanssaan ajelin alas Santa Mariaan, josta he jatkoivat Palman hotelliinsa. Itse käännyin myös kotimatkalle Binisalemin kautta, missä on hyvin varustettu pyöräliike. Pakkohan siihen oli pysähtyä. Onneksi ei tullut tällä kertaa tehtyä mitään heräteostoksia.

 

Kahvila-tunnelmaa Santa Mariassa. Selvästi näkyy pääkohderyhmä.

 

Binissalemista lähdettyäni taivas rannikon suunnassa oli jo pikimusta. Olin suunnitellut vielä pyöräliikeessä, että koukkaan etelän kautta vähän pidemmän reitin. Mutta noin viiden minuutin ajon jälkeen alkoi tippumaan vettä. Sade kehkeytyi kaatosateeksi Inkaan tullessa. Hakeuduin suojaan ja odottelin sateen taukoamista, mutta turhaan. Pakko oli painaa eteenpäin. Siinä haihtui suunnitelma pidemmän kierroksen tekemisestä. Ajoin reilu 25 kilometriä pääosin kaatosateessa ja loppumatkalla hieman kevyemmässä sateessa.

Binissalemin jälkeen alkoi jo ripsua vettä, mutta kohta tuli oikein huolella!


Pe 22.4.2016 96 km / # 523 km, +1008 nm, reitti: https://ridewithgps.com/trips/8632650

Lauantaiaamu vuorostaan valkeni kauniina. Normi starttihetki oli taas puoli kymmeneltä. Itse tulin siihen vain ilmoittautumaan. Ajattelin kuivata eilisiä pyörävarusteitani jonkin tovin ja tehdä muita puhdetöitä, blogin tekoa oli rästissä ym.


 

Aino-Kaisa ja Fillarantti


RCT-ryhmäläisiä: Aino-Kaisa, sporttimestari-Jari ja Kalle

 

Cokistauko menossa Sineussa lauantai-iltapäivän lenkillä

 

 

Lauantaiaamupäivällä otin rauhallisesti. Kuivailin märkiä pyörävarusteitani ja kirjoittelin blogia. Sen teko olikin jäänyt pahasti rästiin. Samaa hommaa jatkan nyt sunnuntai aamuna.

 

Kivoja pikkuteitä riittää Mallorcalla. Tästä lähden laskettelemaan Petrasta kohti Sineuta lauantai-iltapäivällä.

 

Lauantaina ajoin vain 67 kilometrin lenkin Petran, Sineun ja Muron kautta. Petrassa oli hauska sattumus. Kurvasin keskusaukiolle. Siellä olikin tuttuja. Eilen tapaamani kaksi herraa Jyväskylästä istuivat kera kolmannen miehen kahvipöydässä. Suuntasin heidän pöytäänsä, jolloin toinen tutuista sanoi silmää nikaten. Olemme jo odottaneen sinua Fillarantti.. Eilen oli juttua noista reissuistani ja sanoin, että googlatkaa Fillarantti. Olivat lukeneet jo jonkin verran…

 

Hyvästelin herrat  ja jatkoin Sineuta kohti. Petran kahvitauko täydentyi  Sineussa cocis-tuokiolla kera hyvän sämpylän. Sineusta ajoin mukavaa pikkutietä Muroon ja sieltä edelleen pikkutietä Can Picafortiin . Kotihotelliin Galaxiaan tulin hiukan viiden jälkeen. Aurinko paistoi ja elämä hymyili…suihkuun ja syömään!

 

Kyllä näissä maisemissa kelpaa pyöräillä. Hyväkuntoinen pikkutie Ma-3512 Sineusta Muroon. Taustalla komeat Tramuntana-vuoret.
Kuva samalta Ma-3512 tieltä hieman edenpää

 

Illallisen jälkeen mekaanikkovelhomme Seppo teki pienen pyöräremontin lauantai-illan puhdetyönä. Tapiolta oli katkennut takavaihtajan vaijeri. On hienoa seurata ammattimiehen työtä!

Seppo lauantai-illlan hommissa. Kovin työ oli saada katkennut ja rispaantunut vaijeri pois tuosta pienestä aukosta. Tulihan se sieltä ja sen jälkeen työ sujui kuin tanssi!

 

Tänään sunnuntaina napsahti ensimmäinen leiriviikko täyteen Mallorcalla. Itselleni on kilometrejä kertynyt 590 km ja kai se iltapäivällä pitää joku pikkulenkki heittää pyhäpäivän kunniaksi…
La 23.4.2016  67 km / # 590 km, +848 m, reitti: https://ridewithgps.com/trips/8643982

 

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ” Mallorcan ”korkeanpaikan leiri 2016”, jo kolmas RCT-porukalla…

  1. Pekka 24.4.2016 / 13.12

    Tuosta wobblingista/shimmystä, jossa pyörä meinaa lähteä käsistä, on monta teoriaa. Yhden mukaan se on sitä todennäköisempää, mitä korkeampi runko pyörässä on, ja mitä korkeammalla satula on. Hyrrävoimista taitaa olla kyse. Löysät pinnat on esitetty yhtenä syynä. Mene tiedä häntä. Fillarilla en ole koskaan kokenut tuota, prätkällä kyllä. En kaipaa tollasta kokemusta, en.

    • fillarantti 24.4.2016 / 15.07

      Minulle tuo oli toinen kerta maantiepyörällä…tosin eri pyörä. Aiemmin myös Mallorcalla ampiainen pisti ohimoon ajolasini viereen. Irrotin jyrkässä mäessä oikean käden ja aloin hätistellä…alkoi vaappuminen. Onneksi silloinkaan en kaatunut. Joskus nuorena sällinä teräsrunkoinen retkipyörä teki samat temput…en saanut hallintaan, mutta onneksi vauhti laski ja kaaduin. Nyt oli todella pelottava kokemus…Hillitsee laskemista!

  2. Antti Karppinen 24.4.2016 / 15.51

    Hieno viikko kaimalla fillarin päällä 🙂

    • fillarantti 24.4.2016 / 15.57

      Niinpä kaima! Viime vuonna vaan oli paljon lämpimämpää. Nyt tuollaista 20 hiukan yli tai jopa ali. Fillarantin vanhat luut ovat tottuneet Marokon ja varsinkin Sri Lankan reissujen myötä tuonne hellerajan vaiheille. No mitä tässä itkemään…kun kotipuolessa on alle kymmenen!

  3. Antti Karppinen 25.4.2016 / 19.35

    Joo turha itkuun pillahtaa 🙂 Lähes talvitamineissa on täällä saanut mennä ja taivaalta tulee kaikissa olomuodoissa tavaraa ihan riittämiin:( Olihan ne Sri Lankan lämmöt aivan käsittämättömät niin pitkille etapeille mitä pyöräilit 🙂

    • fillarantti 26.4.2016 / 14.01

      No eipä tässä ole valittamista. Oma vertailuni oli viime vuoden samaan aikaan täällä. Mutta silloin olikin poikkeuksellisen hyvät kelit kahtaviittä huiteli viikko tolkulla. Tänään on mukavan lämmin vuorostaan noin 20 astetta ja tuulikin aika maltillinen. Tuli pyörähdettyä tuolla vuorilla. Mutta ei näin käskyissä kunnossa oikein vuoret nouse… Vielä reilu viikko tätä leiriaikaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s