Uutta postausta pukkaa Mallorcalta…

Uusi viikko ja uudet kujeet…toki taitavat toistaa aikalailla toisiaan! Normaali aikataulutus meillä täällä RCT-Mallorca Campissa on suunnilleen seuraava: klo 7:30 aamiainen seisovasta pöydästä (tankkausta yli tarpeen), 9:30 startti lenkille (ajomiehet polkee niin pirusti edellä ja itse olen yleensä jonon jatkona ja otan jossakin vaiheessa oman suunnan), lenkiltä paluu vaihtelevasti iltapäivästä liki iltaan, suihkuttelut (muutama palautusjuoma), 18:30 puolihoitoon kuuluva päivällinen seisovasta pöydästä (turha täällä on miettiä kilojen pudottamista, vaikka allekirjoittaneella tarvetta olisi), päivällisen jälkeen kokoontuminen ravintolan puolella (ns. ajopäivä-analyysi kera Tunelnin, oluen & sangrian)…että semmosta!


Sunnuntaista tuli kunnon lepopäivä…niinkuin pitääkin!

Vuosittain on kuvattu porukan mafiosa tässä tuolissa. Viime vuonna Heikki Hessu ja tänä vuonna kunnian sain Tapio Tapsa!

 


Tapio ja Seppo pistää murua rinnan alle sunnuntaipäivän kunniaksi Hotellia vastapäätä olevassa kahvilassa. Kunnon kakkupala ja kahvi yhteensä 2,50…mitenkähän Suomessa?

 

Sunnuntai 24.4.2016 meni kokonaan ilman pyöräilyä. Pieni muutaman kilometrin kävelylenkki tuli sentään noiden mansikkaleivosten päälle tehtyä.

Mitä pojat edellä sitä Fillarantti perässä… Hyvää on ja kunnon energiapläjäys, varsinkin kun sunnuntaina ei ajettu!




Maanantaina pojat polkaisi Palmaan

Maanantai-aamuna hurjat lähti puoli kymmeneltä, mutta sovimme Jarin ja Sepon kanssa lähdön tuntia myöhemmäksi. Ajelimme mukavassa myötäisessä Artan tietä ja jossakin vaiheessa otimme pikkutietä pitkin suunnan Petraan. Petrasta matka jatkui Sineuun, missä oli kahvitauon paikka.

Maanantaina päästiin taas ajohommiin. Tässä Sineussa pienellä tankkaustauolla matkalla pääkaupunki Palmaan. Seppo ja Jari sekä Fillarantti kameran takana.
Seppo vikkelänä poikana onnistui asemoimaan itsensä tähänkin kuvaan.

 

Sineun jälkeen vähän pähkäiltiin kolmistaan, mitä seuraavaksi. Kun keli oli suotuisa, otimme suunnaksi pääkaupunki Palman tai oikeastaan sen kaakkoispuolella sijaitsevan S´Arenalin rantakaupunkiosan. Ajoimme Algaidan kautta ja lopuksi Palman lentokenttää viistäen turistikaupunginosaan. Matkaa sinne kertyi noin kuusikymmentä kiometriä, mutta mukavassa myötätuulessa matka sujui helposti.

Tässä olemme jo Palma S´Arenal turistialueella meren rannassa.

 

Palman reissu tuli itselleni vähän puskista. Olin suunnitellut omaa Palma-käyntiä tiistai – keskiviikolle. Ajattelin varata huoneen jostakin Palman vaiheilta ja tehdä samalla parin päivän saaren kiertoreissun reppu selässä (vaihtovaatteet). Tuo reissu jäi nyt odottamaan, koska en heti seuraavana aamuna viitsinyt lähteä samaan suuntaan kuin nyt Jarin ja Sepon kanssa.

S`Arenalin tunnettu kaljajuottola MegaPark kadun toiselta puolen pikkutelellä kuvattuna.

 

Palman keskustaan emme halunneet mennä ollenkaan. Pienen mokan teimme lähtiessämme takaisin lentokentän yläpuolelta eli samaa reittiä kuin tullessa. Jouduimme Manacoriin vievälle tiellä ja korjausliike teki aika monta kilometriä lisää. Muutaman kerran minun ja Jarin navi osoitti ihan vika reitille. Loppujen lopuksi ajoimme liki kymmenen kilometriä takaisin Palman suuntaan, ennen kuin osuimme Santa Maria del Camiin vievälle tielle. Kello alkoi olla jo aika paljon, joten juna-asemalle ja junailemaan. Junamatkaa teimme peräti kolmella junalla. Ensin Incaan ja sieltä yksi pysäkin väli Enllaciin ja taas vaihto Sa Poblan junaan. No saipa Jari ensikertalaisena kunnon elämysmatkan junalla!

Pikkupätkä poistullessa junalla. Sepon kanssa kokeneina Mallorcan junailijoina halusimme järjestää Jarille elämysmatkan. Muutaman kymmenen kilometrin pätkä Santa Mariasta SaPoblaan tehtiin peräti kolmella eri junalla, jotta ehdimme päivälliselle.

 

Maanantai 25.4.2016  106 km / # 696 km, +1017 nm, reitti: https://ridewithgps.com/trips/8679401

 


Tiistaina ajelin yksin… Vuoripäivä.

Tiistai oli selvästi lämpimämpi päivä kuin muutama edellinen. Olin vähän mielessäni ajatellut jopa Sa Calobralla käyntiä, kun aiemmin kertomani Palman yöreissu siirtyi. Läksin porukan perässä normiaikaan, mutta annoin periksi jo ennen Sa Poblaa. Ajelin siitä pikkuhiljaa ylös Campanetiin ja sieltä Caimariin kahvihetkelle.

Tiistai oli vuoristopäivä. Olin yksin liikeellä. Tässä Caimarin idylliä vuorten juuressa. Tuonne ylös on tarkoitus nousta…

Caimarin kapeilla kujilta läksin kipuamaan yhä ylemmäs kohti Llucia, mikä on yksi tärkeimmistä kiintopisteitä Tramentuna-vuorilla. Tuo noin kymmenen kilometrin kipuaminen vie 576 metrin korkeuteen Coll de Sa Batalle. Taas kerran kiivetessä huomasi, että olisipa tiputtanut painoa edes viitisen kiloa ennen reissua. Sinällään ei ole kyse mistään huippukiipeämisestä, mutta tasaisen tappavaa könyämistä tuo oli 95 kiloiselta röhjäkkeeltä.

Cafe con leche-hetki ennen vuorille kiipeämistä Caimarin kapealla kadulla.

 

Tuota maitokahvia olen tottunut reissussa juomaan. Jo aamiaisella yleensä valitsen hotellin automaatista Cafe con leche ja aika usein myös tauoilla on sama valinta. Tässä linkki: https://en.m.wikipedia.org/wiki/Caf%C3%A9_con_leche. Yllättävän paljon on muuten energiaa, mikä sinällään sopii pyöräilijälle. Tosin linkistä ei selvinnyt oliko tilavuusyksikkö 100 ml vai kuppi ja minkä kokoinen? Kupillinen  saaren ravintoloissa maksaa noin 1,20-1,60.

Tässä matka ylöspäin on edennyt jo suurin piirtein puoleen väliin kohti Llucin risteystä. Kiipeämistä Caimarista Coll de Sa Bataialle on noin kymmenen kilometriä.
Nyt jo melkein ylhäällä. Pidin pienen tauon ja yllätykseksi Llucin huoltoasema olikin jo seuraavan mutkan takana. Liikkeellä vain yhden pullon taktiikalla!
Coll de sa Batalla ja Llucin huoltoasema saavutettu. Saksalainen herra otti kuvan ja minä hänestä.

 

Sinällään nousu tuonne ylös sujui aika helposti, mutta hitaasti. Kello oli jo kuitenkin niin paljon, ettei tuntunut enää järkevältä lähteä Sa Calobran suuntaan. Ensin olisi pitänyt ajaa noin yhdeksän kilometriä länteen ja sama matka alas merten tasolle ja sitten sieltä kiivetä samat matkat takaisin. Tein reaaliratkaisun ja läksin ajamaan kohti Pollensaa. Reitti oli vanha tuttu. Alussa ylös ja alas ja lopulta parikymmentä kilometriä alas Pollensaan.

Tässä Llucin risteys on jo jäänyt taakse ja laskettelu Pollensaan on menossa.- Aika moni sujahteli laskussa ohi. Sen verran varovainen ja huono laskija olen.

 

Pollensan Lidlin kohdalla löin Fenix-kaunottareni jarrut päälle. Tänä vuonna Galaxia-hotelli oli jättänyt aamiaispöydästä pähkinät ja kuivatut hedelmät pois. Niitä oli vielä viime vuonna kiva napata kourallinen ajoevääksi. Lidlistähän niitä saa ja saikin ja lisäksi tulee aikana jotain heräteostoksia niin kuin nytkin.

Paluumatkalla tuli testattua pullotelineen pitävyys. Pollensan Lidlissa kävin pähkinäostoksilla ja aina siellä sortuu heräteostoihin. Loppumatka reilu kaksikymppiä kahden pullon taktiikalla!

 

Poisajaessani  ihan viime sadoilla metreillä sattui pieni haveri. Ajoin kaikessa rauhassa kohti Galaxia-hotellia. Suojatiellä näin mieshenkilön, mutten viitsinyt pysähtyä enkä edes ottaa klossia irti. Ajoin tosi hiljaa suojatielle ja ajattelin ohittaa tuon miehen oikealta koukaten. Mutta äijäpaha saikin päähänsä alkaa pottuilla nähdessään pyöräilijän aikovan hänen suojatielleen. Pysähtyi siihen yhtäkkiä ja tarttui jopa ohjautankooni kiinni yrittäen pysäyttää menoni. Onnistui siinä ja kaaduin oikealle kyljelleni jalat kiinni klosseissa. No onneksi ei tullut muita vahinkoja kuin kyynärpää auki. Jopa tuo 0,7 litran lasipullokin pysyi telineessään rikkoutumatta. Kova kiroaminen ja huuto oli molemmin puolin. Kaveri huusi Polizai.. Ja minä ihan suomeksi… Harmi kun en älynnyt käyttää kaikista pahimpia saksankielisiä kirosanoja! Siitä sitten ajoin Galaxian terassille nuolemaan henkisiä ja fyysisiä vammoja olutkolpakon ääreen…
Tiistai 26.4.2016  88 km/ # 784 km , 1185 nm (max 19,9%), reitti: https://ridewithgps.com/trips/8690925


Keskiviikkona pikkukaupunkeja ihastelemassa…


Keskiviikkoaamupäivänä tein puhdetöitä… pyykinpesua ja blogihommaa! Näkymä huoneeni parvekkeelta uima-altaalle päin.


 

Keskiviikkona Accuweather lupasi jo noin 20 astetta eli lämpimämpää kuin monena aikaisempana päivänä. Otan tuon ilolla vastaan. Sri Lankan reissulla tottui jopa kuumaan 32-38 astetta, mutta kylmään ei oikein totu. No eipä silti – ei täälläkään sentään alle 15-16 asteen ole menty iltapäivällä. Aamupäivän käytin rästihommiin, ajovaatteita puhtaaksi ja tämän blogipostauksen alullepanoa. Aina kun jää pari päivää rästiin kirjoitushommassa, on sen aloittaminen tuskaista.

 

Maria de la Salud pikkukaupungin idylliä. Fenix-kaunottareni täydentää tunnelman.

 

Maantielle pääsin vasta yhden korvilla iltapäivällä. Koska aikaa oli suhteellisen vähän ennen päivällistä suunnittelin noin kuudenkymmenen kilometrin lenkin. Tavoite oli liki ajaa pääosin pikkuteitä ja katsella idyllisiä paikkoja.

 

Yleiskuvaa Arianyn pikkukaupungin hautausmaalta, jonne poikkesin lähtiessäni kohti Petraa,

 

Aika hyvin tavoite täyttyikin. Santa Margalidan kautta posautin kukkulan päällä olevaan viehättävään Maria de la Saludiin. Sieltä hiljaista kylätietä pitkin toiseen saman tyyppiseen pikkukaupunkiin nimeltään Ariany, missä tuli piipahdettua hautausmaalla ottamassa pari kuvaa vaimoa varten. Ulla kun on ollut aina innostunut noista hautumaakuvista.

 

Perhehauta Arianyn hautausmaalta. Vaimoni Ulla haluaa aina näitä eri maiden hautuumaakuvia tuliaiseksi.

 

Petrassa join kahvit jo tutuksi tulleessa kahvilassa. Petran keskusaukio onkin varsinainen pyöräilijöiden magneetti. Aukio  on jaettu kahteen osaan. Kummassakin on yleensä satamäärin fillaristeja taukoa pitämässä.

 

Petran keskusaukio on tälläkin reissulla tullut tutuksi jo moneen kertaan. Vaihteeksi Cafe Americano ja hyi hyi…oman hotellin tumma patongin pala!

 

Petrasta Fenix-kaunottareni vei minut tuttua Ma-3300 tietä pitkin Sineuun, josta suunnistin fillarinavini PikkuGeen johdattamana Llubiin. Tuo Llubin tie Ma-3511 on oikea helmi näin päin ajettuna. Ei montaa polkaistua tarvitse tehdä reilulla seitsemän kilometrin matkalla. Tie on hyväpintainen ja käytännössä liki koko matka on rapsakkaa myötämaata. Juuri tuollaista sopivaa 30-40 kilometriä tunnissa ilman polkemisapua.

 

 

Petrasta ajelin kivaa maalaistietä Ma-3300 Sineuun. Matkalla nappasin tämän kuvan.

 

Sineusta Llubiin johtaa aivan loistava pikkutie Ma 3511, jota voi käytännössä lasketalla melkein koko seitsemän kilometrin matkan.

 

Loppumatka olikin tuttua maisemaa. Llubista ensin Muroon ja sieltä takaisin kotihotelliin Galaxiaan. Matkamittarini ja Puhelimen Ridewithgps-aplikaatio näyttivät kumpikin kokolailla samaa 64 kilometrin lukemaa. Ajoaikaa tuohon kului aika tarkkaan kolme tuntia. Toki kahvilla lorvimiset ja paikkojen katselut sun muut pysähtelyt tuohon päälle. Ihan mukava iltapäivälenkki ja tavoitteen mukainen.

 

Keskiviikko 27.4.2016  64 km /# 848 km, +632 nm (max 8,4%), reitti: https://ridewithgps.com/trips/8703391


Ajopäiväanalyysiä tekemässä illalla ravintolassa Ossi, paikallinen vahvistus hotellin monitoimimies Juan ja Jari.


 

Torstaista tuli sitten sadepäivä… No pitää keksiä jotain!

Iltaa istuttiin aika pitkään Galaxian alaravintolassa ja pohdittiin syntyjä syviä. Kirjoitan näitä rivejä  torstaina puolen päivän aikaan sateen rapsiessa ulkona. Jo aamulla sateli, kun aamiaisen jälkeen tein kolmisen kilometrin mittaisen kävelylenkin. Taitaa jäädä päivän ajot tekemättä ellei siten iltapäivällä kirkastu. Onhan tässä jo ajettukin ja aikaa on vielä viikon verran…

Sateinen aamu Can Picafortissa houkutteli ulos pienelle kävelylenkille.
Keramiikkakauppa Can Picafortin rantakadulla. Aamun kävelylenkillä bongattu.

 

Mainokset

 Mallorcan ”korkeanpaikan leiri 2016”, jo kolmas RCT-porukalla…

 

Alcudian rannikko on jo näkyvissä Norwegianin ikkunasta

 

Huhhahhei… Ja hellurei lisäksi!  Taas sitä ollaan täällä jo kolmatta kevättä peräjälkeen. Eksyin tuohon RCT-kirjainyhdistelmään aikoinaan Facebokin välityksellä. Royal Cycling Team tuntui komeasti kalskattavalta nimeltään vastustamattomalta ja liityin porukkaan. Pikkuhiljaa osin näiden hienojen leirireissujen kautta olen päässyt lähemmäksi ydintä ja oppinut tuntemaan hienoja fillariveljiä ja -sisaria. Ehkä tasapuolisuuden nimissä pitää todeta, että nyt olen kahden fillariseuran loukussa. Vuosi sitten liityin myös paikalliseen pyöräseuraan TCC- Tawast Cycling Club. No molemmissa mennään… Hyvä näin…voi nyppiä rusinat kummastakin!

 

Olemme jo Palman ketällä. Vasemmalta Rauno, Anne, Tapani, Juha, Kari ja Anna-Kaisa.

 


Can Picafort – jo kovin tuttu pikkukaupunki

Tänne saarelle tulimme noin 15 hengen porukalla jo eilen sunnuntaiaamupäivällä 17.4.2016 Norwegianin aamukoneella. Majoittuminen Can Picafortissa tuttuun hotelli Galaxiaan kävi rutiinilla. Iltapäivällä hotellin pyöräkellarissa pyörän laitto ajokuntoon meni sujuvasti. Pääosa porukasta  painoi jo ennen kolmea lenkille, mutta itse ”hieroin” vielä omassa huoneessani ja pääsin ajohommin vasta kolmen jälkeen. Sinällään itselleni oli sopiva ryhmästä poisjättäytyminen, koska olin unohtanut Garmin-laitteeni (PikkuGee) kiinnitysalustan Corratec-matkaratsuuni Sri Lankan Ympäriajon takia. (www.fillarantti5.wordpress.com). Kiinnitysalustaa etsimään…

 

Vanha tuttu ja edullinen, mutta siisti yhden tähden Hotelli Galaxia. Tässä yhden hengen huoneeni.

 


Löytyihän tuo PikkuGeen kiinnitysjalusta – hiukan tuli poljettuakin

 

Ensilenkki vei Sa Poblaan ja pitihän se ikuistaa



Sunnuntai-iltapäivänä ajelin vain 44 kilometrin lenkin ensin Alcudian rannikkoa ylöspäin pyöräliikkeitä katsellen. Muutamasta kyseltyäni osui sopiva liike kohdalle. Kympillä sain kaksikin kiinnitysalustaa kumilenkkeineen (mount muistaakseni englanniksi). Hyvä niin, voi laittaa toisen Fenix-maantiekaunottareen ja toisen uudenTrek-matkaoriin ohjaimiin. Jo tutut pikkukaupungit Alcudia, Sa Pobla ja Muro tuli katsastettua. Kahvit hörppäsin Muron keskusaukiolla ja sieltä painoin sitten alamäkeä takaisin Can Picafortiin.

Muron kirkon edustalla on näin komeita ajopelejä. Tosin määrässä häviävät kirkkaasti fillareille.

 

Su 17.4.2016 44 km / +300 nm, reitti: https://ridewithgps.com/trips/8561477  (tosin reitin alusta puuttuu noin 15 km, unohtui laittaa GPS päälle)



Maanantaina painettiin porukalla – Cura-vuoren valloitus


 

Cura-vuoren päällä reilussa viidessä sadassa metrissä. Kuvan utuisuus johtuu siitä, että hikosin niin pirusti noustessa ja kameran linssi sai siitä osansa.



Maanantaina oli vuorossa jo kunnon polkaisu. Vedettiin reilu kymmenen hengen porukalla 115 kilometrin lenkki joka huipentui yli viidensadan metrin korkuisen Cura-vuoren päälle. Nousimme vuorelle vielä jyrkempää takapuolen reittiä. Oma Ridewithgps-laitteeni rekisteröi maksimijyrkkyydeksi jopa 18,9%. Nousussa letka hajosi…vuorikauriit painoivat kovaa edellä ja isomahainen Fillarantti ja pari muuta muodostimme jälkijoukon. Kun lopulta sinnittelimme ylös alkupään porukka oli takaisin lähdössä. Ei vieläkään saanut kahvia, oli kuulemma niin kallista Cura-vuoren kahvilassa ja sinne oli jo ilman yhtään kunnon taukoa ajettu reilu kuusikymppiä. Tuossa ryhmässä ajossa on puolensa…peesi auttaa ja keskinopeus kasvaa. Itse kuitenkin ajelen mielelläni omaksi ilokseni tai sopivalla pikkuporukalla. Voi pysähtyä ottaamaan kuvia tai kahville koska haluaa. Lisäksi kun porukka on hyvin eritasoista (osa ryhmästä ajaa kilpaa), niin tällaisen tavallisella satulan hierojalla on tekemistä, jotta pysyy porukassa.

 

Kahvi on pyöräilijän taukojuoma numero yksi. Pyöräpullossa on muuta nestettä, joten piristys tulee kahvista. Hienoja kahviloita on täällä Mallorcalla.

 



Aikamoinen läheltäpiti-tilanne – meinasi tulla pahaa jälkeä!

Ennen Cura-vuorta laskin joukon kärjessä (massasta on hyötyä alamäessä) 55-60 km tunnissa. Yhtäkkiä ilman varoitusta etupyörä ja ohjainhaarukka alkoivat vipottamaan sivusuunnassa ja vaaputus sen kuin lisääntyi. En oikein tiennyt mitä pitäisi tehdä, paniikki iski ja yritin vain jarruttaa…mielessäni laskin jo miltä tuntuu kaatua tuossa vauhdissa. Onneksi sain vauhtia lopulta sen verran pois, että onnistuin saamaan kuin saamaankin pyörän hallintaan. Aikamoinen shokkiaalto kuitenkin iski läpi elimistön. Pysähdyimme koko porukka miettimään tilannetta. Joku heitti, että ohjainlaakeri on sökö tai löysässä. Seppo joukon kokenein pyörämekaanikkovelho katsoi ja totesi. Pyörässä ei ole mitään vikaa. Hänelle oli itselle joskus tullut eteen sama tilanne Norjan vuorilla. Seppo epäili, että puristamalla paniikinomaisesti ohjaustankoa itseasiassa pahentaa vaappumista… Vähän löysemmällä otteella äkkiä nopeutta alaspäin oli ohje. Tilanne oli kuitenkin niin pelottava, että takaisin ajellessa olin entistä varovaisempi laskuissa. Todella hurja tilanne…jäi vahvasti takaraivoon!

Nyt olemme päässeet akas Cura-vuorelta Montuiriin. Vihdoinkin kahvia! Tuo hiki näkyy edelleen kameran linssissä.

 


Ma 18.4. 2016  115 km / #159 km, + 1354 nm,  reitti: https://ridewithgps.com/trips/8575885

 

Sattuipa kivasti. Viime vuonnakin eksyin näille Artan tiistaimarkkinoille. Aika iso tapahtuma. Tässä näkyy vain loppuosa pitkän pitkästä markkinakadusta.



Tiistaina Artan markkinoilla ja kahdella golfkentällä…

Tiistaina läksin yksin liikenteeseen kohti etelää. Ajelin pikkuhiljaa ja pysähtelin useasti kuvia ottamaan. Artassa oli tiistaimarkkinat ja kadut täynnä kojuja ja ihmisiä. Mallorcalla on eri kaupungeilla oma markkinapäivänsä, joten joka päivälle löytyy markkinat jostakin pikkukaupungista.

Pääsinpä ikuistamaan tämän iloisen golfporukan Canyemel Golfin ykköstiillä.

Golfkentät olivat toinen yhdistävä tekijä tiistaille. Ensin vuorossa oli Canyemel Golf ja myöhemmin Pula Golf. Kumpikin klubi tuli tsekattua päällisin puolin. Hauskaahan noita golfkenttiä on kiertää katsomassa vaikkei pelaamaan aiokaan. Tällä eroaa en edes käynyt kahvia juomassa vaan pyörän selästä katsoin kentän layoutin.

Ja tässä on vuorossa Pula Golf. Brassailee oikein PGA European Tour-statuksella. Kävin kurkkaamassa myös ykköstiin ja otin kuvankin. Ei kummempi kuin Tawast Golf!

 

Kello kulki kovaa vauhtia, kun tuli lorvittua eri paikoissa turhankin pitkään. Jotta ehdin päivälliselle, otin hieman moottoridopingia avuksi. Manacorissa hyppäsin junaan ja vaihdoin junaa vielä ennen Inkaa, josta huristelin Sa Poblaan. Sieltä olikin enää vajaa viisitoista fillarikilometria Can Picafortiin.

Nämä rautaiset vartijat ovat edessä muistaakseni Son Serverassa. Fenix-kaunottarella oli hyvä lepopaikka niiden suojassa.

Ridewithgps-ohjelma teki temput ja hyppäsi pois päältä Artassa. Huomasin asian vasta Manacorissa, joten linkin suora viiva selittyy sillä. Junamatkakin näkyy linkissä, mutta nuo kilometrit ovat fillarilla ajettuja.

Junalla matkudstaminen on Mallorcalla kätevää. Valitettavasti rataverkko on kovin suppea. Fillari kulkee ilmaiseksi eikä matkustajakaan paljoa maksa.


Ti 19.4.2016  83 km / #242 km, +705 nm, reitti: https://ridewithgps.com/trips/8590624




Oscar Stenström 24.4.1978 – 8.2. 2015 R.I.P



Oscar Stenströmin muistopaikalla käynti keskiviikkona 

36 vuotias entinen Porvoolainen kilpapyöräilijä Oscar Stenström menehtyi harjoituslenkillä Mallorcalla helmikuussa 2015. Viime kevään leirillä veimme Seppo Rantalan kanssa menehtymispaikalle Suomen lipun. Tänään ajelin yksin tuonne Felanitxin eteläpuolelle kunnioittamaan hienon pyöräilijän muistoa. Siellä Suomen lippu liehui repalaisena. Koskaan ei tiedä lähdön hetkeä…elä ja nauti elämästä niin kauan kuin se on mahdollista. Tuossa linkissä on tietoa tapahtumasta ja Oscarista. Oscarin elämäntyö jäi pahasti kesken!

http://www.uusimaa.fi/artikkeli/265631-oscar-stenstromin-pyoralenkki-jai-kesken


Itärannikon Porto Cristossa olin ensimmäistä kertaa. Olipa hieno tie ajaa Porto Colomista sinne!



Keskiviikkona ajoin kaikkiaan 113 kilometrin hyvän siivun aikamoisessa tuulessa. Menomatkalla tuuli puhalsi navakasti sivuvastaan mereltä ja aukkopaikoissa piti olla varovainen. Takaisin ajaessa tuuli oli onneksi sivumyötäinen ja sen voima oli jo heikentynyt. Linkkiä reitistä en saanut tähän, koska Ride-aplikaatio teki temput eikä jostain syystä tallentanut päivän ajoa. Onneksi Garmin PikkuG oli päällä ja se rekisteröi nuo nousumetrit. Pitää katsoa saanko Garminin linkin myöhemmin lisättyä tähän.

Paluumatkalla Manacorin kautta tietä Ma-3222 maaseutumaisema näytti tältä.

 

Etelä-rannikolta ajelin Manacorin kautta mukavalle pikkutielle Ma-3222, joka ve itärannikolle ja sieltä päätietä takaisin Can Picafortiin. Hiukan myöhästyin ruokailun alusta. Ruoka maistui kunnon ajopäivän jälkeen:)

Samoissa maisemissa kuin edellinen kuva, otin toisenkin vähän eri rajauksella.


Ke 20.4.2016  113 km / # 355 km, +1160 nm, reitti: puuttuu!




Alcudian iltapäivän lämpölukemaa. Tänä vuonna on huomattavasti viileämpää kuin viime vuonna samaan aikaan.



Torstai on toivoa täynnä – kuitenkin oli  vähän välipäivän tuntua


Pollensasta alkavan metsätien varjojen leikkiä. Campanetiin johtava noin kymmenen kilometrin tien pätkä on yksi suosikkeja.



Keskiviikko-iltana istuimme porukan kanssa aika myöhään. Lisäksi aamulla satoi vähän vettä ja siirsimme lähtöajan puolille päivin. Itse läksin ajamaan vasta iltapäivällä. Ajelin pikkuhiljaa Alcudian ja Port Alcudian kautta mukavaa niin kutsuttua metsätietä ylös Campanetiin, jossa oli jo toinen kahvipaussi. Ensimmäisen pidin jo Port Alcudiassa. Sieltä laskettelin alas hotellille 72 kilometrin ajon jälkeen.

Maalaisidylliä tuon tekstissä esitellyn metsätien varrelta.

 

Tuota metsätietä on tosi mukava ajella. Siitä on muodostunutkin yksi suosikkireiteistä. Itsekin olen nyt kolmena vuonna polkenut tien jo moneen kertaan. Aika monta kuvaa tuli tälläkin kertaa napattua rauhalliselta metsätieltä.


Metsätien pohjoispuolella kohovat Tramentuna-vuoriston alarinteet.



To 21.4.2016  72 km / # 427 km, +592 nm, reitti: https://ridewithgps.com/trips/8619653




Fillaristeja Mallorcalla riittää. Kuva taitaa olla otettu jo ennen metsätielle menoa.





Perjantaina sade yllätti pahasti Fillarantin – pidempi reissu oli tähtäimessä


Kahvipaikoissa on vilinää. Fillaristit ovat kevään pääturisteja ja tuovat mukavasti rahaa Mallorcan saarella.



Perjantaina putosin hatkasta jo Can Picafortin suoralla, koska jäin joukon viimeisenä jumiin kiertoliittymässä. Hatkajuna meni vauhdilla eikä minulla yksin ollut mahdollisuutta ajaa kiinni usean sadan metrin eroa. Enkä pannut pahaksikaan, koska yksin ajo sujuu ihan hyvin. Ajelin kaikessa rauhassa aamupäiväkahville Campanetin pääaukiolla samaan paikkaan, mistä läksin illalla laskettelemaan alas hotellille.

Maailma on pieni ja varsinkin Suomi. Nämä Hämptonin seudun ihmiset tapasin sattumalta Selvan kirkon edustalla. Samalla koneellakin oli tultu!

 

Sieltä jatkoin Tramuntana-vuorten alarinteitä pitkin Selvaan, Llosetaan ja sieltä taas ylös Aleroon. Selvassa kuulin suomenkieltä ja jäin juttusille. Pariskunta Jankkalasta ja rouva Hämeenlinnasta olivat viimeisiä päiviään lenkillä. Olivat tulleet kuulemma samalla koneella sunnuntaina ja nyt viikonloppuna oli paluu arkeen.

Idyllisiä pikkuteitä täällä riittää. Tältä näytti, kun läksin laskettelemaan Selvasta kohti Llosetaa.

 

Alerossa hankkiuduin samaan pöytään kahden Jyväskylästä kotoisin olleen eläkemiehen kanssa. Heidän kanssaan ajelin alas Santa Mariaan, josta he jatkoivat Palman hotelliinsa. Itse käännyin myös kotimatkalle Binisalemin kautta, missä on hyvin varustettu pyöräliike. Pakkohan siihen oli pysähtyä. Onneksi ei tullut tällä kertaa tehtyä mitään heräteostoksia.

 

Kahvila-tunnelmaa Santa Mariassa. Selvästi näkyy pääkohderyhmä.

 

Binissalemista lähdettyäni taivas rannikon suunnassa oli jo pikimusta. Olin suunnitellut vielä pyöräliikeessä, että koukkaan etelän kautta vähän pidemmän reitin. Mutta noin viiden minuutin ajon jälkeen alkoi tippumaan vettä. Sade kehkeytyi kaatosateeksi Inkaan tullessa. Hakeuduin suojaan ja odottelin sateen taukoamista, mutta turhaan. Pakko oli painaa eteenpäin. Siinä haihtui suunnitelma pidemmän kierroksen tekemisestä. Ajoin reilu 25 kilometriä pääosin kaatosateessa ja loppumatkalla hieman kevyemmässä sateessa.

Binissalemin jälkeen alkoi jo ripsua vettä, mutta kohta tuli oikein huolella!


Pe 22.4.2016 96 km / # 523 km, +1008 nm, reitti: https://ridewithgps.com/trips/8632650

Lauantaiaamu vuorostaan valkeni kauniina. Normi starttihetki oli taas puoli kymmeneltä. Itse tulin siihen vain ilmoittautumaan. Ajattelin kuivata eilisiä pyörävarusteitani jonkin tovin ja tehdä muita puhdetöitä, blogin tekoa oli rästissä ym.


 

Aino-Kaisa ja Fillarantti


RCT-ryhmäläisiä: Aino-Kaisa, sporttimestari-Jari ja Kalle

 

Cokistauko menossa Sineussa lauantai-iltapäivän lenkillä

 

 

Lauantaiaamupäivällä otin rauhallisesti. Kuivailin märkiä pyörävarusteitani ja kirjoittelin blogia. Sen teko olikin jäänyt pahasti rästiin. Samaa hommaa jatkan nyt sunnuntai aamuna.

 

Kivoja pikkuteitä riittää Mallorcalla. Tästä lähden laskettelemaan Petrasta kohti Sineuta lauantai-iltapäivällä.

 

Lauantaina ajoin vain 67 kilometrin lenkin Petran, Sineun ja Muron kautta. Petrassa oli hauska sattumus. Kurvasin keskusaukiolle. Siellä olikin tuttuja. Eilen tapaamani kaksi herraa Jyväskylästä istuivat kera kolmannen miehen kahvipöydässä. Suuntasin heidän pöytäänsä, jolloin toinen tutuista sanoi silmää nikaten. Olemme jo odottaneen sinua Fillarantti.. Eilen oli juttua noista reissuistani ja sanoin, että googlatkaa Fillarantti. Olivat lukeneet jo jonkin verran…

 

Hyvästelin herrat  ja jatkoin Sineuta kohti. Petran kahvitauko täydentyi  Sineussa cocis-tuokiolla kera hyvän sämpylän. Sineusta ajoin mukavaa pikkutietä Muroon ja sieltä edelleen pikkutietä Can Picafortiin . Kotihotelliin Galaxiaan tulin hiukan viiden jälkeen. Aurinko paistoi ja elämä hymyili…suihkuun ja syömään!

 

Kyllä näissä maisemissa kelpaa pyöräillä. Hyväkuntoinen pikkutie Ma-3512 Sineusta Muroon. Taustalla komeat Tramuntana-vuoret.
Kuva samalta Ma-3512 tieltä hieman edenpää

 

Illallisen jälkeen mekaanikkovelhomme Seppo teki pienen pyöräremontin lauantai-illan puhdetyönä. Tapiolta oli katkennut takavaihtajan vaijeri. On hienoa seurata ammattimiehen työtä!

Seppo lauantai-illlan hommissa. Kovin työ oli saada katkennut ja rispaantunut vaijeri pois tuosta pienestä aukosta. Tulihan se sieltä ja sen jälkeen työ sujui kuin tanssi!

 

Tänään sunnuntaina napsahti ensimmäinen leiriviikko täyteen Mallorcalla. Itselleni on kilometrejä kertynyt 590 km ja kai se iltapäivällä pitää joku pikkulenkki heittää pyhäpäivän kunniaksi…
La 23.4.2016  67 km / # 590 km, +848 m, reitti: https://ridewithgps.com/trips/8643982