Kaikki hyvä loppuu aikanaan – Hyvästi Mallorca!

Tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai ja lauantai…se on kohta siinä ja aikaisin sunnuntaiaamuna Palmasin kentälle!        On sitä toisaalta jo oltukin ja varsinkin hotellimme ruokalista tuntuu liiankin tutulta. Ystävien kesken olemmekin puhuneet, että palkkaamalla nuoren kokin Hotelli Galaxia saisi samoilla ruoka-ainekustannuksilla aivan erilaisen ilmeen varsinkin puolihoitoon kuuluvaan illalliseen. Nyt tuntuu lista vaihtuvan sitä tahtia, että viikossa kahtena päivänä on sama ateria ja salaattipöytä joka päivä. Se mitä jään kaipaamaan on hotellin tumma uunin rapea ja lämmin jyväpatonki. Se rouskahtelee mukavasti joka puraisulla ja kieltämättä maistuu edelleen kolmenkin viikon jälkeen. Olen ottanut täällä uuden tavan: iso patongin puolikas halki ja kummallekin leikkauspinnalle runsaasti hyvää oliiviöljyä. Toki sen päälle tulee laitettua myös leikkeleet tai juustot.


Tiistai 5.5.2015 – Rauhallinen hellelenkki yksin ajettuna

82 km, # 1857 km, +677 nm (2298 kcal, 176 W, 22 km/h) Reitti: http://ridewithgps.com/trips/4584487

Tämä sitruunapuumaisema on kuvattu Sineusta lähdettyä kohti rannikkoa


Accuweather lupasi tiistaille vain 26 astetta eli muutaman asteen viime päiviä viileämpää. Päätin lähteä tänään yksin lenkille, koska hoitelin puhdehommia aamupäivällä. Joku lasku tuli maksettua, kirjoitettua parin rästipäivän blogiosuudet ja jopa julkaistuakin blogi. Yllättävän paljon vie aikaa nämä Sepon ristimät ”kirjalliset hommat”. Ajelin kaikessa rauhassa Sa Poblan kautta Inkaan. Annoin vaihteeksi Rooma-Hämpton ja Balkan & Turkki-reissulla kouliintuneen filllarinavini PikkuGeen viedä. Pikkutempun se teki kai ilkikurittaan. Vei minut jollekin pikkutielle, mikä oli aivan kauhea kunnoltaan. Hyvä kun sain kaikki kuopat väisteltyä! Onneksi sitä ei kestänyt kuin pari kilometriä, kun tie yhtyi Inkaan vievään valtatiehen Ma-3500. Inkassa pidin kunnon tauon aivan kirkon kupeessa olevalla aukiolla, missä nelihenkinen tyylikkäästi harmaantunut sveitsiläispyöräilijäryhmä jo istui.



Costitx on sympaattinen pikkukaupunki Mallorcan keskiosassa Sencellesin ja Sineun välissä


Inkasta jatkoin hyvässä myötäisessä Sencellesin suuntaan, mutta koukkasin hieman ennen keskustaa mukavalle pikkutielle, mikä vei jo ennestään tuttuun Costitxin pikkukaupunkiin. Toisen kerran tällä reissullaj uuri keskustan ylämäkeen saapuessa ketju heitti yli pienen eturattaan. Nyt olin kuitenkin viisaampi kuin reilu pari viikkoa sitten, jolloin kaaduin tilanteessa ja rupi polvessani muistuttaa tuosta ”kämmistä” edelleen. Huomasin nyt tilanteen ja vedin heti vasemman jalan irti lukkopolkimesta. Laitoin pyörän nurin niskoin ja sormia likaamatta nostin ketjun paikolleen. Matka jatkui. Costitxista ajoin myötäisessä edelleen Sineuun, missä tutussa kahvipaikassa isäntä toi cokiksen seuraksi appelsiinin lohkottuna. Isännän sanoilla: Vitamino:)


 


Sieltä olikin enää parikymmentä kilometriä Santa Margalidan kautta Can Picafortiin, missä lyhyt pysähtyminen vakiopaikkaani ”Veiviin” (Wawy) hioi reissun pölyt pois. Huomenna on tarkoitus mennä 36-vuotiaana sairaskohtaukseen menehtyneen Oscar Stenströmin kuolinpaikalle. Oscar menehtyi sairaskohtaukseen tämän vuoden helmikuussa ollessaan isänsä ja neljän kaverinsa kanssa harjoituslenkillä Mallorcalla. Asia raportoitiin laajasti Suomen eri medioissa. Oscar oli moninkertainen Suomen mestari pyöräilyssä (21 Sm-mitalia, joista 16 kultaista). Hän oli jo lopettanut aktiiviuransa, mutta oli mukana pyöräilyssä arvostettuna liikkeenharjoittajana ja valmennustehtävissä. 

Linkki:  http://www.uusimaa.fi/artikkeli/265631-oscar-stenstromin-pyoralenkki-jai-kesken


Keskiviikko 6.5.2015 – Oscar Stenströmin muistaminen

112 km / # 1969 km, + 996 nm, (3191 kcal, keskisyke 122, 24 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4592000 

Etsimme Oscarin menehtymispailka tästä, mutta onneksi myöhemmin löysimme sen muutaman sadan metrin päästä.


Sain pariviikkoa sitten Messenger-viestin Kimmo Rasinperältä. Jos liikutte siellä päin, voisitteko käydä Oscarin kuolinpaikalla. Kimmo laittoi myös paikan tiedot ja lupasin hänelle, että käymme. Aamulla kymmenen pinnassa ajoimme Sepon kanssa suorinta tietä Petran ja Mancorin kautta  Felanitxiin ja sieltä tietä Ma-4010 kuutisen kilometriä Porto Colomin suuntaan. Matkaa Can Picafortista paikalle oli noin 50 kilometriä. Kimmo viestitti, että surullinen tapahtuma oli sattunut kilometripylvään kuusi kohdassa. Ajoimme pylväälle, mutta mitään ei näkynyt ja lisäksi ajelimme vielä hitaasti liki kilometrin eteenkin päin. Takaisin palatessamme ohitimme pylvään ja parisataa metriä ylämäessä pylvään jälkeen toisella puolella tietä havaitsin edellä ajaneena paikan. Siellä oli Oscarin lasikehyksissä oleva kuva, kuihtuneita kukkia, kynttilöitä, hikiliina ja lisäksi joku oli jättänyt tuoreen oloisen energiapatukan. Pidimme Sepon kanssa lyhyen hiljaisen hetken. Seppo jätti mukaan ottamansa Suomen lipun paikalle, mikä nakavassa tuulessa jäi sinne liehumaan ja kunnioittamaan hienoa ja arvostettua fillarimiestä. Otin kuvan paikalta ja raportoin heti Felanitxin kahvipaikalta asian Kimmolle. Rauha Oscarin sielulle. R.I.P.

Oscar Stenström R. I. P.


Poistuloreissun ajoimme rauhallisempia teitä pitkin kuin menomatkalla. Aluksi Felanitxistä Villafranca de Bonanyyn, sieltä Sant Joanin kautta Sineuun eli samaa reittiä, mitä olin ajanut edellisellä viikolla. Matkalla yhytimme sveitsiläisen nuoren miehen Zurichin lähiseudulta, jonka peesissä ajoimme kymmenisen kilometria sivuvastaisessa aika navakassakin tuulessa.  Kiitin kaveria, toivotin hänet tervetulleeksi Suomeen ja vaihdoimme muutenkin jonkun sanan. Sineussa oli tuttu kahvila, missä tuli piipahdettua taas kociksen verran. Sieltä matka jatkui Muron kautta kotihotelliin. Loppumatkalla Muroon tullessa Seppo oli satakunta metriä edellä ja itse meinasin hölmöillä itseni auton alle.


Taas alkoi uuden ruven kasvatus, kun vanha oli parantumassa. Ei tarvinnut repiä vanhaa pois, kun osui juuri samaan kohtaan;)

Tulin stop-merkin takaa jyrkkään T-risteykseen, missä pakettiauto peitti näkyvyyden takavasemmalle. Katsoin  lähinnä oikeaa ja meinasin jo mennä pakettiauton ohi risteykseen, kun takavasemmalta porhalsi kovaa vauhtia valkoinen pikkuauto töötäten.  Löin hätäjarrutuksen päälle ja jalat lukkopolkimissa kiinni kaaduin juuri sille samalle polvelle, mistä reilun kahden viikoin takaiset ruvet olivat jo alkaneet parantua.  No ei siinä mitään. Henkilöautokin huomasi tilanteen ja pysähtyi, mutta viittilöin nolona jatkamaan matkaa. Menin kadun toiselle puolelle nuolemaan haavojani. Verta tuli aika lailla, mutta tankolaukussani oli jotain suupyyhkeitä, joita virittelin polven päälle ja ajoin reilun kymmenisen kilometriä Can Picafortiin. Seppo oli jo mennyt enkä nähnyt häntä vasta kuin illallisella. Ajoin samantien kantapaikkaani Veiviin ja pyysin sisäisen lääkityksen. Rouva olisi halunnut lääkitä polveni, mutta sanoin että hoidan asian hotellini suihkussa. Sain häneltä teippiä, millä sain ruokapyyhkeet teipattua loppumatkaksi.  Hittolainen jo toinen kerta samalla reissulla.  Ja olen sentään tehnyt pari aika monien tuhansien kilometrien reissuja paljonkin vaativimmissa  olosuhteissa ilman ainuttakaan kaatumista. Nolottaa! 


Mallorcalla on lukuisia viehättäviä pikkuteitä. Tässä Ridley-ratsu vetää henkeä lähellä Marian kaupunkia.


Torstai 7.5. 2015 – Pyörällä herkuttelua – 2000  km täyteen

77 km / #  2046 km, +900 nm, (2050 kcal, 20 km/h)  Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4599537

 


Torstaina keli oli samanlaista. Reilua 25 oli luvassa. Olin sopinut käydä treffaamassa Iisalmelaista fillariporukkaa Petrassa. Olin tutustunut osaan Fillarantti reissaa ja bloggaa-sivustoni kautta. Heidän hotellinsa on jossakin päin Alcudiassa ja sain viestin tuosta Petran reissusuunnitelmasta eilen illalla. Ajoin Muron ja viehättävän Marian kaupungin kautta kohti Petraa. 


Paikallinen herrasmies kohensi ryhtiä ja antoi ilomielin kuvausluvan Marian pikkukaupungissa


Matkalla noin kolme kilometriä ennen määränpäätä tuli tekstiviesti, jossa oli ilmoitus paikasta aukiolla pyöräliikkeen vieressä. Ajoin sinne ja he tunnistivat minut Mallorca-ympäriajon paidasta ja vinkkasivat pöytään. Marika, hänen miehensä, Marikan kaveri seuralaisensa kanssa olivat juuri syömässä. Liityin porukkaan ja vaihdettiin kuulumiset. Ukot kävivät välillä läheisen Bonany-vuoren huipulla. Itse tilasin Pa amb oli – voileivät kahvin kera. Olipa melkoisen tuhti leipäannos. Kaksi valtavan kokoista maalaisleipäviipaletta paahdettuna ja päällä iso kasa kuivattua Serra-kinkkua, juustoa ja muuta tilpehööriä. Harmi kun unohdin kuvan ottamisen.


Petran keskusaukio on suosittu fillariväen kokoontumispaikka


Porukka jatkoi matkaansa ja itse sulattelin voileipäannosta varmaan liki tunnin mukavassa auringon paisteessa.  Sitten päätin itsekin kipaista Bonany-vuorelle. Tien erkanemista sain hieman hakea, koska PikkuG ei tunnistanut vuorta nimen perusteella. 

Ridley-ratsuni jo reilun kolmensadan metrin korkeudessa


Mutta löytyihän tien alkupää ja sitten tie alkoi kivuta ylöspäin välillä aika jyrkkänäkin. Matkaa kolmensadan metrin korkeuteen oli noin neljä kilometriä välillä suoraa nousua mutta pääosin serpentiiniä. 



Näkymä Bonany-vuorelta pohjoiseen Tramentuna-vuorten suuntaan


Ermita de Bonany – luostarikirkko sijaitsee 317 metrin korkeudessa ja tarjoaa upeat näkymät joka suuntaan. Nousua Petrasta on noin 200 metriä ja nousua on käytetty joskus pyöräkilpailun etapin osana.

Ermita de Bonany on 317 metrin korkeudessa noin 4 kilometriä Petrasta lounaaseen

Tältä näyttää luostarikirkko sisältä


Paluumatkan ajelin tuttua reittiä. Petrasta Son Serraan rannikolle vievää tietä Ma-3330 ja sitten Artan tietä Ma-112 Can Picafortiin. 



Petra on kaunis ja vanha kaupunki kapeine kujineen


Tuttu pysähdys Veivin (Wawy)  terassille puoleksi tunniksi auringonottoon viiimeisteli reissun.  Mukava ja kevyt 77 kilometrin lenkki tuli taas poljettua. Samalla jo Petraan ajaessa täyttyi reissun tavoite 2000 kilometriä.  Samalla jo ajaessani tänään hautasin henkisesti loppurykäyksen. Olin vähän ajetellut viimeiselle ajopäivälle perjantaille vielä kunnon vuoristoreissua Sa Calobralle. Reissun pituudeksi olisi tullut 125-130 kilometriä ja nousumetrejä noin 2200.  Olisihan se ollut kunnon finaali, mutta toisaalta on tässä jo poljettukin. Jääkööt seuraavaan kertaan!


Kuva Petran hautausmaalta


Perjantai 8.5.2015  – Viimeisiä viedään

72 km / # 2118 km, +669 nm, (1992 kcal, 20 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4608049


Perjantaipäivä kului rauhallisen iltapäiväajelun merkeissä. Aaamupäivällä tuli hiukan kirjoitettua ym. aamiaisen jälkeen muutama tunti. Olemme omaksuneen tavan istuskella aamiaisen jälkeen vielä kotvasen ulkona kahvikuppi ja croisant tai vastaava nokan alla. Nyt tuo kotvanen venähti varmaan tunniksi, kun Sepon ja Urhon kanssa keskustelimme mm. Urhon lauantaisesta Ironman-kisasta. Tuli siinä Iphonelta Hesarikin luettua ja uusimmat hallituskiemurat kommentoitua. Urho pakkasi ison repun selkäänsä ja lähti polkemaan Alcudiaan yhden yön Piscis-hotelliinsa. Sitä ennen nappasin Urhosta hänen kamerallaan vielä viimeisen kuvan ennen lauantain aamuna alkavaa Triathlonin puolimatkan kisaa.



Tästä portista noin 4000 huomisen Ironman puolimatkan kisaajaa vievät pyöränsä talteen & tarkastukseen. Iso operaatio, huomenna seuraamaan;)

Aikamoista hulinaa oli kisapaikalla jo perjantaina puolenpäivän aikaan. Kilpailijat veivät pyöränsä varastoalueelle  mahdollisia pistokokeita varten ja säilytettäväksi lauantaiaamun kisaan.Varastoalueen vieressä oleva Pequi-fillariliike oli täystyöllistetty huoltojen ja tarkistusten suhteen. Muutaman suomalaisenkin  osanottajan treffasin kisapaikalla.
Kisan vieressä oleva Pegui- fillariliike on täystyöllistetty huoltojen kanssa

Ajelin perjantaina reilun seitsemänkympin lenkin. Alcudiasta Pollensan kautta kivalle ja jo tutulle metsätielle, mikä on fillariväen suosiossa. Tie on kapea ja mutkainen,  joten pitää varoa, ettei aja kenenkään kanssa yhteen.

Ajelin taas metsätietä, taisi olla jo kolmas kerta, mutta nyt toiseen suuntaan ylös Campanetiin

Metsätie vei Campanetiin, tosin sinne piti kiivetä reilu sata metriä. Tutulla aukiolla taisin tällä kertaa juoda Cafe Americanon. Sieltä jatkoin alamäkeen kohti rannikkoa.Tosin alussa oli pieniä vaikeuksia löytää oikea suunta ja pyörin muutamaan kertaan kaupungilla samoja kujia edestakaisin. Sitten annoin ohjat fillarinavilleni PikkuGeelle, joka johdatti minut välillä aivan hirveälle pikkutielle. Tie oli syviä reikiä täynnä, joita parhaani mukaan väistelin, tosin kerran varjopaikassa töräytin kuoppaa onneksi ilman seuraamuksia.

Tässä jo kahvilla Campanetin keskusaukiolla

Tässä ollaan jo ”kotikonnuilla” Can Picafortissa.  IIlallinen on jo syöty ja sitten läksin pienelle kävelylenkille. Samalla tuli käytyä kaupassa hakemassa vettä ja taisi sitä jäädä mukaan muutakin tarpeellista nesteytystä.

”Kotikaupungin” rantamaisema ihan hotellini vieressä noin iltayhdeksän pinnassa

Iltaelämää Can Picafortin rantakadulla

Picafortin rantaelämä alkoi olla jo mallillaan perjantaina iltayhdeksältä. Paikallisia ihmisiä oli paljon ravintoloissa. Silmiin pistävää oli myös lasten runsas määrä. On se hienoa, että illalla vielä yhdeksän kymmenen aikaan on lämpöä noin 22-23 astetta.


Lauantai 9.5.2015 – Se on siinä ja Urhosta teräsmies

52 km / # 2170 km, +414 nm,  (1436 kcal, 19 km/h)  Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4616658

Iso kisa ja iso organisaatio. Homma pelitti. Osanottomaksu 300 euroa, silti aika moni jäi rannalle;)

Tämän päivän juttu oli Ironman kisa-sarjaan kuuluva puolimatkan triathlon tuossa kymmenen kilometrin päässä Alcudiassa. Aamupalan jälkeen panin pienen repun selkään ja kengät ja lippalakin sinne mahdollista tarvetta varten.
Eivät kaikki Murossa olleet kisasta kiinnostuneita. Nämä miehet osaavat suhteuttaa asiat.

Ajelin ensin Muroon, jossa oli hyvä seurata pyöräilyosuutta. On ne vaan kovia jätkiä ja mimmejä. Mukana oli huipputriathlonisteja ja toki suurin osa on harrastajia.Triathlonhan on nyt suosionsa huipulla. Silti oli aika shokki katsoa porukkaa. Suuri osa oli  virtaviivaista ja hyväkroppaista  treenattua jengiä. Mutta hienoa oli se, että joukossa oli paljon mattimeikäläisiä, ylipainoisia mutta kovia itsensä voittajia. On siinä ollut jo pyöräilyosuudella tekemistä kiivetä kovaa kymmenen kilometrin LLugin nousua.  Olin Murossa tien varressa noin klo 11 ja luulin joutuvani odottelemaan porukkaa. Mutta terävin kärki oli jo ohittanut paikan vaikka takana oli jo uinti ja melkein 80 kilometriä pyöräilyä.
Kovaa ne menee fillarillakin. Takana juuri nousu Muroon.

Seurasin kisaa aivan vesipisteen lähellä, jonne kisaajat heittivät tyhjät pullonsa ja saivat tilalle uutta keltaisen sponsorin pulloa & sisältöä. Oli kiva seurata paikkakuntalaisten poikien ja tyttöjen pyöräpullon keruuta. Keltaiset sponsoripullot eivät kelvanneet, mutta heti kun oli muun värinen pullo, he hyökkäsivät ottamaan ja panivat ne nurkan taakse tyytyväisinä. Oli myös aikuisia , taisivat olla isovanhempia, jotka tyytyväisinä seurasivat jälkikasvunsa nopeita reaktioita ja onnistumisen ilmeitä.
On vaikea ottaa kuvaa kännykameralla nopeasti tulevista pyöräilijöistä. Yleensä aina painaa liipaisinta liian aikaisin. Tässäkin;)

Iltapäivällä ajelin kisapaikalle Alcudiaan. Pyöräilijöitä tippui vielä tasaisena  virtana vaihtopaikalle. Mutta kisan rankin osuus oli vielä monella edessä. Kahdenkymmenen kilometrin juoksu 26 asteen helteessä ja kuumassa auringonpaisteessa on vaativa urakka jo sinällään, mutta kolmantena lajina tuskainen. Ajelin usean kilometrin matkan  juoksijoiden rinnalla ja aistin heidän kärsimyksiään.
Helppo on katsella juoksua, mutta menepä itse.

Tapasin Sepon juoksuradan reunassa ja yhdessä seurasimme juoksua. Tarja meni ohitse tuskaisen näköisenä ja kohta Urhokin saapui paikalle. Ajoin Urhon kiinni ja kyselin tunnelmia. Urho totesi hikisenä, että kramppaa. Mikko Lahdesta soitti Sepolle ja sai kipailuraportin livenä. Itse läksin kolmen neljän pinnassa ajamaan Can  Picafortiin,  mutta Seppo jäi vielä auttelemaan Urhoa Alcudian hotellilla. Vuorossa oli pyörän pakkaus kuljetuslaukkuun ja tavaroiden järjestely kotiin lähtöä varten. Seppo ja Urhokin saapuivat muutama tunti myöhemmin paikalle. Onnittelin Urhoa upeasta suorituksesta. Mies oli ensimmäisessä triathlon kisassaan ja heti vaativalla  puolimatkalla. Aikamoinen teräsmies! Kysyin aikaa, johon Urho totesi sen olleen noin kuusi ja puoli tuntia.  Kelpaa sitä tuolla meriitillä lähteä valmaistautumaan täysmatkankin kisaan.

Silmiin pistävää oli runsas naisedustus Ironman-kisassa

Mallorca Triathlon oli hieno ja hyvin järjestetty kisa. Sai sitä itsekin hyvän kokonaiskuvan puolimatkan kisasta ja samalla tuli ajettua viimeiset kilometrit tällä reissulla.  Tämän vuotinen Mallorcan leiri sujui upean sään merkeissä. Oikeastaan yhtään sadepäivää ei osunut liki neljän viikon jaksolle. Fillarikin kulki kivasti. Kilometrejä kertyi kaiken kaikkiaan mittariini 2170 km.  Viimeistä lauantai-iltaa tuli istuttua Galaxia-hotellini parvekkeella pitkään lämpimässä  Can Picafortin yössä.

  

Mukava oli olla reissussa mutta kivaa oli palata kotimaahankin
 
Aikaisin sunnuntaiaamuna tuli auto hakemaan meidät Sepon, Urhon ja meikäläisen Palman lentokentälle, mikä oli täpötäynnä. Onneksi olimme jo noin kaksi tuntia ennen lennon lähtöä kentällä, koska tavaroiden luovutus ym. vei normaalia enemmän aikaa. Lentomatkalla sujui mukavasti vieruskaverieni Jukan ja Annin kanssa. Seppo esitteli Jukan todellisena ajomiehenä, joka nuoruudessa ajoi paljon kilpaa. Sen jälkeen tuli pitkä tauko, mutta nyt ajo radalla ja maantiellä sujuu taas. Pyöräileepä hän nykyään 70-kymppisten  sarjassa jopa MM-tasolla. Meistä tuli  samantien Facebook-kaverit. Mukava oli olla pitkään reissussa, mutta kiva oli palata kotiinkin. Ulla-vaimo otti miehen lämpimästi vastaan jo lentokentällä…pihvilihat ja sauna lämpiämään. Siitä on hyvän sunnuntai-illan ainekset tehty!

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ” Kaikki hyvä loppuu aikanaan – Hyvästi Mallorca!

  1. Pekka H. 19.5.2015 / 6.17

    Mainio blogi, houkuttelevia juttuja!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s