Uusi viikko uudet kujeet – Mallorcan kolmas jo menossa Vappua kohti

IMG_2470

Kolmas loma- & fillarileiriviikko on hiljalleen alkamassa. Viime keväästä tuttu hotelli Galaxia otti uuden asukin viidenteen kerrokseen vajaa kaksi viikkoa sitten tiistaina. Osin tuttuja mutta myös uusia teitä on lasketeltu ja välillä vuorilla on ponnisteltu hiestä märkänä. Kilometrejä on kertynyt itselleni hiukan vajaa 1200 km tähän mennessä. Lauantaina oli yksi reissun kohokohta eli osallistuminen Mallorca312-pyörätapahtumaan, mistä kerroin jo aiemmassa blogipostauksessa. Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Yksi asfaltille kaatuminen on osunut kohdalle ja pikkuhiljaa pitäisi alkaa liottamaan rupia polvista pois, ettei ala märkimään. Sain ohjeet  aamiaisella ryhmämme lääkäriltä ”konitohtori” Annelta. Uudet monitehorillit onnistuin telomaan lauantai-illan jälkimainingeissa ilmeisesti sänkyyn nukahtaneena. Kävin niitä tarjoamassa paikalliseen optikkoliikkeeseen, jossa ”kädetön” optikko vain pyöritteli päätään. No tarkemmin tutkittuani sängyn välikön ja alustan, sieltä löytyi tärkeä joustosaranan stoppari. Monitoimimies-mekaanikko Sepolta sain putkilon pikaliimaa ja homma hoitui käden käänteessä. Hyvä näillä rilleillä on taas kirjoitella, kun näkee sentään kirjaimetkin;)  Aiemmin pitkillä pyöräreissuillani olen jo suorittanut heikkovirtatekniikan ammattitutkinnosta pari osiota pyörän mittareita korjatessani. Tulikohan nyt suoritettua optikon tutkinnosta joku alkupään korjausosio?

Pieni rillien korjausoperaatio onnistui omin avuin


Maanantai 27.4.2015 – Annen, Annakaisan ja Ossin viimeinen leiripäivä

63 km / # 1249 km, +530 nm (1374kcal, 22,7 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4499716

Ilma on hiukan temppuillut tänä aamuna. Yöllä kuulemma oli kova ukonilma ja aamusella satoi. Siirsimme starttiaikaa yhteentoista, mutta sitäkin tarkistettiin vielä parilla tunnilla. Tosin Ossi painui jo pienessä sateen tyngässä viimeiselle Mallorcan lenkilleen tällä reissulla. Sainpa odotusaikana hoidettua tuon rillien korjausoperaation ja uuden blogiosuuden alulle. Nyt aurinko paistaa vaikka on aika tuulista ja lämpötila vain +21 astetta varjossa. Meitä on hotelli Galaxiassa suomalaisia enää kuusi. Annakaisa, Anne ja Ossi lähtevät pois jo huomenna ja parin viikon päästä lähtevät Seppo, Urho ja allekirjoittanut. Tänä aamuna Royal Cycling Team-seuran (RCT) sihteeri Sami lähetti Messenger-viestin ja kysyi lupaa julkaista leiriblogiani seuran sivuilla. Tottakai ilomielin annoin luvan. Kun näkee kirjoittamisen vaivan, toivoo  toki lukijakuntaa. Muutamia uusia suunnitelmia pyörii mielessäni loppuajalle. Josko pääsisi piipahtamaan fillarin kanssa naapurisaarella Menorcalla? Palmasta Solleriin menevä kapearaitainen ja vanha junayhteys olisi myös hieno testata tai sitten joku muu Palmasta lähtevä juna, ottaa fillari mukaan ja ajaa joku osuus samalla kertaa? Pyöräilypiireistä sain viestin Kimmolta käydä Oskar Stenströmin kuolinpaikalla ja tarkat ohjeet paikan sijainnista. Helmikuun alussa Mallorcalla kuoli harjoituslenkillään kunnioitettu ja pidetty pyöräilyvelho Oskar Stenström. Olemme alustavasti jo sopineet käyvämme hänen kuolinpaikallaan.

Urho ja Seppo polkevat ns. metsätietä rinnakkain

Iltapäivällä ajoimme kolmeen mieheen (Seppo, Urho ja Fillarantti) 63 kilometrin lenkin. Tuuli oli kova ja meinasi heitellä minua muutamaan otteeseen tieltä. Tuulipintani on sen verran iso ja istun korkean pyörän päällä. Varsinkin alkumatka Sa Poblaan oli tuskaa puskea kovaan vastatuuleen. Sieltä reittimme nousi ylös kohti Campanetia, missä oli kahvin paikka. Sattumalta Seppo huomasi kaksi RCT-tuttua Kimin ja Tarjan, jotka olivat ajamassa vajaan parin viikon päästä ajettavan triathlonkisan reittiä. Campanetista ajo jatkui suojaisaa ja mukavaa ns. metsätietä Pollensea kohti. Pollensesta laskettelimme sitten vauhdikkaasti Alcudiaan tuttua Ma2022-tietä ja sieltä päätietä Picafortiin.

Alcudian niemi Port Pollensasta Alcudiaan johtavalta rantatieltä kuvattuna

Illalla oli jäähyväisilta, koska Anne, Annakaisa ja Ossi olivat lähdössä seuraavana aamuna kohti kotimaata. Ilta venyi sangen myöhään alakerran ravintolassa ja lopuksi juhlistimme Ossin kanssa vielä veteraanipäivää Veterano-brandyllä kämppäni parvekkeella tiistain puolelle.

Tiistai 28.4.2015 –  Ermita de la Victoria

68 km / # 1317 km, +785 nm (1879 kcal, 154W, 20 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4508003

Näkymä Alcudian niemen nousu alusta Formantorin niemelle päin

Tiistaiaamu oli viileä. Aamiaisen jälkeen saattelimme Anne, Annakaisan ja Ossin heitä hakemaan tulleeseen autoon. Koska taivaalla oli tummia pilviä, lykkäsimme pyöräilyn alkua aina puolen päivän jälkeen. Tuuli oli edelleen aika navakka ja se oli kääntynyt liki päinvastaiseksi eiliseen verrattuna. Lämpötila taisi olla noin 18 astetta ja rivakan tuulen takia piti pukea irtohihat ja jotakin tuulta pitävää päälle. Ajoimme Seppo, Urho ja allekirjoittanut Alcudiassa vahingossa niemen väärälle puolelle, missä oli Alacanadan golfkenttä. Oikea tie löytyi karttaa tutkittuamme. Päätimme ajaa Alcudian niemeä niin pitkälle kuin sinne pääsi. Tie alkoi nousta ja noin kilometri ennen asfalttitien päättymistä oli tämän reissun jyrkin nousu. Ridewithgps-ohjelmani näytti peräti 19,8%:n nousua. Kyllä siinä pumppu hakkasi ja otsasuonet pullistuivat, kun hinasin 90-kiloista ruhoani tuon noin kilometrin pituisen seinän. Hiki lensi ja suussa maistui vielä eilisillan juhlajuomat. No päästiin sinne ylös.

Ermita de la Victoria on 1400-luvulla rakennettu ja 1700-luvulla korjattu luostari. Tarun mukaan eremiitta Diego oli alkemisti, joka osasi valmistaa kaikki sairaudet parantavaa elämänvettä. Tuote oli niin kuuluisa, että kuningas Alfons V kuljetutti vettä hovinsa tarkoituksiin. Luostarissa oli myös Victoria-neidon patsas, jonka merirosvot ryöstivät muutamaan otteeseen, mutta aina se palasi takaisin. Luostari ja ko. niemen ranta saivat nimensä Victoria-neidon mukaan.

Urho ja Seppo Ermita de la Victoria-luostarin kahvilan terassilla

Tässä saksankielinen linkki luostarin historiaan: http://klosterreisen.de/spanien/ermita-de-la-victoria/

Paluumatkalla Alcudian nimeltä ajoimme lenkin Sa Poblan kautta Muroon, missä pidimme kahvitauon. Itse oikaisin mukavaa pikkutietä Ma 3432 Can Picafortiin ja Seppo & Urho ajoivat kymmenisen kilometrin kiertolenkin. Olivat ajaneet kovaa, koska istuin tututussa Wawessa eli ”Veivissä” ehkä noin varttitunnin, kun herrat saapuivat hikisenä  ja kehuivat ajaneensa tietyt pätkät neljääkymppiä..

Tästä kohtaa tie lähtee nousemaan Alcudiasta kohti luostaria



Keskiviikko 29.4.2015 – Vaihteeksi kunnon fillaripäivä

107 km, # 1424 km, +1238 nm, (2956 kcal, 159W, 21,0 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4517536

Aamulla oli viileämpää kuin muutamana edellisenä päivänä. Toisaalta aamupalalla keskustelua herättivät sääennusteet, mitkä lupasivat viikonlopulle todella lämmintä. Lauantai +26, sunnuntai +28 ja maanantai +30 astetta… ei paha, kun samaan aikaan Suomeen luvattiin jopa lumisateita. Urho oli sopinut tuttujen triathonistien kanssa treffit Alcudian hotelliin. Heillä oli tarkoitus ajaa tänään puolimatkan 90 km triathlon-reitti läpi. Reitti nousee Pollensasta Llugin nousua ylös ja kaartaa  Llugin risteyksestä pois vuorilta.

Tästä kohtaa Llugin nousu varsinaisesti alkaa. Serpentiinitiessä on välillä 7-12 % kohtia.

Thomas Cook Ironman 70.3- puolimatkan kisa on lauantaina 9. toukokuuta. Kisaan osallistuu Urho ja puolenkymmentä Lahden triathlonharrastajaa. Kymmeneltä treffasimme Lauran, Tarjan, Kimin ja Juhan heidän hotellinsa edustalla. Virtaviivaista porukkaa, osalla viimeisen päälle aika-ajopyörät ja muutenkin kalusto oli tiptop. Arvasin jo mitä siitä seuraa meikäläiselle. Vajaa kymmennen kilometriä roikuin porukan perässä. Vauhti Alcudian ja Port Pollensan välisellä tiellä oli noin 35 km tunnissa. Tutun rantakahvilan nähdessäni huikkasin muille, että Fillarantti jää kahville ja tekee oman reittinsä tälle päivälle. Muu porukka jatkoi matkaa vuorille kohti Llugin nousua.

Itse suunnittelin rantakahvilassa kiertäväni vuoret alapuolelta ja jatkavani maanantailta tuttua metsätietä Campanetiin. Ajelin kaikessa rauhassa Pollensan kohdille, jossa vuoret oikealla näyttivät houkuttelevilta. Ajattelin ajaa jonkin matkaa ylöspäin valokuvien ottamista varten, mutta mikä piru minuun iski. Ajelin ensin muutama sata korkeusmetriä ylös jo serpentiiniä. Llucin nousu on Pollencasta reilu 15 kilometriä, mistä suuri osa eli  noin kahdeksan kilometriä pitkä  osuus  5,5% keskijyrkkyydellä  vie Coll de Femenialle reiluun viiteen sataan metriin. Kun muutama kilometri oli jo takana, ajattelin mennä loppuun asti eli samaa reittiä minne muu porukka oli painunut jo aikoja sitten ja toki kovemmalla vauhdilla. Sinällään nousu oli jo ennestään tuttu. Viimeksi ajoin sen edellisen lauantain Mallorca-ajossa, missä ajo jatkui vielä Puig Majorin 900 metrin korkeuteen. Nyt mentiin vain noin 550 metriin.

Tässä lasketaan jo alas vuorilta. Ollaan tultu jo muutama sata metriä alas reilusta viidestä sadasta.

Tuttu huoltoaseman risteys tuli vastaan ja sen jälkeen alkoi helpottava ja hyväpintainen lasku. Caimarissa noin 180 metrissä katsoin karttaa uusien reittien toivossa. Käännyin pikkutielle kohti Binibonaa ja ennen sitä alas huonopintaista ja kapea paikallistietä Moscariin, missä oli kahvittelun aika. Moscarista suunnistin Campanettiin. Siellä pieni harha-askel vei hautausmaalle, missä kunnioitin vainajia yhden kuvan verran.

Osuin Campanetin hautausmaalle vahingossa. Taustalla komeat Tramuntana-vuoret, joilta laskettelin alas Campanetiin.

Maanantailta tutun metsätien alun löydettyäni tein muutaman kilometrin jälkeen uuden reitin valinnan ja porhalsin pikkutietä alamäkeä kohti Sa Poblaa. Sa Poblasta matka jatkui tuttua ylämäkeä Muroon. Siellä tuli pyörittyä jonkin aikaa ennen kuin löysin saman tien Ma 3411, mitä Seppo ja Urho olivat lähteneet eilen, kun itse oikaisin suoraan Picafortiin. Tavoite oli ajaa satanen täyteen ja painoin vielä Ma3402 ja Ma3400-tietä tutulle Artan tielle, mistä oli helppo osata takaisin Can Picafortiin. Hienon fillaripäivän palkitsi ”Veivin” olut&tapas ja siihen liittyvä auringosta nauttiminen lämpimällä ja aurinkoisella Wawen terassilla.

Näitä Mallorcan pikkuteitä on kiva ajaa. Hyvä pinta ja hiljainen liikenne ja tässäkin mukava alamäki

Vaihteeksi oli hauska ajaa yksin ja suunnitella omat reitit, pysähtyä omien tarpeiden vuoksi, napata valokuvia jne. Siinäkin mielessä päivä oli antoisa, että tuli käytyä vuorilla  ja löydettyä monta uutta pikkutietä ja 107 km sekä reilu 1200 nousumetriä antoivat sopivasti haastetta. Upea fillaripäivä!


Torstai  30.4.2015 Vapun aattona Palman reissu

107 km /# 1531 km, +1035 nm (2936 kcal,  20,3  km/h) Reitti:  https://ridewithgps.com/trips/4529262 (Palmaan) ja junamatkan jälkeinen osuus Murosta Can Picafortiin:  https://ridewithgps.com/trips/4529264

Vappuaatto tuntuu jotenkin kaukaiselta. Reissussa on muutama Vappuaatto jäänyt elävästi mieleen. Joskus 70-luvun alkuvuosina  olin Hämeenlinnan Ladun porukan kanssa Kilpisjärvellä hiihtovaelluksella. Kova lumimyrsky pakotti meidät vangiksi kahdeksi vuorokaudeksi Haltitunturin lähikämpälle.  Ei ollut mitään asiaa pois sieltä myrskyn kestäessä.  Vuonna 1977 otimme fillarikaverini Raulin kanssa Vappua vastaan pyöräreissulla vanhassa Jugoslaviassa Korchulan saarella paikallisten ihmisten kanssa.  Pari vuotta sitten eläkepolkaisullani Roomasta Hämeenlinnaan taisin olla Sloveniassa vai Slovakiassa Vapun aikaan. Pitääpä tarkistaa blogista. (www.fillarantti.wordpress.com).  Suomessa taitaa olla aika kylmä Vappu. Tänne taas Accuweather on luvannut lämmintä.

Taitaa Vappuna tarjeta leiripaikassamme Can Picafortissa

Aamulla sovin Sepon kanssa, että ajamme tänään saaren pääkaupunkiin Palmaan ja tulemme junalla takaisin. Urho lähti triathlonhommiin. Joku tasamaalenkki ja sitten uintitreeni päälle oli hänen suunnitelmansa. Vasta kymmenen jälkeen läksimme ajamaan. Santa Margelidan kautta Sineuun oli vielä tuttu reitti. Sepon tuntemassa Lintubaarissa juuri ennen Sineun keskustaa hörppäsimme kahvit. Sitten suunnistimme uusille reiteille. Tie Ma-3130 vei Lloret de Vista Alegraan  ja sieltä Montuiriin. Sen jälkeen ajoimme yli viisataametrisen Cura-vuoren ohi, mikä pakotti meidätkin kiipeämään noin kolmeensataan metriin.  Katsastimme pyörän selästä myös aika ison Llucmajorin kaupungin.

Fillarantti patsastelee Mallorca312-ajopaidassaan Llucmajorin keskusaukiolla

Sieltä otimme pikkuGeehen suunnaksi Palman, mutta se vei meidät isolle tielle. Korjasimme suunnan kohti rannikkoa pienempää tietä pitkin, mikä aiheutti aika pitkä kierroksen. Rannikolle päästyämme ajoimme kohti Palman ranta-aluetta La Arenaa. Mutta kello oli jo aika paljon. Liki sadan kilometrin ajo monien  kaupunkien ja varsinkin Palman kaupunkiajo oli vienyt aikaa yli odotusten. La Arena sijaitsee Palman keskustasta vajaa kymmenen kilometriä kaakkoon meren rannalla. Paikka on melkoinen turistirysä. Ajelimme sieltä rannalle tehtyä hyvin kapeaa pyörätietä hiljakseen Palman keskustaan. Pyörätie on kaksisuuntainen ja vilkkaasti liikennöity. Piti ajaa varovasti yhteentörmäyksiä peläten. Tielle on jopa asetettu 15 kilometrin nopeusrajoitus.

La Ceu (Piispan istuin) – Katedraali on Palman kuulu 700 vuotta vanha nähtävyys

Kello oli jo aika paljon iltapäivällä. Panin Pikkugeehen osoitteeksi Palman rautatieaseman.  Se veikin meidät hienosti sinne vilkkaasti liikennöityjä katuja pitkin. Sepolla kävi pieni kämmi. Itse ajoin edellä  ja hieman enemmän ajoradan puolella kuin Seppo. Ihan kohdalla huomasin liki kymmenen senttiä syvän onkalon ja yritin osoittaa sitä hätäisesti. Tilanne tuli niin nopeasti, että Seppo ajoi kuoppaan ja meinasi lentää yli sarvien. Onneksi ei mitään vaurioita syntynyt ei mieheen eikä pyörään. Ajaessa seurasin navia ja onneksi hoksasin katsoa siihen ilmestyneen  määränpään, koska rautatieasema oli kokonaan maan alla.  Seppo jäi vahtimaan pyöriä ja minä painuin maan alle lippuja tutkimaan. Asia sujui hienosti. Lippuluukulla englantia puhuva virkailija selvitti asian ja sanoi, että junaliput pitää ostaa automaatista. Heti ehdittyäni automaatille olin hölmistynyt turisti ja siihen tuuli avuksi nuori nainen. Hän näppäili minulle liput Sa Poblaan. Halpaa kuin saippua 4,10 per nenu ja pyörä kulki ilmaiseksi.

Seppo tankkaamassa Palman rantatiellä. Pojat piipahti Palman vilinässä ja tuli melkein samantien takaisin junalla.

Junamatka sujui hyvin. Tosin pieni koukero mahtui siihenkin. Päätimme ettemme menekään pääteasemalle Sa Poblaan vaan hyppäämme junasta pois jo edellisellä pysäkillä Murossa. Naiskondukstööri tuli onneksi ilmoittamaan, että juna lopettaa reittinsä jo pari asemaa aiemmin rsisteysasemalla. Vaihdoimme hänen neuvojensa pohjalta junaa vielä kahden pysäkin ajaksi. Muuten varmaan olisimme istuneet kuin tatti junassa ja odottaneet sen matkan jatkoa. Hyvässä myötätuulessa ja rannikolle laskevalla tiellä ajelimme nopeasti noin 15 kilometrin matkan ”kotiimme” Can Picafortiin. Siinäpä oli vapunaaton reissu Palmaan!

Tältä näytti Vapunaaton iltana kämppäni parvekkeelta, missä tuli istuttua pitkä rupeama lämpimässä ja tummenevassa illassa

Vappupäivä on jo hyvässä alussa, kun kirjoittelen loppulauseita tähän blogipostaukseen.Tänään taitaa olla hyvä pitää vähän välipäivää. Pyörä on kulkenut jo 1531 kilometriä tällä reissulla. Leiripäiviä on edessä vielä reilun viikon verran, joten jätetään loppuajallekin vielä jotain.  Tänään voisi tehdä vähän pakollisia puhdehommia, pestä pyykkiä, julkaista blogipostaus. Josko ehtisi piipahtaa vaikka meressäkin, kun tälle päivälle on luvassa hellekeli. Toisaalta lähipäivät lupaavat lämpöä jo liki kolmenkympin huiteille. Vanhat luut tykkää lämmöstä:-)

Ystävät ja kylänmiehet… pysykää kanavalla. Ja Hyvää Vappua sinne koto-Suomeen!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s