Kaikki hyvä loppuu aikanaan – Hyvästi Mallorca!

Tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai ja lauantai…se on kohta siinä ja aikaisin sunnuntaiaamuna Palmasin kentälle!        On sitä toisaalta jo oltukin ja varsinkin hotellimme ruokalista tuntuu liiankin tutulta. Ystävien kesken olemmekin puhuneet, että palkkaamalla nuoren kokin Hotelli Galaxia saisi samoilla ruoka-ainekustannuksilla aivan erilaisen ilmeen varsinkin puolihoitoon kuuluvaan illalliseen. Nyt tuntuu lista vaihtuvan sitä tahtia, että viikossa kahtena päivänä on sama ateria ja salaattipöytä joka päivä. Se mitä jään kaipaamaan on hotellin tumma uunin rapea ja lämmin jyväpatonki. Se rouskahtelee mukavasti joka puraisulla ja kieltämättä maistuu edelleen kolmenkin viikon jälkeen. Olen ottanut täällä uuden tavan: iso patongin puolikas halki ja kummallekin leikkauspinnalle runsaasti hyvää oliiviöljyä. Toki sen päälle tulee laitettua myös leikkeleet tai juustot.


Tiistai 5.5.2015 – Rauhallinen hellelenkki yksin ajettuna

82 km, # 1857 km, +677 nm (2298 kcal, 176 W, 22 km/h) Reitti: http://ridewithgps.com/trips/4584487

Tämä sitruunapuumaisema on kuvattu Sineusta lähdettyä kohti rannikkoa


Accuweather lupasi tiistaille vain 26 astetta eli muutaman asteen viime päiviä viileämpää. Päätin lähteä tänään yksin lenkille, koska hoitelin puhdehommia aamupäivällä. Joku lasku tuli maksettua, kirjoitettua parin rästipäivän blogiosuudet ja jopa julkaistuakin blogi. Yllättävän paljon vie aikaa nämä Sepon ristimät ”kirjalliset hommat”. Ajelin kaikessa rauhassa Sa Poblan kautta Inkaan. Annoin vaihteeksi Rooma-Hämpton ja Balkan & Turkki-reissulla kouliintuneen filllarinavini PikkuGeen viedä. Pikkutempun se teki kai ilkikurittaan. Vei minut jollekin pikkutielle, mikä oli aivan kauhea kunnoltaan. Hyvä kun sain kaikki kuopat väisteltyä! Onneksi sitä ei kestänyt kuin pari kilometriä, kun tie yhtyi Inkaan vievään valtatiehen Ma-3500. Inkassa pidin kunnon tauon aivan kirkon kupeessa olevalla aukiolla, missä nelihenkinen tyylikkäästi harmaantunut sveitsiläispyöräilijäryhmä jo istui.



Costitx on sympaattinen pikkukaupunki Mallorcan keskiosassa Sencellesin ja Sineun välissä


Inkasta jatkoin hyvässä myötäisessä Sencellesin suuntaan, mutta koukkasin hieman ennen keskustaa mukavalle pikkutielle, mikä vei jo ennestään tuttuun Costitxin pikkukaupunkiin. Toisen kerran tällä reissullaj uuri keskustan ylämäkeen saapuessa ketju heitti yli pienen eturattaan. Nyt olin kuitenkin viisaampi kuin reilu pari viikkoa sitten, jolloin kaaduin tilanteessa ja rupi polvessani muistuttaa tuosta ”kämmistä” edelleen. Huomasin nyt tilanteen ja vedin heti vasemman jalan irti lukkopolkimesta. Laitoin pyörän nurin niskoin ja sormia likaamatta nostin ketjun paikolleen. Matka jatkui. Costitxista ajoin myötäisessä edelleen Sineuun, missä tutussa kahvipaikassa isäntä toi cokiksen seuraksi appelsiinin lohkottuna. Isännän sanoilla: Vitamino:)


 


Sieltä olikin enää parikymmentä kilometriä Santa Margalidan kautta Can Picafortiin, missä lyhyt pysähtyminen vakiopaikkaani ”Veiviin” (Wawy) hioi reissun pölyt pois. Huomenna on tarkoitus mennä 36-vuotiaana sairaskohtaukseen menehtyneen Oscar Stenströmin kuolinpaikalle. Oscar menehtyi sairaskohtaukseen tämän vuoden helmikuussa ollessaan isänsä ja neljän kaverinsa kanssa harjoituslenkillä Mallorcalla. Asia raportoitiin laajasti Suomen eri medioissa. Oscar oli moninkertainen Suomen mestari pyöräilyssä (21 Sm-mitalia, joista 16 kultaista). Hän oli jo lopettanut aktiiviuransa, mutta oli mukana pyöräilyssä arvostettuna liikkeenharjoittajana ja valmennustehtävissä. 

Linkki:  http://www.uusimaa.fi/artikkeli/265631-oscar-stenstromin-pyoralenkki-jai-kesken


Keskiviikko 6.5.2015 – Oscar Stenströmin muistaminen

112 km / # 1969 km, + 996 nm, (3191 kcal, keskisyke 122, 24 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4592000 

Etsimme Oscarin menehtymispailka tästä, mutta onneksi myöhemmin löysimme sen muutaman sadan metrin päästä.


Sain pariviikkoa sitten Messenger-viestin Kimmo Rasinperältä. Jos liikutte siellä päin, voisitteko käydä Oscarin kuolinpaikalla. Kimmo laittoi myös paikan tiedot ja lupasin hänelle, että käymme. Aamulla kymmenen pinnassa ajoimme Sepon kanssa suorinta tietä Petran ja Mancorin kautta  Felanitxiin ja sieltä tietä Ma-4010 kuutisen kilometriä Porto Colomin suuntaan. Matkaa Can Picafortista paikalle oli noin 50 kilometriä. Kimmo viestitti, että surullinen tapahtuma oli sattunut kilometripylvään kuusi kohdassa. Ajoimme pylväälle, mutta mitään ei näkynyt ja lisäksi ajelimme vielä hitaasti liki kilometrin eteenkin päin. Takaisin palatessamme ohitimme pylvään ja parisataa metriä ylämäessä pylvään jälkeen toisella puolella tietä havaitsin edellä ajaneena paikan. Siellä oli Oscarin lasikehyksissä oleva kuva, kuihtuneita kukkia, kynttilöitä, hikiliina ja lisäksi joku oli jättänyt tuoreen oloisen energiapatukan. Pidimme Sepon kanssa lyhyen hiljaisen hetken. Seppo jätti mukaan ottamansa Suomen lipun paikalle, mikä nakavassa tuulessa jäi sinne liehumaan ja kunnioittamaan hienoa ja arvostettua fillarimiestä. Otin kuvan paikalta ja raportoin heti Felanitxin kahvipaikalta asian Kimmolle. Rauha Oscarin sielulle. R.I.P.

Oscar Stenström R. I. P.


Poistuloreissun ajoimme rauhallisempia teitä pitkin kuin menomatkalla. Aluksi Felanitxistä Villafranca de Bonanyyn, sieltä Sant Joanin kautta Sineuun eli samaa reittiä, mitä olin ajanut edellisellä viikolla. Matkalla yhytimme sveitsiläisen nuoren miehen Zurichin lähiseudulta, jonka peesissä ajoimme kymmenisen kilometria sivuvastaisessa aika navakassakin tuulessa.  Kiitin kaveria, toivotin hänet tervetulleeksi Suomeen ja vaihdoimme muutenkin jonkun sanan. Sineussa oli tuttu kahvila, missä tuli piipahdettua taas kociksen verran. Sieltä matka jatkui Muron kautta kotihotelliin. Loppumatkalla Muroon tullessa Seppo oli satakunta metriä edellä ja itse meinasin hölmöillä itseni auton alle.


Taas alkoi uuden ruven kasvatus, kun vanha oli parantumassa. Ei tarvinnut repiä vanhaa pois, kun osui juuri samaan kohtaan;)

Tulin stop-merkin takaa jyrkkään T-risteykseen, missä pakettiauto peitti näkyvyyden takavasemmalle. Katsoin  lähinnä oikeaa ja meinasin jo mennä pakettiauton ohi risteykseen, kun takavasemmalta porhalsi kovaa vauhtia valkoinen pikkuauto töötäten.  Löin hätäjarrutuksen päälle ja jalat lukkopolkimissa kiinni kaaduin juuri sille samalle polvelle, mistä reilun kahden viikoin takaiset ruvet olivat jo alkaneet parantua.  No ei siinä mitään. Henkilöautokin huomasi tilanteen ja pysähtyi, mutta viittilöin nolona jatkamaan matkaa. Menin kadun toiselle puolelle nuolemaan haavojani. Verta tuli aika lailla, mutta tankolaukussani oli jotain suupyyhkeitä, joita virittelin polven päälle ja ajoin reilun kymmenisen kilometriä Can Picafortiin. Seppo oli jo mennyt enkä nähnyt häntä vasta kuin illallisella. Ajoin samantien kantapaikkaani Veiviin ja pyysin sisäisen lääkityksen. Rouva olisi halunnut lääkitä polveni, mutta sanoin että hoidan asian hotellini suihkussa. Sain häneltä teippiä, millä sain ruokapyyhkeet teipattua loppumatkaksi.  Hittolainen jo toinen kerta samalla reissulla.  Ja olen sentään tehnyt pari aika monien tuhansien kilometrien reissuja paljonkin vaativimmissa  olosuhteissa ilman ainuttakaan kaatumista. Nolottaa! 


Mallorcalla on lukuisia viehättäviä pikkuteitä. Tässä Ridley-ratsu vetää henkeä lähellä Marian kaupunkia.


Torstai 7.5. 2015 – Pyörällä herkuttelua – 2000  km täyteen

77 km / #  2046 km, +900 nm, (2050 kcal, 20 km/h)  Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4599537

 


Torstaina keli oli samanlaista. Reilua 25 oli luvassa. Olin sopinut käydä treffaamassa Iisalmelaista fillariporukkaa Petrassa. Olin tutustunut osaan Fillarantti reissaa ja bloggaa-sivustoni kautta. Heidän hotellinsa on jossakin päin Alcudiassa ja sain viestin tuosta Petran reissusuunnitelmasta eilen illalla. Ajoin Muron ja viehättävän Marian kaupungin kautta kohti Petraa. 


Paikallinen herrasmies kohensi ryhtiä ja antoi ilomielin kuvausluvan Marian pikkukaupungissa


Matkalla noin kolme kilometriä ennen määränpäätä tuli tekstiviesti, jossa oli ilmoitus paikasta aukiolla pyöräliikkeen vieressä. Ajoin sinne ja he tunnistivat minut Mallorca-ympäriajon paidasta ja vinkkasivat pöytään. Marika, hänen miehensä, Marikan kaveri seuralaisensa kanssa olivat juuri syömässä. Liityin porukkaan ja vaihdettiin kuulumiset. Ukot kävivät välillä läheisen Bonany-vuoren huipulla. Itse tilasin Pa amb oli – voileivät kahvin kera. Olipa melkoisen tuhti leipäannos. Kaksi valtavan kokoista maalaisleipäviipaletta paahdettuna ja päällä iso kasa kuivattua Serra-kinkkua, juustoa ja muuta tilpehööriä. Harmi kun unohdin kuvan ottamisen.


Petran keskusaukio on suosittu fillariväen kokoontumispaikka


Porukka jatkoi matkaansa ja itse sulattelin voileipäannosta varmaan liki tunnin mukavassa auringon paisteessa.  Sitten päätin itsekin kipaista Bonany-vuorelle. Tien erkanemista sain hieman hakea, koska PikkuG ei tunnistanut vuorta nimen perusteella. 

Ridley-ratsuni jo reilun kolmensadan metrin korkeudessa


Mutta löytyihän tien alkupää ja sitten tie alkoi kivuta ylöspäin välillä aika jyrkkänäkin. Matkaa kolmensadan metrin korkeuteen oli noin neljä kilometriä välillä suoraa nousua mutta pääosin serpentiiniä. 



Näkymä Bonany-vuorelta pohjoiseen Tramentuna-vuorten suuntaan


Ermita de Bonany – luostarikirkko sijaitsee 317 metrin korkeudessa ja tarjoaa upeat näkymät joka suuntaan. Nousua Petrasta on noin 200 metriä ja nousua on käytetty joskus pyöräkilpailun etapin osana.

Ermita de Bonany on 317 metrin korkeudessa noin 4 kilometriä Petrasta lounaaseen

Tältä näyttää luostarikirkko sisältä


Paluumatkan ajelin tuttua reittiä. Petrasta Son Serraan rannikolle vievää tietä Ma-3330 ja sitten Artan tietä Ma-112 Can Picafortiin. 



Petra on kaunis ja vanha kaupunki kapeine kujineen


Tuttu pysähdys Veivin (Wawy)  terassille puoleksi tunniksi auringonottoon viiimeisteli reissun.  Mukava ja kevyt 77 kilometrin lenkki tuli taas poljettua. Samalla jo Petraan ajaessa täyttyi reissun tavoite 2000 kilometriä.  Samalla jo ajaessani tänään hautasin henkisesti loppurykäyksen. Olin vähän ajetellut viimeiselle ajopäivälle perjantaille vielä kunnon vuoristoreissua Sa Calobralle. Reissun pituudeksi olisi tullut 125-130 kilometriä ja nousumetrejä noin 2200.  Olisihan se ollut kunnon finaali, mutta toisaalta on tässä jo poljettukin. Jääkööt seuraavaan kertaan!


Kuva Petran hautausmaalta


Perjantai 8.5.2015  – Viimeisiä viedään

72 km / # 2118 km, +669 nm, (1992 kcal, 20 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4608049


Perjantaipäivä kului rauhallisen iltapäiväajelun merkeissä. Aaamupäivällä tuli hiukan kirjoitettua ym. aamiaisen jälkeen muutama tunti. Olemme omaksuneen tavan istuskella aamiaisen jälkeen vielä kotvasen ulkona kahvikuppi ja croisant tai vastaava nokan alla. Nyt tuo kotvanen venähti varmaan tunniksi, kun Sepon ja Urhon kanssa keskustelimme mm. Urhon lauantaisesta Ironman-kisasta. Tuli siinä Iphonelta Hesarikin luettua ja uusimmat hallituskiemurat kommentoitua. Urho pakkasi ison repun selkäänsä ja lähti polkemaan Alcudiaan yhden yön Piscis-hotelliinsa. Sitä ennen nappasin Urhosta hänen kamerallaan vielä viimeisen kuvan ennen lauantain aamuna alkavaa Triathlonin puolimatkan kisaa.



Tästä portista noin 4000 huomisen Ironman puolimatkan kisaajaa vievät pyöränsä talteen & tarkastukseen. Iso operaatio, huomenna seuraamaan;)

Aikamoista hulinaa oli kisapaikalla jo perjantaina puolenpäivän aikaan. Kilpailijat veivät pyöränsä varastoalueelle  mahdollisia pistokokeita varten ja säilytettäväksi lauantaiaamun kisaan.Varastoalueen vieressä oleva Pequi-fillariliike oli täystyöllistetty huoltojen ja tarkistusten suhteen. Muutaman suomalaisenkin  osanottajan treffasin kisapaikalla.
Kisan vieressä oleva Pegui- fillariliike on täystyöllistetty huoltojen kanssa

Ajelin perjantaina reilun seitsemänkympin lenkin. Alcudiasta Pollensan kautta kivalle ja jo tutulle metsätielle, mikä on fillariväen suosiossa. Tie on kapea ja mutkainen,  joten pitää varoa, ettei aja kenenkään kanssa yhteen.

Ajelin taas metsätietä, taisi olla jo kolmas kerta, mutta nyt toiseen suuntaan ylös Campanetiin

Metsätie vei Campanetiin, tosin sinne piti kiivetä reilu sata metriä. Tutulla aukiolla taisin tällä kertaa juoda Cafe Americanon. Sieltä jatkoin alamäkeen kohti rannikkoa.Tosin alussa oli pieniä vaikeuksia löytää oikea suunta ja pyörin muutamaan kertaan kaupungilla samoja kujia edestakaisin. Sitten annoin ohjat fillarinavilleni PikkuGeelle, joka johdatti minut välillä aivan hirveälle pikkutielle. Tie oli syviä reikiä täynnä, joita parhaani mukaan väistelin, tosin kerran varjopaikassa töräytin kuoppaa onneksi ilman seuraamuksia.

Tässä jo kahvilla Campanetin keskusaukiolla

Tässä ollaan jo ”kotikonnuilla” Can Picafortissa.  IIlallinen on jo syöty ja sitten läksin pienelle kävelylenkille. Samalla tuli käytyä kaupassa hakemassa vettä ja taisi sitä jäädä mukaan muutakin tarpeellista nesteytystä.

”Kotikaupungin” rantamaisema ihan hotellini vieressä noin iltayhdeksän pinnassa

Iltaelämää Can Picafortin rantakadulla

Picafortin rantaelämä alkoi olla jo mallillaan perjantaina iltayhdeksältä. Paikallisia ihmisiä oli paljon ravintoloissa. Silmiin pistävää oli myös lasten runsas määrä. On se hienoa, että illalla vielä yhdeksän kymmenen aikaan on lämpöä noin 22-23 astetta.


Lauantai 9.5.2015 – Se on siinä ja Urhosta teräsmies

52 km / # 2170 km, +414 nm,  (1436 kcal, 19 km/h)  Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4616658

Iso kisa ja iso organisaatio. Homma pelitti. Osanottomaksu 300 euroa, silti aika moni jäi rannalle;)

Tämän päivän juttu oli Ironman kisa-sarjaan kuuluva puolimatkan triathlon tuossa kymmenen kilometrin päässä Alcudiassa. Aamupalan jälkeen panin pienen repun selkään ja kengät ja lippalakin sinne mahdollista tarvetta varten.
Eivät kaikki Murossa olleet kisasta kiinnostuneita. Nämä miehet osaavat suhteuttaa asiat.

Ajelin ensin Muroon, jossa oli hyvä seurata pyöräilyosuutta. On ne vaan kovia jätkiä ja mimmejä. Mukana oli huipputriathlonisteja ja toki suurin osa on harrastajia.Triathlonhan on nyt suosionsa huipulla. Silti oli aika shokki katsoa porukkaa. Suuri osa oli  virtaviivaista ja hyväkroppaista  treenattua jengiä. Mutta hienoa oli se, että joukossa oli paljon mattimeikäläisiä, ylipainoisia mutta kovia itsensä voittajia. On siinä ollut jo pyöräilyosuudella tekemistä kiivetä kovaa kymmenen kilometrin LLugin nousua.  Olin Murossa tien varressa noin klo 11 ja luulin joutuvani odottelemaan porukkaa. Mutta terävin kärki oli jo ohittanut paikan vaikka takana oli jo uinti ja melkein 80 kilometriä pyöräilyä.
Kovaa ne menee fillarillakin. Takana juuri nousu Muroon.

Seurasin kisaa aivan vesipisteen lähellä, jonne kisaajat heittivät tyhjät pullonsa ja saivat tilalle uutta keltaisen sponsorin pulloa & sisältöä. Oli kiva seurata paikkakuntalaisten poikien ja tyttöjen pyöräpullon keruuta. Keltaiset sponsoripullot eivät kelvanneet, mutta heti kun oli muun värinen pullo, he hyökkäsivät ottamaan ja panivat ne nurkan taakse tyytyväisinä. Oli myös aikuisia , taisivat olla isovanhempia, jotka tyytyväisinä seurasivat jälkikasvunsa nopeita reaktioita ja onnistumisen ilmeitä.
On vaikea ottaa kuvaa kännykameralla nopeasti tulevista pyöräilijöistä. Yleensä aina painaa liipaisinta liian aikaisin. Tässäkin;)

Iltapäivällä ajelin kisapaikalle Alcudiaan. Pyöräilijöitä tippui vielä tasaisena  virtana vaihtopaikalle. Mutta kisan rankin osuus oli vielä monella edessä. Kahdenkymmenen kilometrin juoksu 26 asteen helteessä ja kuumassa auringonpaisteessa on vaativa urakka jo sinällään, mutta kolmantena lajina tuskainen. Ajelin usean kilometrin matkan  juoksijoiden rinnalla ja aistin heidän kärsimyksiään.
Helppo on katsella juoksua, mutta menepä itse.

Tapasin Sepon juoksuradan reunassa ja yhdessä seurasimme juoksua. Tarja meni ohitse tuskaisen näköisenä ja kohta Urhokin saapui paikalle. Ajoin Urhon kiinni ja kyselin tunnelmia. Urho totesi hikisenä, että kramppaa. Mikko Lahdesta soitti Sepolle ja sai kipailuraportin livenä. Itse läksin kolmen neljän pinnassa ajamaan Can  Picafortiin,  mutta Seppo jäi vielä auttelemaan Urhoa Alcudian hotellilla. Vuorossa oli pyörän pakkaus kuljetuslaukkuun ja tavaroiden järjestely kotiin lähtöä varten. Seppo ja Urhokin saapuivat muutama tunti myöhemmin paikalle. Onnittelin Urhoa upeasta suorituksesta. Mies oli ensimmäisessä triathlon kisassaan ja heti vaativalla  puolimatkalla. Aikamoinen teräsmies! Kysyin aikaa, johon Urho totesi sen olleen noin kuusi ja puoli tuntia.  Kelpaa sitä tuolla meriitillä lähteä valmaistautumaan täysmatkankin kisaan.

Silmiin pistävää oli runsas naisedustus Ironman-kisassa

Mallorca Triathlon oli hieno ja hyvin järjestetty kisa. Sai sitä itsekin hyvän kokonaiskuvan puolimatkan kisasta ja samalla tuli ajettua viimeiset kilometrit tällä reissulla.  Tämän vuotinen Mallorcan leiri sujui upean sään merkeissä. Oikeastaan yhtään sadepäivää ei osunut liki neljän viikon jaksolle. Fillarikin kulki kivasti. Kilometrejä kertyi kaiken kaikkiaan mittariini 2170 km.  Viimeistä lauantai-iltaa tuli istuttua Galaxia-hotellini parvekkeella pitkään lämpimässä  Can Picafortin yössä.

  

Mukava oli olla reissussa mutta kivaa oli palata kotimaahankin
 
Aikaisin sunnuntaiaamuna tuli auto hakemaan meidät Sepon, Urhon ja meikäläisen Palman lentokentälle, mikä oli täpötäynnä. Onneksi olimme jo noin kaksi tuntia ennen lennon lähtöä kentällä, koska tavaroiden luovutus ym. vei normaalia enemmän aikaa. Lentomatkalla sujui mukavasti vieruskaverieni Jukan ja Annin kanssa. Seppo esitteli Jukan todellisena ajomiehenä, joka nuoruudessa ajoi paljon kilpaa. Sen jälkeen tuli pitkä tauko, mutta nyt ajo radalla ja maantiellä sujuu taas. Pyöräileepä hän nykyään 70-kymppisten  sarjassa jopa MM-tasolla. Meistä tuli  samantien Facebook-kaverit. Mukava oli olla pitkään reissussa, mutta kiva oli palata kotiinkin. Ulla-vaimo otti miehen lämpimästi vastaan jo lentokentällä…pihvilihat ja sauna lämpiämään. Siitä on hyvän sunnuntai-illan ainekset tehty!

Mainokset

Vapunkin jälkeen on elämää

Eipä ole näkynyt mitään merkkiä Vapun vietosta täällä Mallorcalla. Kaupat olivat auki ja normaali elämänrytmi velloi kaduilla. Lämmintä on mutta tuulista. Kello on paikallista aikaa 20.40 Vappupäivänä. Istun asuntoni parvekkeella viidennessä kerroksessa ja lämpömittari näyttää 22 astetta. Tuuli on jo aikalailla hiljentynyt päivällisestä, mutta tuntuu edelleen. Tänään kun pesin pyörävaatteita, ne piti suurin pitäen sitoa parvekkeen narulle. Olen ollut nyt reissussa 17 päivää ja tänään maltoin ensimmäisen kerran tällä reissulla pitää itseni kokonaan irti pyörästä. Sen sijaan tein kävelylenkin kaupungilla ja meren rannalla. Huomiselle on luvassa taas hellepäivä. Katsotaan mikä on tilanne aamulla.

 

Tälläiset säät sopii Fillarantille. Vanhat luut tykkää lämmösta;)

Nyt on kelit kohdallaan … Accuweatherin sääennustus lupaa kunnon hellekelejä tänne Picafortiin. Tykkään! Viikonloppuna lämmöt nousee liki kolmeenkymppiin. Kelpaa sitä olla ulkona ja imeä D-vitamiiniä auringosta. Harvinaista herkkua Pohjolan asukille ainakin tähän aikaa keväästä.

 

Mukavaa maalaismaisemaa pikkutien varrelta ennen Manacoria



Perjantai 1.5.2015 Vappupäivä – Sidoin fillarin kiinni, etten pääse siihen käsiksi;)

Ensimmäinen totaalipäivä. Kolmatta viikkoa reissussa ja joka päivä on joku lenkki tullut tehtyä Ridley-ratsulla. Nyt jätin tietoisesti väliin. Pientä puhdehommaa, vähän tuli auringossakin oleiltua ja kuuden kilsan kävelylenkkikin  tehtyä vaihteeksi… siinäpä taisi olla raportoinnit Vappupäivältä. Tylsä Vappu;)


Lauantai 2.5.2015 – Todella hieno fillarilenkki yksin Ridley-ratsun kera

108 km / 1639 km, + 1038 nm, (171W, 3016kcal, 22 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4548830

 

Ridley-ratsu halusi naamioitua kukkamereen;)

Lauantaiaamupäivällä läksin yksin ajelemaan kohti Manacoria.  Alkumatka oli tuttua Artan tieltä oikealle Petraan vievälle tielle Ma-3330 ja sieltä varsinaista kippuratietä Ma-3321 Manacoriin. Manacorista päätin jatkaa vielä etelään Felanitxiin, missä tuli pidettyä pientä päiväsiestaa kahvin merkeissä. Lämpötila oli mukavan helteinen noin 27 astetta ja tähän mennessä olin ajellut pääosin vastaiseen noin 45 kilometriä. Felanitx oli minulle uusi tuttavuus. Mukavan sympaattinen kaupunki  saaren eteläosassa. Tuosta olisi ollut lyhyt matka ajaa legendaarisen pyöräilijän Oscar Stenströmin  kuolinpaikalle, missä hän menehtyi harjoituslenkillään helmikuussa.  Mutta olimme jo Sepon ja Urhon kanssa sopineet käyvämme siellä jonakin muuna päivänä yhdessä.  Lähellä olisi ollut myös Sant Salvadorin luostarivuori, muttei oikein motivoinut tässä kelissä lähteä kipuamaan noin 500 metrin korkeuteen serpentiinejä pitkin.

Ridley-ratsu haki seuraa Linkooja-patsaasta. Mallorcan linkoojat olivat arvostettuja sotureita.

Kahvihetken jälkeen ajoin Villafranca de Bonanyn ja Sant Joanin kautta tuttuun Sineuun, missä on tullut jo monta kertaa pyörähdettyä tälläkin reissulla. Loppumatka olikin yhtä nautintoa. Lämmin ja aika navakkakin myötäinen siivitti menoa Llubin ja Muron kautta kotikonnuille. Ja aika hienoja laskuja  osui tuolle matkalle sisämaasta rannikolle. Veivissä (Wawy) oli lopussa pakkostop parin verran niin kuin tällä reissulla on tullut tavaksi;)

Kahvilla Felanitxin aukiolla. Fillariporukkaa näkyy joka puolella.

 


Kaiken kaikkiaan tämän päiväinen oli miellyttävä reilu sadan kilometrin yksinajo. Täällä on ajettu aika paljon porukkalenkkejä. Siinäkin on puolensa. Saa peesiavun ja matka joutuu nopeammin, mutta vastaavasti ajosta tulee helposti pakkopullaa ja tälläinen tavallinen fillaristi jotuu väkisin roikkumaan jonon jatkona. Yksin ajessa määräät oman tahtisi, voit pysähdellä halujesi mukaan, ottaa valokuvia ja pitää kahvibreikin haluamassasi kohtaa.


Sunnuntai 3.5.2015 – Sepon kanssa seitsemänkympin lenkki kunnon hellekelissä

70 km / # 1709 km, + 729 nm (170 W, 1951 kcal, 22 km /h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4562806

Tänään oli sääennusteen mukaan luvassa kunnon hellekeliä. Accuweather lupasi iltapäivälle + 29 astetta. Tuuli oli samanlaista  kuin eilisellä noin reilu kymmenen kilometriä tunnissa ja puuskissa vajaa kaksikymppiä, etelän- lännen puolelta eli sisämaahan lähtiessä vastaista. Aamupäivällä en pitänyt kiirettä. Menin mielenkiintoisen kirjan kanssa aamiaisen jälkeen hotellin altaalle auringosta nauttimaan.  Työn alla on on Tyler Hamiltonin ja Daniel Coylen kirjoittama palkittu Voittoja ja Valheita-kirja, mikä kertoo tylyä tekstiä salatusta ja kovasta elämästä ammattipyöräilyn huipulla. Kirja kertoo koruttomasti ja paljastaen suuren dopingvyyhdin Lance Amstrongin seitsemän Tour-voiton ajalta. Tyler Hamilton oli pitkään Lancen apuajaja ja myöhemmin myös pyöräilyn olympiavoittaja. Kirja on itselläni vielä kesken, mutta hurjaa tekstiä olen saanut jo tähän mennessä todistaa huippu-urheilun pimeästä ytimestä ja sen salatusta maailmasta. Toisaalta siinä on päässyt kiinni myös huipputiimien elämään ja tiimin jäsenien toisiinsa sitoutumiseen ja hienoon yhteishenkeen. Lajin arvot ovat tärkeimmät, mutta valitettavasti valtava kilpailu toi dopingin vahvaksi osaksi huippuammattipyöräilyä.

 

Tämän kirjan kannattaa jokaisen fillarifanin lukea

Sepon kanssa ajoimme yhdessä  kuumaan keliin sopivan lenkin. Vaikka Seppo on pari vuotta vanhempi ittseäni kaiken kokenut fillaristi kuin minä, on hän vaan kova kaveri edelleen. Tottakai kolmekymmentä kiloa pienempi elopaino auttaa ylämäissä, mutta tasaisellakin Seppo painaa niin , ettei perässä tahdo pysyä. Yleensä jätän suosiolla narun häntää ja ajelen omaa tahtiani perässä.

 

Näitä teitä on Mallorcalla paljon. . Mukava on näitä lasketella

Ajeltiin pääosin tuttuja reittejä Sineuun. Siellä oli isot markkinat tai joku muu tapahtuma ja keskusta oli melkein suljettu liikenteeltä. Kerran mentiin liikenne-esteiden läpi ja jouduttiin johonkin koiratapahtumaan. Onneksi nuo isot verenhimoiset koirat olivat kiinni. Oikein kylmäsi, kun iso rotikan näköinen tai suurempikin julmetus yritti venyttää kiinnitysköyttään kohti meikäläistä ohi ajaessa. Kahvit juotiin tutussa Lintubaarissa, missä Astrix-papukaija huuteli kimeällä ja kuuluvalla äänellään Hola-Holaa.

Sepon kanssa Sineun Lintubaarissa kahvilla. Iso sveitsiläispyöräilijäporukka valloitti paikan.

 

Illala tuli katsottua lätkän maailmanmestaruukisoja Ostravasta. Kyselin Facebookin välityksellä ohjeita bittinikkareilta saako kisat näkyviin täällä Mallorcalla. Eikä aikaakaan, kun sain asiantuntevat ohjeet entisen työpaikkani tietotekniikkavelholta Nuortevan Petriltä. Sopiva apuohjelma kuukaudeksi koekäyttöön ja Saukkosen Mika Tv-kolmosen Katsomo-palvelusta selosti Suomi-Tanska ottelun. On se nykyaika ihmeellistä tälläisen vanhan pierun näkökulmasta, miten nuo bitit voivat rikastaa elämää. Tosin tuo hotellin laajakaistan hitaus häiritsee vähän katsomista. Selostajan ääni pysyy reaaliajassa, mutta välillä kuva on jossain muualla. Mukava lisä on aamuisin, kun aamujumpan yhteydessä  voi laittaa  sopivaa musiikkia Spotify-palvelusta.

Maanantai 4.5.2015 –  Viimeinen viikko pyörähti käyntiin

66 km /  #  1775 km, +622 nm (1838 kcal, 21 km/h) Reitti:  http://ridewithgps.com/trips/4576073

Hellettä oli luvaksi tällekin päivälle… 28-29C iltapäivälle. Hienoa, koska rakastan lämpöä eikä se pyörän selässä tunnu pahalta, kun vaan ottaa nestettä riittävästi.  Nyt pitää lopettaa kirjoittaminen, koska Suomen peli Norjaa vastaan on alkamassa näillä hetkillä. Tilanne on Suomelle 1-0 ensimmäisen erän loppuessa vaikka Norja painaa päälle.  Sepon kanssa lähdettiin tänäänkin puoli yhdentoista pinnassa reissuun. Seppo suunnitteli reitin, kun itse olin viitisen minuuttia myöhässä näiden kirjallisten hommien takia. Seppo sanoi, että ajetaan Muron suuntaan ja sieltä sitten Sa Poblaan. Ajelin tapani mukaan perässä satakunta metriä taempana. Sa Poblan risteyksessä painelin suoraan Muron suuntaan, kun mieleeni oli jäänyt sana Muroon. Seppo ajoi suoraan oikotietä Sa Poblaan. No satuuhan sitä ja ajattelin, että ajelen sitten yksikseni tämän päivän, kun miestä ei enää edessäpäin näkynyt. Murosta Sa Poblaan on hieno alamäki, missä kellottaa liki kuusikymppiä. Menin navini Pikkugeen ohjeilla Bugerin kautta Campanetin keskusaukiolle ja siellähän Seppo oli jo kahvinsa juonut.

 

Seppo on todellinen fillarimies. Ajanut pienen ikänsä erilaiset maratonpyöräilyt sun muut. Nousee vieläkin kuuskasina vuoret kuin kauris. Fillarin korjaus on Sepon bravuurialue.

Campanet sijaitsee aika korkean mäen päällä noin 120 metrin korkeudessa. Sinne kipuaminen jyrkkiä katuja pitkin on helteellä hikinen homma. Vastaavasti keskusaukiolta on kiva lähteä alas kohti Pollensaa tuttua ns. metsätietä pitkin. Tosin tien paikoin huono kunto hillitsee laskuintoa jyrkässä alamäessä. Alcudiassa pistäydyimme tutussa Bequi-pyöräliikeessä. Seppo osti uudet kevyet ja edulliset maantiekengät, jossa hiukan avitin tinkimällä klossit samaan hintaan. Itselleni jäi mukaan löytökorista kahdenkympin pitkälahkeiset pyörähousut Suomen kylmiä kelejä varten. Kotimatkalla joimme vielä Sepon tinkimisestäni  tarjoamat kahvit Alcudian rantakuppilassa. Taas aurinko hiveli ja pehmtti  Fillarantin kroppaa  jo tutuksi tulleessa Can Picafortin pääkadun ”Veivissä” ennen hotellille paluuta.

Hyvä on helteessä paistatella päivää Campanetin keskusaukiolla.

Kolme viikkoa on täyttynyt Mallorcan fillarileirillä Royal Cycling Teamin (RCT) porukan kanssa. Väki on vaihtunut moneen kertaan Galaxia-hotellissamme.  RCT-porukasta Seppo ja allekirjoittanut ovat olleet koko kolmen viikon rupeaman. Ensi sunnuntaina on kuitenkin kotiin paluun aika. Muuten Ulla varmaan tilaa lukkosepän. No päivittäin on sentään soiteltu noita käteviä Facetime-puheluita. Ensi lauantaina on Alcudiassa iso Ironman puolimatkan triathlon-kisa, mihin Urho on liki 4000 muun osanottajan kanssa ilmoittautunut. Suomalaisiakin siinä on mukana kymmeniä.  Pitänee mennä seuraamaan kisaa. Keskiviikoksi sovimme Sepon kanssa käynnin Oscar Stenströmin kuolinpaikalle. Kilometrejä on kertynyt pyöräni mittariin tähän mennessä 1775 km, joten eiköhän tuo epävirallinen tavoite kaksitonnia täyty ellei jotain odottamatonta satu. Ilmat näyttävät ainakin ennusteen  pohjalta pysyvän 24 –  27 asteen välillä koko alkaneen viikon.

Näitä serpentiinikiemuroita Tramentana-vuoret tarjoavat täällä Mallorcalla

 

Uusi viikko uudet kujeet – Mallorcan kolmas jo menossa Vappua kohti

IMG_2470

Kolmas loma- & fillarileiriviikko on hiljalleen alkamassa. Viime keväästä tuttu hotelli Galaxia otti uuden asukin viidenteen kerrokseen vajaa kaksi viikkoa sitten tiistaina. Osin tuttuja mutta myös uusia teitä on lasketeltu ja välillä vuorilla on ponnisteltu hiestä märkänä. Kilometrejä on kertynyt itselleni hiukan vajaa 1200 km tähän mennessä. Lauantaina oli yksi reissun kohokohta eli osallistuminen Mallorca312-pyörätapahtumaan, mistä kerroin jo aiemmassa blogipostauksessa. Mitään mullistavaa ei ole tapahtunut. Yksi asfaltille kaatuminen on osunut kohdalle ja pikkuhiljaa pitäisi alkaa liottamaan rupia polvista pois, ettei ala märkimään. Sain ohjeet  aamiaisella ryhmämme lääkäriltä ”konitohtori” Annelta. Uudet monitehorillit onnistuin telomaan lauantai-illan jälkimainingeissa ilmeisesti sänkyyn nukahtaneena. Kävin niitä tarjoamassa paikalliseen optikkoliikkeeseen, jossa ”kädetön” optikko vain pyöritteli päätään. No tarkemmin tutkittuani sängyn välikön ja alustan, sieltä löytyi tärkeä joustosaranan stoppari. Monitoimimies-mekaanikko Sepolta sain putkilon pikaliimaa ja homma hoitui käden käänteessä. Hyvä näillä rilleillä on taas kirjoitella, kun näkee sentään kirjaimetkin;)  Aiemmin pitkillä pyöräreissuillani olen jo suorittanut heikkovirtatekniikan ammattitutkinnosta pari osiota pyörän mittareita korjatessani. Tulikohan nyt suoritettua optikon tutkinnosta joku alkupään korjausosio?

Pieni rillien korjausoperaatio onnistui omin avuin


Maanantai 27.4.2015 – Annen, Annakaisan ja Ossin viimeinen leiripäivä

63 km / # 1249 km, +530 nm (1374kcal, 22,7 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4499716

Ilma on hiukan temppuillut tänä aamuna. Yöllä kuulemma oli kova ukonilma ja aamusella satoi. Siirsimme starttiaikaa yhteentoista, mutta sitäkin tarkistettiin vielä parilla tunnilla. Tosin Ossi painui jo pienessä sateen tyngässä viimeiselle Mallorcan lenkilleen tällä reissulla. Sainpa odotusaikana hoidettua tuon rillien korjausoperaation ja uuden blogiosuuden alulle. Nyt aurinko paistaa vaikka on aika tuulista ja lämpötila vain +21 astetta varjossa. Meitä on hotelli Galaxiassa suomalaisia enää kuusi. Annakaisa, Anne ja Ossi lähtevät pois jo huomenna ja parin viikon päästä lähtevät Seppo, Urho ja allekirjoittanut. Tänä aamuna Royal Cycling Team-seuran (RCT) sihteeri Sami lähetti Messenger-viestin ja kysyi lupaa julkaista leiriblogiani seuran sivuilla. Tottakai ilomielin annoin luvan. Kun näkee kirjoittamisen vaivan, toivoo  toki lukijakuntaa. Muutamia uusia suunnitelmia pyörii mielessäni loppuajalle. Josko pääsisi piipahtamaan fillarin kanssa naapurisaarella Menorcalla? Palmasta Solleriin menevä kapearaitainen ja vanha junayhteys olisi myös hieno testata tai sitten joku muu Palmasta lähtevä juna, ottaa fillari mukaan ja ajaa joku osuus samalla kertaa? Pyöräilypiireistä sain viestin Kimmolta käydä Oskar Stenströmin kuolinpaikalla ja tarkat ohjeet paikan sijainnista. Helmikuun alussa Mallorcalla kuoli harjoituslenkillään kunnioitettu ja pidetty pyöräilyvelho Oskar Stenström. Olemme alustavasti jo sopineet käyvämme hänen kuolinpaikallaan.

Urho ja Seppo polkevat ns. metsätietä rinnakkain

Iltapäivällä ajoimme kolmeen mieheen (Seppo, Urho ja Fillarantti) 63 kilometrin lenkin. Tuuli oli kova ja meinasi heitellä minua muutamaan otteeseen tieltä. Tuulipintani on sen verran iso ja istun korkean pyörän päällä. Varsinkin alkumatka Sa Poblaan oli tuskaa puskea kovaan vastatuuleen. Sieltä reittimme nousi ylös kohti Campanetia, missä oli kahvin paikka. Sattumalta Seppo huomasi kaksi RCT-tuttua Kimin ja Tarjan, jotka olivat ajamassa vajaan parin viikon päästä ajettavan triathlonkisan reittiä. Campanetista ajo jatkui suojaisaa ja mukavaa ns. metsätietä Pollensea kohti. Pollensesta laskettelimme sitten vauhdikkaasti Alcudiaan tuttua Ma2022-tietä ja sieltä päätietä Picafortiin.

Alcudian niemi Port Pollensasta Alcudiaan johtavalta rantatieltä kuvattuna

Illalla oli jäähyväisilta, koska Anne, Annakaisa ja Ossi olivat lähdössä seuraavana aamuna kohti kotimaata. Ilta venyi sangen myöhään alakerran ravintolassa ja lopuksi juhlistimme Ossin kanssa vielä veteraanipäivää Veterano-brandyllä kämppäni parvekkeella tiistain puolelle.

Tiistai 28.4.2015 –  Ermita de la Victoria

68 km / # 1317 km, +785 nm (1879 kcal, 154W, 20 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4508003

Näkymä Alcudian niemen nousu alusta Formantorin niemelle päin

Tiistaiaamu oli viileä. Aamiaisen jälkeen saattelimme Anne, Annakaisan ja Ossin heitä hakemaan tulleeseen autoon. Koska taivaalla oli tummia pilviä, lykkäsimme pyöräilyn alkua aina puolen päivän jälkeen. Tuuli oli edelleen aika navakka ja se oli kääntynyt liki päinvastaiseksi eiliseen verrattuna. Lämpötila taisi olla noin 18 astetta ja rivakan tuulen takia piti pukea irtohihat ja jotakin tuulta pitävää päälle. Ajoimme Seppo, Urho ja allekirjoittanut Alcudiassa vahingossa niemen väärälle puolelle, missä oli Alacanadan golfkenttä. Oikea tie löytyi karttaa tutkittuamme. Päätimme ajaa Alcudian niemeä niin pitkälle kuin sinne pääsi. Tie alkoi nousta ja noin kilometri ennen asfalttitien päättymistä oli tämän reissun jyrkin nousu. Ridewithgps-ohjelmani näytti peräti 19,8%:n nousua. Kyllä siinä pumppu hakkasi ja otsasuonet pullistuivat, kun hinasin 90-kiloista ruhoani tuon noin kilometrin pituisen seinän. Hiki lensi ja suussa maistui vielä eilisillan juhlajuomat. No päästiin sinne ylös.

Ermita de la Victoria on 1400-luvulla rakennettu ja 1700-luvulla korjattu luostari. Tarun mukaan eremiitta Diego oli alkemisti, joka osasi valmistaa kaikki sairaudet parantavaa elämänvettä. Tuote oli niin kuuluisa, että kuningas Alfons V kuljetutti vettä hovinsa tarkoituksiin. Luostarissa oli myös Victoria-neidon patsas, jonka merirosvot ryöstivät muutamaan otteeseen, mutta aina se palasi takaisin. Luostari ja ko. niemen ranta saivat nimensä Victoria-neidon mukaan.

Urho ja Seppo Ermita de la Victoria-luostarin kahvilan terassilla

Tässä saksankielinen linkki luostarin historiaan: http://klosterreisen.de/spanien/ermita-de-la-victoria/

Paluumatkalla Alcudian nimeltä ajoimme lenkin Sa Poblan kautta Muroon, missä pidimme kahvitauon. Itse oikaisin mukavaa pikkutietä Ma 3432 Can Picafortiin ja Seppo & Urho ajoivat kymmenisen kilometrin kiertolenkin. Olivat ajaneet kovaa, koska istuin tututussa Wawessa eli ”Veivissä” ehkä noin varttitunnin, kun herrat saapuivat hikisenä  ja kehuivat ajaneensa tietyt pätkät neljääkymppiä..

Tästä kohtaa tie lähtee nousemaan Alcudiasta kohti luostaria



Keskiviikko 29.4.2015 – Vaihteeksi kunnon fillaripäivä

107 km, # 1424 km, +1238 nm, (2956 kcal, 159W, 21,0 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4517536

Aamulla oli viileämpää kuin muutamana edellisenä päivänä. Toisaalta aamupalalla keskustelua herättivät sääennusteet, mitkä lupasivat viikonlopulle todella lämmintä. Lauantai +26, sunnuntai +28 ja maanantai +30 astetta… ei paha, kun samaan aikaan Suomeen luvattiin jopa lumisateita. Urho oli sopinut tuttujen triathonistien kanssa treffit Alcudian hotelliin. Heillä oli tarkoitus ajaa tänään puolimatkan 90 km triathlon-reitti läpi. Reitti nousee Pollensasta Llugin nousua ylös ja kaartaa  Llugin risteyksestä pois vuorilta.

Tästä kohtaa Llugin nousu varsinaisesti alkaa. Serpentiinitiessä on välillä 7-12 % kohtia.

Thomas Cook Ironman 70.3- puolimatkan kisa on lauantaina 9. toukokuuta. Kisaan osallistuu Urho ja puolenkymmentä Lahden triathlonharrastajaa. Kymmeneltä treffasimme Lauran, Tarjan, Kimin ja Juhan heidän hotellinsa edustalla. Virtaviivaista porukkaa, osalla viimeisen päälle aika-ajopyörät ja muutenkin kalusto oli tiptop. Arvasin jo mitä siitä seuraa meikäläiselle. Vajaa kymmennen kilometriä roikuin porukan perässä. Vauhti Alcudian ja Port Pollensan välisellä tiellä oli noin 35 km tunnissa. Tutun rantakahvilan nähdessäni huikkasin muille, että Fillarantti jää kahville ja tekee oman reittinsä tälle päivälle. Muu porukka jatkoi matkaa vuorille kohti Llugin nousua.

Itse suunnittelin rantakahvilassa kiertäväni vuoret alapuolelta ja jatkavani maanantailta tuttua metsätietä Campanetiin. Ajelin kaikessa rauhassa Pollensan kohdille, jossa vuoret oikealla näyttivät houkuttelevilta. Ajattelin ajaa jonkin matkaa ylöspäin valokuvien ottamista varten, mutta mikä piru minuun iski. Ajelin ensin muutama sata korkeusmetriä ylös jo serpentiiniä. Llucin nousu on Pollencasta reilu 15 kilometriä, mistä suuri osa eli  noin kahdeksan kilometriä pitkä  osuus  5,5% keskijyrkkyydellä  vie Coll de Femenialle reiluun viiteen sataan metriin. Kun muutama kilometri oli jo takana, ajattelin mennä loppuun asti eli samaa reittiä minne muu porukka oli painunut jo aikoja sitten ja toki kovemmalla vauhdilla. Sinällään nousu oli jo ennestään tuttu. Viimeksi ajoin sen edellisen lauantain Mallorca-ajossa, missä ajo jatkui vielä Puig Majorin 900 metrin korkeuteen. Nyt mentiin vain noin 550 metriin.

Tässä lasketaan jo alas vuorilta. Ollaan tultu jo muutama sata metriä alas reilusta viidestä sadasta.

Tuttu huoltoaseman risteys tuli vastaan ja sen jälkeen alkoi helpottava ja hyväpintainen lasku. Caimarissa noin 180 metrissä katsoin karttaa uusien reittien toivossa. Käännyin pikkutielle kohti Binibonaa ja ennen sitä alas huonopintaista ja kapea paikallistietä Moscariin, missä oli kahvittelun aika. Moscarista suunnistin Campanettiin. Siellä pieni harha-askel vei hautausmaalle, missä kunnioitin vainajia yhden kuvan verran.

Osuin Campanetin hautausmaalle vahingossa. Taustalla komeat Tramuntana-vuoret, joilta laskettelin alas Campanetiin.

Maanantailta tutun metsätien alun löydettyäni tein muutaman kilometrin jälkeen uuden reitin valinnan ja porhalsin pikkutietä alamäkeä kohti Sa Poblaa. Sa Poblasta matka jatkui tuttua ylämäkeä Muroon. Siellä tuli pyörittyä jonkin aikaa ennen kuin löysin saman tien Ma 3411, mitä Seppo ja Urho olivat lähteneet eilen, kun itse oikaisin suoraan Picafortiin. Tavoite oli ajaa satanen täyteen ja painoin vielä Ma3402 ja Ma3400-tietä tutulle Artan tielle, mistä oli helppo osata takaisin Can Picafortiin. Hienon fillaripäivän palkitsi ”Veivin” olut&tapas ja siihen liittyvä auringosta nauttiminen lämpimällä ja aurinkoisella Wawen terassilla.

Näitä Mallorcan pikkuteitä on kiva ajaa. Hyvä pinta ja hiljainen liikenne ja tässäkin mukava alamäki

Vaihteeksi oli hauska ajaa yksin ja suunnitella omat reitit, pysähtyä omien tarpeiden vuoksi, napata valokuvia jne. Siinäkin mielessä päivä oli antoisa, että tuli käytyä vuorilla  ja löydettyä monta uutta pikkutietä ja 107 km sekä reilu 1200 nousumetriä antoivat sopivasti haastetta. Upea fillaripäivä!


Torstai  30.4.2015 Vapun aattona Palman reissu

107 km /# 1531 km, +1035 nm (2936 kcal,  20,3  km/h) Reitti:  https://ridewithgps.com/trips/4529262 (Palmaan) ja junamatkan jälkeinen osuus Murosta Can Picafortiin:  https://ridewithgps.com/trips/4529264

Vappuaatto tuntuu jotenkin kaukaiselta. Reissussa on muutama Vappuaatto jäänyt elävästi mieleen. Joskus 70-luvun alkuvuosina  olin Hämeenlinnan Ladun porukan kanssa Kilpisjärvellä hiihtovaelluksella. Kova lumimyrsky pakotti meidät vangiksi kahdeksi vuorokaudeksi Haltitunturin lähikämpälle.  Ei ollut mitään asiaa pois sieltä myrskyn kestäessä.  Vuonna 1977 otimme fillarikaverini Raulin kanssa Vappua vastaan pyöräreissulla vanhassa Jugoslaviassa Korchulan saarella paikallisten ihmisten kanssa.  Pari vuotta sitten eläkepolkaisullani Roomasta Hämeenlinnaan taisin olla Sloveniassa vai Slovakiassa Vapun aikaan. Pitääpä tarkistaa blogista. (www.fillarantti.wordpress.com).  Suomessa taitaa olla aika kylmä Vappu. Tänne taas Accuweather on luvannut lämmintä.

Taitaa Vappuna tarjeta leiripaikassamme Can Picafortissa

Aamulla sovin Sepon kanssa, että ajamme tänään saaren pääkaupunkiin Palmaan ja tulemme junalla takaisin. Urho lähti triathlonhommiin. Joku tasamaalenkki ja sitten uintitreeni päälle oli hänen suunnitelmansa. Vasta kymmenen jälkeen läksimme ajamaan. Santa Margelidan kautta Sineuun oli vielä tuttu reitti. Sepon tuntemassa Lintubaarissa juuri ennen Sineun keskustaa hörppäsimme kahvit. Sitten suunnistimme uusille reiteille. Tie Ma-3130 vei Lloret de Vista Alegraan  ja sieltä Montuiriin. Sen jälkeen ajoimme yli viisataametrisen Cura-vuoren ohi, mikä pakotti meidätkin kiipeämään noin kolmeensataan metriin.  Katsastimme pyörän selästä myös aika ison Llucmajorin kaupungin.

Fillarantti patsastelee Mallorca312-ajopaidassaan Llucmajorin keskusaukiolla

Sieltä otimme pikkuGeehen suunnaksi Palman, mutta se vei meidät isolle tielle. Korjasimme suunnan kohti rannikkoa pienempää tietä pitkin, mikä aiheutti aika pitkä kierroksen. Rannikolle päästyämme ajoimme kohti Palman ranta-aluetta La Arenaa. Mutta kello oli jo aika paljon. Liki sadan kilometrin ajo monien  kaupunkien ja varsinkin Palman kaupunkiajo oli vienyt aikaa yli odotusten. La Arena sijaitsee Palman keskustasta vajaa kymmenen kilometriä kaakkoon meren rannalla. Paikka on melkoinen turistirysä. Ajelimme sieltä rannalle tehtyä hyvin kapeaa pyörätietä hiljakseen Palman keskustaan. Pyörätie on kaksisuuntainen ja vilkkaasti liikennöity. Piti ajaa varovasti yhteentörmäyksiä peläten. Tielle on jopa asetettu 15 kilometrin nopeusrajoitus.

La Ceu (Piispan istuin) – Katedraali on Palman kuulu 700 vuotta vanha nähtävyys

Kello oli jo aika paljon iltapäivällä. Panin Pikkugeehen osoitteeksi Palman rautatieaseman.  Se veikin meidät hienosti sinne vilkkaasti liikennöityjä katuja pitkin. Sepolla kävi pieni kämmi. Itse ajoin edellä  ja hieman enemmän ajoradan puolella kuin Seppo. Ihan kohdalla huomasin liki kymmenen senttiä syvän onkalon ja yritin osoittaa sitä hätäisesti. Tilanne tuli niin nopeasti, että Seppo ajoi kuoppaan ja meinasi lentää yli sarvien. Onneksi ei mitään vaurioita syntynyt ei mieheen eikä pyörään. Ajaessa seurasin navia ja onneksi hoksasin katsoa siihen ilmestyneen  määränpään, koska rautatieasema oli kokonaan maan alla.  Seppo jäi vahtimaan pyöriä ja minä painuin maan alle lippuja tutkimaan. Asia sujui hienosti. Lippuluukulla englantia puhuva virkailija selvitti asian ja sanoi, että junaliput pitää ostaa automaatista. Heti ehdittyäni automaatille olin hölmistynyt turisti ja siihen tuuli avuksi nuori nainen. Hän näppäili minulle liput Sa Poblaan. Halpaa kuin saippua 4,10 per nenu ja pyörä kulki ilmaiseksi.

Seppo tankkaamassa Palman rantatiellä. Pojat piipahti Palman vilinässä ja tuli melkein samantien takaisin junalla.

Junamatka sujui hyvin. Tosin pieni koukero mahtui siihenkin. Päätimme ettemme menekään pääteasemalle Sa Poblaan vaan hyppäämme junasta pois jo edellisellä pysäkillä Murossa. Naiskondukstööri tuli onneksi ilmoittamaan, että juna lopettaa reittinsä jo pari asemaa aiemmin rsisteysasemalla. Vaihdoimme hänen neuvojensa pohjalta junaa vielä kahden pysäkin ajaksi. Muuten varmaan olisimme istuneet kuin tatti junassa ja odottaneet sen matkan jatkoa. Hyvässä myötätuulessa ja rannikolle laskevalla tiellä ajelimme nopeasti noin 15 kilometrin matkan ”kotiimme” Can Picafortiin. Siinäpä oli vapunaaton reissu Palmaan!

Tältä näytti Vapunaaton iltana kämppäni parvekkeelta, missä tuli istuttua pitkä rupeama lämpimässä ja tummenevassa illassa

Vappupäivä on jo hyvässä alussa, kun kirjoittelen loppulauseita tähän blogipostaukseen.Tänään taitaa olla hyvä pitää vähän välipäivää. Pyörä on kulkenut jo 1531 kilometriä tällä reissulla. Leiripäiviä on edessä vielä reilun viikon verran, joten jätetään loppuajallekin vielä jotain.  Tänään voisi tehdä vähän pakollisia puhdehommia, pestä pyykkiä, julkaista blogipostaus. Josko ehtisi piipahtaa vaikka meressäkin, kun tälle päivälle on luvassa hellekeli. Toisaalta lähipäivät lupaavat lämpöä jo liki kolmenkympin huiteille. Vanhat luut tykkää lämmöstä:-)

Ystävät ja kylänmiehet… pysykää kanavalla. Ja Hyvää Vappua sinne koto-Suomeen!