Toinen Mallorcan viikko ja kruununa lauantain PikkuMallorca 167 km

Tiistai 21.4.2015 Kepeän viihteellinen reissu

78 km, # 734 km, +810 m (2156 kcal, 20 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4452969

Vasta aamulla muistin, että eilen oli vuosipäivä. Oli kulunut tasan kaksi vuotta Roomaan lennosta Insera Xcross-ratsuni ja naviystäväni pikkuG:n kera. Tuon eläkepolkaisun reilun 4000 km siivettämänä innostuin uudelleen pyöräilystä, mikä välillä tahtoi jäädä golf-harrastuksen jalkoihin. Pitääpä tutkiskella jossakin vaiheessa tuon reissun blogia ja hakea sieltä lisäsytykkeitä. (www.fillarantti.wordpress.com).

RCT-nestorit Seppo keskellä ja Risto oikealla.
Tiistain reissu käynnistyi aamukymmeneltä. Osa porukkaa lähti hurjastelemaan vuorille. Itse hakeuduin reilun kymmenen hengen ryhmään, mikä suuntasi Artan tietä etelään. Kymmenkunnan kilometrin jälkeen hyppäsimme pois isolta tieltä ja suuntasimme pieniä ”peltoteitä” Manacorin suuntaan. Aluksi Ma-3330 ja sitten Ma-3321. Jossakin vaiheessa ennen Manacoria oli aika hurjaa laskettelua kapeaa serpentiiniränniä pitkin. Manacor on muistaakseni saaren toiseksi suurin kaupunki tennistähti Rafael Nadalin kotikaupunki.

Koululaisryhmä Manacorin keskuspuistossa aivan kahvipaikkamme vieressä
Manacorin ydinkeskustassa oli vuorossa kahvitauko lähellä isoa kirkkoa keskuspuiston tuntumassa. Manacorista matka jatkui rautatien vartta seuraten pikkuteitä Sineun suuntaan. Meistä kolme (Jari, Risto ja Fillarantti) menivät rautatien oikeanpuolista tietä ja isompi porukka vasenta puolta. Luulimme, että tiet yhtyvät, mutta näin ei käynyt. Kolmikkona emme enää viitsineet kääntyä takaisin vaan suunnistimme omille poluillemme. Ajoimme peltoteitä mukavassa sivumyötäisessä Petraan, minkä keskusaikio oli tupatulvillaan fillaristeja. Aurinko paistoi ihanasti ja päätimme jäädä vähäksi aikaa nauttimaan elämän riemuista. Liki pari tuntia siinä sitten kuluikin;)

Tässä ollaan Jarin ja Riston kanssa jo Petrassa, missä fillaristeja riitti;)
Vihdoin matka jatkui kohti Santa Margalidaa ja ”kotia” kohden. Ajoimme mahdollisimman paljon pieniä maalaisteitä. Välillä tienpinta oli aika heikkoakin. Pienestä Marian kaupungista löytyi todellinen seinä. Juuri kaupunkiin saavuttaessa katu nousi todella jyrkästi muutama sata metriä. En ajatellutkaan yrittää ylösajoa parin päivän takaisen ”pannuni” pelottamana. Jari hyytyi alkumatkasta vauhdin loppuessa ja kaatui asfaltille onneksi ei pahasti. Risto taisi hyvän alkuvauhdin ja sitkeän kiemurtelun avustuksella päästä ylös.  Kaltevuusmittarini näytti 24% ja välillä siihen tuli jopa 32%:n lukemat. Taas oli tankkaustauon paikka Marian yhdessä viihtyisässä kuppilassa. Kotimatka ajeltiin Santa Margalida oikealta kiertäen pikkuteitä pitkin kotikaupunkiimme Can Picafortiin. Pääkadulla tarkkaavainen silmä huomasi kyltin – iso olut tapaksen kera puolitoista euroa. Pakkohan siinä oli vielä viivähtää tovi. Ei tuollaista säästötarjousta voi ohittaa;)

Tuossa on katteet kohdallaan näin kuluttajan näkökulmasta;) Iso olut ja tapas 1,50

Keskiviikko 22.4.2015 Porukkalenkki  hyvällä keskarilla

88km, # 822 km, +744 nm, (201W, 2578 kcal, 25,0km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4459946

Keskiviikkoaamu oli pitkästä aikaa totuttua viileämpi. Normaalit lyhyet pyöräilyasusteet oli aamulla päällä, mutta piti panna varmuudeksi ohut tuulitakki lisäksi ajoon lähtiessä puoli kymmeneltä. Tämän päiväinen alle satasen yhteisreittimme oli sangen lyhyt Can Picafort – Sa Pobla – Inca – LLloseta – Binissalem – Consell – Sencelles – Costitx – Sineu – Muro – Can Picafort.  Tapani toimi suurimman osan ajoa vetomiehenä tapansa mukaan. Hyvän vetomiehen ominaisuuden lisäksi Tapanilla on rautainen paikallistuntemus. Hän on kahdeksatta kertaa täällä ajamassa.  Ajelimme koko päivän ihan mukavaa vauhtia lukuisista kaupunkien läpiajoista huolimatta, koska Ridewithgps-aplikaatio näytti koko päivän keskinopeudeksi tasan 25 kilometriä tunnissa.
Kahvitauko ajottui Binissalemiin, missä samalla katsastimme jo tutuksi tulleen hyvin varustetun pyöräliikkeen.

Osa ryhmäämme pienellä tauolla Costitxin pikkukaupungissa. Vasemmalta vetomies Tapani, Annakaisa, sporttimestari Jari ja Seppo.
Loppumatkalla oli suurimmalle osalle joukkoamme uusi kaupunkituttavuus. Ajoimme pieneen mutta viehättävään Costitxin kaupunkiin pienelle tauolle. Ilmakin oli lämmennyt selvästi ja tuulitakit sai riisua päältä. Tauon jälkeen oli tuttu ja vauhdikas kotimatka Sineun ja Muron kautta tuttuun Can Picafortiin. Osa meistä kurvasi taas eilen löytämämme tapas-baarin kautta. 


Pikkukaupungin pääaukion rauhallista tunnelmaa



Torstai 23.4.2015  – Löysät pois ennen Mallorca312-ajoa

103 km, # 925 km, +1135 nm, (177W, 2914kcal, 22 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4464997

Hankin uuden Mallorcan kartan, mistä on hyvä suunnitella reittejä. Kartassa näkyy myös leirikohteemme Can Picafort rannikolla
Torstai on toivoa täynnä. Tänään oli käytännössä viimeinen päivä totuttaa persusta ennen lauantain ja koko leirin päätapahtumaa silmällä pitäen. Mallorca 312 km eli koko saaren kiertävä matka-ajo sekä ns. pikkuMallorca eli 167 kilometrin ajo ovat jo ylihuomenna. Valitsimme suurin osa RCT-ryhmäämme torstain kohteeksi Cura-vuoren noin 50 kilometrin päässä hotellistamme. Cura-vuoren huipulla sijaitsee luostari 565 metrin korkeudessa. Cura-vuori on siinä mielessä harvinainen luonnonmuodostelma, että se törröttää yksinäisenä aika tasaisen maaston keskellä. Vuorelle johtaa sangen jyrkkä serpentiinitie.  Ajoimme ryhmänä Sineun ja Algaidan kautta Cura-vuoren juurelle. Maasto kohosi pikkuhiljaa noin kolmeensataan metriin ja jo pitkään ajo tuntui vaivalloiselta vaikkei maastossa sitä juuri huomannut. Osaltaan kyse on optisesta harhasta. Taustalla jyrkkä Cura-vuori häivyttää loivemman ylämäkinäkymän. Välillä jopa tuntuu, että edessä olisi alamäki, mutta pyörä ei vaan kulje.

Cura-vuoren juurikahviossa vasemmalta Tapani, Jukka ja Kari
Osa porukkaa lähti kapuamaan hikistä serpentiiniä ylös vuorelle. Aika moni meistä kuitenkin jäi kahvittelemaan vuoren juurelle mukavaan korttelikahvilaan. Itse kävin jo viime keväänä tuolla ylhäällä eikä nyt ollut tarvetta lähteä rehkimään.  Nautimme kaikessa rauhassa kahvilan antimista ja upeasta kesäsäästä. Paikka on hyvin kansoitettu, koska se sijaitsee jyrkän nousun alussa. Pöydät olivat täynnä fillaristeja ja ohi sujahteli pyöräilijöitä kumpaankin suuntaan. Vajaan tunnin päästä laskettelivat vuorella käyneet ryhmäläisemme samaan paikkaan.  Jatkoimme matkaa yhdessä hienolla ja aika pitkällä laskulla Montuiriin.

Tässä kolme iloista rosvoa tulossa Sineuhin. Sporttimestari Jari on kurvannut risteykseen ja Risto on poimimassa synttärikukkia kuvaajan taustalla;)

Jossakin vaiheessa kolme iloista rosvoa Jari, Risto ja Fillarantti erkanimme ryhmästä omille teillemme. Katsastimme Sant Joan pikkukaupungin  mutta jatkoimme sieltä tiistaista tuttuun Petraan nauttimaan kauniista kesäpäivästä ja tutun kaupan antimista fillariaukiolla. Loppumatka sujui tutuksi käymeen Wawe-ravintolan olut&tapas-tarjouksen kautta.

Lämmintä piisaa vaikka mittari on hiukan ylioptimistinen


Perjantai  24.4.2015  Pientä säätöä lauantaita ajatellen

27 km , # 952 km , + 205 nm (736 kcal, 115 W, 15 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4470516

Riston kanssa numerokahvilla Alcudiassa
Perjantai sujui lauantain Mallorca-ajoa valmistellen. Aamupäivällä ohjelmassa oli ajo Alcudiaan ilmoittautumispakettia hakemaan. Sattumalta Risto oli samoissa aikeissa ja ajelimme yhdessä. Numerolapun ohessa jokainen osallistuja sai mukavan sponsoripaketin, missä oli ihan kelvollinen pyöräilypaita ym. sälää. Pyörän tarkistus sujui osaltani niin, että katsoin vain rengaspaineet ja kiinnitin numeroni 1929 ajanottosirun kanssa Ridley-ratsuni ohjaimiin.

Mallorca312-pyörätapahtuma on nyt kahdeksatta  kertaa. Alun muutaman sadan osanottajamäärä on kasvanut hurjaa vauhtia. Viime vuonna osallistujia oli noin 1900 ja tänä vuonna peräti noin 3200. Kisan startti onkin vaikuttava elämys. Ajo ajetaan kahdella reitillä. Pääkilpailu Mallorca321 kiertää koko saaren vastapäivään. PikkuMallorca on 167 km  mittainen kuntoajo, jossa alun vuoristo-osuudet ovat yhtenevät pitkän reitin kanssa.  Vähän ennen Valldemossaa lyhyt reitti kaartaa takaisin päin kun taas 312 kilometrin reitti jatkaa kohti Palmaa.

Risto tutkimassa kisamateriaalia
Ohessa on kummankin reitin reittikarttalinkki ja tapahtuman kotisivu: http://www.mallorca312.com/home

http://www.mallorca312.com/recorrido_312  ja http://www.mallorca312.com/recorrido_167

Illalla tuli mentyä jo ajoissa petiin, koska herätys oli lauantaiaamuna 4:30. Tosin uni ei tullut kovin helposti silmiin ja yöllä näkyi kaikenlaisia painajaisia. Alitajunta teki varmaan töitä ensikertalaisen kisarupeamasta.


Mallorca-ajon lähtöhetki lähestyy



Lauantai 25.4.2015  Mallorca312&167 Kisapäivä

187 km, #1139 km ,+3431nm (6329 kcal,129 keskisyke, 20 km/h) Kisareitti: https://ridewithgps.com/trips/4487638

Takki pois päältä ja kohta startataan. Seppo huoltajana vie ylimääräiset tavarat hotelliin

Aamulla oli aikainen herätys ja Pedro oli hoitanut aamiaisen kisaosallistujille jo 5:30.  Ajoimme noin kymmenen RCT-ryhmäläisen kanssa Playa de Muroon  noin seitsemän kilometrin matkan. Oli vielä pimeää ja tuli pyöränlampulleni käyttöä. Kisastartti myöhästyi noin kymmenen minuuttia aamu seitsemästä. On hieno tunnelma olla yli kolmen tuhannen polkijan joukossa, kun musiikki pauhaa ja espanjalainen spiikkeri panee parastaan. Salamavalot välkkyvät ja ilmassa on odotusta.


Meitä on starttiviivalla peräti noin 3200

”Pappatourilaisena”  valitsemani 167 km ns. PikkuMallorca on kovasta kiipeämisestä johtuen sangen haastava. Reitin alkuosa liki 100 killometriä on nousuvoittoista sisältäen monta jyrkkääkin vuorenrinnettä.  Matkalle osuvat  kiipeämisosuudet ovat Coll de Femenia, Coll de sa Batalla, Puig Major, Deia, Can Costa ja Valldemossa. Pahimmat jyrkkyydet ovat noin 12 %, mutta yleensä keskijyrkkyys noissa nousuissa on 5-6%. Järjestäjien ilmoittamat nousumetrimäärät ovat lyhyen reitin osalta noin 2700 ja pitkällä reitillä yli 4000, mutta oma pyörän mittarini antoi koko päivälle niinkin  hurjan luvun kuin 3431 nousumetriä.  Loppuosuus reilu viisikymmentä kilometriä oli enimmäkseen rannikolle laskeutumista. Tosin huonokuntoinen tienpinta paikka paikoin hillitsi vauhtia. Rengas- ja muita pyörärikkoja näkyi jatkuvasti matkan varrella muttei onneksi osunut kohdalleni.


Ensimmäisen vuoren päällä. .Tuo ei ole ensiapu vaan sveitsiläinen fillaristi


Ohessa on  järjestäjien tekemä havainnollinen video reitin kulusta. http://www.mallorca312.com/video_recorrido_167

Reitti isoine osllistujamäärinen on aika vaarallinen. Nytkin ambulanssit ulvoivat moneen otteeseen. Itsekin todistin lähietäisyydeltä kahta pahannäköistä onnettomuutta. Toinen oli jossakin vuorenharjanteen yläosassa, missä vanhempi mies oli tuupertunut tiensivuun. Paikalla oli jo niin paljon auttajia, että ajoin siitä ohi.  Toinen paha tapaus oli Alarosta laskevassa jyrkässä ja kapeassa mäessä. Mies oli ilmeisesti ajanut ulos ja kaatunut, koska oli yltä päältä veressä. Ambulanssimiehet olivat hoitamassa uhria ja ohjaamassa muita alastulijoita kapeasta rännistä ulos.

Jylhää vuoristonäkymää reitin varrelta


Huoltopisteitä reitillä  oli harvakseen mutta toimivat hyvin. Noin 50 kilometrin jälkeen oli pelkkä vesipiste, sadan kilometrin jälkeen oli myös ruokaa tarjolla ja loppupuolella oli vielä yksi piste. Myös maalissa oli tarjolla hyvin ruokaa ja juomaa.. Kaiken kaikkiaan järjestelyt olivat hyvinkin toimivat eikä eksymisen vaaraa ollut.

Huolto toimi hyvin. Ruokahuoltopiste oli noin sadan kilometrin jälkeen

Kokonaisuutena olin hyvin tyytyväinen  ajooni. Tavoite oli selvitä ehjänä maaliin ja se onnistui hienosti. Jo  lähdössä hakeuduin jälkipäähän ja ajelin pienellä keskiöllä oikeastaan ensimmäiset sata kilometriä enkä todella pitänyt kiirettä huoltopisteilläkään. Lopun laskuvoittoisella osuudella ajelin sitten isolla keskiöllä ja kunnon välityksillä siitäkin syystä, että pelkäsin myöhästyväni yhdeksän tunnin aikarajasta.  Loppuaikani oli noin 8:27, johon olin tyytyväinen kokonaistavoite huomioiden. Siitä ajoaikaa oli noin seitsemän ja puoli tuntia, joten huolto- tai muita taukoja pidin liki tunnin. Keskinopeudeksi muodostui noin 22 km tunnissa, mikä käytännössä ilman peesiä ajettuna on ihan kohtuullinen papparaiselle. Oikeastaan ajo sujui yllättävänkin helposti, ei edes ”persus” kipeytynyt.. Niskat ja kädet olivat toki hiukan hellinä ja jalat jäykkinä, muttei juuri kummempaa.


Tuolla numerolla tuli kisattua…unohtui laittaa Mr. Fillarantti

Illalla tottakai oli pienen juhlan paikka. Meitä RCT-ryhmän jäseniä oli kisassa mukana kymmenkunta.  Pitkän 312 km matkan ajoivat Jukka, Kari, Juha , Urho ja Ossi. Lyhyelle 167 km matkalle osallistuivat Tapio, Risto, Annakaisa,  Kalle ja Fillarantti. Aika moni matkusti heti kisaa seuraavana aamuna kotimaahan. Oli siinä ohjelmaa varsinkin pitkän matkan ajaneilla. Ensin 312 km  ajoa, sitten viimeisimmät noin iltakahdeksalta vasta hotellille, tavaroiden ja pyörän pakkaus, ruokailu ja iltabileet ja  aamuseitsemältä tulee bussi hakemaan lentokentälle. Onneksi en kuulunut siihen joukkoon vaan aikaa on vielä parisen viikkoa.



Pappatourilaiselle riitti puolikas;)


Sunnuntai 26.4.2015 – Palauttelua

47 km, #  1186 km, +338 nm, (1270 kcal,  18 km /h)  Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4487643


Sunnuntain aamupäivä oli lämmin mutta pilvinen. Jäsenet olivat aika jäykät, mutta mitään kiputiloja ei ollut eilisestä liki kahdensadan kilometrin ajosta. Jotenkin kyllä veto oli pois, johtunee kovasta ajosta mutta ehkä myös illan bileistä.. Ikää kun tulee, palautuminen hidastuu kummassakin osalohkossa. Onneksi en sentään lähtenyt reilusti puolen yön jälkeen yökerhoon. Mutta tavanomainen aamun jalkakyykkysatsi jäi tekemättä.


 

Muron kirkon vaiheilla Ridley-ratsun kera
 

Iltapäivällä piti lähteä porukan mukaan fillarilenkille, muten löytänyt pyörän lukon avainta. Juoksin edestakasiin pyörävaraston ja huoneen väliä. Kolmannella tutkimisella avain lopulta löytyi eiliesen pyöräpaidan taskun helmoista. Olin tutkinut tunnustelemalla paidan jo kahteen kertaan huonolla menestyksellä. Suunnittelin jo lukon vaijerin katkaisumahdollisuutta, mutta onneksi avain löytyi. Oli muuten käynyt jo aamupäivällä ajovaatteiden kanssa nyrkkipyykissä. Ajelin sitten yksikseen pienen sunnuntaiajelun. Ensin Alcudian kautta Sa Poblaan, missä tuli tehtyä kaupunkitutkistelua viitisen kilometriä. Sieltä matka jatkui Muroon ja Murosta hienoa pikkutien alamäkeä laskettelin muutaman kilometrin kohti Can Picafortia. Lopulta tie yhtyi tuttuun isompaan tiehen ja taas Ridley-ratsuni halusi tsekata Wawe-baarin olut&tapas-tarjouksen. Illalla painuin kämpille heti illalisen jälkeen näihin puuduttavan hitaisiin blogihommiin. Varsinkin noiden kuvien siirto kestää turvottoman pitkään. Panen kuvat tulemaan yleensä Iphonelta ja samalla yritän duunata jotain odottaessa. Myös kursori laahaa kirjoittaessa paljon perässä ja pitää oikoa noita kirjoitusvirheitä jälkikäteen. Hermot menee välillä;)

Kokonaisuutena Mallorcan toinen leiriviikko on mennyt mukavasti. Ilmat ovat olleet hyvät ja pyörä on kulkenut hienosti. Kilometrejä on kertynyt vajaassa parissa viikossa 1186km.

 

Tästä oli mukava lähteä laskemaan kohti rannikkoa ja kotia hotelli Galaxia
 

Kiitos seurannasta ja kommenteista! Pysykää kanavalla;)

Mainokset

Ensimmäinen viikko on putkessa Mallorcan fillarileirillä 2015

Fillarantin reissut jatkuvat… Kirjoittelen tätä stooria Mallorcalla Galaxia-hotellin altaalla. Aurinko paistaa täydeltä terältä, että ruutua on vaikea nähdä. Yritetään kuitenkin… Lämpöä täällä on viime päivinä ollut siinä 25 asteen korvilla. Eilen aamulla oli pientä sadekuuronkin poikasta, mikä viivästi tavanomaista fillarilenkin alkua pari tuntia. Tämän vuotinen fillarireissu onkin peräti noin neljän viikon mittainen, mikäli kaikki menee hyvin. Saavuin tiistaina 14.4. pienten alkahankaluuksien jälkeen. Vaimoakin houkuttelin mukaan vaikka vaan lyhyemmäksikin aikaa, mutta vetovoimani ei tehonnut;) Ja onhan meitä fillariveljiä ja -sisaria täällä. Viime kevään tapaan Royal Cygling Team (RCT) pitää leiriään Can Picafortissa Alcudian alueelle Mallorcan aurinkoisella itärannikolla. Kymmenkunta fillariaktiivia oli jo saapunut muutamia päiviä aiemmin. Annakaisa, Anne, Ossi ja Seppo tulivat kanssani samalla koneella ja lisää tulijoitakin on vielä tiedossa.

IMG_2922
Olut on panimoliiton tilaaman tutkimuksen mukaan hyvä palautusjuoma;)

 

 Tiistai 14.4.2014 – Mallorcalle tulopäivä

Tulopäivän lenkki 61 km, Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4404180

Maanantai-iltapäivällä ollessani fillarilenkillä, Seppo soitteli Lahdesta ja kysyi olinko kuunnellut uutisia. Helsinki-Vantaan kentällä oli alkamassa tiistaiaamuna matkatavarahenkilöstön tukilakko eikä tavaroiden lähinnä pyöriemme koneeseen saamisesta ollut tietoa. Onneksi Norwegianilta tuli illalla tekstiviesti, mikä kertoi lennon aikaistamisesta puolellatoista tuntia, jolloin matkatavarat ehdittiin rahdata ennen aamukuudelta alkavaa lakkoa. Hieno veto Norwegian yhtiöltä, mistä olen usealla viime reissulla alkanut pitää entistä enemmän. Ossi oli junaillut yhteiskuljetuksen tänne itärannikolle pikkubussilla ja pääsimme vaikeuksitta jo hyvissä ajoin aamupäivällä viime keväästä tuttuun Galaxia-hotelliin. Tavarat huoneeseen ja sitten pyörien kimppuun alakerran tilavassa pyörätallissa. Pyörien kasaaminen meni jo rutiinilla eikä tällä kertaa ollut ongelmia. Edellinen reissuni Gran Canarialla alkoi huonosti, kun Ridley Excalibur- maantiekiiturini takaripustin oli vahingoittunut eikä saarelta löytynyt uutta. https://fillarantti2.wordpress.com/2015/01/23/vuoden-2014-viimeinen-rypistys-schaltauge/

Kaffeeta ja vehnästä aina välillä naamariin ja matka jatkuu…

Iltapäivällä ehdin ajella pienen koelenkin kasatulla Ridley Escalibur-maantieratsullani. Reissua varten olin varustellut pyörää hiukan erilailla kuin viime keväänä. Uudet Shimano -kiekot on rengastettu 25 millin Contin Grandprix-renkailla. Takapakan  välitykset jatkuvat nyt peräti 30 hampaaseen ja edessä on entinen compact-keskiö (50-334), joten pitäisi nousta jyrkemmätkin kinkamat. Pyörässäni on myös pieni peili ja kilikello vaikka nuo eivät oikein maantiekoodiin kuulukaan. Mutta turvallisuus menee edellä ennen muuta ja kypärä tottakai päässä! Hankin kevyen tankolaukun ja yläputkilaukun Can Picafortin Hurzeler-myymälästä. Niissä kulkevat eväät sun muuta pikkukamat. Toki pyöräpaidan taskutkin riittäisivät mutta ei tarvitse sitten miettiä mitä mihin…
Ridley Excalibur-maantiekiituri kipuaa Sa Poblan aukiolla
Iltapäivälenkillä ajelin Sa Poblan ja Bugerin kautta Incaan, missä oli pieni kahvibreikki. Sieltä matka jatkui  Llubin ja San Margalian kautta ”kotiin” Galaxia-hotellille. IIlalliselle oli mukava tulla. Tutut puitteet…Pedro sama isomahainen kokki ja entiset tuntuvat reseptit olevan. RCT-porukamme oli varannut taas tutut peräpöydät, joita vähän kasailtiin yhteen ja siitähän se taas lähti. Illalla vielä muutama yhteinen ennen kämpille painumista;)
Tässä jo Incan keskustassa…kevät on jo pitkällä ja lämpöä riittää:)-


Keskiviikko 15.4.2015 Palman yhteisreissu

132 km, # 193 km , +1152 m (3807 kcal / 192 , 23,1 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4409863

 

Kelit tuntuvat olevan kohdillaan. Keskiviikkoaamu aukeni kauniina ja lämpimänä. Iltapäivällä päästiin hellelukemiin. Tänään oli vuorossa yhteislenkki Palmaan. Ajelimme reilun kymmenen hengen porukalla Santa Margalidan ja Sineun kautta Palmaan. Algaidakin tuli ohitettua ilman takaiskuja. Palmassa oli pieni tankkaustauko S Arenalin ranta-alueella. MegaParkin euron oluttarjous ohitttui sisäänheittäjistä huolimatta tyylikkäästi ja viereisessä kahvipaikassa pidimme puolimatkan leirin.

image
Puolimatkan leiri RCT-porukan kanssa Palmassa
Loppumatkan ajoimme myös ryhmänä. Ensin porhalsimme Palman lentokentän ohi Santa Maria del Camiin, missä on erinomainen pyöräliike. Ensin oli vuorossa kahvit ja sitten liikkeeseen tutustumista, osalla ryhmästä tarttui mukaankin fillarikamaa. Lljubin ohí ajoimme ja Santa Margalidan kautta suorinta reittiä Galaxia-hotelliimme. Matkaa kertyi kaiken kaikkiaan 132 km eikä yhtään rengasrikkoa.
Annakaisan ja Sepon kanssa Formentori-reissun jälkeen Cala Sant Vicencissa


Torstai 16.4.2015 — Formentorin reissu 

96 km, #  289 km , +1296m Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4415862

 

Aamupalan jälkeen Annakaisa, Anne, Seppo ja Fillarantti starttasimme kohti Formentorin niemimaata, mikä muodostaa Alcudian alueen koillisen keihäänkärjen. Ilma oli aluksi hieman pilvinen, mutta kirkastui sopivasti vuorelle päästyämme. Anne päätti nousun alkuvaiheessa hypätä pois retkueesta ja lähti omille poluilleen. Olisikohan edellisen illan alkujuhlalla ollut jotakin vaikutusta… en tiedä. Kahdentoista kilometrin nousu vajaaseen neljään sataan metriin on paikoitellen aika tiukka, joten eiliset palautus- ja muut juomat tulivat läpi jo nousun alkuvaiheessa. Puolimatkassa on terassialue, missä pysähdyimme joksikin ajaksi. Matka jatkui niemen kärkeen. Välillä oli laskuja, mutta aina sen jälkeen oli otettava menetetyt nousumetrit taas takaisin.

Ylhäällä kahvilatasanteella saksalaisturistit ruokkimassa kesyä kaurista
Ylhäällä on näköalakahvila, mikä tiedostaa arvonsa. Monopoliasemasta johtuen hinnat olivat liki tuplat tavanomaisiin. Ylhäällä kahvilatasanteella tapasimme kesyn vuorikauriin, mitä turistit olivat ruokkineet. Vuoron perään se kävi näykkimässä ja kerjäämässä makupaloja. Kamerat surisivat ja leivän palat sun muut vaihtoivat omistajaa. Takaisin tulo oli enimmäkseen alamäkeä, mutta muutama tiukka kiipeämiskiharakin matkalle sattui. Port de Pollencasta ajoimme Sepon ehdotuksesta kauniiseen Cala Sant Vicencin lahdenpoukamaan kahville.

Jylhät ovat Formentorin maisemat. Tuosta tunnelin aukosta syöksytään pimeään…
Kotimatka sujui rutiinilla Pollencan kautta Alcudiaan tietä Ma-2202 pitkin vetomies Sepon perässä. Kiva ja sopivan tiukkakin noin sadan kilometrin reissu oli onnellisesti takana. Iltasapuskalla suunniteltiin jo tulevia reissuja;)
Petrassa on kiva fillarikahvila, jossa treffasin norjalaisia

Perjantai  17.4.2015 –  Pyörän ulkoilutusta

58 km, # 347 km,  +596 m.  Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4422966

 

Perjantaina ajattelin tehdä vähän puhdetöitä pyöräilyn sijaan. Pesin aamiaisen jälkeen pyykit ja yritin aloitella blogia. Tosin blogin kirjoittaminen ja varsinkin kuvien siirtäminen on hankalaa, koska hotellin nettiyhteys on sangen heikko ja tökkii välillä. Meinaa hermot mennä aika ajoin;( Kävin jalkaisin kaupungilla, ostin halvan  vaa´an hotellihuoneeseen, jotta välttäisin paisumista viime kevään tapaan. Samalla löysin Hurzelerin pyöräkaupasta kevyet tanko- ja yläputkilaukut. Tulipa ensimmäistä kertaa piipahdettua altaallakin napaa ruskettamassa ja pieni uintisessiokin sopi siihen. Aamuisin olen ottanut tavaksi tehdä kaksisataa jalkakyykkyä ennen aamiaista. Jos osa jää tekemättä, niin loppu kootaan fillarilenkin jälkeen. Tapa periytyi Facebookin maaliskuun kyykkykampanjasta, minkä loputtua olen jatkanut tuolla liki joka-aamuisella 200 kyykyn tahdilla..

Nyt ei olla Italiassa vaikka kyltti sinne viittaakin vaan fillarikahvilassa Petrassa
Iltapäivällä lähdin kuitenkin ulkoiluttamaan Ridley-ratsuani noin kuudenkympin lenkillä. Ajelin Petraan ja pidin siellä kahvitauon. Petrassa oli fillarikahvila, missä oli paljon polkijoita. Tullessani paikalle isohko seurue oli poislähdössä. Kahvin tilattuani paikalle saapui parikymmentä norjalaista kammenpyörittäjää. Eräs heistä oli kuin ilmetty Björn suositusta Lilyhammer- televisiosarjasta. Melkein teki mieli mennä kysymään, mutta luontainen ujouteni esti;) Kämpille ajelin Ma-3330 tietä pitkin, mikä yhtyi rantatiehen Ma-12. Tulipa vielä poikettua meren rannalla Serra Novassa ottamassa muutama kuva. Matkaa kertyi vain 58 km puhdetöiden lomassa.
Ridley-maantieratsuni haukkaa meri-ilmaa Serra Novan satamassa
Illalla yhteispäivällisellä pääpuheen aihe oli huomisen lauantain koettelemus. Noin kymmenen hengen porukalla oli tarkoitus lähteä testaamaan itseään Mallorcan Rannikkoklassikolla. Kyseessä on sangen vaativa noin kolmetuhatta nousumetriä käsittävä 140 kilometrin reissu. Meille oli tilattu aamuksi kuljetus, mikä veisi meidät Port de Andratxiin. Sieltä ajo sitten pyörillä hotellille.

Lauantaiaamuna fillarit autoon ja matka kohti Rannikkoklassikkoa

Lauantai 18.4.2015 – Mallorcan Rannikkoklassikko

 144 km, # 491 km, +3109 m. (4015 kcal, 169 w, 21,6 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4431663

 

Kymmenkunta urhoollista oli  vastassa  Manuelilta tilattua bussia  aamuyhdeksältä. Annakaisa oli ainoa kauniimman sukupolven edustaja. Osa porukasta oli jo aiemmin ajanut reitin, mutta oli meitä monta ensikertalaista. Manuel sama kaveri, joka oli hakenut meidät tiistainaamuna lentokentältä, oli vartin myöhässä. Pyörät kiinnitettiin hihnoilla ja peitettiin peitoilla bussin peräsässä olevaan perävaunuun ja itse kömmimme minibussiin. Matkalla Seppo kertoi reitistä ja sen nousuista. Kovin nousu on noin kuudenkymmenen kilometrin ajon jälkeen. Nousu melkein nollatasosta liki 900 metriin on noin 14 kilometriä pitkä tauotonta noin 7%:n keskijyrkkyyttä. Heti reitin alussa Andratxissa on jo useamman kilometrin nousu alkukoettelemuksena.

Fillarantti Välimeren hulppealla terassilla

Ajoimme porukkana alkumatkan. Tosin Ossi irtautui ryhmästä ja lähti painelemaan omia vauhtejaan. Rannikkoklassikko on upea reitti maisemiltaan. Tie nousee muutaman sadan metrin korkeuteen heti alussa ja puikkelehtii rannikon muotoja seuraillen ylös alas. Vasemmalla jyrkän reunanteen alla välkehtii Välimeri ja edessä siintävät julmat vuoret. Kelpaa sitä tietä ajella. Tien pinta vaihtelee aika lailla paikoittain. Välillä on hyvää asfalttia, mutta varsinkin vuoripaikoissa vesi on päässyt tekemään omia reikiään. Laskuissa varsinkin pitää olla hereillä koko ajan, mutta maantiepyörän kapeilla renkailla pärjää ihan hyvin. Eniten huomiota herättivät lukuisat kamikatze-motoristit, jotaka vetelivät hurjaa vauhtia serpentiinejä ylös alas. Koko ajan on tärkeä pysyä omalla kaistallaan, ettei joudu yliajetuksi.
Tässä RCT-ryhmäämme tankkaamassa ennen vaativaa Puig Majorin nousua
   

  Nyt on Puig Majorin nousu jo takana, mutta jylhät kylämaisemat hivelevät silmiä   

 

Pahimmat nousut on jo takana noin 80 km ajon jälkeen . Kuva on otettu noin 500 metrin korkeudessa ja helpompaa matkantekoa enää noin 60 km edessä.   Rannikkoklassikon kovin nousu on noin puolimatkassa. Puig Major on 1434 metriä korkea huippu.  Tien pinta nousee hieman vajaaseen 900 metriin tunnelin aukolle, jonne pitää kivuta liki merenpinnan tasosta noin 14 kilometriä lähes yhtämittaista 7-8% nousua. Onneksi laitoin tätä reissua varten riittävän pienet välitykset pyörääni ja jurnutin porukan viimeisenä noin 8-9 kilometrin tuntivauhtia tuon  liki kahden tunnin rupeaman. Kun on saanut hinattua itsensä ylös Puig Majorin nousun, loppumatka onkin sitten jo helpompaa vaikka kilometrejä on vielä paljon edessä. Vanha totuus pitää pyöräilyssäkin paikkansa. Ei matka tapa vaan vauhti. 
 

Kaiken kaikkiaan hiukan reilu 140 kilometrin ja noin 3000 nousumetrin reissu meni hyvin. Kaikki pääsivät maaliin eikä edes yhtään rengasrikkoa sattunut koko päivän aikana meidän ryhmällemme, mitä on pidettävä pienenä  ihmeenä.  Pieni huolen aihe loppumatkasta oli ehdimmekö ennen pimeän tuloa hotellille ja miten käy illallisajan kanssa. Kumpikin huolenaihe oli aiheeton, koska loppumatka oli pääosin alamäkeä ja sujui sangen vauhdikkaasti. Olimme hotellilla siinä iltakahdeksan pinnassa ja ruokaakin sai iltayhdeksään asti. Hieno reissu ja mukavat loppujuhlat!

   



Sunnuntai 19.4.2015 – Haavojen parantelua ja golfkentän bongaus

 33 km , # 524 km, +324 m. (900 kcal, 147 w, 19,3 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4438720

Kyllä golfarin pyöräkin golfkentän löytää;)

Lauantain kova urakka tuntui vielä aamulla jäsenissä. Persus oli arkana ja vasemman puoleinen tarakan osa oli jotenkin juntturassa. Aamupäivä meni makoillessa ja pyykkiä hoitaessa ym. puhdetöiden merkeissä. Iltapäivällä otin itseäni niskasta kiinni ja katsoin netistä lähimmän golfkentän sijainnnin. Eihän sitä golfari pääse karvoistaan irti fillarireissullaankaan. Alcanada Golf on toinen tämän Alcudian alueen golfkentistä. Toisen Pollensa Golfin bongasin jo viime kevään reissulla. Alcanada Golf löytyi Garmin 800-naviystäväni PikkuGeen mielen syöveristä ja ohjastin Ridley-ratsuni PikkuGeen ohjeilla kentälle. Hieno kenttä sijaitsee aivan meren rannassa. Kahvit tuli juotua  klubin terassilla. Siinäpä sunnuntai!
Alcanada Golfklubi tarjosi viihtyisät puitteet fillaristin kahvihetkelle

Maanantai  20.4.2015 – Reissun ensimmäinen ”pannu”” ja toivottavasti viimeinen

132 km, # 656 km, +1407 m, (3738 kcal, 179 w, 22,6 km/h) Reitti: https://ridewithgps.com/trips/4446631

Taisi tulla Fillarantin kilometrit täyteen ennen kuin sattui pikku vahinko

Maanantaina sitten sattui, mitä on alitajunnassa jo ihmetellyt koska… Olen ajanut fillaria aika paljon toinen kierros maailman ympäri on jo pitkällä. Opiskeluaikana kaaduin kerran Meilahden alamäessä ratikkakiskoissa aika pahasti jopa niin, että näön perusteella minut vietiin sairaalaan. Mutta kun tilanne selvisi, että pintanaarmuja poljin itse takaisisin Otaniemeen ja illalla oli asian pohjalta pienet juhlat. Toisen kerran muistan ottaneeni ”lipat” vuonna 2006, kun Kerho voitti mestaruuden ja minulla oli kiire kotiin. Hämeenlinnan Rapamäessä oli mutkassa hiekoitushiekkaa ja etupyörä lähti alta. Naama oli aika pahan näköinen ja yksi hammas meni samassa rytäkässä. Mutta sen jälkeen on  kilometrejä kertynyt aika paljon ilman kaatumisia… ehkä noin  25 000 km.

 

Mallorcan pohjoisosan vuoristoketju on jylhää kauneutta
 
Tänään sitten sattui pieni haveri. Olimme porukan kanssa tulossa lenkiltä noin kymmenen kilometriä ennen määränpäätä. Ajoin ryhmän viimeisenä ja  pienessä ylämäessä heitin etuvaihtajan pienemmälle kehälle, etten aja muiden päälle. Vaihde heitti yli enkä heti tajunnut tilannetta vaan jatkoin polkemista. Löi tyhjää ja vauhti hidastui ylämäessä. Tottakai olisi pitänyt heti repäistä jalka irti lukkopolkimesta, mutta ehkä pikku paniikkikin iski, kun takana oli useampi auto. Loppujen lopuksi vauhti tyrehtyi enkä enää ehtinyt saada jalkaa irti polkimesta. Koska vasen jalkani oli alempana, kaaduin ajoradan puolelle ja takana olleet kolme autoa ehtivät onneksi täpärästi väistää minut. Polvi edellä tulin maahan eikä muita vahinkoja sattunut. Ketjut paikoilleen ja matka jatkui. Kyllä tuo pienen jälkipelon jätti… Muilta osin maanantaireissu oli hieno. Ajettiin kunnon lenkki reilu 130 kilometriä ja matkaan mahtui kaksi hyvää kiipeämisrupeamaa, kuten oheisesta reittilinkistä voi todeta.

 

Täällä on pysyttävä tiellä ja omalla kapealla kaistalla
 

Ensimmäinen leiriviikko on nyt takana. Tuntumat ovat hyvät. Kilometrejä on kertynyt mukavasti ja hauskaa on ollut.  Tulopäivästä  tiistaista maanantaihin kilometrejä on tullut mittariin yhtensä 656 km.. Vuoriakin on tullut kiivetyä aika mukavasti. Nousumetrejä mahtuu viikkoon Ridewithgps-aplikaation mukaan 8358 nousumetriä. Hikeä on valutettu vuorilla ja tasamaalla. Kaiken kaikkiaan 18507 kcal on pyörälenkkien yhteiskulutus viikon aikana. Sissoo…. mutta matka jatkuu!!