Antin ja Ramin pyöräreissu Kemijärveltä Riihimäelle 28.6. – 10.7.1976

Jälkikirjoitus 22.5.2014 Antti Punkari (Fillarantti)

Asuimme Ulla-vaimoni ja 1974 syntyneen Petriina-tyttäremme kanssa vuonna 1976 Riihimäen Peltosaaressa. Pyöräily oli vakavin harrasteeni siihen aikaan. Peltosaaren tiiviissä asuinyhteisössä oli muutamia hyviä pyöräilykumppaneita. Rauli, jonka kanssa olen tehnyt monta fillarireissua ja Raimo (Rami), joka nyt oli reissukumppanini tällä matkalla.

Ramin kanssa päätimme lähteä junalla Kemijärvelle ja polkea sieltä ”alamäkeä” kotiin Riksuun. Matka toteutui, mutta alamäen sijasta oli onneksi kyse pääosin myötätuulesta. Kesällä 1976 oli poikkeukselliset huonot ilmat heinäkuussa. Kylmä pohjoinen ilmavirtaus jylläsi , ilma oli harvinaisen kylmää, sade ja tuuli täydensivät harmaata sääkuvaa suuren osan matkaa.

Tässä reittilinkki (Ridewithgps), missä näkyy ajoreitti ilman paikallisajoja ja muita pieniä reitiltä poikkeamia.  http://ridewithgps.com/routes/4843917

Joka tapauksessa pojat polkivat liki 1200 km reissun kylmästä ja sateesta välittämättä. Yöt nukuimme teltassa, onneksi lämpimissä untuvamakuupusseissa. Tämän reissukuvauksen olen taltioinut 21.-22.5.2014 alkuperäisestä matkapäiväkirjavihkosta ja siirtänyt sen tietokoneelle matkablogin tekoa varten.

Ramista en ole kuullut Riihimäeltä muuton jälkeen 1977. Yritin selvittää asiaa googlettamalla mutta tuloksetta. Toivottavasti mies voi hyvin. Jos joku tietää Riihimäellä asuneesta Raimo Kankkusesta olisin kiitollinen. Itse oli reissukesänä 27 vuotias ja Rami suurin piirtein saman ikäinen.

 

Kuva  Kuva

Pojat näyttivät kesällä 1976 tältä: Antti vasemmalla ja Rami oikealla

Maanantai 28.6.1976 Riihimäki – Kemijärvi

Niin koitti viimein se odotettu päivä. Ilma oli kaikkea muuta kuin ”morsian”; tuuli myrskysi, sade vain puuttui, mutta sitäkin oli luvassa… ”Matalapainetta leviää Jäämereltä Lappiin jne.” Meitähän se ei pelottanut: Kamat kasaan ja karskisti asemalle. Petriina 2v antoi iskälle ”sumit” ja heilutti ja Ulla saattoi ”tippa linssissä” ja niin sitä mentiin;) Jippii!

Junassa leiriydyimme yläpetille ja löimme pelikortit lavalle. Kun oli pari tuntia läiskitty, alkoipa ”ramaista”.

 

kuva
10-vaihteinen Peugeot retkipyörä reissuun sonnustettuna

 

Tiistai 29.6.1976 Kemijärvi – Salla

Juna saapui täsmällisesti 9:45 Kemijärvelle. Pakkasimme pyörämme, jotka selviytyivät kuljetuksesta lähes naarmuitta. Seuraavaksi otimme kurssin Kemijärven keskustaan, jossa teimme ruokaostoksia.

Kemijärveltä lähdimme polkemaan kohti Sallaa. Ilma oli kolea ja pilvinen, mutta onneksi ei satanut.. Niin jäi Kemijärvi selän taakse. Sallantien sillalla, joka johti Kemijärven yli, tuuli huojutti raskaasti kuormattuja pyöriämme niin, että tasapainon pitämisessä oli suuria vaikeuksia.

Kemijärveltä poljimme reittiä Kemijärvi-Joutsijärvi-Kursu-Salmivaara-Salla. Lopussa tuli kova kiire, jotta ehtisimme Sallan Alkoon. Onnistui ja tulimme perille viitisen minuuttia ennen sulkemisaikaa. Salmivaaran ja Sallan välimailla tutustuimme sodan muistomerkkiin. Se oli pystytetty siihen paikkaan, mihin rintama oli pysähtynyt talvisodan viimeisinä päivinä. Paikalla oli kuollut myös useita ruotsalaisia vapaaehtoisia. Viimeisen vapaaehtoisen kuolinpäivä oli muistaakseni 13.3.1940.

 

Kuva
Myös sotilaskotisisaria kaatui sodassa

 

Vaikka tuuli oli kovanpuoleinen ei ajo tuntunut kovinkaan raskaalta, koska tuuli oli sivumyötäinen ja mäet olivat melko loivia. Tie oli kauttaaltaan öljysorapintainen. Sallasta poljimme noin 10 km päässä olevalle Sallan Pyhätunturille, jonka juureen leiriydyimme aivan Revontuli-hotellin läheisyyteen. Yrityksistämme huolimatta hotellin henkilökunta ei antanut meidän lämmittää rannalla olevaa savusaunaa. Pettymys oli korvattava muuten.

 

 

Kuva
Näkymät Sallan Pyhätunturin laealta Neuvostoliiton puolelle

 

Kiipesimme Pyhätunturin huipulle, minne pystytimme Fillariveljeskunnan kunnialipun. Tunturin laelta 477 metriä merenpinnan yläpuolelta auvautuivat melko komeat näkymät varsinkin Neuvostoliiton puolelle. Siellä näkyi mm. sodan jälkeen naapurille jäänyt 657 metriä korkea Rohmoiva-tunturi. Iltapaukkujen ja kortinpeluun jälkeen uni maittoikin hyvin lämpimissä untuvapusseissamme.

Matkaa kertyi noin 80 km.

 

Kuva
Pohjoisen öljysoratiet olivat vuonna 1976 tämännäköisiä

 

Keskiviikko 30.6.1976 Salla – Kuusamo

Aamulla heräsimme hyttysten ininään. Ilma oli aurinkoinen ja tyyni. Aamupuuron jälkeen kokosimme tavarat ja lähdimme polkemaan kohti Kuusamoa. Hautajärvelle saakka tie oli hyvää öljysoratietä. Maasto oli melko pienpiirteistä ja kaunista erämaaluontoa. Vähän ennen Hautajärveä olin ajaa porokolarin, sillä jyrkän alamäkimutkan jälkeen tielle ilmestyi yhtäkkiä yllättäen kymmenkunta poroa. Lyötyäni jarrut päälle onnistuin pysäyttämään mainion kulkuvälineeni vain noin viisi metriä ennen porotokkaa. Hautajärvellä oli kauppa, jossa haukkasimme lenkinpätkän ja maitoa.

 

Kuva
Kuusamon korkeudella piti väistellä poroja;)

 

Seuraava etappi Hautajärveltä Oulangan kansallispuiston läpi Käylään olikin sitten soratietä ja raskasta sellaista lähinnä kovien mäkien takia. Soratietä riitti noin 25 km, mikä oli todella riittävästi. Selkä oli jo hiestä märkä ja jalat turtana. Käylästä alkoi taas öljysorapinta ja myös maasto muuttui helpommaksi, tosin korkeuseroja riitti tälläkin osuudella. Ajoimme Rukatunturia kohden sen siintäessä etuvasemmalla. Rukatunturin ohitimme oikealta ja niin jäi komea hyppyri ja tunturi selän taakse. Rukalta Kuusamon keskustaan oli vasemmalla erittäin komeita jyrkkäseinämäisiä vaaroja. Varsinkin Jyrkänkosken kohdalla oli eriskummallisen näköinen vaaramuodostelma.

 

Kuva
Leiripuuhissa jossakin Pohjois-Suomessa

Kuusamossa kävimme jälleen ostoksilla ja söimme poronkäristystä (9,60 mk/annos) Urheilu-baarissa. Sitten poljimme takaisin pohjoiseen noin 5 km, tarkastimme neljä leirintäaluetta ja valitsimme sopivan. Illalla saunassakäynnin ja uinnin jälkeen yritimme päästä maineikkaaseen hotelli Kuusamoon tuloksetta. Farmarit olisivat kelvanneet vaan eivät lenkkitossut! Nautimme pari lonkeroa kaljakapakassa ja painuimme takaisin leirintäalueelle ja pehkuihin.

Keskiviikona kertyi yhteensä 130 km ajoa, josta tosin parikymmentä oli tutustumisajoa. Joka tapauksessa oli melkoinen urakka vaikea maasto ja soratieosuus huomioiden.

 

Kuva
Välillä ajettiin tälläistä soratietäkin

 

Torstai 1.7.1976 Kuusamo – Hossa

Torstaiaamuna huomasin pyörästäni puuttuvan tärkeän ruuvin, mikä kiristi keskiörattaat toisiinsa. Ramilta oli myös irronnut ruuvi tavaratelineestä. Ajoimme Kuusamon keskustaan etsimään sopivia ruuveja. Kuusamon Auto ja Kone-liikkeessä oli hyvä palvelu. Itsekin pyöräilyä harrastava kaveri otti valmiista keskiörattaasta sopivan ruuvin, sahasi sen oikeanmittaiseksi, kiinnitti ja kiristi sen ja muutkin ruuvit ja toivotti hyvää matkaa!

 

Kuva
Kulkuneuvomme lepotauolla jossakin Kuusamon vaiheilla

Kuusamosta poljimme viitostietä kohti Poussun tien risteystä. Vähän matkan päästä rengasrikko pysäytti meidät ensimmäistä kertaa. Poussun risteyksestä suuntasimme pyörämme Kuparivaaran tietä pitkin (öljysorapintainen kapea ja vaihteleva paikallistie). Kuparivaarasta Murtovaaraan asti oli öljysoraa, jonka jälkeen alkoi taas noin 30 km soratieosuus. Teerirannassa alkoi taas öljysorapinta. Maisemat olivat kauttaaltaan kauniita erämaamaisemia. Teerirannan jälkeen olisi ollut mahdollisuus ajaa sivutietä Julmalle Mölkylle, mutta noin 20 km lisälenkki ja huonon näköinen soratie pelottivat. Lähestyessämme Hossaa maisemat sen kun paranivat ja eteen tuli lukemattomia järviä ja lampia.

Hossaa markkinoidaan erämaakeskuksena, missä on lomakylä ja kaksi leirintäaluetta. Ensivaikutelma oli pelkästään positiivinen. Illalla paistoimme nuotion ääressä porolenkkiä ja suunnittelimme jäävämme seuraavaksi päiväksi vielä Hossaan tutustumaan alueeseen.

Torstaipäivän ajosaalis oli noin 95 kilometriä.

 

Kuva
Hossan ulkoilualue oli hienoa seutua

 

Perjantai 2.7.1976 Hossan tutustumispäivä

Perjantai-aamu alkoi tähän asti lämpimimmän ilman merkeissä. Olimme edellisenä iltana hankkineet kartan Hossan retkeilyalueesta. Alue on metsähallituksen omistama aarnialue, jolle on merkitty useita vaellusreittejä. Hossan lomakylästä aarnialueelle oli noin viiden kilometrin matka, mikä ratsuillamme sujui helposti. Kompassin unohdimme teltalle, mutta koska meillä oli jonkinlainen kartta, mihin reitti oli merkitty sinisellä ja punaisella, päätimme yrittää.

 

Kuva
Hossan retkeilyalueella oli hyviä vaellusreittejä

Reitti, jota kuljimme, ohitti Huomiojärven Loukkujärvelle asti, missä sijaitsi autiotupa. Autiotuvalta matka kääntyi takaisin lähtöpaikka kohden kulkien Talasjärven pohjoispuolitse Suottajärvelle, missä jälleen oli autiotupa. Sieltä polku puikkelehti Huosusjärven toista rantaa lähtöpisteeseen. Maasto oli erinomaisen kaunista korkeine harjanteineen ja kristallinkirkkainen vesineen. Kaikkea ympäröi lähes koskematon luonto. Koska kyseessä oli suojeltu aarnialue, ei siellä ollut tehty metsänhoidollisia toimenpiteitä, vaan puut kuolivat pystyyn lopulta kaatuen.

 

Kuva
Rami taiteilee Hossan pitkospuilla

Vaeltamisen suhteen ei ollut suurempia hankaluuksia. Suurimmaksi osaksi oli kuivaa mäntykangasta, missä selviytyi hyvin lenkkitossuilla ja kaikkiin vesistön ylityksiin oli tehty sillat. Valopilkkuja reitin varrella oli luonnon lisäksi noin parin kilometrin kulun jälkeen kaksi kodikasta pientä autiotupaa. Kalastaakin yritimme ongella, mutta syöttien puutteen vuoksi ilman tulosta.

 

Kuva
Laukkujärven autiotuvalla maistui nokikahvit

Laukkujärven autiotuvalla keitimme sinne jätetyistä kahvijauhoista nuotiokahvit. Muuta ravintoa meillä ei ollutkaan. Reitin kuljettuamme meillä olikin huikaiseva ja jalat arkoina. Sain jopa hiertymät kumpaakin kantapäähän, joiden arvelin syntyneen likaisista sukista. Matkaa oli kertynyt sentään noin 15 kilometriä. Leirintäalueella vietimme huoltoillan. Puhdistimme pyörämme ja ompelimme pyörälaukkuihin reitin paikkakuntia osoittavat kangasmerkit. Illalla kävimme katsomassa lomakylän väritelevisiosta Kalevan kisoja ja hörppäsimme samalla pari lonkeroa yömyssyksi. Kainuun Sanomissa oli päivään hyvin sopiva vitsi. ”Lähteä nyt Hossaan ja uhohtaa hyttysmyrkyt kotiin.” Tänään oli todella hieno päivä hyttysistä huolimatta.

Vaellusta noin 15 km ja pyörällä noin 20 km.

 

Kuva
”Lähteä nyt Hossaan ja uhohtaa hyttysmyrkyt kotiin.”

 

Lauantai 3.7.1976 Hossa – Suomussalmi

Lauantai-aamuna pääsimme liikkeelle jo melko varhain tavoitteena Suomussalmi. Hyvässä ilmassa poljimme shortseissa yhtäkyytiä ensin Juntusrantaan noin 27 km matkan liki kolmenkymmen kilometrin keskivauhtia. Tie oli hyvä ja melko tasainen. Juntusrannassa söimme tukevan kylmän aterian Moilasen kaupan portailla ja lähdimme sen jälkeen jatkamaan matkaa. Ajoimme Juntusrannan kauniin kirkonkylän läpi. Paikanimiä olivat Rasivaara, Pärsämö, Aittovaara, Näätävara, Palovaara ennen Suomussalmea. Maasto oli karua tyypillistä kainuulaista korpimaastoa, asutusta oli hyvin vähän talo tuolla toinen kymmenen kilometrin päässä. Ominaista tielle olivat hyvin pitkät suorat, joiden välillä oli jos jonkinlaista nyppylää, suuria vaaroja ja pienempiä mäkiä. Suomussalmelle saavuimme hyvissä ajoin ennen kolmea, jolloin oli määrä alkaa Wimbletonin miesten kaksinpelin finaali. Katsoimme ottelun kirkonkylän matkustajakodissa. Katselutovereina meillä olivat mm. näyttelijät Eero Melasniemi ja Marita Viitamäki. He olivat Suomussalmella filmaamassa jotain elokuvaa ja siirtyivät seuraavaksi Hossaan, Hyttysvoiteet näkyivät olevan mukana.

Tennismatsin jälkeen ajoimme Kiantajärven leirintäalueelle, mikä olikin minulle tuttu viime kesästä. Leirintäalue oli todella korkealaatuinen, kuumat suihkut ja klosetilla varustetut wc:t. Illan vietimme tutustuen Ämmänsaaren ”vilkkaaseen” yöelämään hotelli Kantakievarissa tosin heikolla menestyksellä. Illan menetyksiin oli rahojen kulumisen lisäksi luettava Ramin hukkaan mennyt villapaita sekä pyörästä rikkoutunut turvaviiri.

Ajoa oli lauantaina yhteensä 110 km.

 

Kuva
Hotelli Hiltonimme Kemijärvi – Riihimäki-reissulla

 

Sunnuntaina 4.7.1976 Suomussalmi – Kajaani

Sunnuntai alkoi huonosti, ilma oli kolea ja kovatuulinen. Päätä särki niin, että jyske kuului Hampuriin… Puolen päivän aikoihin pääsimme vihdoin Ämmänsaaren keskustaan ja kävimme hotelli Kantakievarissa, missä Rami sai portsarilta villapaitansa. Söimme parit lihikset ja läksimme kohti Hyrynsalmea.

Matkalla keitimme vielä teet ja parantelimme kipeitä päitämme. Hyrynsalmella haimme pitkään ruokapaikkaa ja lopulta söimme taas lihikset maidon kera. Katselimme paikkakuntaa ja kulutimme aikaa, sillä olimme päättäneet katsella Kalevan kisat illalla ja polkea vasta sen jälkeen eteenpäin. Tv-lähetyksen jälkeen poljimme reittiä Jokikylä-Ristijärvi-Kontiomäki Kajaaniin. Ristijärvellä pysähdyimme paikalliseen baariin ja hörppäsimme kahvit. Maisemat alkoivat Ristijärven tienoilla muuttua tähän asti totutuista. Metsämaisemien väliin alkoi ilmaantua yhä enemmän peltoja ja niittyjä sekä siellä täällä asutusta. Tie oli kauttaaltan hyvää, tosin oli raskaita ja pitkiä ylämäkiä. Varsinkin väli Suomussalmesta Hyrynsalmeen oli tähän astisista kovamäkisintä.

Ajelimme hiljakseen ilta-auringon laskiessa vaarojen taakse ja värjäten taivaan häikäisevän kauniiksi. Ainoana miinuspuolena oli yöllä ajaessa melko kylmä ilma. Nyt oli Kuusamosta hankituille pipoille käyttöä. Kajaaniin saavuimme siinä puoli yhden tienoilla yöllä. Nälkä oli hirveä ja unikin alkoi saada valtaa. Illan tai yön kohokohta oli, kun söimme lämmitettyä muikkukukkoa maidon kera… oli mielettömän hyvää! Teltan pystytimme Kajaanin keskustan tuntumassa sijaitsevalle Onnelan leirintäalueelle. Uni tulikin heti.

Kilometrejä kertyi mittariin päivän ja yön ajoista noin 120 km.

 

Kuva
Pohjoisessa voi ajella vielä myöhään illallakin

 

Maanantai 5.7.1976 Kajaani – Iisalmi

Maanantaiaamuna heräsimme vasta siihen, kun tuuli oli kiskaissut teltan narun irti ja telttä lysähti kasaan. Ilma oli kylmä ja tuuli kova. Huh,huh…pipo päähän ja villapaita päälle ja puuron keittoon! Oli vaikea irtautua lämpimistä untuvamakuupusseista. Aamusapuskojen jälkeen teimme erilaisia puhdetöitä. Rami korjasi pyöränsä turvaviirin, itse kirjoittelin rästiin jäänyttä matkapäiväkirjaa sekä ompelin paikkakuntamerkkejä pyöräni laukkuihin jne. Iltapäivällä meillä oli tarkoitus tehdä vielä ruoka täällä Onnelan leirintäalueella ja lähteä Kajaania katsomaan sekä vasta illan suussa lähteä polkemaan kohti Iisalmea. Iltapäivällä laittauduimmekin Kajaanin keskustaan tutustumaan ja siinä viiden maissa polkaisimme Iisalmea kohti. Ilma oli pirun kylmä ja sateisen oloinen. Ja tulihan sitä vettä puolen tunnin ajon jälkeen. Vedimme sadetakit niskaan ja muovipussit jalkoihin ja poljimme hampaat irvessä ja kädet jäässä noin kaksi ja puoli tuntia sateessa.

Kuva
Paikkakuntamerkkejä kertyi itsetehtyihin pyörälaukkuihin

Reitti kulki Kajaani-Mainua-Sukeva-Soinlahti-reittiä Iisalmeen. Matkalla poikkesimme Sukevan kylässä – ei siis varavankilassa kahvipaikkaa etsimässä. Valitettavasti vaan kahvipaikat olivat kiinni. Noin kymmenen kilometrin ajon jälkeen löytyi pieni leirintäalue Venäänjärven rannalta, jossa keitimme teetä ja haukkasimme särvintä. Loppumatka noin 30 km menikin sitten pelkästään palellessa. Iisalmessa yritimme ensin leiriytyä leirintäalueelle, mutta kun tulivat pyytämään kahdeksaa markkaa, päätimme lähteä etsimään ilmaista telttapaikkaa. Sellainen löytyikin Juhani Ahon museon pihasta vieläpä mainio. Eikös mitä joku museoon sopiva akka tuli hätistelemään meitä ja taas oli lähdettävä. Piruuttamme panimme teltan pystyyn noin 200 metrin päähän museon tuulimyllyn viereen ison koivun katveeseen.

Matkaa kertyi tänään sateesta ja kylmyydestä huolimatta noin 95 km.

 

Kuva
Iisalmesta ajettiin Pielavedelle presidentti Kekkosen syntymäpitäjään

 

Tiistai 6.7.1976 Iisalmi – Pielavesi

Tiistaiaamuna heräsimme siinä seitsemän jälkeen. Ilma oli kuin edellisenäkin aamuna, pirun kylmä ja tuulinen. Menimme lähellä sijaitsevalle Koljonvirran leirintäalueelle keittämään puuron. Kaupungilla kiertelimme pitkään: postissa, soittamassa kotiin, pattereita ostamassa sekä vaihdevaijeria (varalle) etsimässä. Jälkimmäistä ei löytynyt koko kaupungista. Vielä ennen reissuun lähtöä kävimme ravintola Pitkässä Tanelissa syömässä herkullisia uunimuikkuja (vain 6 mk/annos).

Iisalmesta läksimme viitostietä, jota ajoimme viitisen kilometriä Peltosalmelle asti. Sieltä suuntasimme pyörämme kohti Keski-Suomea. Ajoimme tietä 563 Pielavedelle Ruotaanmäen ja Lampaanjärven kautta. Alkumatkasta noin 10 km oli tietyöt käynnissä ja ajo oli erittäin hankalaa, mutta sen jälkeen tie oli öljysorapintaista ja vain jonkin verran mäkistä. Pielavesi oli melko murheellinen esitys, sillä ilma oli surkea, leirintäaluetta ei ollut eikä paljon muutakaan. Lopulta saimme luvan matkailulautakunnan puheenjohtajalta luvan pystyttää telttamme kylän ns. urheilukentälle. Paikka oli erittäin epäedullinen. Vettä satoi ja tuuli oli kova eikä juomavettä ollut lähistöllä. Myöhemmin illalla kävimme kylän kapakassa ravintola Resistantissa piristystä etsimässä mutta taas huonolla menestyksellä. Täälläkään ei komeita etelän miehiä ymmärretty!

Tähän astisista reissun kylmin päivä, lämpötila oli siinä noin 10 astetta ja sentään heinäkuussa. Iisalmesta hankitut hansikkaat olivat todella tänään tarpeen!

Ajomatkaakaan ei surkean kelin myötä kertynyt kuin noin 70 kilometriä.

 

Kuva
Rami palelee mietteliäänä…

 

Keskiviikko 7.7.1976 Pielavesi – Viitasaari

Keskiviikkoaamuna heräsimme siihen, että vettä satoi taukoamatta, joten katsoimme parhaaksi jatkaa unia teltassamme. Puolen päivän jälkeen sade taukosi ja panimme kimpsut ja kampsut kasaan. Kävimme baari Rillankivesä syömässä oikein seisovasta pöydästä. Koska ruoka oli loppumaisillaan, onnistuimme tinkimään hinnan kymmenestä markasta kuuteen. Ja olihan sitä syötävää loppujen lopuksi! Rillankivessä sattui hauska tapahtuma. Tapasimme siellä Suomen Höyhen Oy:n tuotantopäällikkö Välimäen vaimoineen Riihimäeltä. Kyselimme kuulumiset ja kerroimme matkastamme sekä kehuimme untuvamakuupussejamme (Suomen Höyhen). Välimäki lupasi kertoa terveiset Riihimäelle. Ennen Pielavedeltä lähtöä, kävimme vielä tutustumassa Lepikon Torppaan, joka oli sopivasti reitin varressa. Kodikas harmaa pieni kämppähän oli tuo Urho Kekkosen syntymäkoti.

 

Kuva
Suurmiehen syntymäkodin ikkunan vieressä

Pielavedeltä polkaisimme Keiteleelle öljysoratietä pitkin. Tie oli melko tasainen eivätkä maisematkaan poikenneet juuri totutuista. Keiteleellä poikkesimme keskustaan hörppäämään kahvit. Keitele tuntui ensi tuntumalta melko kivalta paikalta. Siellä teimme oikeastaan ensimmäisen reittimuutoksen suunnitelmaamme. Emme lähteneetkään Vesanteen suuntaan vaan kohti Viitasaarta, koska ilma oli epäilyttävä eikä Vesanteen suunnassa olisi ollut leirintäaluetta ennen Jyväskylää, jonne sentään oli matkaa noin 150 km. Lisäksi noin 25 kilometrin märkä soratieosuus Vesannon ja Istunmäen välillä pelotti. Ajoimme iltamyöhään Keiteleeltä Viitasaarelle 42 kilometrin tasaisen öljysorapintaisen tieosuuden. Välillä ripotteli vettä, joten painuimme suojaan latoon paistamaan keittimellä makkarat.

Viitasaarelta soitimme kotiin omille ”pikkuvaimoillemme”, joita alkoi jo olla ikävä. Ramille selvisi puhelun myötä kylmä tosiasia, ettei Mikko-poikaa saadakkaan hoitoon vaan Ramin pitää hypätä junaan Jyväskylässä ja tulla kotiin. Teltan panimme pystyyn Isoahon leirintäalueelle.

Matkaa kertyi epävakaisessa ilmassa noin 80 km.

 

Kuva
Nämäkin kaverukset treffattiin jossakin vaiheessa

 

Torstai 8.7.1976 Viitasaari – Jyväskylä

Torstaiaamuna ilma antoi jo vähän rohkaisua, sillä aurinko pilkotti pilvien lomasta. Säätiedotuskin lupasi lämpenevää. Aamupuuron ja kamojen kokoamisen jälkeen lähdimme Viitasaaren keskustaan etsimään pyörän ulkorengasta. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt sopivaa 28 tuumaista. Samalla kävimme katsastamassa Savivuoren, missä tosin oli sekä näkötorni että kotiseutumuseo kiinni.

Viitasaarelta ajoimme 4-tietä Hännilänsalmen komean sillan yli yhtäsoittoa aina Konginkankaalle saakka, jonne poikkesimme. Siellä oli jälleen vuorossa tulokseton renkaan etsintä. Tilanne alkoi näyttää jännittävältä, sillä rengas oli paisunut kuin pullataikina eikä uutta tuntunut löytyvän millään. Söimme vielä Jätkän lounaan ravintolan portailla ts. makkaran pätkän ja maitoa & leipää.

Kuva
Vieläkö muistat näitä kilometripylväitä?

Matka jatkui nelostietä Äänekosken suuntaan. Tiellä oli kova liikenne, uusi päällyste ja pari tosi mahtavaa alamäkeä. Varsinkin noin 50 km ennen Jyväskylää oli huima Patomäki, missä tultin arviolta parisen kilometriä noin 60 km tuntivauhtia niin, että korvissa vain suhisi. Poikkeaminen renkaan etsinnän merkeissä Äänekoskelle ja taas ilman tulosta. Saimme kuitenkin hyvät kahvit vaivan palkaksi eräässä konditoriossa. Äänekoskelta ajoimme melkeinpä yhtä matkaa Jyväskylään. Virkistävä poikkeama nelostieltä oli, kun Tikkakosken risteyksestä ajoimme vanhaa valtatietä Jyväskylän keskustaan.

Jyväskylä by night- kierros oli illalla vuorossa ja lopuksi söimme iltapalat Ilkan grillissä. Rami yritti vielä myöhään illalla neuvotella lapsen hoidosta paremman puoliskonsa kanssa, muttei onnistunut. Niin siinä sitten kävi, että Ramin matka tällä pyöräreissulla päättyi Jyväskylään ja lähtö aamujunalla Riksuun oli edessä.

Ajomatkaa kertyi tänään noin 130 kilometriä iltakiemuroineen. Säätiedotus lupasi jo shortsikeliä.

 

Kuva
Keski-Suomen kivikatujen tunnelmaa

 

Perjantai 9.7.1976 Jyväskylä – Orivesi

Aamulla ei vielä vaikuttanut miltään shortsisäältä. Vettä sateli tasaiseen tahtiin harmaalta taivaalta, tosin ilma oli jo melko lämmin. Panimme kamat kasaan seitsemän pinnassa, koska Ramin junan lähtöaika oli 8:14. Ehtihän se Rami pyörineen junaan. Itse katselin vähän allapäin sateista maisemaa, haukkasin ”lihapiirakan ilman lihaa” katsastin kaupunkia ja starttasin lopulta sateeseen.

 

Kuva
Keski-Suomen näköaloja

 

Jyväskylästä olikin vaikea löytää pyörällä ulos kaupungista. Moottoritie löytyi kyllä hyvin, mutta kaupungista ulos johtavaa pyörätietä en tahtonut löytää millään. Lopulta löytyi joku ulosmenoreitti. Ajoin sitten lähes taukoamatta noin kaksi tuntia ja vettä tihuutteli tasaisesti. Vähän ennen Jämsää sade taukosi ja aurinko alkoi paistaa. Löytyi sopivasti uimaranta, jossa oli jopa sauna lämpimänä. Siinä venähti pari tuntia rattoisasti saunoen, uiden ja syöden samalla varusteita kuivatellessa.

 

Kuva
Tanssitkin olisi ollut tarjolla;)

Sen jälkeen kelpasi taas ajella shortsit päällä ja ilman paitaa. Ilma oli lämmin ja aurinkoinen. Poikkesin Jämsän kirkonkylässä, mikä olikin sangen vilkas paikka. Jämsästä lähdin polkemaan kohti Orivettä. Tällä osuudella tie oli vaihtelevaa ja maisemat ehkä kauneimpia tähän astisista. Toki säätilanteen muutos varmaan vaikutti asiaan. Oli vettä, metsää ja kauniita niittyjä. Länkipohjassa piti tankata, koska ilma oli jo reilusti yli 20 astetta ja nestettä kului paljon. Orivedelle saavuin siinä kahdeksan maissa illalla auringon paistaessa. Orivedellä oli melko hiljainen, mutta kaunis ja rauhallinen leirintäalue noin neljä kilometriä keskustasta etelään. Illalla oli sitten aikaa kerrankin rauhassa tehdä sapuskaa ja ilta-auringon laskiessa harrastaa välillä valokuvausta idyllisen rannan tuntumassa.

Matkaa kertyi tänään asfalttia pitkin yhteensä noin 120 km.

 

Kuva
Ilmat alkoivat lämmetä. Fillarantin look 1976

 

Lauantai 10.7.1976 Orivesi – Riihimäki

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Tuulikin oli edelleen lähes selän takana, niin kuin onneksi oli ollut lähes koko reissun ajan. Orivedeltä lähdin polkemaan tietä 324 kohti Kangasalaa. Tie oli melko raskas ajaa, koska se oli hyvin mäkistä, mutta toisaalta kaunista ja vaihtelevaa. Kangasalalle oli matkaa vain noin 30 kilometriä, mutta aikaa siihen kului kuitenkin noin kaksi tuntia.

 

Kuva
Ilonpisara on Hämeenlinnan kupeessa

Kangasalalla kahvitauolla Kaivannon kanavan näköalakahviossa tapasin noin 40 vuotiaan kilpapyöräilyä harrastavan miehen, jolla oli ajopelinä hieno noin 3000 markan Cresent-kilpapyörä. Hänen kanssaan ajelin sitten kohti Hämeenlinnaa Pälkäneen Vehmasvuorelle asti melko kovaa kyytiä noin 35 kilometriä. Matkaan mahtui vielä pieni uimareissu Ilmoilan selällä. Tie olikin aina Hämeenlinnaan saakka enimmäkseen myötämaata ja joutuisaa ajella. Pikkutaukoja pidin melko runsaasti kuvia aina välillä ottaessa. Hämeenlinnassa join pullakahvit ja taas kohta olin matkalla kohti kotia.

Loppumatka Hämeenlinnasta Riihimäelle olikin sitten vanhaa tuttua ”laskettelua”. Riksuun saavuin iltapäivällä viiden maissa ilman ollessa parhaimmillaan. Peltosaaren sillalta avautui tuttu ja kotoisa näkymä. Oli mukava reissu, mutta mukava oli tulla taas kotiin!

Kuva
Näkymä Peltosaaren sillalta vuonna 1976

 

Viimeisenä ajopäivänä kertyi matkaa noin 130 km ja aikaa kaikkine taukoineen kului 6 tuntia 45 minuuttia. Viimeisen sata kilometriä lasketteli joutuisasti 4 tuntia 45 minuuttia taukoineen. Olisikohan koti-ikävä jo vaikuttanut?

 

Kuva
Loppukiri Riihimäen Peltosaaressa johti vaimon syliin

 

Loppukoonti

Pyöräreissu onnistui kokonaisuutena hyvin. Matkaa kertyi 12 päivän aikana (11 ajopäivää) yhteensä noin 1180 km (ajopäivää kohden noin 110 km). Säät olivat varsinkin alkumatkassa huonot. Lähinnä poikkeukselliset kylmät ilmat heinäkuussa häiritsisivät ajoa ja elämistä etenkin Pohjois-Suomessa ja Savossa. Sadetta tuli ajaessa kahtena päivänä runsaasti ja muutamana muunakin päivänä aika ajoin. Tuuli oli onneksi erittäin suotuisa. Pohjoinen ja osin luoteinen ilmavirtaus puhalsi kylmää ilmaa, mutta oli onneksi pääosin selän takana. Ilman sitä olisikin ollut vitsit vähissä! Kylmyys haittasi ehkä noin puolet matkasta, mutta onneksi ei yöllä tarvinnut palella untuvapussiemme ansiosta. Shortsipäiviä oli lopussa kolme.

 

Kuva
Pyöräni matkamittari vuonna 1976

 

Pyörämme pelasivat hyvin. Ainoat viat olivat yksi rengasrikko pyörässäni ja keskiörattaan ruuvin löystyminen sekä matkamittarin rikkoutuminen. Ramilta tippui pari ruuvia ja lokasuojat reistailivat vähäsen. Kokonaisuutena ajopelimme saivat arvosanan kiitettävä.

 

Kuva
Peugeot-retkipyöräni tyylikäs leijonalogo

Suunniteltu reitti toteutui muilta osin paitsi Keiteleeltä lähdimme Viitasaaren emmekä Vesannon kautta Jyväskylään. Matkat kumpaankin suuntaan olivat lähes samat, mutta parempi tie ja leirintaäalue ratkaisivat uuden tien valinnan. Keski-Suomen osuus Iisalmesta Jyväskylään ei ehkä täyttänyt alkuperäisiä maisemallisia odotuksiamme. Suurin syy siihen lienee tosi huonot ilmat tällä osuudella.

Varusteissa ei ollut kuin pikkupuutteita. Herätyskello olisi ollut joskus tarpeen. Tarpeetontakaan kamaa ei ollut. Ehkä sentään vähemmilläkin vaatteilla olisi tullut toimeen, jos olisi viitsinyt pestä. Pipo ja hanskat sekä hyttysöljy tuli hankittua matkan varrelta.

Taloudellisina miehinä olimme tottakai laatineet myös budjetin reissullemme.

 

Kuva
Peltosaaren vastaanottokomitea tuimana;)                  Vaimoni Ulla vasemmalla ja Raulin vaimo Jatta oikealla

 

Kustannusarvio ja sen toteutuminen:

Junamatka varaus yhteensä   240 mk (lippu 69 mk, pyöränkuljetus 24 mk, makuupaikka 24 mk ym.)

Vakuutukset varaus yhteensä  76 mk

Muut kustannukset varaus    840 mk (ruokailu ja juomat 25 mk/pvä, muut maksut ym. 10 mk/pvä)

Riski noin 5% varaus                44 mk

Yhteensä kustannusarvio  1200 mk = 600 mk / hlö

Menokirjanpidon mukaan budjetin toteuma oli 548 mk / hlö;)

 

Kuva
Ilta-auringossa on mukava soudella

 

Hauskaa oli jälkikäteen seurata menolajikohtaista päiväkohtaista kirjanpitoamme, mistä selvisi mitä mikin maksoi vuonna 1976. Sinne oli kirjattu päivittäiset ruuat, juomat, pääsymaksut, tarvehankinnat kuin tuliaisetkin ym.

Löysin netistä Janne Salosen tutkimuksen pohjalta vuonna 2009. Se käsitteli ansiotason kehitystä 1964-2004 ja peilasin siitä jälkikäteen vuotta 1976. Silloin työssäkäyvän henkilön keskimääräinen ansiotaso Suomessa oli noin 300 euroa ts. noin 1800 mk/kk. Joten kolmasosalla keskikuukausipalkasta tehtiin kunnon kahden viikon toiminnallinen liikuntalomareissu!

 

Kuva

 

Mainokset

Sadepäivän ratoksi Mallorcan 2014 RCT-leirin loppukoonti

Mallorca fillarilla oli hieno kokemus

Olin vaimoni Ullan kanssa toista kertaa saarella. Ensimmäinen vierailu pääkaupunki Palmaan ajoittui syksyyn 1973. Nyt olimme myös ”nostalgiamatkalla” 12.4. – 29.4.2014 saaren toisella puolella. Kuntopyöräilyä edistävä Royal Cycling Team -seura (RCT), johon liityin viime vuoden lopussa, oli organisoinut pyöräleirin Alcudian alueelle. Seuran jäseniä oli mukana reilu kaksikymmentä kahdessa hotellissa. Oma hotellimme Galaxia oli Can Picafortin pikkukaupungissa meren rannalla ja vastaavasti osa leirin osanottajista majoittui Alcudia-kaupungin keskustaan Ivory Playa  -hotelliin.

20140416-223732.jpg
RCT-ryhmän kanssa ajotauolla

Tuli siellä sentään pyöräiltyäkin…

Oma kattaukseni piti sisällään 12 ajopäivää ja matkaa Ridley-ratsuni mittariin kertyi yhteensä 1013 km. Vuorillakin tuli käytyä jonkin verran. Fillarantin kipuamistilasto kohentui yhteensä 8300 nousumetrillä reissun aikana. Matkalukemat perustuvat pyörän matkamittariin ja nousumetrit taas Ridewithgps-ohjelman tietoihin. Kunkin päivän ajetun reitin taltioin em. ohjelmalla. Reitit (taso- ja korkeusgeometria) ovat näkyvissä blogissa kunkin päivän otsikon kohdalla. Kolme ajopäivääni ylitti sata kilometria ja vastaavasti neljä ajopäivää kerrytti yli tuhannen nousumetriä.

20140420-123337.jpg
Formentorin näköalatasanteelta oli huikeat näköalat

Tässä matkani yhteenvetotilasto:

Pvm.           matka      yhteensä    nousumetrit

13.4.2014    66 km     #   66 km    +   391 m

14.4.          105 km     # 171 km    +   825 m

15.4.            93 km     # 264 km    + 1001 m

16.4.            85 km     # 349 km    +   570 m

17.4.            Välipäivä

20140416-224214.jpg
Ridley-ratsuni kanssa viinitilan kupeessa

18.4.          102 km     # 451 km     + 1067 m

19.4.            54 km     # 505 km     +   385 m

20.4.            26 km     # 531 km     +   198 m

21.4.           115 km      # 646 km    + 1067 m

22.4.              85 km     # 731 km    +   804 m

23.4.            Välipäivä

Antin Iphone 143
Kevät kukkii Mallorcalla

24.4.              95 km     # 826 km    +    534 m

25.5.              14 km     # 840 km

26.4.            106 km     # 946 km    + 1098 m

27.4.              67 km    #1013 km    +   360 m

28.4.             Päätöspäivä

20140413-215846.jpg
Ridley-ratsuni pienellä lepotauolla nauttii maisemista;)

Oma reissupyöräni (Ridley-ratsu) oli tällä kertaa Ridley Excalibur-maantiepyörä. Pyörä toimi hienosti koko matkan ajan eikä edes rengasrikkoa osunut noin tuhanteen kilometriin. Pienempiä vuoristovälityksiä olisin kaivannut. Omat välitykseni olivat Compact-keskiö (50/34) ja takana 11-25-rattaat. Seuraavalla kerralla vaihtaisin taakse esim. 12-28 tai jopa 30. Nousut ovat aika rankkoja ja Fillarantin liki satakiloinen massa vaatii polkijalta ylämäessä voimaa ja kestävyyttä;)

Antin Iphone 086
Kivuttavaa riitti ja kaipasin pienempiä välityksiä 😉

Mallorca pyöräkohteena on loistava

Sinne kannattaa lähteä! Vaikka tiesin etukäteen kohteen suosion fillariväen keskuudessa, silti se yllätti. Pyöräilijöitä oli valtavasti eikä autoliikenteestä ennen suursesongin alkua ollut haittaa. Tiet olivat suurelta osin hyväpintaisia. Jopa pienet maaseututiekin ovat pääosin päällystettyjä. Alcudian rannikko – uskallan väittää on Mallorcan parasta seutua pyöräilijälle. Sieltä on helppo lähteä moneen suuntaan rannikkoa ylös tai alas, sisämaahan lähtee useita reittejä ja myös vuoret ovat sangen lähellä. Myöskään Palman seudun häiritsevää liikennettä ei ole lähimain. Toisaalta mikäli haluaa ajaa Palmaan, sinnekin on matkaa vain noin 60 km.

20140427-112647.jpg
Maaseututietkin ovat hyväpintaisia

 

Alueelta on saatavissa hyvät pyöräilykartat, joissa on reittiehdotuksia (myös korkeusprofiili) valmiina. Kartan avulla on helppo suunnitella omia reittejä ellei sitten halua tukeutua johdettuihin matkoihin. Pyörävuokraamoja ja retkien järjestäjiä on lukuisia joka kaupungissa Alcudian seudulla. Kannattaakin miettiä tuoko lentokoneessa oman pyöränsä vai vuokraako paikan päältä.

Antin Iphone 141
Näillä kartoilla reitinsuunnittelu sujuu kahvinjuonnin lomassa;)

Ilmat huhtikuussa (ainakin tänä vuonna) olivat myös suotuisat. Yhtenä päivänä satoi muuten paistoi. Lämpötilat olivat yleensä aamulla noin 12-15 astetta ja iltapäivällä 22-24 astetta. Taisi olla kaksi päivää koko aikana, kun iltapäivälämpötila jäi alle kahdenkymmenen asteen. Tuulet pysyivät kohtuullisuuden rajoissa, vain muutamana päivänä tuulen voimakkuus oli häiritsevä. Autoliikenteen kanssa pärjää hyvin. Autoilijat ottavat pyöräilijän huomioon huomattavasti paremmin kuin Suomessa.

20140418-232143.jpg
Autoilijat ja pyöräilijät sopusoinnussa;)

Toki vaaranpaikkojakin on. Vuoristoissa varsinkin serpentiinilaskuissa on oltava varovainen. Toinen selkeä vaaramomentti ovat pyöräilijäryhmät. Kaikki eivät tunne tai välitä ryhmäajoon kuuluvista merkinannoista. Uskon, että suurin osa onnettomuuksista syntyy joko pyöräilijän omista virheistä tai sitten kontakteista muihin pyöräilijöihin. Itse selvisin ehjin nahoin, mutta esimerkiksi RCT-ryhmästämme kaksi henkilöä kolaroi aika pahastikin. Onneksi ei pahoja henkilövahinkoja tullut!

20140423-115246.jpg
Vuorillakin oli vilkasta pyöräliikennettä

Viimeisiä viedään Mallorcan leirillä…sweet home!

Aamulla hyvästelin RCT-tiimimme ydinporukan jo kuuden seitsemän aikaan, kun olivat lähdössä Palman lentokentälle. Aika väsynyttä joukkoa eilisillan aamuun jatkuneiden lähtöjuhlien jälkeen. Sama koski itseäni. Olin luvannut tulla moikkaamaan ja panin kellon herättämään aamukuudelta. Tappelin itseni kanssa menenkö vai jäänkö nukkumaan. Onneksi menin. Hienoa oli hyvästellä uudet kaverisuhteet:-)

20140501-141023.jpg
RCT-ydinryhmä kiidätettiin mustien lasien suojassa lentokentälle;)

Sunnuntai 27.4.2014. Illan juhlien sulattelua ja pieni iltapäiväpyöräily…      67 km / # 1013 km

Reitti: http://ridewithgps.com/routes/4592835 N/L: +360m/-362m

Jäi iltapäivälle, ennen kuin uskalsin kohdata Ridley-ratsuni. Lämminverinen tamma on aika tarkka noissa asioissa. Saattaa jopa potkaista, jos lähestyy liian äkkinäisesti . Putsasin liikaa öljyä ketjuista ja yritin taputella hellästi. Sitten hän antoi lähtöluvan. Tosin itse olin vielä poissa tolaltani. Ravasin pyöräkengät jalassa kolme kertaa hissilla viidenteen kerrokseen. Ensin unohtui rahapussi, sitten kartat ja lopuksi pyörän mittari. Olin suunnitellut sellaisen lyhyen vajaan kuudenkympin lenkin. Ensin ajelin länteen Sa Poblaan, sieltä luoteeseen Pollensaan ja sitten itään Puerto Pollensaan rannikolle ja rannikkoa pitkin alas Alcudian kautta Can Picafortiin. Tuuli oli tänään aika kova varsinkin puuskissa. Välillä oikein pelotti Pollensan vaiheilla, kun raju sivutuuli heilutti kevyttä maantiepyörää kovasti. Piti painaa vasenta jalkaa painoksi tuulta vasten ja pitää painopiste tuulen puolella, että pysyi laskuissa tiellä.

20140501-141049.jpg
Matkan ensimmäinen golfkenttä on nyt bongattu Pollensassa!

Pidin kaksi kahvipaussia tämän päivän reissulla ja ajoin muutenkin varovaista ”kohmelovauhtia”. Pollensassa bongasin reissun ensimmäisen golfkentän ja poikkesin siellä. Kentälle oli aika hurja ylämäki, kaltvuusmittari näytti noin 20%, joten talutin suosiolla muutama sata metriä ennen klubille tuloa. Golfklubilta oli upeat näkymät alas merelle ja hienolle 9-reikäiselle golfkentälle.

20140501-141039.jpg
Golf Pollensan kentän taustalla siintää kaunis Alcudian rannikko

Loppumatka kahvin jälkeen Port Pollensasta sujuikin sitten kevyesti hyvässä myötätuulessa. Tänäänkin tein saman ”loppulaskeutumisen” kuin parina edellisenä paivänä kilometri ennen hotelliamme. Copacabana-baarin viehättävä emäntä toi kahden euron olut&tapas-maistiaiset janoiselle kulkijalle. Kunnon juomaraha on parantanut koko ajan tapas-annosta;) Hotellilla otin suihkun lenkin jälkeen ja siirtyminen Ullan sekä Sepon kanssa illalliselle kruunasi välipäivän.

Antin Iphone 191
Kaffeepausseja tulee Fillarantilla usein;)

Reissun kokonaissaldo on nyt tämän päivän 67 km kevyen lenkin jälkeen yhteensä 1013 km. Näin ollen reissulle asettamani tavoite taittui jo päivää etuajassa;)

Illalla taas kun yritin laittaa kuvia kämpässä, netti takkusi. Ullan estelyistä huolimatta vedin housut yöpuvun päälle ja läksin alakertaan. Taas wifi toimi ja taisi tulla pari oluttakin nautittua. Pedro oli taaskin tilanteen tasalla. Kun hain toisen kaljan, hän skoolasi kanssani talon piikkiin paikallisen Tunelnin;)

20140501-141057.jpg
Can Picafortin aamuidylliä

Maanantai 28.4. 2014 Tavoite täynnä…pakkausta ja uima-altaalla;)

Eilen vielä ajattelin ajaa tänäänkin fillarilenkin, mutta niin ne suunnitelmat muuttuvat. Pääsyy oli tuhannen kilometrin leiritavoitteeni täyttyminen jo sunnuntaina. Aamulla loikoilimme vaimon kaikessa rauhassa ja menimme aamiaiselle vasta puoli yhdeksän pinnassa. Ulla luuli, että lähden sen jälkeen ajamaan niin kuin olin eilen kertonut. Kerroin suunnitelmien muuttuneen…

20140501-141106.jpg
Upouudet ajoasusteet tuliaispussissa

Ajatuksissa oli muhinut Hurzelerin ajoasujen hankinta. Niin siinä sitten kävi, että reissun myötä on nyt kaksi Hurzeler-mannekiiniä. Hannu teki ostokset jo viikolla ja Fillarantti sovitteli asut päälleen aamupäivällä. Itselläni on kotona upouusi punamusta cyclokrossasi, millä on tavoite lähteä syksyllä pitkään matkaan. Max Hurzelerin saman sävyiset ajotekstiilit sopivat tuohon pakettiin;)

20140501-143657.jpg
Fillarantin Corratec odottelee uutta pitkää reissua;)

Puolen päivän aikaan pakkasin Ridley-ratsuni matkakuntoon. Laittelin hellästi Travelboxiin ja panin vielä vähän kauroja mukaan matkaevääksi. Pieni ongelma meinasi tulla, kun en tahtonut saada kenkiä irti. Poljinavain oli sopiva, mutta vääntövoimaa ei sen lyhyestä varresta riittänyt. Lopuksi keksin keinon. Satulaputki toimi jatkovartena, jonka avulla syntyi riittävä momentti ja polkimet irtosivat. Siellä tallissa Ridley-ratsuni odottaa huomista lentomatkaa Suomeen. Toivottavasti lennämme Belgian yli, Ridley-ratsuni kotimaan;)

Antin Iphone 143
Kevät on kaunista aikaa Mallorcalla

Loppupäivä menikin altaalla. Tänään oli upea ja lämmin keli. Luin mukaanottamani uuden Fillarilehden kannesta kanteen aurinkoa ottaessani. Taisin jopa nukahtaakin jossakin välissä. Kun tulin altaalta, oli jo päivällisaika. Maha, olkapäät ja naama olivat kärähtänyt aika pahasti. Punanahkaa olen vähän väliä lääkinnyt rasvalla ja muilla tehoaineilla. Katsotaan miten tuo nukkuminen sujuu, kun aamulla on herätys lennolle. Kuljetuksen pickup-aikataulu on 7:20, joten aamupalakin jää väliin. Tavarat on pakattu. Illallisen yhteydessä maksoin huonepiikin. Olimme kaikki päivällisjuomat ja aika paljon muutakin tarjoilua ottaneet huoneen laskuun. Pedro oli laskenut melko mojovan paksun piikkiaineiston yhteen. Laskun loppusumma oli 197,25 euroa, minkä sai kätevästi maksettua kortilla sopivasti pyöristäen. Ei paha! Ullan kanssa nautimme vielä iltakymmenen tienoissa tämän reissun viimeisiä sangria-annoksia.

Tiistai 29.4.2014 Kohti kotimaata matka käy…

IPhone heläytti herätyslaulun aamukuudelta. Ehdimme kaikessa rauhassa koota loput tavarat matkalaukkuun. Kävin alhaalla tallissa herättelemässä Ridley-ratsuni ja talutin Travel-boxin hotellin respan eteen. Hotellimme puuhakas ja palvelualtis Pedro teki jo aamutoimia valmistellen aamiaishuonetta. Aamiaiselle emme ehtineet, mutta Pedro huikkasi maistuuko. Tottakai maistui. Etukäteen tilattu bussikuljetus tuli viitisen minuuttia arvioidun pickup-ajan jälkeen. Seppo tuli hyvästelemään meidät. Hän jäi pitämään RCT-ryhmän mainetta yksinään viikonloppuun asti. On siinä hieno mies, 67-vuotias tosipyöräilijä, joka tietää lähes kaiken maantiepyöräilystä, osaa ja jaksaa ajaa ja on lisäksi ehdoton mekaanikkoguru! Kiitos seurasta Seppo ja pidetään yhteyksiä…

20140427-112656.jpg
Seppo oikealla ja Hannu vasemmalla. Hienoja fillariveljiä!

Norwegian DY5859-lento lähti ajallaan. Laukut ovat toivottavasti mukana ja Ridley-ratsuni hyvässä kunnossa Helsinki-Vantaalla. Kohta kaksi tuntia on lennetty eli olemme nyt arviolta puolimatkassa Suomeen.

Hyvä reissu kaiken kaikkiaan! Fillarikohteena Mallorca on erinomainen. Sama pätee Alcudian seutuun, missä Galaxia-hotellimme sijaistsi. Alcudia on yksi tunnetuimmista pyöräilykeskittymistä saarella. Sen vahvuutena on hyvä sijainti vuoriin ja tasaisempiin alueisiin nähden. Lenkille on helppo lähteä, koska reittimahdollisuuksia on lukuisia. Ei ole Palman häiritsevää liikennettä tai muita häiriötekijöitä. Ajotavoitteeni sain sopivasti täyteen päivän etuajassa. Tuhat kilometriä tuli pyöritettyä kampea ryhmässä ja yksin vuoristossa ja monipuolisessa maastossa. Tiet (myös pienet ja vähäliikenteiset) ovat yleensä hyvällä pinnoitteella. Tosin osui matkaan yksi kaamea reilu kymmenen kilometrin pätkä Artasta lähdettäessä.

20140501-141120.jpg
Vapputunnelmaa kotona Haukantiellä

Jälkikirjoitus Wappupäivänä

Mallorcan reissu oli mukava irtiotto Suomen ilmastosta. Fillari sai sopivasti kyytiä ja kontakteja syntyi. Royal Cycling Teamin porukalle terveisiä, missä kukin olettekin! Seppo jäi vielä pitämään RCT-porukan mainetta yllä Can Picafortiin. Kuin tilauksesta näin nuo maagiset RCT-kirjaimet uudessa Pyöräily-Triathlon-lehdessä. Lueskelin tänään aamupäivällä kyseisen lehden uusimman numeron 2/2014 kannesta kanteen. Viimeisellä sivulla on seuraavan numeron 3/2014 info-osuus ja siinä kuva ilmeisesti jostakin kuntoajosta.

Edellä polkee pinkissä ajopaidassa nainen perässään peesissä toinen kuski, jolla on päällään RCT-paita. Pyörää ei takaapäin otetusta kuvasta näy, mutta polkijalla on paidan väriin sopiva takaa näkyvä siniharmaa kypärä. KUKA HÄN ON? –  Rattarallissa tarjoan tunnistajalle paukun tai muun palautusjuoman!

20140505-093240.jpg
Saamani vinkin mukaan (4.5. Juha Räsänen) kuvassa Seppo?

Eilinen päivä sujui ”duathlonin merkeissä” – fillarilla kentälle ja kierros golfia. Tosin tilasin ”kultaisen noutajani” Ullan poishakuun, kun rengas oli mystisesti tyhjentynyt liki nelituntisen golfkierroksen aikana. Yritin klubilla minipumpulla täyttää ilman näkyvää tulosta. Soitto kotiin ja Rooma-Hämpton reissuni Insera hybridi matkasi Haukantielle ja odottelee vielä paikkausoperaatiota. Mallorcan leirin Ridley-ratsuni loikoilee myös vielä kuljetusboksissaan. Kauroja ja vettä kävin vähän lisäämässä ja kyselin vointia. Kohtapuoliin Fillarantin on painuttava  alakertaan hommiin;)