Canarian kiemurat jää taakse – kohti kotia tie käy:)

Tätä kirjoittelen Gran Canarian lentokentän VIP-loungessa. Koneen lähtöön on vielä kolmisen tuntia ja puitteet ovat mainiot. Hommasin Diners Clubin kortin ennen lähtöä, koska se avaa VIP-huoneiden ovet ilmaiseksi. Gran Canarian reissu on nyt takana päin ja on pienen loppuanalyysin paikka.

20131202-193034.jpg

Gran Canaria on loistava pyöräkohde, mikäli reisissä riittää potkua. Ainakin Maspalomaksen suunnasta lenkille lähtiessä edessä ovat yleensä vuoret. Pinnanmuodostus on kovin rosoinen ja vuorille nousut tiukkoja. Itselleni ehkä liiankin tiukkoja ainakin maantiepyörän välityksillä vaikka sentään jonkin verran olen pyöräillytkin. Tällä kertaa minulla oli viisi pyöräilypäivää. Toki yhtenä välipäivänäkin pyöritin pedaaleja jonkin verran. Kilometrejä kertyi tällä reissulla 405 km ja reissun jälkeinen tämän vuoden fillarisaldo on 8841 km, joten hiukan olen jäljessä 9000 kilometrin huippurajastani. Katsotaan onko kelejä vielä kotimaassa, koska en varmaan saa enää vaimolta lupaa uuteen korkeanpaikan leiriin tämän vuoden puolella.

Las Palmas – Las Palmas lauleli Irwin aikoinaan…

Maspalomaksessa luovutin loistavan lomaosakekohteeni Palm Oasiksen ja matkasin bussilla reilu parikymmentä kilometriä rannikkoa ylös Vecindario-nimiseen pienehköön kaupunkiin. Siellä olin kaksi yötä hotellissa nimeltään Avenida de Canarias. Ihan kiva paikka ja hyvä palvelu. Varsinkin ravintolan pitäjärouva jäi mieleen oikein mukavana persoonana. Söin nimittäin paitsi huoneen hintaan sisältyneet aamiaiset myös päivällisen kumpanakin iltana hotellissa. Illalliseen kuului pikkukannu viiniä (noin pari lasillista), mutta sen verran pidimme rouvan kanssa silmäpeliä, että hän toi minulle aina toisenkin kannullisen. Eilen illalla vein illallisen jälkeen itselläni olleen viinipullon lahjaksi hänelle ja hänen miehelleen.

Sunnuntaina läksin käymään Las Palmasissa. Bussila 001 pääsi kätevästi ihan hotellin lähipysäkiltä (3,85 €/suunta vajaa tunnin matka). Las Palmas oli itselleni ennestään käymätön paikka. Tutustuin siihen pääosin jalkaisin. Tuli käveltyä Sportstrackerin näytön mukaan noin 11 kilometrin lenkki. Toki jonkun välin kuljin bussillakin. Palmaksen pääbussiasemalta San Telmolta ensin Playa de las Canteras uimarannalle. Sitä kävelin kolmisen kilometriä. Jossakin kohtaa sattui silmään Ankkuri-niminen ravintola. No se oli tottakai täynnä suomalaisia. Siinä tuli istuttua yhden oluen verran ja tutustuttua Liukkosen pariskuntaan Vääksystä. Olivat olleet viikon Las Palmasissa ja sanoivat menevänsä vasta jouluksi takaisin. Lähettivät terveisiä minullekin tutulle miehelle Harilon Juhalle.. Olivat törmänneet Juhaan Thaimaassa muutama vuosi sitten ja itse taas tunnen Juhan golfklubiltani. No lupasin viedä terveiset. Uimarannalta menin sitten bussilla idylliseen vanhaan kaupunkiin Vegueta. Siellä tuli käveltyä ja ihmeteltyä hienoja rakennuksia. Takaisin Telmon linja-autoasemalle kävelin pitkää kävelykatua Mayor Triana pitkin. Koska oli sunnuntai se oli täpösen täynnä paikkallisia ihmisiä, aikuisia ja lapsia ja tunnelma oli käsin kosketeltava.

Tänään sitten ympyrä sulkeutuu. Luovutin huoneeni iltapäivällä Vecindariossa ja ajelin kaikessa rauhassa bussilla 8 lentoasemalle. Täällä pitikin odottaa reilu kaksi tuntia ennen kuin pääsi turvatarkastukseen ja sitä kautta tänne VIP-roomiin. Heillä on nimittäin tarkastuskorttiin ohjelmoitu neljän tunnin raja lennon lähtöön, mitä ennen ei pääse turvatarkastukseen. No nyt tätä on hyvä kirjoitella täällä hulppeissa VIP-tiloissa ja hakea välillä purtavaa & palan painiketta. Että tämmönen oli tämä Fillarantin reissu!

20131202-201030.jpg

20131202-201041.jpg

20131202-201613.jpg

20131202-201631.jpg

20131202-201642.jpg

20131202-201652.jpg

20131202-201658.jpg

20131202-201721.jpg

20131202-201740.jpg

Mainokset