Hammasrempan jälkeen fillarilla Kroatian Splitiin. Osa 3: pikkuhiljaa perillä…🚴😄

Parta ajamatta ja hikinen olo…aurinko polttaa ja, kärsimystä ja mäki ei ikinä tunnu loppuvan.

Maanantaiaamuna julkaisin reissun toisen postauksen, missä kerroin Kroatiaan saapumisesta ja aina tuonne reissun korkeimmalle kohdalle ( +835 m ) Udbinaan. Luulin että pahin on jo takana, kun eilen kipusin tuonne ylös. Mutta tänään oli taas aika kova päivä, vaikka laskua oli enemmän kuin nousua. Mutta matkalla oli yksi aika tiukka ehkä jyrkin nousu 560 metristä noin 810 metriin. Liikennemerkki varoitti aluksi 8% ja myöhemmin jopa 11% jyrkkyydestä. No kaikki mäet poljin ylös, mutta pyöräni ”hitausmittarini” näytti noissa jyrkissä kohdissa yleensä 5,5-6 km/h, joten aikaa ja hikeä kului.

Aika jyrkkiä ovat nuo nousut täällä….tässä on alamäkipaikka, missä jarrut olivat kovilla. Aiemmin oli vastaava ylämäki!

 

 

Matkalla Splitiin: Maanantai 16.9.2019 Udbina – Knin, 90 km # 1010 km

 

Knin-kaupungissa olen kovan päivän jälkeen… Taitaa tuo vanhuus pikkuhiljaa iskeä. Tulin tänne noin viiden pinnassa, Motellini Tri lovca on tuossa kahdensadan metrin päässä, näin jo kyltin, mutten jaksanut sinne asti, vaan pysähdyin lähibaariin oluselle ennen majoittumista. Sen verran kiinnostuin tuosta motellin nimestä, että katsoin sen Google-kääntäjästä. Itse päättelin, että kolme rakastajaa tms., mutta tylsä kääntäjä muutti sen kolmeksi metsästäjäksi. No mitähän nuo oikein metsästävät…

 

 

Kylmä ja raikas Ozujsko -olut on suosikkini täällä. Kaupassa maksaa puolilitraa noin 7-8 (noin euro) kunia ja ravintolassa 12-15 kunia.

 

Kun lähdin aamulla Udbinan kämpästäni noin kymmenen pinnassa alas, oli vielä viileää 16-17 astetta. Usva näkyi vuoren rinteen alla hienosti.

Udbinasta poislähtiessä oli hieno lasketella alas tasankoalueelle pari sataa metriä alaspäin. Myöhemmin päivällä totuus tuli kuitenkin esiin.
Nyt olen jo tasangon korkeudella ja matka kohti noita edessä näkyviä vuoria kohti käy.

Varasin aamulla majapaikan Knin kaupungista, minne lähtöpaikastani on matkaa noin 90 kilometriä. Matkalla on kuitenkin aikamoisia nousuosuuksia vaikka pääosa reitistä on laskua. Etukäteen näytti paljon helpommalta kuin todellisuudessa oli. Tuossa alempana on reittikartta. Noin reilun kolmenkympin jälkeen näyttää, että olisin ajanut tieltä tai oikaissut. Tosiasia on, että Ridewithgps oli hypännyt pois päältä juuri ennen jyrkintä nousuosuutta noin seitsemän kilometrin ajaksi (suora viiva). Huomasin sen vasta nousun päällä 810 metrin korkeudessa. Siitä johtuu myös tuo suora kaltevuusviiva profiilikuvassa.

Maanantai reitti. Tosin nauhoitus oli hypännyt pois 33 km jälkeen noin kymmenen kilsan ajaksi juuri tuossa kovimmassa nousussa

Nousu oli yllättävän tiukka tai sitten vaan olen tullut vaan liian vanhaksi ja läskiksi. Liki kymmenen kilometriä 8% liikennemerkki ja osin jopa 11%. Luulin jo eilen, että pahimmat nousut ovat ohi, mutta tänään yllätti taas pyörähousut jaloissa. No ylös päästiin, se on tärkein juttu.

Pääsinpä tämänkin vuoren päälle… Hienokuntoisia teitä täällä Kroatiassa.

Google-kääntäjän surullinen tarina perheen onnettomuudesta: Noruuden voimaelämä tapaa lapsia, hymyilee ja soittaa haalistuu, sydämet vaiennetaan, sydämet vaiennetaan, mitä elämä halusi jumalan tähden, jonka se antoi meille … ikuisesti rakastettu, ei koskaan unohdettu
Tuolla alhaalla on Knin kaupunki, missä on majapaikkani.

Mukava oli lasketella alas Knin kaupunkiin viiden kuuden pinnassa kuuman ja raskaan taipaleen jälkeen. Ei vaan jaksa netti vääntää täällä näitä kuvia. Kävin äsken alhaalla syömässä ja yritän nyt jatkaa blogi-hommaa. Mutta näyttää siltä, ettei kannata…

 

 

Matkalla Splitiin: Tiistai 17.9.2019 Knin – Kastel Sucurac , 91 km # 1091 km

 

Tämän reissun päämäärä on jo lähellä. Lento Suomeen lähtee perjantaina 20.9 ja tavoite on nyt jo liki saavutettu. Olen noin kymmenen kilsan päästä Splitistä. Tarkoituksella en halunnut varata majapaikkaa isosta kaupungista vaan sen läheltä. Täälllä Kastel Sucuracissa ollaan eikä voi valittaa..

Vajaan tunnin saapumisen jälkeen aurinko alkoi aikoi painua alas. Onneksi ehdin ensin parvekkeelta.

 

 

Aika hurja reissu seitsemänkymppiselle tänäänkin. Pari kunnon vuorenkinkaletta mahtui matkan varrelle tiistaina. Nyt oli varmasti reissun kuumin päivä. Lämpötilaa en tarkkaan tiedä, kun olin tuolla sisämaassa, fillarin mittari näytti yli neljänkympin lämpötilaa ja uskoisin että varjossa kolmekymppiä meni tänään rikki. Ajaminen oli aika puurtamista varsinkin, kun matkan varrelta en löytänyt ruokapaikkaa. Onneksi sentään oli muutamia kauppoja, mistä sai nestettä ja pari banaania evääksi.

Tässä on alkanut päivän ensimmäinen jyrkkä vuoren kinkama Knin kaupungista poislähtiessä

Heti aamupäivällä lähtiessäni Knin-kaupungista oli aika tiukka nousu reiluun 300 metriin. Vaikka ei menty korkealle, oli jyrkkiä paikkoja. Tie, jota ajoin oli pikkutie eikä liikenne ollut juurikaan häiriöksi. Täytyy ihmetellä Kroatian hyväkuntoista tieverkostoa. Pikkutietkin ovat hienossa kunnossa. Paljon parempia kuin reissun alkupuolella Unkarissa.

Ainut varjopaikka löytyi tämän muistomerkin suojasta, missä tuli istuskeltua ja mietittyä kumpaa reittiä lähden.

Tuossa sotamuistomerkillä pidin tauon ja huilasin aika pitkäänkin, koska se oli ainut varjopaikka kuumana iltapäivänä. Istuin ja mietin, miten ihmiset tuhlaavat voimavaroja ja ihmishenkiä sotimiseen. Tulkkasin jopa tuon tekstinkin Google-kääntäjällä, tosin en muista sitä enää. Jotenkin 1991 sotavankileirin kunniaksi se oli pystytetty isänmaan sotureille… Tuossa mietin samalla istuessani varjossa päivän reitinvalintaa. Komoot ehdotti minulle suorinta reittiä ja tässä risteyksessä oli valinnan paikka. Facebookissa huomasin ystäväni Jukka Siltalan kommentin, missä hän taas suositti toista. Olin aamulla laittanut Faceen karttaohjelmakuvan, missä oli molemmat reitit. Katsoin vielä tarkemmin Komoot-sovelluksesta, missä näkyy myös korkeuserot ja tein valinnan Jukan suosittamalla reitille. Reitti on noin viisi kilometriä pidempi, mutta korkeusmetrejä oli aikalailla vähemmän. Tuossahan tuo ajamani reittini näkyykin.

Keskiviikon reitti oli aika haastava jyrkkien nousujen ja kuumuuden takia.

Kartassa näkyy myös korkeusprofiili. Varsinkin tuo liki viidentoista kilometrin aika jyrkkä loppunousu iltapäivän helteessä otti voimille. Tuntui, että nousu ei lopu koskaan… Mutta kun pääsin kuin pääsinkin tuonne noin 400 metrin korkeuteen ja sieltä näkyi Adrianmeri ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Vähän vastaava tunnelma kuin Rooman eläkepolkaisullani, jolloin olin kiivennyt monta päivää Roomasta lähdettyäni liki 2000 metriin Apenniinien vuoristossa ja sitten laskettelin 55 kilometriä alas Adrianmeren rantaan.

https://fillarantti.wordpress.com/2013/04/27/apenniinien-selatys/

Drnis on pieni mutta kaunis kaupunki vuorten syleilyssä.

Tällä kertaa mittasuhteet olivat paljon pienemmät kuin tuolloisella Roomasta lähteneellä eläkepolkaisullani. Nyt sain lasketella reilu kymmenen kilometriä 400 metristä merenpinnan tasolle, mutta hienolta se tuntui päivän kipuamisten jälkeen. Taisin tulla vartissa alas ja sain samalla hiukan kiinni aikataulua, koska olin ilmoittanut majapaikkaani saapumisajaksi iltakuuden. No puolisen tuntia myöhästyin siltikin. Onneksi nuo jarrut tuli pantua kuntoon Unkarissa, sillä nyt ne olivat koetuksella tuossa vauhdikkaassa serpentiini-laskussa.

Tässä Drnis on kuvattu serpentiininousun päällä.

Viimeinen noin 15 kilometrin nousurypistys kohosi noin 400 metrin korkeuteen. Komeata oli katsella sieltä alhaalla näkyvää Adrianmerta. Loppu olikin sitten leikintekoa. Nautittava laskettelu alas ja sitten tasaista pätkää vajaa kymmenen kilometriä majapaikkaan.

Tuolla alhaalla näkyy Adrianmeri ensimmäistä kertaa tällä reissulla. Kuva on otettu noin 400m metrin korkeudesta.

Joskus kuuden jälkeen hienon laskun jälkeen olin jo liki merenpinnan tasossa. Trogirin Lidl oli sopivasti matkan varrella ja kipaisin hakemassa sieltä kylmät iltaoluet. Majapaikkani Stella Apartment oli vajaan viiden kilometrin päässä ja samalla matkalla näin Splitin modernin lentoaseman. Majapaikka oli mukava ja parvekeelta oli näkyi Split.

Siellä näkyy Split… Päämääräni on jo melkein saavutettu. Huomenna tuonne…
Stella Apartment parvekkeen alla oli myös tämä kaunis pikkuvene Karla.
Nyt aurinko on jo laskenut ja vastaavasti valot Splitissä ovat syttyneet.

 

Reissu on jo lopputoreissaan…vielä yksi yö täällä Kastellassa ja sen jälkeen kaksi viimeistä Trogirissa. Pientä häppeningiä pitää keksiä noille viimeisille etelän leirin päiville…

 

 

Matkalla Splitiin: Keskiviikko 18.9.2019 Kastel Sucuroc , 49 km # 1140 km

 

 

Keskiviikkona oli reissu jo plakkarissa. Keskiviikko ja torstai olivat lähipaikkoihin tutustumista fillarin kanssa. Keskiviikkona ajelin puolen päivänä tienoilla Splitin vanhaan kaupunkiin verestämään muistoja 42 vuoden takaa. Jo edellisessä postauksessa kerroin asiasta. Olimme Rauli-ystäväni kanssa fillarireissulla Jugoslavia-Unkari-akselilla. Vapun tienoilla 1977 tulimme lautalla Korculan saarelta Splitiin.

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/02/03/antin-ja-raulin-fillarireissu-jugoslaviaan-ja-unkariin-vuonna-1977/

 

 

Splitin reissun reitti näkyy tässä ja osin samaa reittiä Kastelan ohi Trogiriin.

 

 

 

Laitanpa tähän vain lopuksi kuvakertomuksen Splitin käynnistä nykyreissullani….

 

Split kuvattuna sataman toiselta puolen. Päämäärä on saavutettu!
Splitin kaupungin rantabulevardilla…
Kauniita rakennuksia ja istutuksia loppukesän keskellä.
Entisaikaan panostettiin rakennusten koristeluun. Hienoja ornamentteja.
Tässä persoonallinen suihkukaivo ruiskutti vettä satamaan johtavalla kävelykadulla.
Kukahan hän on..siis tarkoita tuota patsaan henkilöä?
Herroilla on asiaa toisilleen….

 

Splitistä ajelin tuttua tietä Kastellan kautta lentokentän ohi Trogiriin. Siellä minua odotti uusi majapaikka kahdeksi yöksi Apartment Mijo. Ajoin sinne joskus neljän viiden pinnassa iltapäivällä ja soitin majapaikan numeroon. Isäntä tuli paikalle kymmenen minuutin päästä ja laski sisään tilavaan Apartment-huoneistoon, mistä parvekkeelta on näköyhteys Trogirin vanhaan kaupunkiin. Aika tiukka nousu oli tänne ylös. Muutama sata metriä piti hypätä pyörälyäkin pois.

 

Tässä olen jo palannut Splitin reissulta Trogiriin uuteen majapaikkaani Apartment Mijoon. Parvekenäkymä Trogitin vanhaan kaupunkiin.

Sama paikka auringon laskettua. Kiva oli istua parvekkeelta ihan lämpimässä illassa.

Myöhemmin piipahdin Trogirin vanhassa kaupungissa noin kilometrin päässä ja hain sieltä pizzan ja viinipullon iltasyömiseksi. Pizzasta jäi vielä aamiaiseksikin.

 

 

Matkalla Splitiin: Torstai 19.9.2019 Trofir , 28 km # 1168 km

 

Torstai on toivoa täynnä. Aamulla kävelin alas kaupunkiin hakemaan lisää aamiaistarpeita. Aamulenkillä tuli vastaan tämäkin polku… tein pienen harharetken kaupasta poistullessa. Kaupan kulmilla oli lähisatama. Isompi satama on Trogirin vanhankaupungin puolella.

 

Torstaiaamuna astelin taas alas Trogirin keskustaan kilometrin matkan hakemaan aamiaistarpeita. Tein kunnon makkarapannun. Tosin piti pyytää alemmassa kerroksessa oleva talon emäntä opastamaan lieden käytössä, kun en saanut sitä päälle. No naiset osaa nuo jutut! Ja sainhan makkarat kuumennettua, pari jäi vielä viimeiseen aamuun. Ei muuta kuin taas rakkaan Trek-ratsuni päälle ja tutustumaan Trogirin saareen….

Tässä Trogirin saarikierroksen reitti ja profiili.

Saari-tutustuminen jäi vähän puolitiehen. Muutaman kerran yritin päästä saaren sisäosiin tuloksetta. Tie loppui tai muuttui kinttupoluksi. Ei muuta kuin takaisin rantatielle. Kerran kiipesin jopa noin sataan metriin pirun jyrkkää tietä, osa piti jopa taluttaa ja sitten tie kertakaikkiaan muuttui niin kamalaksi, ettei ollut mitään järkeä jatkaa. Päällystetie loppui ylös helikopterin laskeutumispaikalle, mistä sain otettua muutaman kuvan alas Slatineen. No tulihan muutama kilometri liikuttua tänäänkin ja kasvatettua ruokahalua.

Torstain saariajelulla pysähdyin juomatauolle Slatinen kirkolle. Pienen Slatinen kaupungin katutaidetta. Torcida Slatine taitaa olla paikkakunnan fiutisjoukkue. Yritin nousta useampaan kertaan saaren sisäosiin. Tie loppui tai muuttui kinttupoluksi. Kuva ylhäältä. Alhaalla näkyy Slatinen kaupunki. Kuva on otettu samasta paikasta noin 100 metrin korkeudesta kuin edellinenkin.

Saarikierrokselta palasin Trogiriin vanhaan kaupunkiin ja palkitsin itseni kunnon sapuskalla. Saarella kun ollaan piti tilata kalaruokaa…

Nyt jo takaisin Trogiriin saaren tutustumisreissulta. Kunnon kala-ateria tykötarpeineen viimeisteli päivän neljän viiden pinnassa.

Tässä vielä kuva Trogirin vanhan kaupungin rantabulevardilta majapaikkaani palatessa.

Nyt reissuni on liki finaalissa. Huomenna on lento noin seitsemän kilometrin päästä sijaitsevasta Splitin kentältä Helsinkiin puolen päivän aikaan. Ajattelin lähteä täältä majapaikastani ajamaan yhdeksän pinnassa. Kentällä pitää vielä panna ohjaustanko rungon suuntaan ja irrottaa polkimet sekä laskea ilmaa renkaista.

Viimeinen kuva parvekkeeltani Trogirin kaupunkiin. Ilta on jo tullut, kello on nyt noin 20 ja risat.

Taas on tullut yksi reissu Fillarantin kokoelmaan. Erilainen hammaslääkärikeikka. Panin hammaskalustoni uuteen uskoon 70-vuotis-synttärilahjana Ulla-vaimolleni ja päätin palkita myös itseni tällä pikkutripillä Budapestistä Splitiin. Koko reissuni kilometrit kasvoivat 1175 kilsaan, koska Budapestissä tein hammashoidon aikana myös lähireissuja. Kokonaissaldo tänä vuonna on nyt noin 10500 kilometriä eli reilu tupla autoni kilsoista, Oikea suhde eikö vaan…. Hieno oli taas nauttia ihanasta etelän syksyn lämmöstä 25-30 astetta! Uutta reissua pukkaa vielä loppuvuonna. Noin kuukauden päästä olen lähdössä fillarilla Filippiineille vähän pitemmälle noin viiden viikon reissulle. Mutta sen onkin uusi tarina. Pysykää kanavalla…

Mukava oli lähteä Splitin suuntaan ajamaan näiden upeiden naisten tekemän hammasremontin jälkeen. Compliment Dent rules!

Wau…!

Hammasrempan jälkeen fillarilla Kroatian Splitiä kohti 🚴 – Osa 2. Kroatiaan…

Budapestin tytöt laittoi Fillarantin taas hymyilemään. Ennen tätä hammasremppaa en juuri uskaltanut suutani aukaista kuvissa.

Matka Budapestista kohti Kroatian Splitiä jatkuu. Eilen olin jo yötä tällä puolen rajaa Kutinassa ja nyt Topuskossa. Hauskoja nämä Kroatian paikkojen nimet. Kutinasta…Topuskoon. Tai niinkuin Facebookissa joku oli vääntänyt sen Top usko. Tänään pidin välipäivän reissaamisesta täällä Topuskossa ihan extemporee. Aivan fantastinen asunto ja kaunista luonnon rauhaa ympärillä. Aamulla varasin Booking.com ja sain sieltä vahvistuksen samaan asuntoon (15 euroa)..

Aivan loistokämppä tämä Studio apartman Trdina. Kelpaa täällä köllötellä 15 euron hintaan.
Vai mitäs tykkäät itse…mitähän Suomessa pitäisi maksaa vuorokaudesta vastaavasta??
Ei nyt sentään ihan Nykissä…mutta ulkomailla kuitenkin.
Vieraanvaraista touhua. Jääkaapissa on Slivovitsia ja erilaisia talon liköörejä ilmaiseksi käytettäväksi.

Hauska juttu ja jotenkin kuvaa myös tämän huoneiston fiilistä. Tulin kämpille iltapuoleen takaisin Bosnia Hertsegovina-reissusta pizza-laatikon kanssa. Emäntä ja isäntä olivat terassilla ja isäntä huikkasi minut pysähtymään. Hän toi upean lautasen täynnä leikkeitä. Ojennuin maistamaan yhtä, mutta hän näytti että koko lautanen on minulle, Wau! Ei muuta kuin terassille syömään pizzaa ja noita ihania leikkeitä. Iso osa jää vielä aamupalaksi.

Talo tarjosi leikkelelautasen Fillarantille. Hieno ele isännältä ja emännältä. Kumpikaan ei puhunut sanaakaan englantia etc.

Reissu Budapestista tänne Kroatiaan on edennyt hienosti. Sään haltijat ovat olleet varsinkin viime päivänä Fillarantin puolella. Lämmintä on ollut 25-28 astetta iltapäivisin, kevyt myötätuuli 1-3 m/s on avittanut matkan tekoa. Tämä on pelkkää nautintoa! Taidan olla nyt suunnilleen puolimatkassa kohti Splitiä. Elämä hymyilee ja Trek-ratsuni lepäilee tuossa asuntoni terassilla.

Luotettava Trek-matkaratsuni nojaa asuntoni viinirypäle-aitaan. Vielä en ole maistanut, mutta pitääpä maistaa.

 

Kroatia on Suomea pienempi maa. Wikipedian mukaan vain noin 4,3 miljoonaa asukasta. Sillä on myrskyisän historia täällä Balkanin ruutirtynnyrissä. Zagrep on pääkaupunki. Itselleni Kroatia on jo ennestään tuttu vuodelta 1977, jolloin ystäväni Raulin kanssa teimme fillarireissun Jugoslaviaan ja Unkariin. Nyt on kiva tutustua uudelleen paikalliseen elämän menoon aika pitkän rupeaman jälkeen. Suunnittelemani reitti yhtyy tuohon 1977 reissun reittiin Slunjissa, mikä on lähellä Plitwicka Jezeran kuuluisaa kansallispuistoa. Tarkoitukseni on ajella parina päivänä samaa tietä kumin silloin joskus menneisyydessä.

Wikipedia: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kroatia

 

Matkalla Splitiin: Barcs – Kutina keskiviikko 11.9.2019, 93 km / 607 km

Illalla jo kävin tsekkaamassa raja-aseman Kroatiaan. Nyt oli aamupäivällä helppo ajaa siitä läpi noin varttitunnissa.

Suomen passi on kova sana ympäri maailmaa. Nytkin tällä rajalla Unkarista Kroatiaan sain pelkkiä kannustuksia, kun kerroin olleeni Budapestissa hammashoidossa ja nyt suuntaavani fillarilla kohti Splitiä. Fillari rules…

Tervetuloa Kroatiaan heti tulliaseman jälkeen…
Tältä näyttää Kroatia heti maahan tulon jälkeen. Ei hassumpaa, kutsuva…
Tiet täällä Kroatiassa näyttävät olevan loistokunnossa Unkarin jälkeen.

Ensimmäisen päivän ajo sujui hienosti. Panen tuohon näkyviin reittikartan. Unkarin puolella manasin noita pyöräilyn kieltäviä liikennemerkkejä. Täällä Kroatiassa ei ollut niiden suhteen enää mitään ongelmaa. Rajan myötä kuutostie muuttui viitostieksi. Mutta kaikki pyörätiekieltomerkit loppuivat samantien. Tie oli luonteeltaan samanlainen kaksi kaistaa ilman piennarta, mutta erittäin hyväpintainen.

Tässä päivän reitti Unkarin Barcsia Kroatian Kutinaan.

 

 

 

Matkalla Splitiin: Kutina – Topusko torstai 12.9.2019, 102 km / # 709 km

Satasen reitti Kutinasta Topuskoon oli aika helppo. Muutamia pikku kinkareita…

Kyllä nuo ilmanhaltijat ovat hemmotelleet Fillaranttia tällä reissulla varsinkin täällä Kroatiassa. Ideaalilämpö reilu 25 astetta iltapäivällä varjossa, aurinko paistaa ja kevyt muutaman metrisekunnin myötäinen avittaa ajamista. Ei parempaa keliä oikein voi toivoa. Tämän päivän reitti kulki Popovacasta Sisakiin ja Petrinjan sekä Glinan kautta Topuskoon. Tässä muutamia kuvia alkumatkasta Petrinjaan asti.

Alussa PikkuG yritti viedä minut moottoritielle, mutta korjausliikkeen jälkeen ajelin aika pitkään pikkuteitä asutuksen läpi.
Näitä hautausmaakuvia tulee otettua vähintään kerran reissua kohti Ulla-vaimon pyynnöstä.
Sillalta kuvattu ja tuolla alhaalla on onkiporukkaa. Aika sameina näköistä vettä.
Petrinja oli sopiva taukopaikka iltapäivällä. Petriina-tytärtämme kutsuin joskus Petrinjaksi tai Petruskaksi.

Petrinjassa minulla oli mielleyhtymä vanhempaan tyttäreemme Petriinaan. Panin sieltä tämän kuvan kera Mese-viestin Petriinalle ja Ulla-vaimolleni. Petrinjassa oli sopiva hetki myös tankata. Söin valtavan kebabin yhdessä pikkubaarissa. Tuo allaoleva kuva ei vaan tee ihan oikeutta, koska olin siitä jo rämpinyt noin puolet pohjattomaan kitaani.

Tuosta jättikebabista on liki puolet jo hävinnyt Fillarantin pohjattomaan kitaan.

Loppumatkalla noin kahdeksankymmenen kilometrin vaiheilla alkoi tulla pikku nousuja, joissa sai hien pinnalle. Tosin ei pitänyt kiivetä korkealle vain noin 170 metriin, mutta välillä oli aika jyrkkiä kohtia. Mutta nuo laskut hyvällä tien pinnalla ovat nautittavia. Tänäänkin mentiin reilusti yli viittäkymppiä.

Ylämäen jälkeen seuraa aina alamäki jossakin vaiheessa. Tällä reissulla on muutamaan kertaan saanut kuudenkympin kyydit.
Näitä Kroatian lippuja liehui joissakin kylissä liki joka talossa. Komean näköistä liputusta.

Topuskoon tulin viiden kuuden pinnassa. Fillarinavini PikkuG vei minut ensin väärään paikkaan. Kysyin yhdestä talosta ja ajelin takaisin puoli kilometriä, niin oikea talo löytyi. Studio apartman Trdina oli loistovalinta. Hieno asunto ja upea emäntä ja isäntä, kuten tuolla postauksen alussa jo mainostin. Paikka oli noin kolme kilometriä Topuskon pienestä kaupungista keskellä luonnon rauhaa. Illalla oli ihana istua terassilla lämpimässä syysillassa ja katsella rauhallista maisemaa.

Studio apartman Trdinaa voi syystä suositella eikä ison asunnon hintakaan päätä huimannut 15 euroa yö.
Auringon laskua oli hieno seurata asuntoni terassilta.
Ja aamuinen näkymä terassiltani hiukan toiseen suuntaan.
Nyt on jo aurinko ehtinyt korkealle ja ilma lämmennyt mukavasti.

 

Matkalla Splitiin: Välipäivä Topuskossa perjantai 13.9.2019, 70 km / # 779 km

 

Aamulla kun heräsin Topuskon asunnossani, päätin samantien jäädä tänne toiseksikin yöksi, jos se vaan on mahdollista. Booking-com oli samaa mieltä ja otti luottokortiltani 15 euroa toisesta yöstä. Topusko on vajaa kolmekymmentä kilometriä Bosnia Hertsegovinan rajasta ja päätin tehdä pienen ulkomaan matkan vapaapäivän kunniaksi. Läksin puolilta päivin ajelemaan rajakaupunki Malvevacia kohti.

Asunnostani Topuskoon johti tämä kaunis ja hyväkuntoinen kylätie.
Tuolla jo Topusko näkyykin noin kilometrin päässä. Matkaa sinne asunnostani oli kolmisen kilometriä.
Tämä joki seuraili tietä, jota ajoin Topuskosta Bosnia Herzegovinaan. Se oli samalla rajajoki tien vasemmalla puolella.
Kumpuilevaa ja rauhallista maalaismaisemaa ajamani tien varrella.

Rajalla oli pitkät autojonot ehkä noin puoli kilometriä. No fillari kun on alla, sillä oli hyvä ohittaa koko jono ja tyrkätä itsensä tulliluukulle. Törkeätä ehkä, mutta ei siinä kukaan protestoinut. Velika Kladusa oli Bosnia Hertsegovinan rajakaupunki, missä tuli sitten hiukan surfattua. Ensin paikallinen olut ja ennen poislähtöä kävin vielä syömässä kunnon risoton. Reilu tunnin reissu naapurimaahan ja sitten taas samaa reittiä takaisin.

Tässä olen jo päässyt tullista läpi. Tullimies kummankin maan puolella katsoi passin ja toivotti hyvää matkaa.
Tässä tätä pitkää autojonot jonottamassa rajalle. Kätevästi pääsi fillarilla jonon ohi.
Ensimmäiset siemaukset Bosnia Herzegovinan olutta. Siellä oli käytössä pieni pullokoko ei siis puoli litraa niinkuin naapurimaassa.
Tukeva risotto valmisteli Fillarantin kotimatkalle kohti Topuskoa.
Sotauhrien muistomerkki. Oli järkyttävä katsoa pitkää listaa vuosina 1992-1995 menehtyneistä nuorista miehistä.

 

Samaa reittiä ajelin sitten iltapuoleen takaisin mainioon asuntooni Topuskossa. Tuollainen 70 kilometrin ulkomaan reissu tuli tehtyä vapaapäivän merkeissä. Pizzalaatikon nappasin mukaan Topuskon yhdestä ravintolasta. Tavoitteellinen ostos, koska siitä jäi osa lähtöaamu aamiaiseksi.

Kartassa näkyy välipäivän ulkomaan reissuni reitti.
Aamumaisemani Topuskon asunnon terassilta poislähtölaamuna. Lämpötila aamulla oli noin 15-16 astetta mutta lämpeni nopeasti iltapäiväksi kymmenen astetta.

 

 

Matkalla Splitiin: Topusko – Grabovac lauantai 14.9.2019, 78 km / 857 km

Matka jatkui välipäivän jälkeen. Nyt alkoivat nousut. Tänään oli aika hikinen päivä vaikka matkaa ei ollut kuin vajaa kahdeksankymppiä. Nousumetrejä kertyi noin tuhat vaikka ei noustu vielä kuin noin 420 metriin. Mutta nousuja ja laskuja oli paljon varsinkin reitin loppuosalla. Ilma oli taas samanlainen, lämmin ja vähätuulinen. Varasin jossakin vaiheessa matkan varrella huoneen kymmenkunta kilometriä ennen Plitvicen kansallispuistoa Grabovacin pikkukylästä.

Alkumatka (vajaa 30 km) olikin tuttu eiliseltä Bosnia Hertsegovina-reissulta. Siitä jatkoin rajan pintaa pitkin kohti Slunjin kaupunkia, missä ajamisen rauha loppuikin, koska tähän menessä olin ajanut kaunista ja rauhallista paikallistietä. Pikkutie yhtyi Slunjin kaupungissa valtatie ykköseen ( E71). Eurooppa-tie oli aika kapea ja siinä oli melkoinen liikenne. Ei ollut mitään herkkua ajaa.

Tässä vielä kuvia paikallistien maisemista, ennen sen yhtymistä Eurooppatiehen. Hyväpintainen ja rauhallinen tie ajaa…

Kuva on otettu Cetingradin kaupungin jälkeen
Tässä kuva samasta paikasta taaksepäin. Cetingradin kirkko häämöttää tuolla taka-alalla.

Vielä kolmaskin kuva samasta taukopaikasta.

Nyt on matka jatkunut jo muutaman kymmentä kilometriä ja olen jo lähellä Slunjin kaupunkia. Aika kovaa kiipeämistä oli näillä
Mutta komeat maisemat ylhäältä palkitsevat kiipeämisen vaivan.

Paikallistien päättyminen Slunjissa oli samalla nostalgiahetki. Siinä tieni yhtyi vuonna 1977 poljettuun Jugoslavia-Unkari-reittiin. Tulimme fillareilla ystäväni Raulin kanssa Albanian rajalta Adrianmeren rannikkotietä ja nousimme sitten sisämaahan kohti Zagrepia. Tänään Slunjissa tapasin tuon reitin ja ajelen sitä nyt alaspäin ohi Plitvicen kansallispuiston (missä kävimme Raulin kanssa vuonna 1977) aina Cracasiin asti, missä tiemme taas erkanevat. Itse jatkan nyt sisämaan reittiä, kun taas silloin vuonna 1977 tulimme rannikolta. Tosin tämän reissun päätöskohta Split on taas yhtymäkohta tuohon vanhan reissuun. Laitan tuon 1977 vuoden ”reissublogin” tähän. Silloin elettiin ison Jugoslavian ja sen tiukan isännän Titon aikaa… Oli se aikalailla erilaista reissaamista yli neljäkymmentä vuotta sitten. Mutta pojat olivat silloin jo kovia poikia!

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/02/03/antin-ja-raulin-fillarireissu-jugoslaviaan-ja-unkariin-vuonna-1977/

Löytäisinkö muutaman vuoden 1977 reissukuvan… Kuvat ovat heikkolaatuisia mutta autenttisia, koska ne ovat vanhoista reissudiakuvista, jotka on myöhemmin heijastettu valkokankaalle ja kuvattu siitä kameralla.

Rauli polkee… siihen aikaan vuoristoteillä ei välttämättä ollut päällystettä. Aikamoinen tieosuus!
Samalla tiellä Fillarantti painaa alaspäin. Pyörä ja renkaat olivat kovilla.
Taitaa olla Kotorinlahti tuolla alhaalla. Huomaa sen ajan Peugeot-kypärä…;)
Oli sentään noilla pääteillä asfalttia. Tässä mennään kohti Plitwicka Jerezen kansallispuistoa.
Plitwicka Jezeran kansallispuisto oli jo vuonna 1977 Titon Jugoslavian suosittu turistikohde.
Tällä 2019 reissulla nuo putoukset ja järvet jäivätkin näkemättä.

Lauantai oli aika hikinen ajopäivä. Puolimatkan jälkeen alkoivat nousut ja ilma oli tuollaiset 26-28 astetta varjossa. Ei siis mitään Kaakkois-Aasian lämpöä, mutta hyvin tarkeni varsinkin noissa kiipeämisissä. Varsinkin kun en ole mikään kevyt vuoristokauris. Paino kun huitelee lähempänä sataa kuin ysikymppiä. Mutta hyvin noista ylä- ja nautittavista alamäistä taas selvittiin. Tosin ykköstien liikenne välillä hiukan pelotti. Siinä ei käytännössä ollut piennarta vaan valkoinen viiva oli maalattu aivan asfaltin reunaan ja liikenne oli sangen kovaa. Varsinkin nuo bussit tahtovat melkein hipaista…

Tässä Trek-ratsuni ihailee maisemia kovan kiipeämisen jälkeen. Olen kohta saapumassa Slunjin kaupunkiin.
Radler on raikas pyöräilijän juoma, olutta ja limsaa ja alkoholipitoisuus vain 2,0%.

Enää on noin 250 kilometriä Splitiin täältä Slunjin vaiheilta. Slunj on maalauksellinen pikkukaupunki. Ennen kaupunkiin ajoa on suosittu Rastoke-alue, missä on putouksia, ravintoloita ym. Itse en viitsinyt ajaa sinne alas vaan katselin ja otin muutaman kuvan ylhäältä ykköstieltä käsin. Slunjissa sen sijaan pysähdyin ja kävin syömässä – yllätys yllätys pizzan sijaan valitsin nyt höyryävän kuuman lasagnevuoan.

Rastoken-alueen vesiputoukset ennen Slunjin saapumista ylhäältä ykköstieltä katsottuna.

Majotuin Grabovacissa Apartman Vinkoviciin kuuden pinnassa. Majapaikasta on matkaa Splitwicka Jezeran kansallispuistoon noin kymmenkunta kilometriä. Aika vaatimaton ja pieni huone, mutta perustarpeet kohdillaan.

 

 

Matkalla Splitiin: Grabovac – Udbina sunnuntai 15.9.2019, 63 km / 920 km

 

Splitwicka Jezeran kansallispuistoa katselin tällä kertaa vain ohiajaessani ykköstieltä käsin.

Sunnuntai onkin sitten edeltä käsin kovin kiipeämispäivä. Reitin suunnittelin Suomessa etukäteen Ridewithgps-ohjelmalla ja korkein reitin kohta osuu tämän päivän varrelle. Tosin kahdesta reittivaihtoehdosta valitsin tämän hieman pitemmän, mutta hieman matalamman version. Suorempi reitti olisi kohonnut yli kilometriin, mutta tässä vaihtoehdossa jäädään reiluun 800 metriin.

Sunnuntain reitti kohosi lopussa 835 metriin Udbinassa. Taitaa olla reissun korkein kohta.

Loppujen lopuksi tuo kiipeäminen olikin helpompi kuin sitä Komoot-sovelluksen kautta katsoin etukäteen. Komoot varoitteli punaisella värillä heti tuossa viiden kilometrin päässä 15% jyrkkyyttä. Siinä olisi joutunut talutushommiin. Tosiasiassa tuossa alkureitillä oli jyrkimmät kohdat, mutta oma tallennusohjelmani Ridewithgps rekisteröi vain noin 9% kaltevuuden. No oli siinäkin kipuamista. Jyrkimmän muutaman kilometrin jälkeen, kiipeäminen jatkui hiukan loivempana yli 15 kilometriä tuonne noin 780 metrin korkeuteen. Mutta tuo oli lastenleikkiä viime Jaavanreissuni hevosenleikkiin, missä kiipesin liki merenpinnan tasosta noin 55 km yhtämittaan 1920 metrin korkeuteen ja talutin siitä noin seitsemän kilometriä. Silloin pahimmat paikat olivat yli 15% ja lämpöä oli 36-38 astetta varjossa.

Tältä näyttää Splitwicka Jerezan esittelykartta tätä nykyään. Vuonna 1977 se ei ollut ollenkaan noin havainnollinen.

Splitwickan ohitin tällä kertaa. Toki pysähdyin sen ykkösportille ja katselin pitkää turistijonoa, lähinnä näytti olevan aasialaisia. Tulin sinne joskus kymmenen puoli yhdentoista pinnassa. Portit avautuivat vasta yhdeltätoista. Lisäksi pääsymaksu olisi ollut liki 35 euroa. Kevyt ohitus ja muutama kuva tieltä käsin tällä kertaa. Viimeksi vuonna 1977 sentään tuli käytyä ja kerättyä äitienpäiväkukat kirjeeseen nuorelle Ulla-vaimolle.

Noin jäi Splitwicka taakse ja matka jatkui vilkasta ykköstietä etelään.
Komeaa maisemaa tämä tie antaa koko ajan, mutta jotenkin sille tulee immuuniksi, koska liikennettä on aika paljon.

Kansallispuiston jälkeen jyrkin nousu loppui, mutta nousua jatkui vielä pitkään. Onneksi tänään sunnuntaina liikenne oli hiljaisempaa kuin eilen, mutta aika paljon tätä Eurooppa-tietä kuljetaan. Fillaristeja näin muistaakseni vai yhden vastaantulevan reissupyöräilijän enkä edes pystynyt pysähtymään liikenteen takia. Pelkästään moikattiin.

Näitä Honey- (tai Med) ja Sir-Cheese-myyntipisteitä oli matkan varrella yhtenään välillä sadan metrin välein.

Ennen loppunousua Udbinaan oli vielä noin 730 metriin nousu jossakin vaiheessa. Kello oli suunnilleen iltapäivällä kaksi, kun päätin vielä haukata jotain ennen loppunousua ehkä tämän reissun korkeinta. Söin ihan maittavan lihapata-annoksen tienvarsiravintolassa muutama kilometri ennen loppunousua. En tiedä oliko siinä mitään järkeä, sillä kun kipusin viimeistä muutaman kilometrin 7-8 % pätkää ylös Udbinaan, tuli muutaman kerran kunnon liharöyhtäisyt. Sen verran tuhti annos tuo oli. Onneksi en sentään ottanut olutta sen kanssa vaan tyydyin vesipulloon. Tuosta vedestä muuten… Koko reissun Unkarissa ja Kroatiassa olen majapaikoissa juonut vain kraanavettä, tosin oluen ohella. Samoin muutamassa kahvilassa olen huomannut, että hanasta täyttävät vesilasin kahvin kanssa.

Täällä olen Udbinassa ylhäällä 835 metrin korkeudessa. Alhaalla oleva tasanko on reilussa 600 metrissä.
Krbavan tasanko on valtavan kokoinen. Ei mahdu kameran näkökulmaan.
Tällä laajalla tangolla käytiin 9.9.1493 kuuluisa Krbavan taistelu kroattien ja ottomaanien välillä. Ottomaanit ottivat alueen hallintaansa 1527-1699.

Oli hieno fiilis päästä ylös loppujen lopuksi. Aika tiukka muutaman kilometrin ja 7-8 % nousu oli tänne pikkukaupunkiin. Ykköstie oli yleisesti ottaen loivempaa noissa kiipeämiskohdissa, sen alkumatkan jyrkän osuuden jälkeen. Mutta kun paikallistie kääntyi tänne kaupunkiin, edessä oli kunnon serpentiini. Oma PikkuG näytti ylhäällä +835 metriä ja kännykkäni näytti vielä kymmenen metriä korkeampaakin. No palkinto piti saada ja se näkyy tuossa kuvassa! Kämppä löytyi sen jälkeen vajaan puolen kilometrin päästä PikkuGeen suosiollisella avustuksella.

Tässä on ansaittu palkinto päivän kiipeämisestä!

Parisataa kilometriä on enää reissun päätepisteeseen Splitiin. Toki riippuu reitistä. Minulla on vielä mukavasti aikaa. Nyt on sunnuntai-ilta 15.9. Ja kone lähtee Splitistä vasta 20.9. Kello on nyt jo yli iltakymmenen ja kohta pitää alkaa koiria. Taitaa jatkosuunnitelmat jäädä huomiseen…

Udbinan majapaikkani on Japodski Forum. Pyykit on pesty ja kuivatettu ja kämppä on sekaisin.

Taidan panna tämän Matkalla Splitiin-blogini toisen osan samantien jakeluun. Tänään maanantaina on tarkoitus ajaa Knin kaupunkiin. Matkaa sinne on noin 90 kilometriä. Varasin sieltä motelliasuinpaikan…

Hammasrempan jälkeen fillarilla Kroatian Splitiä kohti 🚴 – Osa 1 Unkarissa

Lauantai 7. syyskuuta Dunaföldvárin kaupungissa. Ilta on jo tummunut ja ulkona sataa vettä. Onneksi ehdin majoittumaan kuivan sään aikana. Toki tänään satelikin aika laillakin ajaessa Budapestistä tänne. Varmaan noin 30-40 kilometriä reilusta satasesta ajelin sateessa, välillä pientä piperrystä, mutta välillä roihahti kunnolla. Pari kertaa hakeuduin jopa suojaan pahimmilta ryöpyiltä. Onneksi loppumatka oli kuivaa ja ajokamppeet ehti aika hyvin kuivua. Oikeita sadevehkeitä en ottanut mukaan ollenkaan. Parasta oli kuitenkin, ettei ollut kylmä ja kevyt tuulikin oli tänään suotuisa.

Aika jännä majapaikka sattuikin… Rozmaringos Udvarhaz on retroa ja kitciä etc.
Tontille oli haudattu myös esi-isiä. sen tarkemmin en saanut infoa heistä.

Huoneistoa esitellyt rouva kertoi ylpeänä, että osa tontista on peräti Rooman ajoilta.

Vielä satelee, kun pitäisi päästä syömään tuonne keskustaan. Asun aika jännässä huushollissa aivan keskustan tuntumassa. Varasin tämän Booking.comin kautta jo eilen illalla (27 euroa). Huonetta markkinoitiin neljälle hengelle ja onhan noita petipaikkoja sen verran. Aika retroa…sotalaiva Bismarckin pienoismalli, jonne viritin pyöräkenkäni kuivumaan. Vihreä retro-lankapuhelin, ikivanha vuodesohva ja pitkä kahden peräkkäin maattava sänky etc. Henkareita en löytänyt, mutta fillarivaatteet ripustin rokokoo-tuolien nojalle kuivumaan. Sissoo sano ranskalainen!

Mitäs tykkäätte? Aika tasapainoinen asetelma. Kunnon ruokaisa pizza ja pari puolen litran olutta aluksi. Ei ainakaan laihtumaan pääse…;)

No pääsihän sitä syömään. Vettä satoi edelleen aika reippaasti, mutta nappasin pienen naisten sateenvarjon mukaan huoneistosta vai vihkaa. Kello oli jo yli kahdeksan ja paikat alkoivat pikkukaupungissa sulkeutua. Kerkesin puoli yhdeksän pinnassa Duna-ravintolaan, mikä oli menossa kiinni jo yhdeksältä. Pizza Vesuvius, erinomainen, (vaikka missään nimessä en halunnut taas pizzaa, mutta kun ruokapaikat pikkukaupungissa sulkeutuivat) ja pari kaljaa samalla tilauksella ja kolmas kalja mukaan sekä vajaa puoli pizzaa pakettiin. Siinä oli lauantai-illan huumaa. Irwin lauloi aikoinaan ”Viideltä saunaan ja kuudelta putkaan, se on työmiehen lauantai”. No en sentään putkaan joutunut vaikka vielä yksi Sörösö löytyi kotimatkalla. Kiltisti piti majapaikkaan palata, koska minulla ei ollut avainta, vaan piti kolkuttaa oviportin kelloa.

 

Lauantai 7. Syyskuuta 2019. Budapest- Dunaföldvar, 106 km + (211 km Budapestissa hammasremontin aikana) # 317 km

Olin suunnitellut reittiä etukäteen: Ensin Budan puolelle Margit-sillan yli ja sitten Tonavan pyöräväylää kohti etelää. Tosin tuota herkkua ei pystynyt nauttimaan tuskin kymmentä kilometriäkään.
Viimeinen kuva Tonavasta ja Budapestista noin kahdenkympin jälkeen.

Budapest on sen verran iso kaupunki (vähän vajaa 2 miljoonaa asukasta), että sieltä pois lähteminen fillarilla ei ole ihan yksinkertainen asia. Olin hiukan jo valmistellut poistumista muutaman edellisen päivän fillarilenkin avulla. Yhdellä lenkillä panin osoitteeksi etelässä lähellä kuutostietä (jota olin suunnitellut myöhemmin ajavana etelään) sijaitsevan paikkakunnan. Garmin eli PikkuGee oli auto-&moottoripyörä-asetuksissa. Teki muuten aikamoisen lenkin jotakin kehätietä pitkin. Ei hyvä! Toisella lenkillä taas tulin pois Tonavan Budan puoleista pyörätietä ja silloin hoksasin, että tuota fillaritietä kannattaa aloittaa kohti etelää ja kuutostietä.

Stoppasin ajon ylämäessä, koska puhelin soi. Tyttäreni Petriina kyseli neuvoja QatarAirwaisn suhteen. Ovat lähdössä Malesiaan reissuun 20-vuotishääpäivänsä merkeissä.

Lauantaiaamuna suunnistin Margit-sillalle ja siitä yli Budan puolelle ja läksin seuraamaan tuota tuttua rantaa pitkin kulkevaa pyörätietä. Toki PikkuG ei ollut kovin kauan yhtä mieltä tuosta pyöräväylästä vaan johdatti kohti sisämaata aluksi 7-tietä pitkin ja ehkä noin vajaan kolmenkymmen kilometrin ajon jälkeen tie yhtyi 6-tiehen ja sitä ajoinkin sitten koko loppupäivän. Mutta aikaa tuo isosta kaupungista poistuminen vie. Reilu kaksikymmentä kilometriä ja liki kaksi tuntia ennenkuin pääsin Budapestin kaupungin ulkopuolelle.

Tässä ensimmäisen päivän reissuja. Tasaista mutta muutamia pikkukinkareita matkalla sentään.

Yksi asia mitä en Unkarissa ymmärrä ovat nuo liikennemerkit, jotka kieltävät pyörän, traktorin ja hevoskulkuneuvon tietyillä teillä. Olen ihmetellyt samaa asiaa jo vuonna 1977, kun fillarikaverini kanssa tulimme Jugoslavian jalkeen Unkariin fillareilla ja teimme silloin vielä Unkarin ympäriajon. https://fillarantti2.wordpress.com/2014/02/03/antin-ja-raulin-fillarireissu-jugoslaviaan-ja-unkariin-vuonna-1977/

Facebook-kaverini Tiina Nieminen oli googlettanut asiaa ja totesi, että niillä teillä, missä ei ole piennarta on tuo merkki käytössä. Ehkä niinkin, mutta jos ajattelemme vaikka valitsemaani kuutostietä, mihin sain suosituksen Gabor-tulkkiystävältäni. Tuossa alempana on karttakuva, missä näkyvät etelään menevät tiet. E73 moottoritie putoaa ensimmäisenä pois fillaristilta. Kuutostien rinnalla Tonavan itäpuolella menee 51-tie, missä Gaborin kertoman mukaan on kova rekkaliikenne.

Alkumatka 6-tiellä alkoi sateessa, mutta iltapäivällä oli jo kuivaa. Pahimmista saderyöpyistä pääsin suojaan.

6-tie on kaksikaistainen eikä siinä tosiaan ole kuin 15 cm päällystepiennar viivan toisella puolen, mutta tie on suhteellisen vähäliikenteisiä ja erittäin hyväkuntoinen Unkarin tieksi. Varmaan pääsosin kiireiset ihmiset ajavat tuota Eurooppa-moottoritietä. Tuota ylemmän kuvan merkkiä näkyi pääosalla kuutostietä. Tuolla alempana on lisäkilvellä- Kiveve celforgalom-varustettu sama liikennemerkki. Google-kääntäjä tulkitsi Sallittu määräpääliikenne, lienee läpiajoliikenne sallittu. Mutta tuo lisäkilpi oli vain joissakin taajamien lähellä. Käytännössä en siis olisi saanut ajaa kuutostietä pyörällä ja ajoin kuitenkin ilman ongelmia. Autoilijat eivät vilkuttaneet valoja eikä poliisisetiä osunut reitille. Välillä piti haukata, jotta fillari kulkee. Hyvää keittoa!

Hyvää ja ravitsevaa lihasoppaa ja leipää. Antoi puhtia ja samalla sai sopivasti nestettä fillaroinnin ohessa.
Tässä karttakuva Budapestista etelään. Siinä näkyy hyvin nuo kolme tietä, joita tarkastelin aiemmin tekstissä. Tuo Dunaföldvar oli ensimmäinen yöpymispaikkani.
Tässä tuo tekstissä mainitsemani kieltomerkki läpiajoliikenteen? sallivalta lisäkilvellä. Harmi vaan tuota lisäkilpeä on tavannut kuin pienellä osalla reittiä.

Ensimmäisen päivän määränpäähän saavuin vasta kuuden pinnassa. Ajo oli aika hidasta ja varsinkin Budapestista poisajo vei paljon aikaa. Matka sinällään sujui hienosti ”kiellettyä tietä” pitkin. Sateessa ajoin ehkä 20-30 kilometriä, mutta sateen loputtua ajovarusteet kuivuivat ja olosuhteet olivat kohdallaan. Tuuli oli hyvin heikko, mutta selän takana ja maasto oli tyypillistä Unkarin tasamaata.

 

 

Sunnuntai 8. syyskuuta 2019. Dunaföldvar – Pécs , 116 km / # 433 km

Sunnuntaina ilma parani selvästi eikä satanut ollenkaan ajopäivän aikana. Tosin illalla kun tulin Pecsiin ja olisi pitänyt lähteä syömään, alkoi vettä taas tulemaan kunnolla. Jäi iltasapuskat väliin. Onneksi olin sen verran kaukokatseinen, että olin jo Pecsiin saavuttuani varannut kylmät oluet keskustasta, kun ajoin muutaman kilometrin siitä ohi majapaikkaani. Tuli tarpeeseen ja antoi samalla energiaa!

Hiukan ennen Paksin kaupunkia Tonava tuli esiin ensimmäistä kertaa Budapestistä lähdön jälkeen.
Toinen päivä ”kiellettyä” kuutostietä pitkin toi loppuosaltaan jo kunnon kiipeämistä.

Ajoin taas koko sunnuntaipäivän pyöräilijöiltä ”kiellettyä” kuutostietä eilispäivän malliin. Osin oli lieventävä liikennemerkin lisäkilpi tukena, mutta pääosin ei. Muutaman kerran hyppäsin taajamaan johtavalle tielle kahvin ja ruuan merkeissä. Jossakin kohtaa autoilija antoi minulle valomerkin ilmeisesti varoittaakseen edessä olevasta poliisiautosta. Kilometrin päässä olikin poliisiauto tien varressa. Ajoin sitä kohti ja odotin, että sieltä hyppää virkavalta esiin. Mutta auto olikin tyhjänä, olisivatko poliisisedät menneet yhdessä pissalla vai mitä…;)

Suunilleen puolivälissä matkaa hiukan ennen Tolnaan kääntyvää tietä oli tämä komea kirkko.
Tässä hieman lähempää noita hienoja puuorigimenttejä. Paikalla oli bussillinen hollantilaisia ja kaveri luuli minun olevan Belgiasta, koska Trek-pyöräpaitani oli Belgian väreissä.
Trek-matkaratsuni nojailee tyytyväisenä kirkkoaukiolla samalla kun itse otan kuvia kirkosta.

Kolmisenkymmentä kilometriä ennen määränpäätäni Pécsin kaupungia, alkoi maasto kumpuilla. Bonyhadin kaupungissa hyppäsin vähäksi aikaa päätieltä pois ja kun muuta paikkaa löytänyt kuin konditorioliikkeen, söin siellä ison pizza-palan cociksen kera. Tästä reissusta on tullut varsinainen pizza-reissu! Muutaman kerran olen illalla hommannut pizzan senkin takia, että jättipitsasta jää sopivasti aamupala-ainekset.

Matka jatkui kohti Pécsin ja loppumatkalla maisema muuttui aika lailla. Alkoi tulla kumpuilua ja muutama ihan kuntoon kinkarekin reiluun kolmeensataan metriin.

Toinen kuutostiellä poisajo oli vielä viitisentoista kilometriä ennen Pécsin kaupunkia Pecsvaradissa. Menin paikalliseen pubiin kahville. Siellä oli telkkari auki ja näin formula-kisan loppukierrokset. Bottas yritti saada Lecerkin kiinni siinä kuitenkaan onnistumatta. Selvästä pubin puolenkymmentä miesasiakasta olivat Valtterin puolella. Koska Suomi jäi hopealle, en viitsinyt kertoa olevani Suomesta. Muuten varmaan olisin avautunut…

Pécsváradin kirkko vartioi paikkaa komeasti ja korkealta. Tästä ei ole matkaa Pecsiin kuin vajaa parikymppiä.
Pecsvaradiin poikkesin päätieltä ja ajoin kumpuilevana pikkutietä kymmenkunta kilometriä, kunnes se taas yhtyi 6-tiehen ennen Pécsia.

Loppumatkalla oli muutamia kunnon nousuja. Tie kumpuili ja jo hyvissä ajoin ennen Pecsvaradin kaupunkia. Kuutostie alkoi mutkitella pienten vuorien takia. Parhaimillaan piti kiivetä reiluun kolmeensataan metriin ja jyrkin kaltevuus oli jossakin vaiheessa noin 8%, Ihan hiki tuli loppumatkalla ja kilometrejä oli siinä vaiheessa takana jo noin sata. Pecvaradista ajoinkin hyvän matkan ihan pikkutietä, kunnes tie yhtyi 6-tiehen vielä ennen Pecsiin saapumista.

Pecsiin ajoin kuutostietä pitkin ja komea yliopistorakennus oli vastassa.

 

Pecsiin saavuin iltakuuden pinnassa. Tasamaaosuuden olin tänään ajanut noin 21 kilometrin keskinopeudella, mutta lopun noin 30 kilometrin nousut ja taajama-ajot söivät keskarin tuonne tavanomaiseen 18 kilometriin. Booking.com välityksellä olin varannut tilavan apartment-huoneiston Serendipity 2. Asunto sijaitsi pari kilometriä keskustan toisella puolella. Ajoin keskustan läpi pääkatua ja sunnuntain ollessa jo pitkällä, ajattelin ostaa iltakaljat varmuuden vuoksi. Olikin hyvä ennakointi, koska majoituttuani alkoi satamaan. Vettä tuli niin paljon, ettei ollut mitään järkeä lähteä ilman sateenvarjoa ulos. Iltasapuskan nautin nyt nestemäisessä muodossa tuosta syystä.

Tilava apartment-asuntoni Serendipity 2 oli saanut komeat pisteet 9,9 Booking.comin asiakasarvionnissa.
Yleensäkin Apartment-huoneistossa on mukavampi asua kuin persoonattomassa hotellissa. Lisäksi ovat edullista, tämäkin vain 23 euroa.
Eipä tullut köllöteltyä tuossa altaassa, vain suihkut pariin kertaan.

 

 

 

Vapaapäivä maanantai 9.9. 2019. Fillari lepäsi ja Fillarantti jalkautui noin 10 km.

 

Pidin hiukan ”ylimääräisen” vapaapäivän maanantaina. Olin alunperin suunnitellut, että ajan Budapestista Pecsiin kolmena päivänä, mutta se tulikin ajettua kahtena. Yleensä pidän pitkillä fillarireissuilla välipäivän vähintään kerran viikossa jossakin mielenkiintoisessa paikassa. Nyt matkani Splitiin on suhteellisen lyhyt reilu 800 kilometriä ja uskon aikatauluni sallivan vapaapäiviä enemmän kuin tavallisesti.

Aamupäivällä majoituin toiseen Apartment-huoneistoon, koska edellinen kiva asuntoni oli jo varattu. Siirsin tavarani vajaa kaksi kilometriä keskustan tuntumassa olevaan Klimo apartment-huoneistoon. Tämäkin asunto oli vasta remontoitu ja saanut huippupisteet Booking.comin arvioinneissa.

Piispan Linna oli aivan majapaikkani vieressä. Siitä lähti mukava kävely- ja pyörätie alas vanhaan kaupunkiin.
Tänään fillari sai levätä koko päivän ja otin itse jalat alleni. Päivän mittaan tuli käveltyä kymmenisen kilometriä upeassa Pécsin vanhassa kaupungissa. Ilmakin parani aamun sateen jälkeen ja iltapäivällä oli ihan kunnon kesäkeli tallustella shortsit jalassa ja pikeepaita päällä. En lähde kertomaan asioita sen enempää vaan annan kuvien kertoa Pécsin kaupungin tunnelmia.
Upea St. Peter and St. Paulin Cathedral vartioi ylväästi Dome – aukiota
Näitä komeita kirkkoja Pécsin kaupungissa riittää…
Sisäkuva Peterin ja Paulin katedraalista,
Pécsin kaupungissa on oikea lemmenlukko-villitys. Näitä valtavia lukkokasoja näkyi monessa paikassa vanhassa kaupungissa.

Komea City Hall torneineen (ilmeisesti kaupungintalo) on aivan vanhankaupungin ytimessä.
Pasha Gazi Kassimin moskeija vasemmalla ja kuuluisa Nador Szállo-hotelli oikealla.
Kelpaa sitä jätskistä nauttia näin komeissa kehyksissä ja 25 asteen lämmössä.
Tämän ajattelijan nimeä en nyt muista, mutta vanhan kaupungin Király ut-kävelykadulla on hänen pysyvä paikkansa.
Pécsin oopperatalo Vasvary Haz on myös Kiraly-kadun varrella.
Tässä maanantain alkuillan katumaisemaa Kiraly utcan varrelta
Iso ryhmä ruotsalaisia Fadder-koululaisia oli lähtenyt Pecsiin. Saapa nähdä mikä meno on loppuillalla, kun snapsilasit kiersivät ryhmässä.
Entisaikaan rakennuksiin uhrattiin paljon aikaa ja rakennettiin taloihin hienoja ornamentteja.
Pécsin vapaapäivän vietin tässä kivassa Klimó Apartment-asunnossa Klimo György utcá 17.
Pienet yksityiskohdat lisäävät viihtyvyyttä ja tuovat iloa silmään.

P

Asunto oli ilmeisesti hiljan remontoitu. Tuo käsienpesupaikka oli aika minimalistinen.

Trek-matkaratsu sai nyt levätä koko päivän keittiöpöydän takana. Itse jaloittelin kymmenkunta kilometria vanhassa kaupungissa.

 

 

 

Tiistai 10. syyskuuta 2019. Pécs – Barcs , 86 km / # 519 km

Vapaapäivän jälkeen taas töihin! Aamulla suunnittelin ajavani jo Kroatian puolelle. Majapaikkaa en ollut varannut, koska niitä oli huonosti saatavilla rajan toisella puolella. Toki katselin muutaman mahdollisen, mutta ajatus oli lähteä hyvissä ajoin liikkeelle ja katsoa sitten paikan päällä majoituspaikkoja. Pääsin kuitenkin liikkeelle vasta yhdeksän jälkeen, vaikka heräsin jo ennen kuutta aamulla. Blogin teko vei aikaa yllättävän paljon.

Trek-ratsun jarrut olivat kovilla varsinkin viimeisen Bali- Jaavansaaren pitkän reissun aikana. Sen jälkeen niitä ei ole huollettukaan.

Loppujen lopuksi hylkäsin Kroatiaan menon tänään jarruepisodin takia. Trek-ratsuni hydrauliset levyjarrut ovat kaivanneet huoltoa jo pitkään. Kesällä Viron reissulla ravisutti etujarru kuitenkin ajon myötä osin asettuen. Nyt takajarru alkoi oireilla jo Budapestissa ja sunnuntaina alkoi kuulua kova metallin kirskunta takajarrusta. Ajelinkin loppumatkan aika jyrkätkin laskut etujarrun varassa, en kerta kaikkiaan kestänyt tuota kirskuvaa ääntä. Jarru sinällään toimi kyllä.

Tuo sininen mikä pilkottaa on toinen Decathlon-liikkeessä asennetuista jarrupaloista.

Sattumalta lähdettyäni Pecsistä tuttua kuutostietä sattui silmiin iso ostoskeskus tien vasemmalla puolella. Siellä oli iso Decathlon-liike, jonka pyörämainokset näkyivät tien toiselle puolelle. Ajattelin ettei ota tai anna, kun on ihan vieressä. Talutin pyöräni sisään ja kysyin apua. Heti järjestyi….infotiskillä kaveri soitti huoltoon ja neuvoi minua taluttamaan pyörän ison liikkeen perälle. Sieltä huoltomekaanikko asteli hienosti jo vastaan ja nosti pyöräni huoltotelineeseen. Hän purki takalevyjarrun ja näytti aivan loppuun kuluneita jarrupaloja. Ongelma vaan oli, ettei heillä ollut samanlaista sopivaa jarrupalaa. Hän halusi kuitenkin koittaa Deore-palaa, mikä taisi olla hiukan liian paksu. Hän sanoi että tuolla pystyy kyllä ajamaan turvallisesti, mutta se ei ole hyvä ratkaisu. Hän soitti keskustaan toiseen liikkeeseen ja antoi minulle osoitteen, minkä tallensin puhelimen karttaohjelmaan.

Kun en onnistunut saamaan kuvaa jarrujen korjauksesta, pannaan tähän väliin tiistaipäivän reitti.

Ajoin nelisen kilometriä takasin keskustaan Imperator Kerekparszalon-liikeeseen, missä alkoi palvelu samantien. Siellä oli kaksi kaverusta huoltohommissa. Toinen oli liki eläkeikäinen kunnon jermu, mikä hieman neuvoi toista kaveria näin ymmärsin. Jaloista katsoin heti, että tuo vanhempi kaveri on pyöräillyt paljon. Sen verran paljon shortsiasuisen mekaanikon jalat olivat saaneet osumaa etc. Toinen kolmikymppinen kaveri keskeytti oman työnsä ja nosti pyöräni oitis huoltotelineelle. Vajaassa puolessa tunnissa takajarrun hieman kiero jarrulevy oli oikaistu ja hydrauliöljyä poistamalla saatiin jarrupalojen väli sopivaksi. Täytyi kertakaikkiaan ihailla kummankin liikkeen mekaanikkojen palvelualttiutta ja nopeaa toimintaa. Ei vedottu kiireeseen tai järjestykseen, vaan homma lähti käyntiin heti ja valmista tuli! Eikä maksanut paljon. Edellisessä liikeessä laskutettiin vain jarrupalojen hinta 2490 ft ja jälkimmäisessä pelkästä työstä veloitettiin 2000 ft eli koko operaation hinnaksi tuli yhteensä noin 13 euroa. Harmi kun en saanut tähän kuvaa korjauksesta. Olin ottavinani yhden kuvan, mutten ilmeisesti ollut painanut nappia loppuun asti…

Aika taiteilua oli ajaa valkoista reunaviivaa pitkin, kun oikealla loppui päällyste ja vasemmalla oli raskaiden ajoneuvojen tekemät panteet ja tie oli rekkojen kansoittama ja kapea.

Pääsin Pecsistä ulos tuon yllättävän mutta onnistuneen pyöränkorjausepisodin jälkeen vasta yhdentoista pinnassa ja samalla hylkäsin ajatuksen ajaa tänään Kroatiaan. Booking.com tarjosi yhden ainoan majapaikan Barcsin rajakaupunkiin. Sinne siis… Tänään tuo kuutostie olikin yllättäen ilman noita aiemmin kertomiani hitaan liikenteen estäviä liikennemerkkejä. Tosin Pecsin kaupunkialueella poisajaessa kiellettiin hidasliikkeinen liikenne, vaikka sillä alueella oli pientareet. Heti kaupunkialueen jälkeen kieltomerkit loppuivat kokonaan, vaikka tie oli pirun huonokuntoinen ja kapea ilman pientareita sekä lisäksi tänään oli kova rajalle johtava rekka- ja bussiliikenne. Piti toisiaan ajaa kieli keskellä suuta, jotta pysyi tuossa edellisenkin kuvan osoittaman noin 15 sentin alueella. En todella edelleenkään ymmärrä tätä Unkarin liikennemerkki-logiikkaa. Tai ei siinä mitään logiikkaa taida ollakaan…

Nagypeterdissä poikkesin välillä kuutostieltä ruokapaikkaa hakemaan. Tässä on kylän koulu, mistä kuului kaunista laulua, mistä allaoleva videopätkä. Tuli ihan omat kouluajan mieleen.

Ohessa on lyhyt videopätkä tuosta edellä kertomani koulun ikkunan alta kuvattuna.

Tämän komean pastacarboneda-annoksen söin loppujen lopuksi samassa pikkukylässä mutta kuutostien vastakkaisella puolella.
Szigetvár on pieni kaupunki vajaa reilu parikymmentä kilometriä ennen rajakaupunki Barcsia. Kun ajoin sinne, näytti kuin kuuluisa Gaudi olisi vieraillut siellä-
Miklos-soturi 1500-luvulta poseeraa edellisen kuvan rakennuksen edustalla uhmakkaana.
Pieni Szigetvarin kaupunki oli yllättävän ilmeikäs paikka ja oli kiva poiketa sinne raskaasti liikennöidyltä kuutostieltä.
Tässä Szigetvarin kirkko kauniissa kesäisessä iltapäivässä.
Saavuttuani illalla Barcsiin ja majoituttuani, kävin kurkkaamassa raja-aseman muutaman kilometrin päässä majapaikastani.

Barcs on pieni Unkarin rajakaupunki. Kirkot ovat kuitenkin pienissäkin paikoissa kauniita ja hyvin hoidettuja.

Täällä sitä ollaan jo ja ”möllötetään” Barcsin majapaikassa viimeistä iltaa Unkarissa tällä reissulla. Hienosti on mennyt tähän asti. Kilometrejä on kertynyt mittariin 519 km, kun siihen lasketaan myös Budapestissa hammashoitoni aikana ajamat lenkkikilometrit. Huomenna aamulla lähden kohti Kroatiaa, minne on vain kolmisen kilometriä ja päämäärääni Splitiin luulen olevan matkaa noin 550-600 kilometriä. Ennusteet lupaavat lähipäiville optimaalista pyöräilyilmaa. Lämmintä on luvassa reilu 25 astetta, aurinkoa ja kevyt tuulikin on ennusteen ainakin huomiselle myötäinen. Voiko sitä fillari-ihminen parempaa toivoa!

Tämä kuva on jo Kroatian puolelta. Suurin ero päivän ajon jälkeen on se, että täällä tiet ja kadut ovat paljon paremmassa kunnossa kuin Unkarissa.

Nyt olen jo Kroatian Kutinassa päivän ajon jälkeen. Mutta olkoon tuo Kroatia oma tarinansa… Taidan julkaista tämän stoorin ja lähteä sen jälkeen katsomaan sapuskapaikkaa. Jatkoa seurannee… pysykää kanavalla!

Implanttimatkoilla Budapestissa

Complet Dent on sangen pienehkö mutta virkeä hammasklinikka. Balint on firman monitoimimies, joka noutaa asiakkaat hotellista ja toimii asiakaspalvelijana ym.

Budapest kutsuu jälleen nyt hammasturistina… Toinen hammasklinikkakerta on nyt vuorossa. Tammikuun lopussa alkoi hammashoitoni Complet Dent hammasklinikalla https://completdent.de/. Silloin en vielä kirjoittanut asiasta, mutta nyt ajattelin tehdä blogikoonnin koko hoitojaksosta. Josko joku muukin saisi tietoa ja ehkä ärsykkeen hoitomuotoon tätä kautta. Ei sen takia, etteikö Suomessa osattaisi hammashommia. Mutta se on vaan niin pirun kallista! Palaan lopussa tarkemmin kustannuksiin, mutta käytyäni talvella Hämeenlinnassa pyytämässä ilmaisen arvion ja verrattuani nyt jo ensimmäisellä kerralla Budapestissä saamaani tarjoukseen, uskallan tuon kirjoittaa. Budapestin hammashoito tullee maksamaan alle puolet Suomen noin 15000 euron arviosta.

On tuo Unkarin parlamenttirakennus vaan komea Tonavan rannalla Margit-sillalta kuvattuna.

Nyt toukokuussa olen matkassa useamman kuukauden tauon jälkeen Ryanairilla ja heti lähtöselvityksessä oli pikku ylläri. Olin varannut halvimman non priority-paikan, koska olin liikkeellä pelkällä käsimatkatavaralla. Ei tullut pieneen mieleenikään, ettei normi käsimatkatavaralaukkuni sopisi Ryanairin pirtaan. Naisvirkailijalla ei tainnut olla onnistunut äitienpäivä, kun hän viittasi laukkuuni. No kahdellakympillä siitä selvisi, mutta sen lisäksi se piti jättää ruumaan meneväksi. Toivottavasti löytyy. Ryanair-lentoyhtiön käsimatkatavaran mitoitus on muista lentoyhtiöistä poikkeava. Vain 40x25X20 mitat alittava eli tosi pieni laukku sopii ilmaiseen kyytiin. Tuosta ei ollut hajuakaan, kun tein lähtötsekkauksen netin kautta etukäteen. No virkailija valisti hieman voitonriemuisasti, että itsepä olin lippuni valinnut ja sen ehdot. No niin olinkin valinnut… Paluussa Budapestista ei ollut mitään ongelmaa saman setin kanssa.

Tässä synttärilahjani Canoyn Endurance eli Fanjoni kevään harjoituskierroksella ennen Mallorcalle lähtöä.

Hammashoitoni taustalla on osin maaliskuun alussa ollut 70-vuotispäiväni. Ostin itselleni lahjaksi uuden maantiepyörän kaikilla herkuilla ja vaimolle lupasin vihdoinkin korjauttaa hampaitani. Pienenä kuriositeettina Ulla-vaimon lupaukseen… Kun Ulla täytti aikoinaan 60 vuotta, olimme Thaimaassa golfmailojen kera ja silloin teetin siellä irtolisäkkeen ”syntymäpäivälahjaksi” erityisesti Ullaa kiusaavan puuttuvan hampaani takia. Tuolla irtolisäkkeellä on ollut hyvin moninaiset seikkailut vuosien varrella. Tuosta linkistä selviää myös, miten Hämptonin ylpeyden HPK:n eli Kerhon aiempi mestaruus keväällä 2006 liittyy asiaan. Nyt tämän kevään 2019 mestaruuden kunniaksi kannattaakin panna hampaat kuntoon. https://fillarantti08.wordpress.com/2018/10/21/fillarantin-irtolisakkeen-seikkailut-ja-pohjoinen-bali/

Fillarantin Fanjoni oli jo Mallorcalla. Kahden viikon reissun aikana kilometrejä kertyi yhteensä 1111 km.

Linkki: https://fillarantti2.wordpress.com/2019/05/14/mallorcalla-kuudes-kevat-perajalkeen-ja-hpk-mestari/

Sähkövaihteilla ja levyjarruilla varustettu pyöräni maksoi reilu 3000 euroa, mutta hammashoitoon uppoaa tuplasti ja vähän ylikin tuo summa, vaikka hoito tapahtuukin Unkarissa hammasturistien kultamaassa. Pieni vertailu hintatasoihin. Hämeenlinnassa kävin ilmaisessa kartoituksessa ja sen pohjalta sain kustannuslaskelmat. Pelkästään hammasimplantin hintaero on melkoinen. Hämeenlinnassa 2200 euroa ja Budapestissa 850 euroa. Sama tendenssi näytti suunnilleen olevan muiden toimenpiteiden ja rakennelmien osalta.

Complet Dent-klinikka on pieni, mutta sillä on modernit laitteet ja tilat.

Ensimmäisellä käyntikerralla tammikuussa minulle tehtiin ensin klinikalla kartoitus ja hoitosuunnitelma kustannusarvioineen. Toisena päivänä laitettiin kevytnukutuksessa (sedaatio) neljä implanttipohjaa ym. Harmittavasti toimenpidettä ei pystytty lopun huonovointisuuteni takia viemään loppuun asti ja yksi implantti jäi laittamatta. Joten nyt olen menossa tavallaan ylimääräiselle käyntikerralle. Syksyllä on tarkoitus tehdä lopputoimenpiteet, kruunutus, sillat ym. Valitsin tuon sedaatiohoidon (300 euroa), koska hammaslääkäri on ollut itselleni läpi aikojen kammopaikka. Syy siihen on pääosin se, etten pysty pitämään suutani auki vaan ”kyökkään” välittömästi, kun sinne kajotaan. On sillä hienompikin nimi, herkkä nielurefleksi ja itselläni se on pirun herkkä! Sen takia hampaani ovat ajautuneet huonoon kuntoon. On tehty vain aivan pakollisia toimenpiteitä ja nekin melkoisen vaivan ja kärsimyksen kautta. En tiedä mistä tuo alun perin juontaa. Ensimmäiset käyntikerrat Porissa jo lapsena ovat painuneet mieleen. Silloin välineet olivat hieman erilaiset kuin nykyisin. Muistini mukaan vanha hammaslääkäri pumppasi jalalla poraan vauhtia kuin äitini ompelukone-Singeriä konsanaan…

Hammasklinikalla on sopimushotelli – Premium Apartment House on noin kilometrin päässä klinikalta. Siisti ja rauhallinen hotelli. Tässä näköala huoneeni ikkunasta ja parvekkeelta. Katolinen St. Leslie church of Angyalföld

Miten tämä hammasturismi sitten Budapestissa toimii? Suomeen markkinoi sieltä ainakin kaksi hammasklinikkaa. Toki siellä on paljon muitakin klinikoita, koska keskieurooppalaiset ovat suurin hammashoidon kuluttajaryhmä. Valitsemani Hammasimplanttimatkat ja heidän kilinikkansa Complet Dent on niistä pienempi, mutta kummankin toimintatavat ovat hyvin yhtenevät. Ensimmäisellä käyntikerrallani operaatio toimi ihan mallikkaasti. Klinikalla on Suomessa asiamiehenä hyvin suomea puhuva Jaki Attila. Hän varaa ajan klinikalle ja järjestää muitakin matkaan liittyviä asioita (hotelli, kuljetukset, tulkki ja lääkärin kanssa konsultointi ym.).

Sopimushotelli Premium Apartment House on viihtyisä ja tilava huoneistohotelli. Voi joko kokata itse tai syödä ateriat alakerran ravintolassa.
Hotelli sijaitsee ydinkeskustasta muutaman kilometrin pohjoiseen. Klinikalle on matkaa kilometrin verran.
Aikovan hotellin vieressä on Spar-elintarvikemyymälä ja Lidliin on matkaa kolmisen sataa metriä.

Sopimushotelli Premium Apartment House on viihtyisä huoneistohotelli, missä huoneen sopimushinta on 42 euroa vuorokausi turistikausista riippumatta. Lennot toivotaan järjestettävän itse, mutta muuten homma toimii Implanttimatkojen organisoimana. Lentokentällä Budapestissa on auto vastassa ja vie sopimushotelliin. Varattuun hammashoitoon tulee kuljettaja hakemaan hotellista ja vastaavasti vie hoitokerran jälkeen takaisin. Hoitoon kuuluu myös suomea taitava tulkki. Itselläni oli ensimmäisellä kerralla mukava budapestilainen vanhempi rouva, joka esittäytyi Orvokiksi. Hän on toiminut pitkään matkaoppaana ym. ja kertomansa mukaan on oppinut sitä kautta suomenkielen. Vastaavasti kun hoitojakso on ohi, asiakas viedään lentokentälle. Kaikkiaan palvelu pelaa mallikkaasti ja klinikan tilat ja varustelu on huippuluokkaa. Implantteina klinikka käyttää sveitsiläistä SGS Dental-huippumerkkiä ja hoidolle on hyvät takuuehdot.

Hammasturistina on myös luppoaikaa katsella kaupunkia. Tässä olen Budapestin kauppahallisssa tammikuussa ihmettelemässä paprikoita.

Ensimmäisellä kerralla olin Budapestissa tammikuun lopulla neljä yötä ja kolme työpäivää. Lensin Norwegianilla sunnuntai-iltana ja takaisin torstaina. Maanantaina oli tarkastus ja muistaakseni tiistaina tai keskiviikkona toimenpidekerta. Siihen väliin jäi hyvin aikaa kierrellä ja katsella Budapestia turistin silmin. Kävelin paljon kaupungissa ja käytin myös ilmaista joukkoliikennettä. Harva tietää, että Unkarissa 65 vuotta täyttäneet EU-kansalaiset voivat käyttää kaikkea maan joukkoliikennettä ilmaiseksi. Etu koskee paitsi kaupunkiliikennettä myös julkisia busseja ja junia koko Unkarin alueelle. Tällä toisella kertaa olen vuorokauden lyhyemmän ajan. Lento taas sunnuntai-illalla tällä kertaa Ryanairilla ja paluu takaisin saman yhtiön koneella keskiviikkona.

Vielä ei uskalla hymyillä, koska implanttikruunut laitetaan vasta syyskesällä. Eipä tuo kaverikaan juuri virnuile….

Nyt eletään syyskuun alkua ja olen nyt kolmannessa hoitojaksossa ja toivottavasti viimeisessä. Eilen sunnuntaina 1.9. lensin tänne Budapestiin Norwegianin kyydillä. Minulle on varattu tuttu sopimushotelli nyt koko viikoksi, koska hoitosuunnitelma oli auki. Toki voin peruuttaa hotellia lopusta käsin, jos hammasasiat etenevät nopeammin. Tavoite on tällä viikolla kiinnittää viisi sveitsiläistä kruunua kahdella aiemmalla kerralla laitettuihin implanttijuuriin ja rakennella niiden väleihin siltarakennelmia. Ensimmäisellä käyntikerralla tammikuussa vasempaa leukaluuta jouduttiin korottamaan keinoluulla, koska se aikojen myötä oli kulmahampaiden pettäessä painunut.

Trek-matkaratsuni kaima-Karppisen Focuksen edellä keskikesän yhteisellä Viron reissullamme. Sama fillari-case on nytkin, millä on tarkoitus ajaa Budapestistä Splitiin nyt yksin.

Tätä toivottavasti viimeistä kolmatta hoitojaksoa päätin ”juhlistaa” ottamalla Trek-matkaratsuni mukaan. Voi katsella Budapestiä ja sen lähialueita hieman laajemmin kuin aiemmin jalkaisin ja julkisilla. Toinen syy pyörän ottamiseen oli, etten varannut alunperin paluulentoa vaan ajattelin osin korvata sitä fillarilla. Toki Suomeen asti ajamista en suunnitellutkaan ajanpuutteen takia. Vuoden pääreissu fillarilla Filippiineille odottaa jo aivan lokakuun lopussa.

Tässä olen jo Trek-matkaratsuni kanssa Szentendressä kesäisessä festivaalitunnelmassa.

Eri paluuvaihtoehtoja pohdittuani päädyin lentämään kotiin Norwegianilla Adrianmeren rannalta Splitistä. Sinne täältä Budapestistä on lyhimmillään noin 700 kilometriä. Syksyn edetessä on mukava ajaa toivottavasti kohti lämpimää – etelään. Tosin eilen kun tulin Budapestiin sääennuste lupasi 33-34 astetta ja lämmintä olikin, kun tein pienen 43 kilometrin koeajoreissun Szentendren kauniiseen ja vilkkaaseen pikkukaupunkiin.

Szentendre sijaitsee Tonavan varrella lähellä Budapestia. Kaupunki on kuuluisa museoista ja gallerioistaan. Szentendrestä on tullutkin merkittävä turistikohde maalauksellisen kaupunkikuvansa ja hyvien liikenneyhteyksiensä ansiosta. (Wikipedia)
Rouvat olivat pukeutuneet festivaaliperinteen mukaisesti ja esittivät ymmärtääkseni napatanssia. Eivät ollenkaan panneet pahaksi kuvausaiettani. Päinvastoin.

Jo kolme pitkää Aasian reissua ja muutamia lyhyempiä kokenut Trek-matkaratsuni selvisi ”säikähdyksellä” lennosta ja lastaus- ja purkuhommista. Tällä kertaa läksin ilman kuljetuslaukkua reissuun. Budapestin lentoasemalla katsoin kuljetushihnan säleikön välistä, kun Trek tuli nokka pystyssä matkalaukkujen ympäröimänä kuljetusvaunussa. Virkailija heitteli laukkuja hihnalle ja kun pyörää tukeneet laukut ympäriltä ehtyivät, se romahti kovalla rysäyksellä vaunun lattialle. Kylmä hiki nousi otsalle. Onneksi mitään pahempaa ei ollut lastauksessa ym. tapahtunut. Pelästyin tosin, kun etupyörä hinkkasi vasten rungon etuputkea, mutta nopeasti selvisi syy. Olin jättänyt ohjaustangon kiinnityksen turhan löysäksi ja tanko oli pyörähtänyt kokonaan pystyasennossa ympäri vieden etupyörän ”luonnottomaan” asentoon runkoa vasten. Onneksi vaijerit olivat kunnossa.

Illalla oli pyörälenkin jälkeen mukava hieman jaloitella sapuskan merkeissä. Katolinen kirkko St. Leslie church of Angyalföld

 

 

Kirjoitin aamulla yhdeksän pinnassa blogia hotellihuoneessani, kun puhelin soi. Jo aiemmin kertomani Orvokki-tulkki soitti ja kertoi, että minulle oli varatta aika jo kello yhdeksän. Itse olin Suomesta saanut ajaksi klo 12 ja Jaki Attila vielä vahvisti eilen puhelimessa, että klinikan auto tulee hakemaan minut varttitunti sitä ennen. Joku kommunikaatiohämminki oli siis tapahtunut. Vedin vaatteet niskaani ja vajaassa vartissa olin hotellini edessä, missä klinikan noutaja jo odotti.

Heikkohermoiset varokaa, tältä näytti suu klinikan yllätyskutsun jälkeen.

 

Klinikalla otettiin ensi röntgenkuva hampaiden tilasta, sitten hoitaja poisti hammaskiven sun muut epäpuhtaudet. Hankala operaatio, kun en oikein pystynyt pitämään suutani auki nielurefleksin takia, mutta toimenpide onnistui sentään. Seuraavaksi jo aiemmista kerroista tuttu Szofia-naislääkäri otti minut käsittelyyn. Hänen tehtävänä oli nyt poistaa implanteista suojaruuvit ja laittaa tilalle ”terveysruuvit” Orvokki-tulkin kääntämänä. Ensin tehtiin puudutus viidelle implanttialueelle ja sitten implantit leikattiin esiin ja alkoi armoton ruuvien kiertoshow. Välillä aina nieleskelin ja purskutin veret sun muut pois suustani. Ehkä vajaa puolentunnin operaatio kuitenkin onnistui lopulta. Itsestä se tuntui ikuisuudelta. Nyt odottelen hotellissa iltapäivälle 15-17 välille puhelinsoittoa jatkohommasta vielä tänään. Kunhan tuo puudutus laskee, on tarkoitus lähteä haukkaamaan jotain. Aamulla en edes ehtinyt syödä aamiaista tuon yllättävän klinikkakutsun vuoksi.

 

Tekstissä mainitsemiani sakasalaisherroja en kehdannut kuvata vaan tuon kauniin hymyn sen sijaan.

 

 

Syötyäni joskus puoli kahden pinnassa läksin hotellille, mutta pistäydyin viereisessä lähikaupassa. Kaupan kassalla puhelin taas soi ja Orvokki pyysi minut jo nyt klinikalle. Pistäydyin hotellilla ja talsin vajaan kilometrin klinikalle. Olin siellä jo muutama minuutti kahden jälkeen. Neljä saksalaista asiakasta keskusteli odotustilassa, mutta aika nopeasti naislääkäri haki minut sisään. Hän oli päättänyt tehdä seuraavan hoitorupeaman ilman aiemmin minulle sovittua rauhoittavaa lääkitystä. Taas laitettiin ensin puudutuspiikit noihin viiteen implanttialueeseen ja sitten hommiin. Tänään tehtiin hammasmuotit. Monen monta ruuvia ruuvattiin ja taas aukaistiin. Noilla ruuveilla ilmeisesti muottikehikko sovitettiin vuoronperää ylä- ja alahampaisiin. Lääkäri oli tyytyväinen lopputulokseen, vaikka tilaa tuolla suuaukossani oli kovin kovin vähän noiden ruuvien vääntämiseen. Varsinkin muotin laitto meinasi saada yrjöt ylös, mutta onnistui kuitenkin. Hän teki kuulemma sen varmuuden vuoksi kahteen kertaan. Nyt aikaa kului noin vajaa tunti.

 

Tiistain vapaapäivänä aamupäivällä satoi vettä, mutta iltapäivällä ajelin pienen fillarilenkin.

 

 

Seuraava hoitokerta on vasta keskiviikkona aamupäivällä, joten minulle kertyi ylimääräinen vapaapäivä tiistaille. Tulikin tarpeeseen, koska oli aika puuduttava päivä tänään. Kahdet puudutukset muutaman tunnin välein ja nyt viiden pinnassa, kun jälkimmäinen puudutus alkaa loppumaan ylähampaat ovat aika arat. Pitääpä suunnitella joku pikku reissu huomiselle…

 

Pyöräväyliä Budapestissa on aika lailla, mutta sopivat lähinnä kaupunkipyörille. Tämä on parhaasta päästä ja tässä pystyi ajamaan reissu-Trekilläkin.

 

 

Aamupäivällä satoi vettä ja ilma oli viilentynyt yli kolmenkympin lämmöstä alle kahdenkymmenen. Tuuli oli kääntynyt luoteen-pohjoisen puolelle. Harmittelin aamupäivän tuuriani ja käytin luppoajan hammashoidon jälkeisen Splitin-reitin suunnitteluun. Iltapäivällä ajelin vajaan viidenkymmenen kilometrin reissun Budapestin ulkopuolelle kohti luodetta ja nteä. Budapest on aika hankala kaupunki fillarilla liikkumiseen. Pyöräväyliä kyllä on jonkin verran, mutta ne ovat katkonaisia ja osin huonokuntoisia ja sopivat lähinnä kaupunkipyörällä liikkumiseen. Itse ajoin paljon ajoväylpitkin, mitkä taas ovat aika kapeita ja ruuhkaisia. Ei siis ole mitään herkkua lähteä täältä kahden miljoonan asukaan kaupungin keskustasta ulos ja takaisin. Hidasta ja vaivalloista!

 

Tässä vapaapäivän iltapäivälenkki Ridewithgps-tallennuksena.
Takaisin tullessa ajoin Margit-sillan yli ja mennessä Arpad-sillan kautta Tonavan yli. Sillat rajoittavat Margit-saarta.

 

Toinen hoitopäivä hammasklinikalla oli tänään keskiviikkona. En tarvinnut kuljetusta tänäänkään vaan kävelin hyvissä ajoin klinikalle noin kilometrin matkan. Ilma oli petrannut selvästi eileisestä. Aurinkoista ja lämpöä reilusti yli kahdenkympin. Tänään minulla oli uusi tulkki, kun Orvokki-tuloilla oli muita menoja. Gabor Laszlo reilu nelikymppinen nuorimies osasi tosi hyvin suomea. Oli opiskellut sitä jo nuoruudessaan yliopistossa ym. ja asunut Suomessa pitkään. Tulimme hänen kanssaan hyvin juttuun ja lopussa vaihdoimme Facebook-osoitteita. Oli hienoa myös, että sain Gaborilta hyviä vinkkejä Splitin reitin ym. suhteen.

Gaborilla on hammasrivistö loistokunnossa. Toivottavasti minullakin jo ensi perjantaina.

Tänään keskiviikkona hoitojakso kesti vain puolisen tuntia. Paikalla oli tuttu Sofia-hammaslääkäri, Lilla-hammashoitaja ja Gabor tulkkasi. Nyt päätoimenpiteenä oli purupintamuottien teko ja hammassäryn valinta. Aluksi taas puudutettiin koko kitalaki ja alkoi ruuvien poisto ja muottiruuvien laitto. Tuli ihan mieleen autonkorjaushommat. Vanhat mutterit pois ja räikällä uudet tilalle. Tosin Sofia-lääkäri Gaborin tulkkauksen mukaan kertoi, että hammaslääkärin työ on lähellä arkkitehdin työtä. Muotin teko onnistui ihan hyvin ja perjantaina pitäisi sitten olla finaalin paikka. Minulle varattiin aika perjantaiaamuna yhdeksältä, jolloin kootaan Lego-palkisto kokoon. Jos jotain ongelmia ja hienosäätöä tarvitaan, on vielä perjantai aikaa tehdä. Kuullostaa tässä vaiheessa hienolta!

Näitä siltoja riittää Budapestissä. Tässä taitaa olla niistä Petöfi hid. Kuva on otettu Rakoczi sillalta.

Näin minulle järjestyi taas yllättäen vapaapäivä torstaille. Keskiviikon iltapäivällä ehdin vielä tekemään lyhyen pyöräsession Budapestin kaupungin rajojen sisällä. Ajelin reilun kolmenkympin lenkin ensi kaupungin itäpuolelta Tonavalle ja sitten Tonavan rannan pyörätietä katselin noita monia Tonavan ylittäviä hienoja siltoja Budan puolelta ja lopulta ajoin vielä Margit-saarelle rauhoittumaan.

Tuo Margit-saari on kertakaikkiaan upea paikka Budapestin ja Tonavajoen keskellä Margit- ja Árpád-siltojen välissä. Se on Budapestin sydän ja keuhkot samalla. Margit-saari näkyy kuvan vasemmassa ylälaidassa. Hauska juttu siellä oli, kun ajoin tuota kuvan osoittamaa reittiä saaren läpi, samaan aikaan puhalsi lukuisia ja lukuisia maantiepyöräilijöitä ohi kovaa vauhtia. Tuli mieleen Bangkokin Lumphini-puisto, missä ajelin reilu vuosi sitten, siellä oli sama homma! Margitinsaarella on mielenkiintoinen historia. Tässä on siitä kuvaus.: https://fi.wikipedia.org/wiki/Margitinsaari. Kannattaa tutustua! Tässä muutama kuva paikalliskierrokselta.

Vapaudensilta (Szabadság hid) on lyhin keskustan silloista. Neljä tornia sen huipuilla on unkarilaisen mytologian Turul-lintuja.
Unkarin parlamenttitalossa kokoontuu 199-jäseninen yksikamarinen parlamentti eli kansalliskokous. Se on valmistunut vuonna 1904-
Kuva on Margitsaaren keskeltä. Luonnonrauha ja kauneus on yllättävän hienoa metropolin sisällä.
Margitsaaren vanhin rakennus on 1100-luvulta olevan Mikaelinkirkon rauniot.
Saaren eteläpäässä on upea musiikin tahdissa tanssiva suihkulähde. Kuvasin siitä videonkin, mutta tässä vain kuva.

Torstain vapaapäivänä ajelin hieman pidemmän lenkin Budapestin koillis- ja itäpuolelle. Ilma oli aivan upea pyöräilykeli 25-26 astetta lämpöä, aurinko paistoi koko päivän eikä muutaman metri-sekunnin tuuli häirinnyt yhtään. Oli ihanan vapaata ajaa, ei aikatauluja ei mitään… Pyörässäni on tarra: Warning! Biking may improve life. Sopi tänään!

Toivottavasti tuo lausuma pitää paikkansa – itse ainakin uskon niin.

Unkarin tiestö ja varsinkin kadut Budapestissä ovat aika kamalassa kunnossa. Siinä oli keskittymistä aika kovassa liikenteessä, vaikka tänään ajoin aika paljon pikkuteitä. Montut pitää ennakoida eikä tehdä sivuttaishyppäyksiä kovan liikenteen takia ajoradan suuntaan. Tänään oli myös mukavasti korkeuseroja, ei siis mitään tylsää tasamaata. Parhaimmillaan pääsi kolmensadan metrin korkeuteen. Reitillä oli pari muutaman kilometrin pituista nousukinkaretta, ei mitään jyrkkiä mutta nousua ja vastaavasti mukavia laskuja.

Tässä välipäivän kolmion muotoinen fillarireittini Budapestin koillis- ja itäpuolella. Mukavaa vaihtelua…
Gödöllön kaupungissa oli näin valkoinen ja kaunis kirkko.
Gödöllön upea Kiralyi Kastely on yksi kuuluisimpia Unkarin palatseja. Tässä lisätietoa: https://en.wikipedia.org/wiki/G%C3%B6d%C3%B6ll%C5%91_Palace
Tässä Gödöllön palatsi sisäpihan puolelta käsin. Sisäpiha on laaja ja upea puutarha- ja puistoalue.
Tämä hieno kukkaistutus oli Veresegyházin kaupungissa sen modernin kirkon vieressä.
Samassa paikassa oli tämä sympaattinen patsas riimityksineen.
Ja tässä Veresegyhazin kirkko, mihin Trek-matkaratsuni sai nojata turvallisesti.
Matka eteni kohti Budapestiä mutta nousu sen kun jatkui….kohta ollaan liki kolmessa sadassa metrissä täällä tasamailla.
Varosliget ja upea Szechenyin kylpylä. Tuolla on aiemmin tullut kylvettyäkin.
Hereos`Square on upea aukio aivan Varoligetin puiston vieressä. Sankarien aukio on nimensä mukainen!

Kolmas kerta toden sanoo! Tulin juuri kolmannen hoitojakson kolmannen päivän vastaanotolta uudet hampaat suussani. Puudutus ei ole vielä laskenut, joten tuntuu oudolta. Olotila on kuitenkin loistava. Vihdoinkin sain nuo hampaani kuntoon! Tänään olin vastaanotolla tunnin verran heti aamuyhdeksästä lähtien.

Kuvassa rakkaat hoitajani. Oikealla hammaslääkäri Szofia ja vasemmalla hammashoitaja Lilla. Kiitos heille kärsivällisyydestä ja hyvästä hoidosta !

Tänään oli ensin jo tutuksi tullut puudutusoperaatio, kymmenkunta piikkiä eri puolille ylä- ja alaleukaa. Sitten hammaslääkäri alkoi rakentaa palapeliä kasaan. Ensin ruuvattiin pohjaruuveja ja niihin uusia hampaita. Aika show on tuo homma ja vaatii melkoista sorminäppäryyttä ja silmän tarkkuutta. Sitten laitettiin kuntoon purupintoja ja hiottiin sekä tehtiin erinäisiä fiksaustoimenpiteitä. Vielä lopuksi ”suunaamari” sisään ja uutta hiontaa ym. Sitten hammashoitaja teki vielä omia temppujaan, ilmeisesti putsasi pintoja ja poisti hammaskiveä etc.

Tässä rivistö alkaa jo muotoutua ja on valmis loppuhiontoihin ym. fiksauksiin.

Loppulaskun maksun jälkeen kävelin tyytyväisenä hotelliin. Kunhan puudutus lakkaa, pitää käydä tuossa vieressä haukkaamassa jotain. Ja olisikohan illalla Trófea Grillin vuoro vihdoinkin. Vihdoinkin sen takia, että ystäväni Pekka Järvinen on minua jo pitkään sinne patistanut. Muutaman kilometrin päässä on lähin, mutta suosittavat paikan varausta.

Www-sivujen kuva Trofeo Grillistä, mikä toimii all-inclusive-periaatteella.

Sitten lie paikallaan loppuyhteenvedon paikka. Tammikuun lopussa kävin läpi ensimmäisen hoitojakson, jolloin olin sopimushotellissa neljä yötä. Toukokuun puolivälissä oli toinen, tavallaan ylimääräinen hoitojakso, koska kaikkea viittä implanttipohjaa ei pystytty ensimmäisellä kerralla tekemään. Osin saattoi johtua myös leukaluun painuman poistosta ”keinoluulla”. Toisella kertaa olin kolme yötä sopimushotellissa. Nyt tämä viimeinen hoitojakso sisälsi kolmen päivän hoidot aina välipäivä väliin jättäen. Yöpymisvuorokausia olisi riittänyt nyt viisi, mutta halusin vielä jäädä yhdeksi yöksi Premium Apartment House-hotelliin, koska jatkan matkaa huomenna lauantaina Trek-matkaratsullani kohti Kroatiaa ja Splitiä.

 

Unkarin parlamenttirakennus sadesäässä toukokuussa 2019.

 

Kustannukset:

Kustannuksiin lasken vain hoitokustannukset, hotelliyöpymiset ja lennot. Eläminen syöminen ja juominen on täällä Budapestissä paljon halvempaa kuin Suomessa ja yhtä lailla siellä pitää syödä ja juoda. Myös sisäiset kuljetukset lentokentältä/-lle ja klinikalle&hotelliin Budapestissa sekä tulkkikustannukset sisältyvät hintaan.

 

Hoitokustannukset:

1. Kerta tammikuussa. Yhteensä 3500 euroa

2. Kerta toukokuussa. Yhteensä 950 euroa

3. Kerta syyskuussa. Yhteensä 1760 euroa. YHTEENSÄ 6210 euroa

 

Hotelliyöpymiset 42 euroa/yö sopimushinta:

Yhteensä 12 yötä * 42 euroa. YHTEENSÄ 504 euroa

 

Lennot:

1. Norwegian tammikuussa. Yhteensä 84 euroa

2. Ryanair toukokuussa. Yhteensä 68 euroa

3. Norwegian syyskuussa. Yhteensä 55 euroa. YHTEENSÄ 207 euroa

==================================================================

Koko hoitojakso. YHTEENSÄ 6921 euroa

Tuohon kun vielä lisätään matkat Hämeenlinnasta lentokentälle ja takaisin Paunun asiakaskortin hintaan 8,90/suunta, ollaan aika liki 7000 euron kokonaissummaa.

Vertailuhintana pidän Hämeenlinnasta saamaani alustavaa hinta-arviota peilattuna Budapestin hoitokokonaisuuteen. Suomessa hintalappu olisi ollut noin 15000 euroa.

No huomenna lauantain aamupäivällä painetaan ”kaasua” Trek-matkaratsun kera suuntana Split! Mutta se onkin uusien blogipostausten reissu…

Tori-Antin kanssa Eestinmaata tutkimassa

Lauantaina 10.8.2019 oli Tawast Golfin hienot 30-vuotisjuhlat. Aamupäivällä pelattiin yhdeksän reiän juhlakisa kahden hengen joukkuemuodossa. Jussilan Juha-Matti osasi pelata ja meikäläinen taisi pilata tuloksen. Niin tuttua näinä fillariaikoina!

Tawast Golf 30 vuotta ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…

Illalla oli kunnon bileet ja Fillarantillekin annettiin plakaatti seuran hyväksi tehdystä työstä (kilpailutoimikunnan vetäminen etc.) No överiksi meni… Kilpailuun ajoin ensin fillarilla ja sitten vaihtamaan kuteet ja iltajuhlaan pyörällä uudelleen. Pyörä tuli loppujen lopuksi taksissa mukana kotiin.

Tori-Antti pikkusapuskalla päivän päätteeksi Paidessa . Fillarointi vaatii kunnon eväät!

Kaima Antin kanssa oli jo hyvissä ajoin sovittu pieni Viron fillarireissu. Ensiksi lyhyt Tori-Antin (Antti Karppinen) esittely. Olemme tunteneet jo vuosia ja aina silloin tällöin olen polkaissut Hyvinkään torille maistamaan maanmainioita atomeja & vetyjä Tori-Antin kahvilavaunussa. Antilla on Lappeenrannasta hankittu kahvilavaunu, missä oli valmiina Atomeja ja Vetyjä mainokset. Itse olen maistanut kummassakin paikassa ja tykkään ennemmän Hyvinkään tuotteista, koska niistä puuttuu höyrytys eivätkä ole siten niin ”lötkyjä” kuin Lappeenrannassa. Makuasia toki! Mutta käykäähän maistamassa… Nyt tivoli valtasi viikoksi Hyvinkään torin ja torikahvila piti panna kiinni. Samalla Tori-Antti sai viikon loman.

Fillarantti ja Tori-Antti lähtömaisemissa Tallinnassa

Sunnuntaina painettiin Tallinnaan Silja Europalla ja laivalla hyvin nukutun yön jälkeen päästiin tositoimiin. Itse olin suunnitellut noin 700 km Viron kiertomatkan Tartto – Viljandi – Pärnu etc. Laivalla mietimme yhdessä reitin suuntaa. Täällä tuuli puhaltaa yleensä lounaasta ja ajatus oli tehdä kierros kellon suuntaan. Katsotaan miten tuo sitten onnistuu…

Tässä alkuperäinen reittisuunnitelmamme. Kiva nähdä, miten se toteutuu, kun nuo keliennusteet ovat aika vaihtelevat!

 

 

Maanantai 12.8.2019 Tallinna – Paide 128 km ja hiukan oli sekoilua alussa…

 

Maardissa lähdettiin seuraamaan Viron pyöräreitti kakkosta, mutta aina välillä eksyttiin siitä.

Aluksi lähdimme seuraamaan pyöräreittiä 2. Mutta monta kertaa tuli reititysongelmia ja loppujen lopuksi olisi ehkä ollut järkevämpi ajaa suoraa reittiä Paideen. Mutta Thats`it… Elämä on ja johdattaa…

Tätä reittiä pojat loppujen lopuksi polki ensimmäisenä Viron päivänä. Pientä säätöä oli…

Ensimmäinen päivä meni turhankin pitkäksi. Ajatus oli seurata Eestin pyöräreittikartan reittejä. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa suoraan noin sata kilometriä. Mutta pojat lähti kiertämään ja välillä oltiin ihan hukassa. Jäteaseman portti tuli vastaan tuolla Maardun maisemissa ja ei muuta kuin takaisin ja tuttuun navigaattoriini PikkuGeehen pantiin uusi kohde ja matka jatkui.

Tori-Antti katsoo karttaa ja mietitään minne jatketaan. Ja jatkettiin kanssa !

Päästinhän me loppujen lopuksi perille, mutta aika pitkä siivu 128 km tuli tehtyä kiertoreissun ja pikku sekoilujen takia. Noista Viron pyöräreiteistä pitää heti sanoa, että kartalla näyttää hienolta, mutta käytännössä olisi vielä hiomista. Monta kertaa putosimme reitiltä ja sattuman kautta tuli taas 2-reitti vastaan. Ehkä digitaalinen reitti, jonka voisi laittaa navigaattoriin voisi auttaa…en tiedä.

Välillä kun pudottiin Viron pyöräreitiltä, niin joutui ajamaan soratietäkin vajaa kymmenen kilometriä.

Sadettakin saatiin välillä, mutta ei se tahtia häirinnyt. Maisemat näillä seuduin ovat kovin tasaisia. Ei juuri korkeusmetreillä pääse pröystäilemään. Kymmenkunta kilometriä ajettiin soratietä pitkin, kun läksimme oikaisemaan jossakin vaiheessa ja kestopäällyste loppui. Ensimmäiseen yöpymispaikkaan Paideen tulimme seitsemän pinnassa aika pitkän ajorupeaman jälkeen. Yövyimme tasokkaaseen kylpylähotelliin Paide SPA Hotell. Kun olimme ajon jälkeen märkiä oli hienoa päästä hotelliin saunomaan.

Tallinnan televisiotorni on hyvä maamerkki, kun lähtee Piritan suuntaan Tallinnasta itään…

 

 

Tiistai 13.8.2019 Paide – Tartto 122 km / # 250 km tasaista pläkkiä…

 

Tässä toisen ajopäivän Paide – Tartto ajoreitti.

 

Tiistaina läksimme kohti Tarttoa. Alkumatkan ajoimme päätietä, mutta sitten hermot pettivät. Tuolla kakkostiellä liikenne on kamalaa ja rekat ja muut kulkuneuvot sujahtelevat jatkuvasti ohi turhankin läheltä. Pöltsamaahan asti oli pakkoa ajaa päätietä, kun muuta emme löytäneet. Pöltsamaassa pidimme sapuskatauon ja sen jälkeen valitsimme kiertoreitin. Matkaa tuli liki kaksikymppiä lisää, mutta ajaminen oli paljon rauhallisempaa.

 

Tässä jo monta vuotta palvellut reissu-Trekkini sai arvoisensa seuralaisen

Tiistainakin ajoimme aika pitkä matkan lähinnä tuon lopun kiertoreitin takia. Kahtena ensimmäisenä päivänä mittariin tuli yhteensä 250 kilometriä. Maanantaina vettä tuli välillä aikalailla ja kastuimme kunnolla. Itselläni on mukana vain yhdet lyhyet pyörähousut ja ne kastuivat. Tiistaiaamuna hölmö laitoin nuo kosteat housut jalkaan ja pitkän ajorupeaman jälkeen persus oli kuin paviaanilla ja ajaminen oli yhtä tuskaa. Vesi oli pehmentänyt ihon ja ajaminen söi ihon rikki. Ei kiva!

 

 

 

Tartto on hieno kulttuurikaupunki. Ja paljon upeita lehmuspuistoja.

 

Tartto on Viron toiseksi suurin kaupunki Tallinnan jälkeen. Itse en perusta Tallinnasta yhtään, mutta Tartto, Pärnu ja Viljandi täyttävät tyhjiön. Tartossa asuu nykyisin noin satatuhatta asukasta. Tarttoa pidetään Viron kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunkina, henkisenä pääkaupunki. Kaupungissa on 1632 perustettu maan vanhin ja suurin yliopisto, vanhin vironkielinen teatteri Vanemuine, Viron opetus- ja tiedeministeriö, korkein oikeus ja Viron kansallismuseo (Eesti Rahva Muuseum).(Wikipedia)

 

Nämä seinämaalaukset ovat myös oleellinen osa Tarton kaupunkinäkymää.

 

Tartossa majoituimme ihan keskustassa sijaitsevaan City Inn Apartments-hotelliin. Edullinen mutta siisti majapaikka loistavalla sijainnilla. Harmi oli kun tulimme illalla vasta seitsemän jälkeen jäi kaupunkiin tutustuminen kovin vähälle. Tartto on hieno kulttuurikaupunki ollen Viron toiseksi suurin. Itse olen ollut kaupungissa ainakin puolenkymmentä kertaa ja pidän kaupungista kovasti. Illalla ehdimme käydä vain syömässä ja sen jälkeen takaisin kämpille. Onneksi aamulla oli aikaa tehdä hiukan kiertoajelua kaupungilla, koska meillä ei ollut aamiaista Tarton asunnossamme.

 

 

Keskiviikko 14.8.2019 Tartto – Viljandi 85 km / # 335 km

 

Kuten edellä kerroin Tarton majapaikkamme ei sisältänyt aamiaista. Aamulla ajelimme Tarttoa hieman ristiin rastiin pitäen silmät auki aamiaispaikan suhteen. Muutamasta hotellista tuli kysyttyä hintaa, mutta viisitoista euroa tuntui kovalta. Sitten poikkesin vielä yhteen aika tasokkaan näköiseen hotelliin. Siellä oli aamiaisaika kohta loppumassa ja hotellivirkailija kertoi hinnaksi kahdeksan euroa korjaten sen vielä viiteen euroon. Työnsimme pyörämme respaan sisään ja sapuskaa naamariin!

 

Fillari vaatii myös polttoainetta. Kuvassa Tori-Antti tankkaa aamulla Tartossa.

 

Keskiviikkona ei ollut pitkä matka vain 85 kilometriä, mutta tuskainen taipale. Tuuli oli kova 6-8 m/s ja pääosin sivuvastainen. Tottakai oman mausteensa matkaan toi kipeä paviaanipersukseni. Jossakin vaiheessa matkan varrella kävin apteekissa persuksen takia. Siellä oli kaksi naismyyjää. Ensimmäinen pelästyi heti englannin kieltä ja haki toisen. En persustani toki näyttänyt, mutta kerroin ongelmani ja myyjä tarjosi lääkkeeksi Bepantheniä. Toivottavasti tokenee!

 

 

 

Tartosta Viljandiin ajettaessa maisemat alkoivat muuttua mäkisemmiksi edellisiin päiviin verrattuna. Ei mitään mäkihurjastelua, mutta kumpuja matkaan sopi jo ihan mukavasti. Ajoimme kuten karttakuvasta näkyy 92-tietä kovassa sivuvastaisessa. Matkalla ei ollut paljon maaston kiinnekohtia. Iso Vörtsjärvi jakoi reissun kahtia. Järven yli katsottuna näimme ison sadealueen etenevän kohti itää ja onneksi se ehti mennä alta pois. Vain tie oli märkä, mutta itse säilyimme siinä vaiheessa onneksi kuivina.

 

Jokinäkymä jossakin vaiheessa matkalla Tartosta Viljandiin.

 

 

Piilubaari oli ensimmäinen kahvittelupaikkamme Tartosta lähdön jälkeen. Ennakkomainos oli pellolla 13 kilometriä ennen ja tottakai pysähdyimme sinne, koska täällä Eestinmaalla nuo kahvipaikat ovat todella kortilla. Monesti olemme harmitelleet, kun kahvipaikkaa ei vaan ole löytynyt tai sitten sen ollut kiinni.

 

”Pillubaarin” mainos teki tehtävänsä. Myöhemmin pysähdyimme kahvittelemaan siihen.

Piilubaarin edessä on kaksi komeaa ratsua matkalla Viljandiin. Fillarantin Trek ja Tori-Antin Focus.

 

 

Ohitimme komean Vörtsjärven pohjoispuolelta. Kurkkasin Wikipediasta, että järvi on Viron ja koko Balttian toiseksi suurin järvi. Pituus on 35 km ja leveys 15 km ja pinta-ala on 270 neliökilometriä. Järvi on kuitenkin hyvin matala keskisyvyyden ollessa vain 2,8 metriä.

 

 

 

 

Ison ja komean Vörtsjärven rantamaisemaa Tartto – Viljandi puolivälissä
Ja kahvila oli tietysti kiinni juuri tänä päivänä. Voi sitä selfien ottaa näinkin.

 

Itsellä ajaminen oli yhtä tuskaa lähinnä tuon kipeän takapuolen takia. Onneksi matkalla oli noita kuvanottovirikkeitä ja pysähdyimme muutenkin aika usein. Tuuli kiusasi ja muutaman kerran sadekuurokin rapsautti päälle, mutta pääosin selvisimme suhteellisen kuivina. Ilma oli aika kolea ja jo moneen kertaan manattu tuuli iso kiusa.

 

Tuossa muuten lukee tänä iltana. Suosiiko onni rohkeaa, kun kuvaa oikein tarkkaan katsoo ?
Ridakylä (Rivikylä) markkinoi noin itseään…

 

No hyvin pojat kuitenkin selvisivät Viljandiin. Centrum Hotel Viljandi oli aivan keskustassa ja ehdimme sinne vastatuulesta huolimatta jo joskus viiden pinnassa. Jäi hyvin aikaa tehdä kävelyä keskustassa ja käydä syömässä. Hotellista saimme vinkin lähipubiin, mikä olikin hyvä valinta. Kunnon leikkeet tykötarpeineen sujahtivat alas. Pubissa sai vielä valita annoksen koon. Tori-Antille kelpasi medium ja Fillarantille (ex. voileipäpöytien kauhu) valitsi large-annoksen. Tuosta alakuvassa näkyy myös ruokajuomamakumme.

 

Viljandissa illalla oli menu pihviä lisukkeilla. Itsellä iso ja kaverilla medium-annos.

 

Viljandi on Viljandinmaan pääkaupunki. Siellä on vajaa 20 000 asukasta. Kaupungin nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa Linnavuorella sijaitsevat keskiaikaisen ritarilinnan rauniot, raatihuone, vuonna 1866 valmistunut Pyhän Paavalin kirkko (Püha Pauluse kirik) ja 1600-luvulla fransiskaaniluostarin paikalle rakennettu Pyhän Johanneksen kirkko (Püha Jaani kirik). Tunnetuimpia maamerkkejä on 30-metrinen, vuonna 1911 rakennettu (1999 entisöity) vesitorni, jonka huipulla on näköalatasanne.

 

Vijandi on yksi Viron suosikkini. Siellä on paljon kauniita rakennuksia ja historian havinaa.
Viljandi on Porvoon ystävyyskaupunki ja molemmissa on samoja piirteitä.
Harmi kun ei tullut otettua tarkemmin selvää rakennuksista. Tässä kuitenkin kirkko.
Kukahan tunnistaisi nämä kaksi rakennusta ?

 

Viron kaupungeissa seinämaalaukset ovat yleisiä. Varsinkin Tartto on kuuluisa niistä. Tässä Viljandista.
Tämä Viljandin puisto oli vanhassa kaupungissa lähellä majapaikkaamme.

 

 

Torstai 15.8.2019 Viljandi – Pärnu 103 km / # 438 km

 

Torstai on toivoa täynnä, mutta ei sekään vielä tuonut muutosta epävakaisen säätyyppiin.

 

Torstaiaamun lähtö oli kamala. Vettä tuli ja ukkonen paukkui, kun pojat pelasi aikaa Viljandin bussiasemalla.

Aamupäivällä pääsimme matkaan Viljandista vasta kymmenen yhdentoista pinnassa. Aamulla satoi ja jopa myrskysi. Tein kuivansään aikana ennen aamiaista pienen kävelylenkin ja samalla pistäydyin viereisellä linja-autoasemalla kysymässä bussia Pärnuun tuon sateen ja kipeän persuksen takia. Kymmeneltä lähti yksi. Hyvästelimme hotellimme ja suuntasimme matkamme kohti Pärnua. Puolisen kilometriä ajettuamme alkoi tulla vettä kuin siitä yhdestä kuuluisasta ahterista. Käänsimme pyörämme linja-autoasemalle lipan suojaan.

Tori-Antti muutti muotonsa Beduiini-Antiksi Viljandin linja-autoasemalla ukkosmyrskyn vihmoessa.

Sateen ja pienen myrskynpuuskan vihmoessa ja paukkuipa jopa ukkonen, olin valmis bussikyytiin. Kysyin kymmeneltä lähtevän linja-auton kuljettajalta onnistuuko pyörän kanssa. Kuski sanoi, että tavaraa on eikä hän halua ottaa pyöriä kyytiin. Sillä selvä. Tosin kuski tuli muutaman minuutin päästä katumapäälle ja tuli sanomaan, että voisi ottaa sittenkin. Tori-Antti ei alkuunkaan halunnut bussin kyytiin ja itsekin tulin samaan tulokseen ja ilmoitin kuljettajalle, ettemme ole kiinnostuneita. Sade taukosi pikku hiljaa ja läksimme ajamaan PikkuGeen ohjeiden mukaan kohti Pärnua.

Onneksi päästiin fillarin päälle ja sadekin taukosi. Välillä aina ripautti, mutta aika hyvin väisteltiin tänäänkin.

Onneksi en päässyt bussin kyytiin… Sateen tauottua matkanteko alkoi sujua. Alkumatka meni ihan hyvin. Aina välillä oli sadekuuroja ja tuuli oli tosin pääosin sivuvastainen ja aika reipas. Kiilingi-Nommen jälkeen reitin suunta muuttui kohti luodetta ja saimme nauttia lopulta kauniista illasta ja ensimmäisen kerran myös sivumyötäisestä tuulesta.

Torstaina poljettiin sateita väistellen Pärnuun. Lopussa ilma selkeni ja pääsimme aika kuivina Pärnuun.

Taukoja pidettiin tänäänkin aika usein. Oma kipeä persus oli yksi syy. Ajaminen oli vähän sitä, että vähän väliä piti nousta putkelle ja antaa hiukan ilmaa rikkiajamalleni persusiholle. Onneksi sivuvastainen tuuli taittui puolimatkan jälkeen, kun ajoreitti muuttui vastatuuli-lounaasta luoteeseen. Myöskin ilma parani selvästi iltaa kohden. Jo ennusteet olivat luvanneet parempaa säätä loppuviikolla.

Tänäänkin oli tosi vaikea löytää kahvipaikkoja. Tässä oli kyläkauppa, mistä onneksi sai kahvia.

Kahvipaikka-problematiikkaa ihmettelimme monta kertaa matkan aikana. Tosi harvoin vastaan tuli kahvipaikkoja. Pyörälenkillä tai reissussa olen tottunut noihin kahvipausseihin, missä voi hiukan levätä ja katsoa samalla somejutut etc. Mutta täällä Virossa ne tuntuvat olevan kortilla maaseudulla. Aika harvassa taajamassakaan niitä tapaa.

Loppumatkalla Pärnuun ennen Riika-Tallinnatielle tuloa ohitimme tämän omakotitalon. Oli saanut Kaunis koti-palkinnon vuonna 2014.

Loppumatka sujui kuitenkin mukavasti, kun tuuli alkoi puhaltaa jo hiukan selän takaakin. Vajaa parikymmentä kilometriä ennen Pärnua tulimme Tallinnasta Pärnun kautta Riikaan etc. johtavalle Eurooppa-tielle. Liikenne kasvoi huomattavasti, mutta onneksi matkaa ei ollut enää paljon. Lisäksi meillä oli navigaattorit eri moodissa. Kaima-Antilla fillari- ja oma PikkuG oli automoodissa. Kaiman navigaattori johdatti meidät jo hyvissä ajoin ennen Pärnua esikaupunkialuille, joita oli mukavampi ajaa kuin päätietä.

Pärnuun tulo oli yhtä juhlaa. Itselleni tosi tuttu paikka, mutta kaverini Tori-Antti tuli sinne ensimmäistä kertaa.

 

Pärnuun ajoimme jo ilta-auringon paistaessa. Pyöränmittari näytti muutamaa kilometriä vajaata satasta. Pakkohan sata oli ajaa täyteen. Ajelimme Pärnussa hiukan sakkolenkkiä ja katselimme samalla paikkoja. Hotelli oli jo etukäteen varattu, ilma oli hyvä eikä meillä ollut mitään kiirettä.

Estonian uppoaminen 28.9.1994 vei mukaan yli 800 ihmistä, joista virolaisia oli 24.
Pärnuun tullessa ajelimme meren rannassa, mikä on täynnä upeita huviloita.
Voisi olla hieno asua tässäkin…

 

Pärnu oli hieno kesäkaupunki. Aurinko otti meidät vastaan jo illalla kovin vaihtelevan kelin jälkeen

Olin varannut vanhan historiallisen Victoria Hotellin majapaikaksi. Majoituimme sinne ja huoneen katsottuamme, päätimme jäädä sinne toiseksikin yöksi. Kävin sopimassa asian respassa ja niin oli ensimmäinen välipäivä varattu lauantaiksi. Olihan meillä jo neljä ajopäivää ja 438 kilometriä takana aika haasteellisissa olosuhteissa. Järkivaihtoehto ainakin omasta mielestäni! Majoittumisen jälkeen läksimme syömään. Ihan lähituntumassa oli mukava pubi, missä tällä kertaa päätimme syödä pastaa ja oikein viinipullon kera.

Illalla Pärnussa pasta maistui kovan ajopäivän jälkeen !

 

 

Perjantai 16.8.2019 Pärnussa reissun ensimmäinen välipäivä 34 km / # 472 km

 

Pärnu on mielestäni Viron kesäkaupunki ja olen vieraillut siellä monesti sekä fillarilla että autolla. Pärnussa on asukkaita vain noin 45 000, mutta turistien takia se on vilkas ja elinvoimainen kaupunki. Kaupungissa kävellessä tuli mieleen samalla kotikaupunkini Hämeenlinna, missä asukkaita on enemmän. Kuitenkin Pärnun keskustan vireys, majoitus- ja palveluspaikkojen määrä on aivan ylivoimainen Hämeenlinnaan verrattuna. Ei ollut toriparkkia täälläkään eikä autot juuri näkyneet ydinkeskustassa, koska isoja kävelyalueita oli pyhitetty keskustaan.

 

Kahden yön majapaikkamme Hotel Victoria on vuodelta 1926. Hotellin Grand Café tarjosi hienon aamiaisympäristön.

 

Pärnu (saks. Pernau) on Pärnun kaupunkiin kuuluva epäitsenäinen kaupunki Pärnumaan maakunnassa Lounais-Virossa. Kaupungin läpi virtaa Pärnunjoki. Pärnu on kesäisin vilkas turistikaupunki, mikä johtuu sen hiekkarannoista ja kylpylöistä. Pärnulla onkin Viron kesäpääkaupungin symbolinen arvonimi. (Wikipedia)

Pärnussa tein vapaapäivänä pienen kävelylenkin kaimakaverin ollessa parturissa.
Korkeaotsaisen Siilasmaan vieressä piti ottaa selfie. Suuta en uskaltanut aukaista, kun hammasremontti on vasta vaiheessa.
Victoria Hotellin vieressä oli kaunis ja vilvoittava puisto.

 

Vallihaudan maisemissa Valliparkissa.
Virossa harrastetaan näitä seinämaalauksia. Näihin olen törmännyt varsinkin Tartossa, Viljandissa ja nyt Pärnussa.
Bum – Bum perjantaiaamuna. Kivasti elävöitetty julkisivu.

 

 

Mitähän tähän voisi lisätä?
Victoria Hotellimme lähistöllä oli paljon kivoja ravintoloita. Oli valinnan varaa ja myös hintaskaalaa.

Perheidylliä…

Perjantain vapaapäivänä kävelimme myös Pärnun uimarannalle. Pärnu Beach on monta kilometriä pitkä hienohiekkainen ranta.

 

 

Antin päästyä parturista treffasimme hotellilla ja läksimme tutustumaan kaupunkiin jalan. Jossakin vaiheessa suuntasimme myös Pärnun kuuluisalle uimarannalle, minne oli matkaa vain reilu kilometri. Vaikka oli välipäivä, sovittiin että tehdään myös pieni välipäivän veryttely fillarilla kaupungin ympäristöön. Ajoimme reilun kolmenkympin ympyrälenkin. Reitti näkyy oheisessa kuvassa.

Pieni vapaapäivän lenkki tehtiin ruokahalun kasvattamiseksi.

 

Jo lenkin alussa näin Trimtex-firman auton, missä oli iso mainos pienen kuorma-auton perässä. Mainos jäi hautumaan tämän reissun persusongelmani takia lenkin ajaksi ja ennen Pärnuun takaisin tuloa, sanoin kaimalle, että pysähdytään. Kännykän netillä löysin Trimtex Outletin liki reittiämmeja panin PikkuGeen ohjaaman meidät sinne. Eikä ollut ollenkaan turha reissu. Oma lyhyt mukana oleva Kiina-pyörähousuni oli huono valinta ja siitä johtui osin tuo reissun persusongelma. Nyt löysin uudet Trimtex-housut 17 eurolla tarjouksena (78 normihinta).

 

Iltaruokailussa Pärnussa vuorossa oli kiinalainen ravintola. Ulkona oli lämmintä.

Vapaapäivän ilta sujui mukavasti. Ensin kävimme syömässä kiinalaista ruokaa hotellimme kulman takana olevassa ravintolassa. Sitten suuntasimme askeleet kohti karaokepaikkaa, mistä Tori-Antilla innokkaana karaoke-harrastajana oli ennakkotieto. Itse olen ihan toivoton lauluhommissa, mutta kaimaAntilta laulu ja musiikki sujuu. Paikka oli hyvin eläväinen lauantai-iltana ja oli hienoa kuunnella tasokkaita esityksiä. Olipa joukkoon eksynyt yksi todellinen ammattilainen, ex-tangokuningas Amadeus Lundberg.

Tori-Antti muusikkona ja karaokeharrastajana esitti kolme komeaa biisiä yleisön hurratessa.
Myös vuoden 2009 tangokuningas Amadeus Lundberg oli vapaalla ja veti hienosti pari biisiä.

 

 

 

 

Lauantai 17.8.2019 Pärnu – Rapla 101 km / # 573 km

 

Vapaapäivän päätteeksi mietimme reissun loppuohjelmaa. Tori-Antin pitää avata kahvilavaununsa tiistaiaamuna. Sitä ennen on usean tunnin kahvilateltan pystyttämishomma maanantaina. Eli meillä oli vain lauantai ja sunnuntai aikaa ajaa Tallinnan laivalle. Alkuperäinen reittisuunnitelma olisi edellyttänyt ajamista Haapsalun kautta rannikkoa seuraten Haapsaluun ja sieltä Tallinnaan. Kilometrejä olisi kertynyt lisää niin paljon, että tuon reitin vetäminen kahdessa päivässä olisi ollut hiukan ”hullun hommaa”. Tulimme siihen tulokseen, että ajetaan suoraan Raplaan ja sieltä Tallinnaan on enää lyhyt matka, jolloin jää aikaa katsoa joku iltapäivälautta Helsinkiin.

Perinteikäs Victoria Hotelli oli majapaikkamme kaksi yötä Pärnussa.

Pärnu oli hyvä paikka välipäivän viettoon. Olihan alla aika rankkaa ajoa neljä päivää Liki viisisataa kilometriä, sadetta, kipeää persusta ja kovaa vastaista. Oikeastaan tuosta puuttuu vain tiukat nousut, joita täällä ei juuri ihan Etelä-Viroa lukuunottamatta taida juuri olla.

Pärnu on upea kaupunki. Täynnä elävää elämää kesäaikana varsinkin ja samalla historian havinaa.

Aamulla pääsimme koko hyvin välipäivän jälkeen liikenteeseen. Itse asiassa ponkaisin aamiaiselle jo seitsemän jälkeen tietämättä, että viikonloppuna aamiasta saa vasta kahdeksasta alkaen. Reilu puolen tunnin aamukävely ja kuvaussessio täytti tuon ajan, koska en viitsinyt lähteä kapuamaan kolmanteen kerrokseen vanhan hotellin jyrkkiä rappuja, joita olimme mananneet moneen kertaan. Aamiaisen jälkeen oli pakko melkein nelinkontin tehdä homma täpö täydellä massulla.

Pojat polkaisi lauantainakin satasen. Tosin Raplan päässä piti tehdä pientä lisäsäätöä satasen ylittämiseen.

Lauantaina sääkortit olivat ensimmäistä kertaa kohdillaan. Heti aamulla tarkeni lyhyillä ja iltapäivällä lämpötila kipusi 21-22 asteen vaiheille. Ja mikä tärkeintä. Tuuli oli ensimmäistä kertaa tällä reissulla selän takana tosin vain noin 1-2 m/s. Maisemat ovat näillä mailla aika tylsiä. Tasaista pläkkiä ja korpimaisemaa. Ensin ajoimme viitostietä nelisenkymmentä kilometriä ja sitten luoteeseen pienemmälle tielle. Loppumatka meni sujuvasti kohti pohjoista ja Raplaan 27-tietä seuraten kevyen tuulen avittaessa. Ensimmäisen kerran saimme sentään keskarin noin kahteenkymppiin alun ja lopun kaupunkiajelusta huolimatta.

Järvakandi oli oikeastaan ainut isompi paikkakunta matkan varrella. Lasimuseo ja markkinahäppeningiä… Järvakandi oli yllättävän vilkas paikka lauantaina. Tosin siellä oli markkinat, jotka imivät ehkä väkeä muualtakin. Niin kuin meidätkin!

Poitsuilla oli aika eksoottinen leikkipaikka lasimassalohkareiden keskellä.

Iltapäivällä neljän pinnassa ajoimme Raplaan ja muutaman satasen ylittävän lisäkilsan jälkeen Fillarantin pyöränavigaattori pikkuG löysi sujuvasti Joe Guesthousen, minkä varasin jo edellisenä iltana. Majatalon isäntä puhui sujuvaa suomea oltuaan aiemmin Suomessa työhommissa. Illalla kävelimme vielä puolen kilometrin päässä olevaan Meie Pubiin, missä paikallinen wienersnitsel lisukkeineen ja sulatusjuomineen solahti helposti.

Tässä tulonäkymä Raplaan etelästä käsin. Majapaikkamme oli tuosta risteyksestä puoli kilometriä oikeaan.

 

Sunnuntai 18.8.2019 Rapla – Tallinna ja Hki ja Hml 87 km / # 660 km

Viikko täällä Eestin maalla on kohta kulunut ja kotimatka on edessä. Läksimme reissuun viikko sitten sunnuntai-iltana ja laivalla hyvin nukutun yön jälkeen polkaisimme maanantaiaamuna Paideen. Fillarireissumme jatkui sieltä Tarttoon, Viljandiin ja Pärnuun, missä oli välipäivä matkanteosta. Pärnussa ajoimme eilen lauantaina tänne Raplaan ja tänään on enää lyhyt reilu viiden kuudenkympin pyrähdys Tallinnan laivalle. Viking-lautta lähtee 15:30 ja illalla sitten kotiin jollakin junalla. Tori-Antti virittelee kahvivaununsa palveluskuntoon maanantaina ja itse jatkan eläkepapan hommia.

Tässä reittimme Tallinnan satamaan asti. Lisäksi 5 km Helsingissä ja 8 km Hämeenlinnassa

.

Tänään oli unelmakeliä. Lämpöä iltapäivällä oli noin 21-23 astetta ja noin 3-4 m/s tuuli oli pääosin selän takana. Oli kevyttä ajaa Pohjois-Viron tasaista pläkkiä. Olimme tilanneet aamiaisen kahdeksaksi ja pääsimme maantielle jo hiukan ennen yhdeksää. Alkumatka meni päätietä Tallinnan maantietä, mutta jossakin vaiheessa halusimme erkaantua siitä pienemmälle tielle. Tosin tuo suunnitelma ei toiminut loppuun asti, kun suostutteluistamme huolimatta fillarinavimme eivät onnistuneet viemään Pärnun valtatien yli Laagriin. Siitä johtuu tuo sivuttaispoikkeama kartassa. Kartat olivat ilmeisesti vanhentuneet ja tuossa kohdassa tie oli suljettu esteillä.

Komeita kirkkoja ja rakennuksia Eestinmaalla riittää.

Ajoimme pienen matkan takaisin ja sitten Pärnun valtatietä kohti Tallinnaa. Ehkä kympin lisälenkki tuosta tuli, muttei tällä loistokelillä harmittanut yhtään. Tallinnaan tulimme yhden pinnassa ja ehdimme hyvin syömään ennen laivalle ajoa. Hyvät varrasannokset sujahtivat alas kera hyvästelyjuomien. Viking Xprs vei meidät yli ja sen jälkeen ajo rautatieasemalle. Näin päättyi yhteinen reissumme. Tori-Antti hyppäsi melkein heti lähtevään Riihimäelle päättävään lähijunaan ja Fillarantin piti odotella tunnin verran omaa Tampereen lähijunaansa. Tässä sitä istutaan ja naputellaan IPadin lisänäppäimistöä…

Ympyrä sulkeutui Tallinnassa. Lautalla yli ja kotiin. Kuva tosin on otettu jo lähtiessä.

Mukava reissu vaikka ilmat eivät parhaat mahdolliset olleetkaan. Antit tulivat juttuun hyvin eikä polkemisessakaan ollut isompia ongelmia. Kiitos kaima-Antille kivasta seurasta! Pyörät pelasivat kummallakin. Ei yhtään rengasrikkoa eikä edes ilmaa tarvinnut lisätä. Ketjuöljyä tuikattiin muutama kerta sadepäivän jälkeen. Kilometrejä kertyi itselleni yhteensä 660 km kuutena ajopäivänä ja yhtenä välipäivänä. Taas kerran tuli Eestinmaata tutkiskeltua. Itselleni oli neljäs tai viides fillarireissu etelänaapuriin, mutta Tori-Antille vasta ensimmäinen. Tuosta on hyvä jatkaa…

SF-Tour 2019 Pietarsaari-Helsinki – Suomi fillaroi

Juna jyskyttää kohti Pännäistä, mistä on kuljetus Pietarsaareen

IC 29 Oulun juna jyskyttää ja pysähtyy juuri Seinäjoella. Vajaan tunnin matka on vielä edessä Pännäisiin, jossa järjestäjän huoltoauton pitäisi olla vastassa. Sieltä on kymmenkunta kilometriä Pietarsaareen, mistä on tarkoitus lasketella maantiepyörällä ”alamäkeä” kohti Helsinkiä. Tosin matkalla on kovasti mutkia ja järjestäjän suunnittelema ajoreitti on 673 km. Siis mikä juttu tuo SF-Tour on?

Linkki: http://www.sftour.fi/

Kuvan lainasin SF-Tourin Facebook-sivulta.

SF-Touriin törmäsin alkukesästä Facebookin sivuilla. Kyseessä on yhdeksäs SF-Tour. Reitti vaihtelee vuosittain ja on esittelyn mukaan vähän erilainen reittipyöräily. No aika näyttää… Joka tapauksessa tänään lauantai-iltana majoitun Pietarsaaressa jonnekin koululle ja huomenna alkaa matka kohti etelää. Järjestäjän Whatsup-ryhmän mukaan osallistujia on tänä vuonna noin 35 ja tarkoitus on ajaa kuuden etapin tahdilla 110 km – 120 km sunnuntaista perjantaihin. Ei ole hajuakaan vielä ryhmän koostumuksesta, mutta porukka jakautunee useihin eri nopeuksisiin pienryhmiin. Mielenkiintoista on nähdä porukka…

Tässä on vuoden 2019 SF-Tourin reitti 673 km

Etapit ovat järjestyksessä sunnuntaista perjantaihin: Pietarsaari – Alajärvi 111 km, Alajärvi – Haapamäki 110 km, Haapamäki – Parkano 116 km, Parkano – Kiikka 106 km, Kiikka – Somero 118 km ja Somero – Helsinki 112 km. Toivottavasti ajokelit hieman petraavat ennusteista. Aika viileää ja osin sadettakin on luvassa varsinkin reitin pohjoispäässä. Keski- Ja Etelä-Euroopassa jyräävät ennätyshelteet, mistä riekaleita saattaa osua Etelä-Suomeen, mutta täällä ylempänä on ennusteen mukaan aika epävakaista.

Fillarantin uusi Fanjoni lähtötouhuissa Hämeenlinnan rautatieasemalla.

Ajokkina Fillarantilla on pari kuukautta vanha Canoyn Endurance-maantiepyörä eli Fanjoni. Matkaa sillä olen taittanut parissa kuukaudessa jo noin kolmetuhatta kilometriä ja todennut sen erittäin tasapainoiseksi ja mukavaksi kulkupeliksi. Pelinhenki Tourilla on, että ajetaan minimivarustuksella ja järjestäjä kuljettaa yöpymis- ja sun muut varusteet huoltoautossa yöpymispaikasta toiseen. Yöpymispaikkoina ovat koulut tai vastaavat majapaikat. Jokainen huolehtii omista leiriytymisvarusteistaan. Itselläni on mukana kevyt makuupussi ja pienet ilmatäytteiset makuualusta ja tyyny. Mutta aika paljon tuota roinaa (vaatteita ym.) kertyi isoon selässä kannettavaan HellyHansen-kuljetussäkkiin.

Sunnuntai 30.6. 2019 Pietarsaari – Alajärvi 118 km / 627 nm

Reissun rutiineja… Aamulla seitsemän pinnassa ylös, kamat kasaan ja niiden vienti huoltoautoon. Sitten pannaan ajokamppeet päälle ja ajetaan sovittuun aamiaispaikkaan. Lähtö reitille on noin yhdeksältä. Eka aamuna ajettiin ennen reittistarttia Pietarsaaren keskustan suihkulähteelle, missä otettiin yhteiskuva. Valitettavasti itselläni ei tuota kuvaa ole. Mutta tässä muutama muu starttihetken kuva. Hauska reissun perinne on myös pyörän kaste. Takapyörä kastetaan lähdettäessä, nyt suihkulähteeseen ja etupyörä saavuttaessa Helsinkiin Eiran rantaan.

Lähtötäpinöissä Pietarsaaren keskustassa…
Fillarantti starttivalmiina koululta aamiaiselle Pietarsaaressa.

Tapahtuman isä ja pääjärjestäjä on Antti Höyden, joka itse on myös ajamassa ja junailemassa muutamien apulaistensa (huoltoauto) kanssa ajotapahtumaa. Tämän vuotinen Tour on jo yhdeksäs. Joka vuonna Antti on suunnitellut eri paikasta lähtevän reitin, minkä yhteinen nimittäjä on sen päättyminen Helsinkiin. Viime vuonna lähdettiin Ilomantsista jne. Nyt ensimmäinen etappi johti Pietarsaaresta Alajärvelle lopussa Lappajärven rantoja seuraillen. Mukavaa ja suhteellisen tasaista Keski-Pohjanmaan maisemaa.

Tässä Tourin 1. etappi Pietarsaaresta Alajärvelle. Taltioitu Ridewithgps.

Ensimmäisen päivän reitti oli aika helppo, koska ilma oli hyvä ja tuuli pääosin sivumyötäinen. Ajoimme pienissä ryhmissä tietä 741 Kortesjärvelle ja sieltä vielä Lappajärvelle muutaman kahvitauon pitäen. Ryhmät reissussa muodostuvat itse. On hikipäitä, jotakin haluavat ajaa mahdollisimman nopeasti tai esim. triathlon-kisoihin treenaten. Itse hakeuduin jo ensimmäisenä päivänä mukavaan jälkijoukkoon, jota veti pääsosin Kari Mattila ja mukana oli monta muutakin Mallorcan kävijää. Jututin Karia ja hän kertoi olleensa Mallorcalla jo 50 kertaa fillarihommissa. Aporukassamme oli seitsemän ”fillarointiin humaltunutta ukkoa”. Osalla oli kilometrejä takana ennen tätä aika vähän, mutta ei se tahtia häirinnyt. Aina kuin joku jäi porukasta esim. mäessä, muu porukka pysähtyi odottamaan.

Pysähdyin jossakin vaiheessa ottamaan kuvan meidän ajoryhmästämme.
Tulihan se Lappajärvi vastaan ja pieni poseerauskuva siinä. Valitettavasti kahvila oli kiinni.
Betlehemissä käytiin myös, tosin vain pisulla…

Perille Alajärvelle saavuimme iltapäivällä siinä neljän pinnassa. Valitettavasti Alajärvi – Siilinjärvi Superpesispeli oli alkanut muista otteluista poiketen jo klo 15. Mutta järjestäjä oli hommannut liput halukkaille ja pääsimme hurraamaan Siilinjärvelle pelin loppuvaiheissa. Kyseessä oli Superpesiksen jumbo-ottelu ja paikkakunnan ”ylpeys” siirtyi nyt sarjan viimeiseksi, mikä ei aika vähälukuista paikallisyleisöä juuri miellyttänyt.

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, paitsi kotiyleisöllä…
Kovin oli harvalukuisena Alajärven yleisö. Johtuneeko jumbopaikasta…

Päivän ja illan ehdoton kohokohta oli vierailu originellissa Pöllöpubissa. Vierailun tausta juontui pesäpallo-ottelusta, missä pubin pitäjä vaimonsa kera oli myyntihommissa. Kun selvisi, että etelästä oli tullut fillariporukka paikkakunnalle, paikanpitäjä lupasi avata pubinsa ”yksityistilaisuutena” meille. Noin kymmenkunta meistä marssi pelin jälkeen aika omalaatuisesti sisustettuun pubiin, missä isäntä halusi tarjota harvinaisille vieraille valinnan mukaan aluksi shotteja. No muutama niitä isännän tarjoamia salmiakki-, viski- etc. shotteja upposikin. Ei ilmaista viinaa voi jättää käyttämättä. Pubi-isännän periaate oli, että jos jotain haluatta maksaa, niin voi jättää muutaman kolikon peltirasiaan oven viereen. Mukavasti nuo ilmaiset shotit ainakin lisäsivät myyntiä, koska viihdyimme paikassa aika myöhään.

Kivaa oli! Alkushotit ja iltasapuska on jo nautittu ja hauskaa on karaoken ym. merkeissä.
Vasemmalla illan isäntä ja ryhmästämme Sakke kiinteässä keskusteluyhteydessä.

Maanantai 1.7. 2019 Alajärvi – Haapamäki 115 km / 798 nm

Sateen jälkeen matka taas jatkui. Tässä Kari ja Harry pikkutauolla.

Uusi armas aamu. Heinäkuu oli jo pyörähtänyt käyntiin. Hiukan isompi Tour käynnistyy lauantai 6.7. tänä vuonna Belgiasta käsin siirtyen sitten Ranskaan, joten näillä näkymin ehdimme alta pois sitä katsomaan. Sääennuste maanantaille oli aika epämääräinen, sadetta ehkä, tuulta vastaisena kyllä. Mutta onneksi kävi paremmin. Jossakin vaiheessa aamupäivällä tuli hetken aikaa vettä aikalaillakin, mutta ehdimme puiden alle suojaan pahimmalta. Tie oli märkä, mutta onneksi aurinko tuli esiin ja kuivasi sen. Tuuli taas oli ennusteesta paljon parempi, ei juurikaan vastaista ja hiljaisempi kuin alunperin luvattiin. Sade taisi taittaa tuulen selän.

Toisena ajopäivänä maasto alkoi jo kupruilla, kuten tieprofiili osoittaa.

Maanantain reitti Alajärveltä Haapamäelle näkyy oheisesta reittikuvauksesta. Tosin aamulla siihen tehtiin vielä pieni muutos, mikä hiukan pidensi reittiä mutta vältti valtatietä alussa. Ensimmäinen kunnon pysähdys oli vasta puolivälin jälkeen noin kuudenkympin ajon jälkeen Ähtärin ABC-huoltamolla. Toki pikku pysähdyksiä ja ryhmämme koontihetkiä tehtiin monesti nousujen jälkeen tai pisutaukojen merkeissä.

Fillari vaatii kunnon eväät. Lounaalla Ähtärin ABC-ravintolassa.

Ähtäristä ajeltiin sitten täysin ”masuin” viitisenkymppiä aluksi kivaa ja rauhallista tietä Pihlajaveden rantaa sivuten ja lopuksi pieni pätkä vilkasta Pori- Jyväskylätietä. Kahvitauon pidimme Pihlajaveden rannalla Karansalmella, mistä tuossa alhaalla on muutama kuva. Ryhmä-Rämämme vetäjä Kari uskaltautui jopa uimaan kahvibreikin yhteydessä.

Pihlajavesi here we are. Mukava ja odotettu kahvipaikka pitkän ajon jälkeen.
Kari uinnin jälkeen ja Maukka siinä ottavat aurinkoa ja rokkaavat kuvaajalle.
Pihlajaveden rantamaisemaa Karansalmelta käsin hiukan toiseen suuntaan.

Haapamäkeen saavuimme joskus neljän pinnassa iltapäivällä 115 km ajon päätteeksi. Haapamäki oli pieni pettymys. Aikoinaan vilkas rautatien solmukohta on nykyisin uinuva muuttotappiokylä. Yksi ainut ruokakauppa Sale, ei pubeja ei muita ravintoloita kuin Veturipuistossa rajoitettuina aikoina auki oleva ravintola. Osa porukasta oli varannut iltaruokailun Veturipuistosta, missä ex-suurjuoksija Martti Vainio on nykyisin hommisssa. Ryhmä Rämä söi tukevan lounaan Ähtärissä jo iltapäivän puolella eikä ollut tarvetta jo viiden pinnassa olevaan iltaruokailuun. No illalla piti kutenkin hieman paikkailla Salen edustalla, kuten kuva kertoo.

Kävelimme majapaikalta Saleen ja kassatyttö hommasi sijaisen itselleen ja lämmitti meille pizzat & lihikset. Gourmet-illallinen Haapamäkeläisittäin…;)

Tiistai 2.7. 2019 Haapamäki – Parkano 116 km / 880 nm (itsellä 77 km/ 710 nm)

Tätä majoittuminen on SF-Tourilla. Kouluissa ym. leiriytymistä. Tässä pakataan tiistai-aamuun.

Tiistain reitti vei Haapamäeltä Parkanoon pääosin aika surkeassa säässä. Aamulla oli aluksi hyvä ilma ja saimme nauttia alkumatkasta Tarjanneveden vaiheilla upeasta kahden veden välisestä harjumaisemasta. Mutta sen jälkeen luonto otti yliotteen ja pääosa reissusta mentiin aika karmeassa olosuhteissa. Koko reitti näkyy allaolevassa kartassa. Tosin tässä Ridewithgps-tallenteessa oma ja neljän muun fillarimatka loppui Kurussa, jolloin läpimärkiä ja palellen siirryimme mukavampaa kulkuneuvoon loppumatkaksi. Iphonen akku on taitanut myös hiipua loppuosuudelle, koska tallenne siltä osin on suoraa viivaa.

Tiistaiaamu valkeni paremmin ajateltiin… Ennuste oli tosi huono. Sadetta oli luvassa liki koko päivä ja tuultakin. Mutta aamulla ilma näytti vielä paremmalta. Oli yllättävän lämmintäkin, kun ajoimme majapaikastamme muutaman kilometrin matkan Veturimuseoon aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen riisuin jopa tuulitakkini. Martti Vainio tuli morjestamaan meitä lähtöhetkellä ja antoi vinkkejä reitillemme.

Haapamäki on ollut junaliikenteen tärkeä solmukohta ja veturimuseo lienee paikkakunnan ykkösnähtävyys.
Meille oli järjestyy aamiainen Veturimuseoon.

Alkumatka oli hienoa ajoa. Varsinkin Salussärkäntie noin 30 km ajon jälkeen kulki muutaman kilometrin matkan Salusjärven siintäessä kummallakin puolen upeaa harjuselännettä. Mieleen tuli Puumalanharju tai Pulkkilanharju. Samoja elementtejä… Jo alkumatkasta tuli muutama sadekuuro, joista pelastuimme suojaan.

Komeat pojat poseeraavat Salussärkällä. Vasemmalta Kalle, Fillarantti, Esa, Harry ja Maukka.
Matka jatkuu pitkin hienoa Salussärkäntietä veden siintäessä molemmin puolin.

Ruovesi oli yksi reitin taitekohta noin puolimatkassa. Jo paljon sitä ennen alkoi sataa oikein kunnolla. Muutaman kerran hyppäsimme metsään puiden suojaan, mutta turhaan. Sade jatkui eikä loppua näkynyt eikä sääennustekaan antanut armoa. Lopulta sinnittelimme läpimärkinä Ruovedelle ja sen satamaravintolan lämpimään. Kaikki oli läpimärkää. Hanskoista ym. sai puristaa vettä ei nyt litratolkulla, mutta paljon. Onneksi siellä saimme lämpimän lounaan ja törkeintä saada lämpöä kehoon.

Ruovedellä rantakuppilassa alkoivat jo vitsit vähentyä märkinä ja viluisina. Onneksi siellä söi lämpimän ruuan ja pystyi hiukan kuivattelemaan.
Vielä tässä pystyi nauttimaan kuivasta kelistä, mutta kohta tuli vettä. Kuvatkin sateessa jäivät ottamatta.

Ruovedeltä oli taas muutama kymmenen kilometriä Kuruun eikä luonto antanut armoa. Vettä tuli yhtenään. Kengät ja sukat litisivät ja varpaita alkoi jo kylmiä. Kypärästä valui vesi solkenaan silmälaseilla ja alkoi haitata näkemistä. Kaikki kamppeet olivat läpimärkiä, mutta onneksi pyörä sentään kulki eteenpäin. Ajaminen alkoi tuntua aika viheliäiseltä…

SF-Tourin huolto oli erinomaisesti järjestetty. Matkan varrelle strategisiin kohtiin oli varattu jopa varapyöriä.

Kurussa meitä oli yhdessä neljän hengen porukka ja pelastuimme läpimärkiä ja kylmissään K-Marketin eteisaulaan. Kaupan sisällä oli ilmastointi eikä siellä voinut märkänä olla. Onneksi kaupasta sai ostaa kuumaa kahvia ja aloimme miettimään eteisaulassa eri palastautumiskeinoja. Tilataksi, oma huoltoauto… Huoltoautoon olimme ensin yhteydessä. Se oli juuri saapunut Parkanoon eikä kertoman mukaan ollut ”kauhean innostunut” lähtemään hakemaan meitä. Tai ainakin siihen menisi tunti puolitoista. Sattuman kautta eteisaulaan astui paikallinen vanhempi kansanmies, jolta kysyimme apua. Selvisi, että kaverilla on pakettiauto kotonaan. Ei muuta kuin kauppaa hieromaan…

Sateessa omat kuvat jäivät ottamatta, mutta tässä tämänvuotinen komea mainoskuva.

Sovimme diilin. Kymppi per äijä ja hakupaikaksi paikallisen pubin. Kuullosti hyvältä ja ajoimme vajaan kilometrin sinne. Pubissa oli ryhmän valokuvaajafillaristi ja yhytimme hänet mukaan kimppaan. Kuski saisi kympin lisää. Sakke reiluna kaverina meni tiskille ja tilasi jallua ja tarjosi meille muillekin. Jallun nautittuamme pakettiauto saapuikin paikalle ja pääsimme ”maitojunalla” perille. Itse sain paikan kuskin viereen ja oli mukava jutella hänen kanssaan niitä näitä matkan aikana. No hiukan nolo juttuhan tuo maitojunakyyti oli ainakin omasta mielestäni. Olin jo K-Marketin eteisaulassa lähdössä yksin ajamaan, koska sade taukosi, mutta porukka on porukka! Toisaalta kylmä ja märkä ei ole hyvä yhdistelmä. Matkaa oli sentään jäljellä vielä noin 45 kilometriä.

Keskiviikko 3.7. 2019 Parkano – Kiikka 118 km / 1184 nm

Keskiviikko oli hieno päivä varsinkin reitiltään. Aamulla tehtiin reittimuutos alkuperäiseen, mikä olisi mennyt valtateitä pitkin ensin länteen Kankaanpäähän ja sieltä alas Satamalaan ja Kiikkaan. Tuossa ylläolevassa Ridewithgps-kuvassa näkyy toteutunut hieno reitti. Ajoimme Kyrösjärven itäpuolta Hämeenkyröön läpi kauniiden maisemien. Tie oli ehdottomasti myös mäkisin, kuten päivän nousumetrit osoittavat. Noin 1200 nousumetriä reilulla satasella on ihan hyvä lukema Suomessa. Oli mäkeä mäen jälkeen, välillä oli aika tiukkojakin nousuja (max 12,4%). Onneksi ne olivat vain lyhyitä pyrähdyksiä. Vastaavasti alamäet antoivat hyvää kyytiä. Itselleni pyöränmittari kellotti noin 63 km/h maksimiksi.

Keskiviikkona oli komeaa järvimaisemaa ja muutenkin vaihteleva luonnonkaunis reitti.

Alkupätkä Yliskylän tiellä oli täynnä reikiä, joten piti olla tarkkana. Harmi kun jäi kuva ottamatta. Erotuimme edellisten päivien seitsemän hengen ryhmästä etujoukoksi. Neljään mieheen vedettiin tuo reikäpää-osuus fillarislalomia. Piti pitää kunnon erot, ettei törmännyt tien kuoppiin. Tuota reikäosuutta ei onneksi ollut kovin montaa kilometriä. Muutaman kilometrin soratiepätkäkin osui tuolle reitille, mutta se oli ihan ajettava.

Keskiviikkona ja torstaina reittiin kuului myös lyhyehkö soratieosuus.

Koukeroinen reittiosuus vei lopulta Hämeenkyröön, missä oli lounaan paikka. Muutama kymmenen kilometriä sitä ennen tien vasemmalla puolella silmiin sattui viehättävä kyläpuoti, mikä tarjosi kivan kahvitteluhetken kuulemma käsin valmistetun jäätelön kera. Onneksi keskiviikkona ei satanut, joten saattoi nauttia myös kauniista maisemista.

Olipa mukava taukopaikka tämä kyläkauppa. Valitettavasti en muista kylän nimeä, mutta hyvissä ajoin ennen Hämeenkyröä.

Loppumatkalla Sastamalaan pyörä oli syönnillään pienporukassamme. Ei tarvinnut noudattaa kapteenin ohituskieltoa, koska sovimme että mäet voi ajaa omaan tahtiin ja kootaan tarvittaessa porukka kasaan myöhemmin. Loppupuolella ennen Sastamalaa pistäydyimme mielenkiintoisessa autotallikahvilassa, jota piti Reijo Penna. Originelli Garage Café oli hauska paikka, missä oli kiva kuunnella Pennan kertomuksia. Mies on entinen EM-tason judoka, joka noin viisikymppisenä oli poikaansa seuraten alkanut kilpailla moottoripyörällä. Näytillä oli paljon Ducati-aineistoa, palkintoja ja kuvia harrastuksesta.

Café Garage oli mainio ja mielenkiintoinen taukopaikka ennen Sastamalaa. Kuvassa myös Harry.
Kahvilan pitäjä oli kellottanut parhaan ratakierroksensa 36, 391 sekuntia mukaan saapumisaikansa paikalle viereistä talosta kellon soiton jälkeen.
Tämäkin torppa ilmaantui reitin varrella hiukan ennen Sastamalaa. Muistuttaa Lepikon torppaa…

Pitihän sitä vielä ennen Kiikkaan ajoa poiketa Sastamalan keskustassa pienellä tauolla ja ostoksilla. Kiikkaan oli matkaa kymmenkunta kilometriä eikä uskaltanut laskea pienen Kiikan varaan iltaa. Kiikka olikin aivan ”kuollut” paikka. Yksi ruokakauppa eikä juuri mitään muuta. No onneksi koulu tarjosi hyvään majapaikan. Itse virittelin kamani juhlasalin näyttämölle, missä esiripun varjossa oli hyvä köllötellä. Löytyipä vanhanajan pulpetti, mikä toimi hyvänä blogikirjoitusalustana.

Tässä Harry ja Esa ”ostoksilla” Sastamalan laivarannassa.
Kuvassa heräillään jo torstaiaamuun Kiikan koululla.

Torstai 4.7. 2019 Kiikka – Somero 122 km / 570 nm

Torstai oli helppo päivä keskiviikon mäkirikkaan reitin jälkeen. Nousumetrejä oli vain puolet eilisestä, vaikka matkaa oli muutama kilometri enemmän. Reitti kulki Huittisen ja Loimaan kautta Somerolle. Pääosin ajettiin pieniä teitä pitkin, joskin lopussa hypättiin viitisen kilometrin pätkän verran jopa kymppitielle. Aivan reitin lopussa, kun reitti erkani Turku-Hämeenlinna-tieltä, maisemat muuttuivat ja matkaan tuli jonkin verran mäkiä ja maiseman vaihtelevuutta.

Tänään järvet muuttuivat komeaksi joeksi. Kokemäenjoki on tuttu lapsuuden monista tukkiseikkailuista Porissa.

Huittisten jälkeen ajoimme kolmen hengen voimin Loimijoen vartta seuraten. Sitten tuli vastaan soratiepätkä, jota ”kestimme” vain muutamia kilometrejä. Soratien vaihdoimme 40-valtatiehen ja ennen Vampulaa matka jatkui taas takaisin Loimijokea seurailevalle mutkaisella pikkutielle. Muistaakseni Alastarossa oli lounaan paikka kebab-paikassa ja kahvit joimme vielä ennen reilun neljänkympin loppuspurttia Loimaalla huoltoasemalla. Lounaan yhteydessä yhytimme pienryhmästämme kadonneen lampaan Harryn, joka oli jo edellisenä päivänä ollut porukassamme. Hyvä niin!

Ennen Loimaata sattui ryhmämme ensimmäinen ja ainut rengasrikko. Harryn pyörän eturengas vaihdettiin ryhmätyötä kuin Formula-kisoissa.

Loimaalla pidimme viimeisen kahvitauon huoltoasemalla. Siitä oli ensin 52-tietä ja sitten pätkä Turku-Hämeenlinna-tietä ja sen jälkeen Hämeentietä 213 oli matkaa Somerolle reilu neljäkymppiä. Järjestäjien reitti olisi kulkenut osin pienempää tietä, mutta päätimme seurata navigaattorin osoittamaa reittiä, kun emme olleet varmoja suunnitellusta reitistä. Loppumatka sujuikin ilman pidempiä taukoja. Heti valtatieltä päästyämme Somerontielle, maisemat muuttuivat ja alkoi tulla pieniä nousuja ja maiseman vaihtelevuutta.

Someron ”iso poika” Pentti Nikula siinä taivuttaa lasikuituaan. Harvoin hengissä oleva saa muistomerkin.

Somero on aika vilkas taajama. Iltaa vietimme porukalla Jussin Baarissa Majoituspaikkana oli Joensuun koulu ja ennen Somerolle saapumista ohitimme kyltin Lahti. Paikasta kolmanteen…

Perjantain sääennuste näytti masentavalta. Koko päiväksi oli odotettavissa sadetta ja vieläpä vastatuulta. Jo ennen Jussin Baariin menoa illalla pääjärjestäjä-Antti tarjosi perjantaille toisen mahdollisuuden huonon kelin varalle. Aika moni meistä lupautuikin siihen. Pannaan pyörät ja tavarat huoltoautoon ja pariin muuhun autoon kohti Helsinkiä ja itse mennään bussilla. Muutama ratkaisi asian jopa niin, että lähtivät polkemaan Helsinkiin kuivan kelin merkeissä jo Somerolle saavuttuaan tehden niin liki 230 km päivämatkan. Kunnioitettavaa!

Perjantai 5.7.2019 Somero – Helsinki 112 km , 1272 nm

Perjantaiaamu ei ollutkaan niin huono kuin ennuste lupasi. Aika moni peruikin bussivaihtoehdon ja lähti ajamaan. Mutta ennusteen vastatuuli oli itselleni ratkaiseva seikka ja ehkä myös se, että illalla Jussin Baarin merkeissä oli asennoitunut jo tuohon bussimatkaan. Siis toinen ”maitojunaosuus” jo tällä reissulla, ei hyvä!

Tässä viimeisen päivän ja Tourin kuudes etappi. Hattua pitää nostaa sen ajajille!

No pääosa pienryhmästämmä ja muutama muukin körötteli Helsinkiin lämpimässä bussissa. Ajamaan lähteneet olivat saaneet välillä vettä niskaansa, jossakin vaiheessa oli kuulemma yllättänyt kunnon raekuurokin. Chapeau koko matkan ajaneille!

Tässä osa meistä ”maitojunalaisista” Eirassa entisen merimieskapakan Valven edustalla.

Ryhmän kokoontumisaika Eiran rannassa oli iltapäivä neljältä, mutta kaikki eivät sinne ehtineet aikataulun puitteissa. Joka tapauksessa nostettiin kuohuviinimaljat onnistuneelle reissulle ja ryhmittäydyttiin yhteiskuvaan SF-Tour IX merkeissä.

Skumppaa, skumppaa ja reissu ohi on !
Hiukan reilu kaksikymmentä on tässä vaiheessa saapunut Eiran rantaan.
Ensi vuosi on SF-Tourin kymmenes juhlavuosi. Kai silloin on tarjolla uusi ajopaita tuon entisen tilalle?
Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa…🎼😄

Rantatilaisuudessa taisi eturenkaan järveen kastaminen unohtua tai osin johtua siitä, että pyörät saapuivat paikalle vasta hieman myöhemmin. Joka tapauksessa Eiran rannasta marssittiin perinteen mukaan ravintola Seahorseen Kapteeninkadulle syömään. Mainiot täytetyt silakkapihvit sujahtivat nopeasti Fillarantin pohjattomaan vatsaan. Osalla meistä oli kiire junalle ja Kalle kyyditsi minut ja Keuruun miehet autollaan asemalle. Kiitos Kallelle! Pikkuhiljaa Seahorse täyttyi, kun pyörällä Helsinkiin ajaneita tuli sinne lisää ja jono ravintolaan kasvoi. Luovutimme omat paikkamme seuraaville.

Ravintola Seahorse oli pieni paikka ja täyttyi ääriään myöten.

Muutamia lapsiakin oli tullut vastaanottamaan vanhempiaan.

Kokonaisuutena SF-Tour oli ensikertalaiselle hieno kokemus. Olen aika vähän ajanut reissua porukassa Suomessa viime vuosina, koska Fillarantin matkat ovat suuntautuneet ulkomaille. Yksi syy on ollut Suomen kallis hintataso varsinkin majoituksisissa (telttaa ei enää seitsemänkymppisenä viitsi raahata mukana). SF-Tourin tarjoama edullinen vaihtoehto (140 euroa majoituksineen) oli hyvä kiihoke lähteä mukaan.

SF-Tour 2019 Pietarsaari – Helsinki. Entä missä menee kymmenes juhlavuosireitti vuonna 2020?

Lopuksi parhaat kiitokset kaikille matkalla mukana olleille ja ennen muuta Höydenin Antille, joka kantoi turneen päävastuun tänäkin vuonna!

Tässä Fillarantti virnistelee Lappajärven rannalla…

Aika moni kyseli Fillarantin reissuista ja lupasin laittaa blogini esille. Laitoin koontiblogini jo aiemmin What`s up-ryhmäämme, mutta tässä uudemman kerran. Tuosta Fillarantin reissukaruselli-yhteenvetopläjäyksesta löytyy matkablogeja 1970-luvulta asti noin 40 000 kilometrin verran aika moneen maahan.

Linkki: https://fillarantti2.wordpress.com/2018/11/28/fillarantin-reissukaruselli-yhteenvetoplajays/

Mikäli haluat jatkossakin seurata reissaamistani, voit käydä tykkäämässä Facebookissa Fillarantti reissaa ja bloggaa-sivustoa, jolla jaan blogien lisäksi pyöräilyyn liittyviä linkkejä ym.

Mallorcalla kuudes kevät peräjälkeen ja HPK mestari!

Cala Ferrera-hotellin uima-alas. Tosin uimaan en ole vielä ehtinyt, mutta pitäähän tuo testata.

Jess…here again in cycling-paradise !

Viisi edellistä kevättä olen ollut Alcudian rannikolla pienessä Can Picafortissa Galaxia-hotellissa, mutta nyt halusin vihdoin vaihtaa mestaa. Jo talvella katselin eri puolelta Mallorcaa edullisia hotelleja. Palman lähellä varsinkin El Arenal-alueella niitä oli, mutta alueen tuntien se on aika rauhaton ja fillarilenkille lähtiessä Palman ruuhkassa ei ehkä paras yhtälö ainakaan Alcudiaan verrattuna. Alcudian alue on mielestäni fillarituristin kannalta paras, koska siitä pääsee aika helposti sekä Tramentuna-vuoristoon että tasamaalle. Mutta mitään kovin edullista vaihtoehtoa en Galaxia-hotellille löytänyt tuolta suunnalta.

Tässä parvekenäköalani huoneesta 301 Cala Ferraran lahdelle. Ei hassumpi!

Käytin Booking.comin hakutoimintoa ja kerta toisensa jälkeen nykyinen kohteeni Cala Ferrera-hotelli*** Cala Ferrera-lahden poukamassa aivan Cala d`Orin kaupungin vieressä nousi ykköseksi. Liki samanhintainen kuin tuttuakin tutumpi budjettihotelli Galaxia*. Ei mikään uusi ehkä pari-kolmekymmentä vuotta sitten rakennettu, mutta ihan sopiva meikäläiselle maailmanmatkaajalle. Edullinen ja siisti 478 euroa ja 16 päivää puolihoidolla tilavassa yhden hengen huoneessa. Ja puolihoito on liiankin rankka paketti tälläisellä suursyömärille. Kumpikin aamiainen ja illallinen ovat runsastarjontainen buffee ja Galaxiaan verrattuna monipuolisempi. Ei mahda mitään ”maha sen kun kasvaa”, vaikka aika paljon tulee ajettuakin…😉

Tilava makkari ja parvekkeelta on hienot näkymät Cala Ferreran lahdelle

Täällä sitä on jo mahaa kasvatettu jo liki viikko. Fillarin päällä olen ollut kuusi kertaa ja kilsoja on kasassa hiukan vajaa viisisataa. Tänään yritin pitää ensimmäisen välipäivän, mutta pakko sitä oli iltapäivällä pieni nurkkakierros tehdä, kun aurinko paistoi. Ilmat olivat ihan alkupäivinä viileämpiä kuin siellä Suomessa. Täällä noin 18 astetta ja parhaimmillaan siellä Suomessa jopa 22 astetta. Eilinen ja toissapäivä taisivat kuitenkin mennä toisinpäin. Täällä oli aivan upeat kelit ja perinteinen kevät-tuulikin oli hiljentynyt. Tosin tänään sunnuntaina tuulen suunta muuttui taas hieman viileämpään.

Tämän päivän kuvaa Poropetrosta, minkä kautta ajelin kämpille sunnuntaina viiden pinnassa

Eilen ajelin Llosetaan Tramentuna-vuorten juurelle treffaamaan tuttuja. Lauantaina oli taas tosi nopeasti loppuunmyyty Mallorca 312-ajo. Itsekin olen sen kerran ajanut tosin lyhyemmän 167 kilometrin version muutamia vuosia sitten. Eilen oli treffit Llosetassa muutamien RCT- & Galaxia-kaverien kanssa. Hieno oli tavata vuoden tauon jälkeen Risto, Jari, Tapio ja Tapani sekä Annakaisa, jonka näimme ihan tositoimissa ajon huoltopisteellä. Useita muitakin RCT-kuskeja oli ajossa tänäkin vuonna. Hieno homma! Treffien jälkeen ajelin takaisin ”kotiini” Cala Ferreraan reilu kuusikymmentä kilometriä. Matkalla kuuntelin yhdessä kahvipaikassa Kerhon, Hämeenlinnan ylpeyden neljättä loppuottelua Kärppiä vastaan. Harmi, kun hävisivät!

Salakuvaaja onnistui yllättämään Nenosen Riston Llosetassa Mallorca 312-huoltopisteellä.

Annakaisa Ventomäen treffasimme myös huoltopisteellä. Annakaisa näyttää närhennäppylät aika monelle äijäkuskille!

Mitään ihmeellistä ei täällä kevään fillarileirillä ole tullut vielä eteen. Itselläni on mukana 70-vuotislahjaksi hankkimani uusi fillari. Fillarantin Canoyn ”Kanjoni” Endurance kaikilla herkuilla, minkä ristin Fanjoniksi. Hyvin on pyörä toiminut ja antaa tosi mukavaa kyytiä, koska siinä on hyvä joustava satulaputki ja 28 millin renkaat. Tosin sydän meinasi hypätä ylikierroksille, kun avasin pyörälaukkuni tänne tultuani hotellissa. Pyörässä on sähkövaihteet ja akku on jossakin rungon sisällä luultavasti liki keskiötä. Pyörälaukussa oli täytetty kaavake; ilmoitus poistetusta esineestä tai aineesta. Ensimmäinen ajatus oli, että akku oli jotenkin ongittu takavarikkoon! Mutta onneksi ei ja tarkemmin katsottuani kaavaketta, siinä oli vain maininta elektronisen laitteen tarkastamisesta. Tarkastaja oli jopa unohtanut toisen hansikkaansa laukkuun. Kasasin pyörän ja vaihteisto ja kaikki muutkin toimivat ihan mallikkaasti. Ennen reissua olin yhteydessä Canoynin Turun toimipisteeseen ja he neuvoivat, että kannattaa muutama päivä ennen lentoa olla yhteydessä kentälle ja ilmoittaa sähkövaihteesta ja sen akusta. Mutta enhän niin tehnyt…ehkä seuraavalla kerralla.

Uutta ja vanhaa vierekkäin Felanitxissa. Fillarantin uusi Canoyn Endurance eli Fanjoni siinä paistattelee hieman vanhemman toverin tavattuaan.

Blogin kirjoittaminen on tunnetila. Juuri äsken tulin alhaalta hotellin show-tilasta, missä oli ohjelmaa. Haastoivat koko yleisön mukaan tanssiin. Ihailin yhtä nuorta tyttöä, ehkä kymmenvuotias. Hän pani itsensä todella likoon tanssiessaan ja oli mielestäni porukan ykkönen vaikka varmaan porukan nuorin. Kun tanssi loppui, hän meni halaamaan itseni ikäistä ilmeisesti isoisäänsä. Teki mieli mennä kertomaan heille, että tytär oli tanssin ykköstähti. Harmi vaan, kun tyttöä alkoi nukuttamaan ja hän ehti lähteä pois ennen sitä. Kännykkäkin jäi huoneeseen latautumaan, enkä edes saanut kuvaa tilanteesta. Tässä edellisenä iltana otettu kuva jokailtaisesta lasten ohjelmasta. Tuo äsken kertomani oli illan myöhemmästä ohjelmasta.

Joka ilta illallisen yhteydessä on lapsille ohjattua tanssia ja meno on melkoinen!

Nyt on maanantai ja nettiradiossa pauhaa YlePuhe. Viides liigan loppuottelu Oulussa on ensimmäistä erää menossa. Harmi vaan Kärpät johtaa 1-0. Tyttäreni Petriina on Marius-pojan kanssa katsomassa Oulussa. Menivät lentäen ja paluu vielä illalla makuuvaunussa. Tänään poljin puolen päivän pinnassa Sant Salvadorin luostarille. Yllättävän hyvin sain hinattua liki satakiloisen kroppani tuonne 510 metrin korkeuteen. Felanitxin läheltä alkaa viisikilometriä pitkä keskijyrkkydeltään seitsemän prosentin serpentiinitie ylös luostarille. Valtavan paljon oli fillaristeja menossa ja tulossa kapealla tiellä. Enemmän heitä piti varoa kuin autoja.

Noin 400 metrin korkeudessa. Vielä sata metriä ylös päin…
Fillarantti on vihdoin viimein päässyt ylös. Easy-Tours-matkat rules, hitaasti mutta varmasti 😉

Just tulin illalliselta, mikä jäi viime tippaan, koska kuuntelin Kerhon pelin loppuun asti. Turpiin tuli 2-0 vaikka selostajien mukaan vierasjoukkue hallitsi peliä ja loi enemmän maalipaikkoja. No keskiviikkona Vapun jälkeen jatketaan Hämptonissa. Silloin onkin jo tulos tai ulos kyseessä! Huomenna mikäli sää ja muut olosuhteet sallivat, voisi olla pääkaupunki Palman vierailu kyseessä. Muistaakseni viime vuonna tein reissun myös vapunaattona. Katsotaan aamulla sääennuste ihan rauhassa. Täältä on rannikkoreittiä (osin itselle uusi reitti) noin 80 kilometriä Palman keskustaan, joten sieltä pitää ajella junalla takaisin joko Petraan tai Manacoriin ja sieltä vielä noin kolmekymppinen kämpille…

Ylhäältä 510 metrin korkeudesta on hulppeat näköalat eri suuntiin

Munkit lähtivät täältä vuonna 1992 ja nykyisin rakennuksessa on hotelli ja kahvila.

Huomenna on vappuaatto. Meinasin ottaa tupsulakin mukaan, mutta vaimo kielsi. No mitäpä sillä täällä olisi tehnytkään. Muistaakseni Espanja ei juhli vappua…tuosta en ole ihan varma. Galaxia-hotellissa meitä suomalaisia oli useita, pidettiin kyllä kunnon vappukekkerit. Mutta täällä olen orpo piru…

Pitihän se kuoharipullo hommata hotellista vaikkei tupsulakki tullutkaan mukaan!

Tänään tein vappunaaton ajelun pääkaupunki Palmaan. Lähdin aamupäivällä kymmenen pinnassa ja ajoin aivan rannikkoa pitkin S Arenaliin ja sieltä rantaa seuraavaa pyörätietä Palman keskustaan. Iltapäivä oli jo pitkällä ja hampurilaisen nautittuani hyppäsin junaan Palman päärautatieasemalla. Junalla huristin lähiasemalleni Manacoriin (3:75 euroa), mistä on matkaa tänne hotelliini noin kolmekymmentä kilometriä. Vappuaaton ajelulla kertyi fillarikilsoja 127 km eli ihan hyvä siivu. Harmi kun Suomessa kilometrikisa alkaa vasta huomenna. Tänään oli reissun kahdeksas päivä ja tuossa laskin, että reissun fillarikilsat on tällä erää noin 650 km, joten eiköhän tuo tonni saada kasaan tälläkin matkalla.

Tässä vapunaaton ajelun reitti. Tuo junaosuus näkyy Palmasta Manacoriin 62 km ja muuten fillarilla.

Piti vapun kunniaksi laittaa päälle nuo Suomi-vermeet. Yksin kun ajelin, kuva on otettu viinitilan oven ikkunasta.

Tässä ollaan jo aika liki Palmaa ja S Arenalin loma-aluetta. Taustalla merenlahden takana näkyy Palman takarannikko, Magaluf etc.

Tässä on kiva lasketella kohti Palmaa… Palman vastakkainen ranta näkyy kuvassa.

Tämän kuvan otin lähinnä tuo meren värien takia. Taustalla näkyy Palman takana oleva rannikko, Magaluf etc.

Tämän reissun ensimmäinen hamppari-ateria S Arenalin MAC Donalsissa. Himo iski!

Tuttuakin tutumpi La Seu- katedraali Palman sataman tuntumassa, on yksi Palman maamerkeistä.

Vappu oli ja meni, eikä sitä täällä pyöräilijän paratiisissa juuri noteerannut. Fillari kulki kumpanakin vapunpäivänä ihan kiitettävästi. Tänään torstaina toukokuun 2. päivänä ajelin Llucmajorin suuntaan, mutta vajaa kymmenen kilometriä ennen kaupunkia katsoin kelloa ja käänsin fillarin suunnan takaisin kohti Camposia. Syynä oli se, että halusin ehtiä kämpille ennen 6. ehkä ratkaisevaa SM-liigan finaaliottelua Hämeenlinnassa Ritariareenalla. Nyt YlePuhe raivoaa… Tänään tuli tuon takia hieman lyhennettynä 77 km ja kokonaissaldo tällä reissulla on reilu 800 km.

Pikkuteitä täällä pyöräilijän paratiisissa löytyy aina vaan uusia…

Wau mikä peli ja ennen muuta lopputulos 1-0 Kerholle ja mestaruus ratkeaa Game Sevenissa Oulussa lauantaina. Niin vaan Kerhon pienen budjetin miehet ovat panneet kesälomalle Tepsin ja Tapparan miljoonamiehet ja nyt on Suomen mestaruus katkolla Oulun Kärppien isolla rahalla hankittuja kestomenestyjiä vastaan. Varsinkin viimeinen ottelusarja on ollut upeaa jääkiekkoa ja samalla reilua ja vastustajaa arvostavaa peliä täynnä hienoja tarinoita. Todella hienoa goodwillia Suomen jääkiekolle! Olen elänyt hengessä mukana koko ajan täälläkin ja sovittanut ajojani noiden otteluaikojen mukaan.

Tätäkin alamäkeä on ilo lasketella ja nauttia hienosta säästä.

Vielä viisi ajopäivää on mahdollista naatiskella ennen kotiinpaluuta ellen sitten innostu pitämään fillaritonta päivää. Itselläni on Cala Ferrera-hotellissa puolihoito, mikä on aika rankka paketti. Kumpikin sekä aamiainen aamukahdeksan pinnassa ja illallinen seitsemän yhdeksän maisemissa illalla ovat runsaasta buffeepöydästä. Vaakaa minulla ei ole, mutta tuntuman mukaan kiloja on tullut lisää aika reippaasta liikunnasta huolimatta. Viime viikollakin HeiaHeia näytti liikunnan määräksi noin 30 tuntia ja se pääosin pyöräilyä. Tuhoisa yhtälö = kovat ruoka- ja juomahalut ja illallisen jälkeen lyhyt aika aamiaiselle sekä runsas tarjonta! Tässä muutama kuva aamiaiselta ja viimeinen kuva illalliselta.

Leipä miehen tiellä pitää…jopa tummaakin leipää löytyy vaikkei kuvassa näykään.

Jogurtteja ja monia hedelmiä…

Tuota pekonia olen yrittänyt alkaa vältellä…

Leikkeleitä onko heitä…

Olipa namia nuo simpukat… Talon viini maksaa 6 euroa pulloa ja pannaan talteen seuraavaa kertaa varten.

Nyt on perjantai 3.5.2019. Hieno oli herätä aamulla hämeenlinnalaisena. Kaupungin ylpeys HPK eli Kerho voitti torstai-iltana kovan taistelun jälken Oulun Kärpät ja loppukliimaksi siirtyi lauantaille Ouluun Raksilan jäähalliin. Puolelta päivin sain itseni liikkeelle ja ajelin mukavan 83 kilometrin lenkin. Reilu yhdeksänsataa kilometriä on nyt kasassa tällä reissulla.

Hyvin on Fillarantin Canyon eli Fanjoni pelittänyt ja tarjoaa mukavaa kyytiä.

Illallisen jälkeen kävin parinsadan metrin päässä sijaitsevassa supermarketissa ostamassa pyykinpesuainetta. Sellainenkin ihme yllätti astuessani supermarketista ulos; sadekuuro tällä reissulla ensimmäistä kertaa! Ilmat eivät viime päivinä ole olleet kovin lämpimiä 18-19 astetta, mutta aurinko nostaa ilman lämpöä. Hyvin tarkenee ajaa lyhyessä ajoasussa. Muutaman kerran olen laittanut lisäksi irtohihat.

Hieno oli aamulla herätä ja katsoa aamulla parvekkeelta ulos. Kerho hoiti upeasti eilisen ottelun!

Puolitta päivin läksin ajamaan läheiseen Poropetroon. Tässä satama-alue sieltä.

Tämän päiväinen reitti oli maastoltaan vaihteleva, oli nousuja ja laskuja. Tässä yksi nautinnollinen pudotus kohti Camposta.

Porreres on pieni ja idyllinen kaupunki Camposin ja Vilafranca välissä.

Tässä toinenkin kuva Porreresin vanhan kaupungin kujilta.

Tulihan se kannu eli ”poika” kotiin loppujen lopuksi sieltä Oulusta. Kerhon mestaruus ratkesi monien vaiheiden jälkeen. Sitkeä kuin tilliliha, oranssikevät ym. HPK valloitti sitkeydellä ja peräänantamattomuudella mestaruuden tiukan kamppailun jälkeen. Champions we are here! Kerho on Suomen mestari 13 vuoden tauon jälkeen– Oli todella tämän reissun hienoin hetkeni, kun livenä kuuntelin selostusta YlePuheesta. Olen tänä vuonna laittamassa myös hampaitani kuntoon. Osin harva-hampaisuuteni johtuu tuosta Kerhon edellisestä mestaruudesta vuonna 2006. Tuossa linkissä tarkempaa tietoa… https://fillarantti08.wordpress.com/2018/10/21/fillarantin-irtolisakkeen-seikkailut-ja-pohjoinen-bali/

Piti laittaa joku Oranssikevään kuva, mutta tekijänoikeudet. Enkä löytänyt kuvia kärpistäkään…

Jospa alkaisi napsia noita tänä keväänä Mallorcalla ajettuja reittejä näkyviin… Seuraavassa ovat kuvina kunkin ajopäivän reittikartat ja reittien profiilit. Kuvista voi todeta, että reittejä täältä löytyy yllin kyllin. Pyöräilijän paratiisi on täynnä pikkuteitä, joita on kiva vaiheilla. Verrattuna Alcudiaan, missä olen aiemmat reissut ollut, täällä on korkeuseroja enemmän. Toisaalta Alcudian iso etu on lyhyt matka (noin 20-30km ) Tramentuna-vuoristoon, missä pääsee kunnolla vuorille. Mallorcan monipuolisuus on hieno juttu. Lisäksi täällä on helppo käyttää junaa apuna. Tosin Can Picafortista pääsi noin kymmenen kilometrin jälkeen Sa Pabloon junalle. Täältä Cala Ferrerasta lyhin matka junalle on Manacoriin liki 30 kilometriä.

Tiistai 23.4.2019

Feninitxin markkinoilla

Keskiviikko 24.4.2019

Muistokäynti edesmenneen Oscar Stenströmin kuolinpaikalla. Kovin oli jo aurinko haalistunut kuvaa.
Portocriston satamaa ja taustalla komea kirkko

Torstai 25.4.2019

Kahvia tulee juotua aika usein. Fillarantin uusi Wavecel-kypärä.
Ja ihan välillä haukattuakin jotain pientä. Näitä mukavia pysähtymispaikkoja Mallorcalla riittää.

Perjantai 26.4.2019

Tämän kukkakedon kodalla erkanee tie oikealle Petraan ja suoraan jatkaen VilaFrancaan.
Pyöräilijöitä täällä riittää ja hyväkuntoisia teitä…

Lauantai 27.4.2019

Mallorca 312-ajon huoltopisteellä LLosetassa.
Tie laskeutuu mukavasti Petraan Llosetan menomatkalla. Tuttu tie….

Sunnuntai 28.4.2019

Sunnuntai oli välipäivä. Tässä hotellini rannasta näkymä Ferreran lahdelle.
Piti välipäivänäkin pieni ajelu tehdä kahville läheiseen Santanyin kaupunkiin.

Maanantai 29.4.2019

Tämän reissun ainut huiputus oli Sant Salvadorin luostari Felanitxin lähistöllä.
Sant Salvadorin luostari toimii nykyisin hotellina ja ravintolana. Se on yksi fillaristien suosikkipaikoista.

Tiistai 30.4.2019

Vappuaattona ajelin Palmaan. Matkalla käväisin Vi Rei-viinitilalla.
Vaihtelevaa pikkutietä jossakin matkan varrella Palmaan mennessä.

Keskiviikko 1.5.2019

Vappupäivänä tuli pyörähdettyä Managorissa. Tässä kirkon katveessa kahvilla.
Neljän euron setti…Café con Leche ja

Torstai 2.5.2019

Nyt en edes muista missä tämä kuva on otettu vapun jälkeen…

Perjantai 3.5.2019

Rauhallista maisemaa akselilla Porreres- Vila Franca. Taustalla muutaman kymmenen kilometrin päässä Tramentuna-vuoristo,

Perjantai 4.5.2019

Jos oikein muistan paikan…pieneen Sant Joan-kaupunkiin saapuminen.

Lauantai 5.5.2019

Lauantaina oli aamupäivällä kova tuuli, joten sen vähän tyynnyttyä tein iltapäivällä pienen ajelun Santanyin kaupunkiin.

Sunnuntai 6.5.2019

Viimeisenä päivänä ajelin Petran keskusaukiolla, mistä pieni videoklippi.

Semmoinen reissu tällä kertaa. Ei ole enää kovin pitkä matka ajaa kolmas kierros maapallon ympäri fillarilla ainakin noin kuvainnollisesti. Laskujeni mukaan olen jossakin 100 000 -110 000 kilometrin vaiheilla. Ulkomaan kilometreistä sen sijaan on tarkempi sihti. Niitä on nyt laskujeni mukaan noin 39 000 km. Pitääpä lisätä tämäkin reissu tuohon Fillarantin yhteenveto-reissukaruselliin. https://fillarantti2.wordpress.com/2018/11/28/fillarantin-reissukaruselli-yhteenvetoplajays/

Tässä tämän reissun voluumeja Excel-taulukon muodossa.

Katalonian Sitgesissa, ryöstö ja vuokra-Spessu…

Isäntä innostui Sitgesissa kokkaamaan Espanjan tapaan. Paistinpannupaella a`la Fillarantti.

Seitsemänkymppiä täyttyi eilen ja onnitteluja satoi ympäri ämpäri. Pelkästään Facebookin kautta tupsahti reilu kaksisataa. Kiitos ❤️. Nyt pitää sitten totutella, miltä tuntuu elää kahdeksankymmentää tavoitellen. Uusi haaste ja aikamoinen. Isäni kuoli tuon aikakauden puolivälissä ja tuskin itselläni on sen paremmat elintavat. Ehkä liikuntatottumukset ja tupakoimattomuus sentään on plussani. Olen tottunut liikkumaan aika säännöllisesti oikeastaan koko ikäni ja nyt tuo fillari on varannut selkeästi ykkössijan viimeisenä kuutena vuotena – eläkepäivinä. Yli kymppitonnin yleensä ja viime vuonna liki viisitoistatonnia. No katsotaan, mihin elämä vie…

Reissu on jo takana ja kerran olen ehtinyt totutella taas kuntosaliinkin ja uuteen fillariin…

Nyt istutaan vaimon kanssa Norwegianin koneessa kohti Barcelonaa. Reilu tunti on vielä kohteeseen. Varasin huoneiston hieman yli kahdeksi viikoksi Sitgesin kaupungista hieman Barcelonan alapuolella. Pyörää en ottanut mukaan, vaikka sitä pohdin aika lailla. Vuokrataan…. Hyvissä ajoin otin selvää ja tinkasin vielä viisikymppiä kymmenen vuorokauden vuokrasta (150 euroa). Kaveri lupasi sähköpostilla, mutta vain käteisellä. Taitaa olla oma bisnes mielessä, mutta mitä siitä. Kaiken kaikkiaan olen ihmetellyt noita fillarivuokria. Menee ihan samoissa hinnoissa autovuokrien kanssa. 70-vuotislahjaksi tilasin jo hyvissä ajoin uuden Canyonin Endurance-mallin ihan sähkövaihteilla ja levareilla. Kerrankin ajattelin hemmotella itseäni. Onhan nykyisellä Fenix-kaunottarella ajettu jo aika hyvä siivu.

70-vuotislahjaksi Fillarantti hankki fillarin sähkövaihteilla (pyörien lukumäärä n+1) , tietysti …

Nyt mennään vielä tunnin verran tällä Norskin kaunottarella ja sitten yhdeksi yöksi lähihotelliin. Taksilla sinne pitää polkaista, kun matkaa on viitisen kilometriä ja tavarat. No katsotaan mitä sen jälkeen…

Salakuvaaja pääsi taas iskemään jo menomatkalla Barcelonaan.

Seuraavana päivänä iski shokki, kun olimme lähdössä junalla Barcelonasta Sitgesiin. Meidät molemmat ryöstettiin Barcelonan El Prat-asemalla ja vieläpä samalla kaavalla. Olimme juuri astumassa ruuhkajunaan sisälle. Olin oikean ja Ulla-vaimo vasemman oven kohdalla, kun junanovi alkoi sulkeutua. Kummallakin meillä oli matkalaukku jo edessä nostettu junaan. Ovien sulkeutuessa jotkut alkoivat työntää meitä takaapäin ja samalla onnistuivat putsaamaan meidät. Vaimolta vietiin lompakko laukusta ja itseltäni jopa housun etutaskusta. Itse huomasin tapahtuman vasta varttitunnin päästä junassa ja vaimo vasta saavuttuamme Sitgesiin reilun puolen tunnin junamatkan jälkeen.

Tämän verran meillä oli rahaa ryöstön jälkeen ja Cocikset vielä maksamatta! Vitsit vähissä…

Olin jo kuolettanut kaksi luottokorttiani Sitgesin asemalle saavuttuamme ja ajattelimme, että onneksi vaimolla on vielä kortti. Vasta silloin maailma pimeni. Kaikki kortit kummaltakin paitsi ja lisäksi käteistä yhteensä noin 700 euroa ja viikonloppu edessä; pelkkiä kolikoita taskussa. Onneksi passit säästyivät. Seitsemänkymmentä vuotta olen taaplannut aika vaihtelevissa olosuhteissa maailman turuilla ja vasta nyt ensimmäisen kerran ryöstön kohteena, toivottavasti myös viimeisen! Kerran minua on Tallinnassa yritetty ryöstää takaapäin kuitenkaan siinä onnistumatta…

Majapaikkamme Sitgesissa Oscars Apartment d´Estacio aivan keskustassa oli aivan viihtyisä ja hyvin varustettu.

No nyt reissu on jo tehty ja kotiin paluustakin on kulunut muutama viikko. Onneksi selvisimme tilanteesta ehjin nahoin eikä loma sentään mennyt pilalle. Kerron nuo jatkotoimet lähinnä siksi, että niistä saattaa olla hyötyä muillekin. Sitgesin asemalla saatuani kolme luottokorttia kuoletettua, aloin miettiä tilannetta. Meillä oli taskussa kolikoita hiukan yli kympin verran ja oli perjantain puoliväli. Hoikistava ja karu viikonloppu siis edessä. Onneksi majapaikka oli varattu etukäteen, tosin ei ollut vielä maksettu. Soitin Nordeaan luottomiehelleni Aki Vihersaarelle ja kysyin neuvoa. Aki ei oikein osannut suoralta käden sanoa, mutta häneltä sain toisen Nordean numeron, mistä apua.

Nyt on jo helppo hymyillä Sitgesin rantakadulla, kun asiat järjestyivät.

Nordea-ohjeiden mukaan soitin kansainväliseen SOS-hätäkäteispalveluun, mikä liittyy ainakin Nordean Gold-korttiin. Palvelu oli alussa onneksi suomenkielinen kun selitin tilanteen. Onneksi meillä kummallakin oli passit tallella, kun ajokortit ja muut sotu- etc. kortit oli viety. Joskus viiden pinnassa palvelusta tuli englanninkielinen puhelu, missä ensin piti aika tarkkaan tunnistautua (passi, osoite ym.). Vaikka oma englantini ei ole kummoinen, pysyin kuitenkin selkeäasanaisen virkailijan tahdissa. Sain häneltä pitkän ja vähän eri vaihtoehtoihin useammankin numerosarjan ja rahojen saantiosoitteen. Osoite oli Sitgesissa reilun puolen kilometrin päässä, kun tallustelin sinne kännykän karttaohjelman avustuksella. Pieni tupakkakaupan näköinen liike, missä ovessa oli kansainvälisen rahan välityspalvelun Western Unionin-kilpi.

Tilanne on lauennut ja relax. Tosin kuvaamisen jälkeen rahat piiloon ja lompakkoa ostamaan!

Näytin tuon pitkän maagisen numerosarjan myyjälle. Siihen tuli toinen myyjä avuksi ja alkoivat laskea liikkeen kolmea kassaa, löytyykö sieltä perjantai-iltana 2000 dollaria / reilu 1700 euroa. Löytyi sentään…minulle ladottiin passi-tunnistaumisen jälkeen mojova määrä, muutama satasen ja loput viidenkympin ja pienempinä seteleinä. Aika messevä nippu muovipussissa läksin tyytyväisenä liikkeestä ulos ja olin mielestäni todella tienannut kylmän oluen tupakkakaupan vieressä.

Sitges on pienehkö mutta vilkas ja värikäs kaupunki noin 30 kilometriä Barcelonasta etelään.

Vielä tuosta Western Union-palvelusta muutama virke. Hätäkäteistä on mahdollista saada kerralla kolmentuhannen dollarin rajaan saakka. Kun tiedustelin kuluja, vastaus oli noin kaksi prosenttia summasta, omassa tapauksessani noin 40 euroa, aika kohtuullista. Lisäksi palvelun sujuvuus oli hienoa. Soitettuani SOS-palveluun, kului vain pari kolmetuntia, kun sieltä soitettiin takaisin ja pääsin hakemaan rahat. Tuolla välin oli jo varma, että meille tulee nälkäinen viikonloppu. Oletin, että rahat pitää nostaa pankista ja pankit olivat jo kiinni!

Vuokrahuoneistossa oli hyvin varustettu keittiö, mikä houkutti kokkaamaan paikallisia ruokia.

Meillä oli makuuhuone ja iso oleskeluhuone. Lisäksi hyvien kylpytilojen lisäksi oli ulkopatio.

Asuntoon mennessämme vuokraisäntä ja emäntä olivat paikalla ja selvitin, että meidät oli ryöstetty ja että olemme tässä vaiheessa rahattomia. Vuokraisäntä Oscar lohdutti minua ja sanoi no problems… Itse asiassa hän lupautui seuraavana päivänä tulemaan mukaan poliisiasemalle. Hän soitti lauantaiaamuna ja tuli hakemaan minua autollaan vielä aamupäivällä. Tein rikosilmoituksen Sitgesin poliisiasemalla ja sain tarvittavat kopiot leimoineen mukaan samantien. Kotiin tultuamme reilun kahden viikon reissusta, kävin Hämeenlinnan poliisiasemalla kysymästä asiasta. Täällä tulkinta oli, että tuo Espanjan poliisille tehty rikosilmoitus riittää. Tein vasta muutama päivä sitten vahinko-anomuksen Norwegian-luottokorttini liittyvän kansainvälisen AIG-matkavakuutuksen perusteella. Käteistä vakuutusehtojen mukaan on mahdollista korvata 500 euroon saakka (50 euron omavastuu) ja muut materiaaliset menetykset. Saapa nähdä mikä on päätös…

Toim. täydennys 9.4.19 klo 21:15: Nyt on helppo hymyillä, vaikka Kerho juuri äsken hävisikin Tampereella…😄

Jepulis Jee! Ei ole ihan turha firma tuo luottokorttiin liittyvää vakuutusta hallinnoiva AIG. Muutama päivä sitten laitoin postiin vakuutusanomuksen liitteineen. Nyt tänä iltana tuli sähköposti monella kielellä, missä liittenä oli korvauspäätös. Olivat hyväksyneet koko ryöstetyn käteismäärän miinus 2*50 euroa. Koska vakuutus oli nimissäni ja vaimo oli siinä korvausmielessä ”siivellä”, oletin että tuo 500 euron raja on vakuutuskohtainen. Mutta hyvä näin! Lupasivat että raha on tililläni parissa päivässä. Huippunopeaa ja joustavaa palvelua!

Sitges on pieneksi kaupungiksi yllättävän värikäs ja vilkas vaikkei vielä ollut sesonki.

Asuntomme sijainti oli hieno. Liikekeskustaan ja rannalle puolisen kilometriä ja rautatieasema parin sadan metrin päässä. Emme tällä kertaa vuokranneet ollenkaan autoa vaan kuljimme julkisilla. Barcelonaan pääsi reilussa puolessa tunnissa junalla eikä tarvinnut yhtään katsoa aikatauluja, koska junia meni vajaan puolen tunnin välein. Barcelonassa kävimme yhdessä vain kerran, koska kaupunki oli tuttu aiemmilta kerroilta. Itse kävin siellä lisäksi fillarilla. Panen tähän jonon jatkoksi muutaman kuvan Barcelonasta.

Junalla Sitgesista muistaakseni 4,20 euroa Barcelonan päärautatieasemalle.
Barcelonan Katedraalin edustalla on jatkuvasti tapahtumia.
La Ramblalla sijaitseva iso keskushalli La Boqueria on must-käyntikohde joka reissulla.

Näitä Iberia ym. kinkkuja on joka lähtöön. Yksi odottaa kotonakin vielä syömistä.

Itse ajelin Barcelonassa ”vuokraSpessullani Trek-ajo-asupäällä” parikin kertaa. Tässä Barcelonan olympiareena.
Barcelonan olympiastadion rakennettiin jo vuoden 1929 maailmannäyttelyn varten, mutta saneerattiin 1992 olympialaisiin. Estadi de Montjuic tarjoaa 64000 istumapaikkaa ja sitä hallinnoi pitkään Barcelonan toiseksi suurin jalkapallojoukkue Espanyol.
Barcelonan korkeimmalla paikalla Montjuicin kukkulalla sijaitsee 1600- ja 1700-luvuilla rakennettu Castell de Montjuïc
Ylös Montjuicin kukkulan huipulle 185 metrin korkeuteen oli aikamoinen kiipeäminen

Pari viikkoa värikkäässä Sitgesin kaupungissa vierähti mukavasti, kun nuo raha-asiat oli saatu kuntoon. Yhdessä liikuimme kaupungilla ja kerran Barcelonassa. Itse ajelin vuokratulla maantie Spessu Tarmacilla noin kuusisataa kilometriä lähialueille. Illalla hoidin lähinnä kokkipojan osaa ja hain sopivia paikallisia tarpeita lähikaupasta. Koska blogi on Fillarantti reissaa ja bloggaa alustalla en lähde loppureissua sen kummemmin revittelemään vaan annan kuvien puhua.

Kevätkuhinaa alkoi auringon lämmön myötä ilmestyä rannoille ja parvekkeille.

Ensin pieni kuvakertomus Sitgesin kaupungista. No en malta olla tähän hieman kommentoimatta. Sitges tunnetaan Espanjan gay-pääkaupunkina ja se todella näkyi muttei häirinnyt. Varsinkin nuo miesparit erottuivat selkeästi ruokakaupoissa ja kaupungilla.

El Chiringuito on legenda. Vuonna 1913 kapteeni Calafell perusti sen Sitgesiin ensimmäisenä ja konsepti on levinnyt muualle Espanjaan etc.
Sant Bartolomeun ja Santa Teclan kirkko ovat Sitgesin rannan maamerkkejä. Sitges on myös taiteilijoiden kaupunki.
Sitgesin rantakadun varrella on vieri vieressä hotelleja. Väkiluku noin 30000 kertaantuu turistisesongin aikaan.
Kaupungissa on myös paljon tyylikkäitä liikkeitä ja kahviloita.
Paikalliset pukeutuvat sangen lämpimästi, kun itse kuljin shortseissa.
Sitgesissa on paljon väriä ja seinämaalauksia. Silmä lepäsi… Sorry tämä olikin Tarragonasta!
Meri on myös olennainen elementti Sitgesia. Onhan se entinen kalastajakylä. Sitgesia on sanottu olevan myös Espanjan Sant Tropez.
Sitgesissa on paljon kauniita rakennuksia ja monimuotoisia julkisivuja, joita keräsin kameraani.

Sitten noihin fillarireitteihin. Kuten aiemmin jo mainitsin, vuokrasin Specializes Tarmacin hiilikuitupyörän kymmeneksi päiväksi, kun raha-asiat selvisivät. Luottokorttia ei ollut enää, mutta ystävällinen Bikeshop-liikkeen pitäjä uskoi kertomukseni ja antoi minulle pyörän käyttöön viidenkympin takuumaksua vastaan. Sillä tuli ajeltua hiukan reilu 600 kilometriä ympäristöissä, Barcelonassa kävin kahteen kertaan ja upeassa Tarragonassa myös kahdesti. Osin käytin meno- tai paluumatkalla apuna junaa, mihin Espanjassa saa fillarin ilmaiseksi mukaan ja matkanteko on muutenkin edullista ja nopeaa. Tässä Ridewithgps-reittejäni aikajärjestyksessä.

Ma 11.3.2019 Sitges – Del Penedès, 63 km / # 63 km, 743 nm

58 cm korkea Spessu Tarmac oli antoi pehmeää kyytiä, joskin stemmi olisi voinut hiukan lyhyempi.
Monen monet Café Con Lechet ja Americanot tuli tälläkin reissulla nautittua. Yleensä 1:30-1:50 e.

Castle Castellet oli komealla paikalla leveän Rio Foixin rantatöyräällä. Makea asfalttipinta.

Ti 12.3.2019 Iltalenkki Sitges – Canyelle, 37 km / # 100 km, 463 nm

Aamupäivällä Ulla kanssa kaupungilla ja iltapuoleen pieni fillarilenkki.
Täällä ihmiset viettävät paljon aikaa ulkona kahviloissa ja ravintoloissa.
Castellet-linnan vieressä aukeni Rio Foix-joki näin komeana. Tie kiemurteli joen vasenta laitaa.

Ke 13.3.2019 Sitges – Castelldefels – Penedes, 106 km / # 206 km, 1259 nm

Jo toisella lenkillä Rio Foix-joen rantamilla. Joki jatkui leveänä kilometrin verran ja sitten tuli iso pato.
Tähän patoon loppui Rio Foix-joen leveys ja melkein virtaamakin. Ei sentään mikään Hooverin pato.
Kirkkoja oli joka kylässä ja niemennotkossa. Tämä taisi olla Cubelles-kaupungin kirkko.

To 14.3.2019, välipäivä Sitges, pientä pyöritystä 18 km / # 224 km, 151 nm

Tänään vain pientä lähikylien pyöritystä. Jos oikein muistan Sant Pere de Ribes ihan Sitgesin naapurissa.
Isäntä taikoi illaksi jättikatkarapu-pastaa valkkarin kera lähikauppahallin tuoreista aineksista.

Pe 15.3.2019Tarragona – Sitges,sen jälkeen lähipyöritystä, 92 km / # 316 km, 857 nm

Aika makeaa baanaa noustessa Tarragonasta sisämaan suuntaan. Kelpasi ajella…;)
R.I.P Marta Dominguez Sanchez. Mikähän onnettomuus pyöräilijälle oli sattunut…
Välillä pientä huikopalaa ja matka jatkui Tarragonasta kotiin päin.

La 16.3. 2019 Pieni iltapäivälenkki Sitges – Canyelles 30 km / # 346 km, 364 nm

Hurjia poikia viiksekkäitä muistaakseni New Yorkin pilvenpiirtäjien rakennushommissa
Ei ole vielä lehti puussa. Samoin lukuisat viiniviljelmät olivat toistaiseksi karun näköisiä.
Tämä munakas syntyi iltapalaksi ja taisi siitä jäädä vähän vielä aamiaisellekin.

Su 17.3.2019 Sitgesistä sisämaan kautta Barcelonaan, 83 km / # 429 km, 989 nm

Kahvitauolla jossakin pienessä sisämaan kylässä. Ihanan lämmin paikka.
Sunnuntain kunniaksi nämä nuoret lähtivät pikku retkelle. Hauskannäköistä touhua.
Tie kaarteli mukavasti, kun läksin jatkamaan kahvipaikasta kohti Barcelonaa. Komea puu.
Nyt jo Barcelonan läntisen laitakaupungin maisemissa.

Ti 19.3.2019 Barcelonassa pyöritystä – Sitges, 64 km / # 493 km, 331 nm

Ajelin aamupäivällä junalla Barcelonan keskustaan ja monta tuntia pyöritystä kaupungilla.
Barcelonan kaupunkipyörä-järjestelmä näytti hyvältä, muttei nyt ollut tarvis kokeilla.
Näitä kätevän oloisia säilytysbokseja oli ympäri kaupungin. Toimivat kännykällä.
Barcelonan vuoden 1992 olympialaissoihtu kuvattuna Montjuic-kukkulan laelta liki 200 metrin korkeudesta.

Ke 20.3.2019 Sitges – Tarragona ja Sitges-pyöritystä, 74 km / # 567 km, 549 nm

Tänään tuli aamupäivällä ajettua Tarragonaan ja iltapäivällä takaisin junalla. Taitaa olla Calafellin kirkko edessä.
Tarragonan vanhakaupunki on upea. Jos liikutte siellä päin, varatkaa aikaa.
Ajuntament de Tarragona sijaitsi hienon ravintolakeskittymä-aukion päässä.
Nyt jo takaisin Sitgessa, missä tuli vielä hiukan pyöritettyä. Komea kirkko Terramar-golfkentän lähellä..

To 21.3.2019 Sitges – Calafell ja pyörän luovutus, 36 km / # 603 km, 224 nm

Sitgesissa on ollut entisaikaan tämänkin näköistä porukkaa…
Vielä ennen Spessu-pyörän luovutusta ehti juomaan lähtökahvit Calafellin lähikaupungissa.
Ja iltapalaksi isäntä teki simpukkapastaa ja tykötarpeet oheen. Aika paljon tuli kokattua paikallisia ruokia.

Alun hankaluuksien (ryöstö Barcelonassa) jälkeen Sitgesin reissusta tuli ihan hyvä kokonaisuus. Kaupunkin on pienehkö, mutta kokoonsa nähden hyvinkin vilkas ja värikäs. Sijainniltaan se on loistava Barcelonan lähellä, kuitenkin sillä on oma kariktääri ja hienot julkiset liikenneyhteydet varsinkin rannikkoa kumpaankin suuntaan. Reissulla sain mukavasti maantiekauden alkuun, vaikkeivät kelit vielä kovin lämpimiä olleetkaan. Parina päivänä lämpötila kipusi jopa kahdenkympin yli, joilloin saaattoi ajaa lyhyissä pyörätrikoissa. Muuten pitkähihainen ja lahkeinen Trek-ajoasu haastoi sopivasti Spessu-pyöräni…;)

Espanjan ylpeys tapas on löytänyt kaverikseen sushin…

Asuntomme Oscar Apartements d Estació oli viihtyisä ja toimiva sekä sijainniltaan keskeisellä paikalla. Kiitos mukavalle ja joustavalle isäntäparillemme Oscar&Nina! Pannaan osoite muistiin mahdollisia tulevia tarpeita varten…

Sitgesin rantabulevardi oli monen kilometrin mittainen kokoontumispaikka. Varsinkin viikonloppuisin oli ruuhkaa.

Taas on yksi reissu Fillarantilla takana ja parin viikon päästä on vuorossa jo kuudes perinteinen Mallorcan kevätleiri. Tällä kertaa hylkäsin tutun Can Picafort-kaupungin Alcudissa ja suunnistan uusille pyöräilymestoille Cala de Orissa ( Hotelli Cala Ferrera) saaren kaakkoisosassa. Ja pääsee uudella sinisellä Kanjonilla reissuun! Siitä varmaan sitten juttua seuraavaksi..

Siinä paino taas huitelee ysiviiden hujakoilla. Taitaa tulla totinen reissu….;)

Fillarantin liikunta-tilinpäätös vuodelta 2018

Tavakseni on tullut katsoa vuodenvaihteen jälkeen taaksepäin ja eritellä vuoden liikuntasaldoa ja muuta siihen liittynyttä. Pientä jarrua ja harmia löi joulukuun lopun liikkumiseen kaatuminen aamulehden hakureissulla ennen joulua. Peukalo murtui ja on nyt ainakin kolme viikkoa kipsissä. Fillari oli jo taas vuonna 2018 pääosassa kuten yleensäkin viime vuosina. Kilometrejä kertyi uusi ennätyslukema 14134 km. Olisi ollut mahdollista ajaa viisitoista tonniakin täyteen, mutta… Olimme marras-joulukuun taitteessa kaksi viikkoa Espanjassa vaimon kanssa. Sain kuitenkin johtokunnan puheenjohtajalta ehdottoman kiellon: Tällä kertaa fillari jää kotiin ja toinen pienempi este oli sitten tuo peukaloepisodi.

– Koti on maailman vaarallisin paikka – Kahdeksan tunnin ensiapukeikan jälkeen näytti kipsikäsi tältä.

1. HeiaHeia-yhteenveto vuodelta 2018

Kirjaan kunto- ja myös hyötyliikunnan HeiaHeia-portaaliin. Olen tehnyt sitä jo vuosia 2010 loppuvuodesta lähtien. Liikuntamäärä on vakiintunut sinne 1200-1400 tunnin välille. Eläkevuosina 2013 lähtien pyöräily on vallannut selkeästi kuntoliikunnan päähuomion. Oheinen Heia-Heian yhteenvetotaulukko näyttää kokonaismäärän ja myös lajijakaumaa.

Fillari oli vahvasti pääosassa vuonna 2018, mutta tuli sitä muutenkin liikuttua.

HeiaHeian kokonaissaalis vuonna 2018 oli 1335 (1245 h) kirjattua liikuntatuntia eli 3,7 tuntia/vrk ja 789 (803 krt) liikuntakertaa eli 2,2 liikuntakertaa/vrk. Suluissa ovat vuoden 2017 lukemat.

===================================

HeiaHeia-taulukko vuodesta 2011 alkaen

===================================

  • Vuosi 2011: 793 kertaa /1075 tuntia
  • Vuosi 2012:1003 kertaa/1296 tuntia
  • Vuosi 2013: 823 kertaa /1356 tuntia
  • Vuosi 2014: 885 kertaa /1297 tuntia
  • Vuosi 2015: 909 kertaa / 1336 tuntia
  • Vuosi 2016: 834 kertaa / 1228 tuntia
  • Vuosi 2017: 803 kertaa / 1245 tuntia

===================================

  • Vuosi 2018: 789 kertaa/ 1335 tuntia

===================================

2. Pyöräily vuonna 2018

Vuonna 2017 fillarisaldoksi muodostui 12510 km ja pari sitä aiempaa vuotta olivat yltäneet molemmat yli yhdentoistatuhannen. Nyt on kuudes eläkevuosi on menossa ja fillari on liikkunut sinä aikana noin 70000 km. Siitä olen jopa ylpeä, että auton käyttö on supistunut viime vuosina alle puoleen noista fillarikilometreistä. Ajokkina olivat viime vuonna Ridley-Fenix maantiekaunotar, mikä jolkutteli 5231 kilometriä (5796 km). Trek 720D-matkaratsuni keräsi 6388 kilometriä (3504 km) ja sähkömaasturini White Cliff samosi 2515 kilometriä (3210 km). Suluissa ovat vuoden 2017 lukemat.

Trek-matkaratsun isoa kilometrimäärää selittävät kaksi pitkää ulkomaanreissua vuonna 2018. Tässä syksyn reissun päätöskuva Balilla.

Tässä vuoden 2018 fillari-yhteenveto:

=================================================================
Maantiepyörä
63 kertaa, 240 tuntia, 5231 km, 83,0 km/kerta, 21,8 km/h

Reissupyörä 91 kertaa, 331 tuntia, 6388 km, 70,2 km/kerta, 19,3 km/h

S-maasturi 99 kertaa, 134 tuntia, 2515 km, 25,4 km/kerta, 18,7 km/h

==================================================================

YHTEENSÄ 253 kertaa, 705 tuntia, 14134 km, 55,9 km/kerta, 20,1 km/h

==================================================================

Spinningpyörä 228 kertaa, 187 tuntia, n. 4200 km, 18,4 km/kerta, 22,5 km/h

==================================================================

Spinningpyörää käytän lähes joka aamu ”kropan ja mielen herättelyyn”. Samalla yleensä luen aamulehden tankoon kiinnitetyn telineen päällä kirkasvalolampun valossa. Toki joskus tulee tehtyä muutenkin spinningharjoituksia lähinnä palauttavana lenkkien jälkeen.

Trainerina minulla on BKOOL, mutta sitä en käyttänyt viime talvena ollenkaan. Sen sijaan aika paljon tuli ajettua ajettua ulkona maasturilla.

Concept C2-soutulaite on mainio koko kropan vahvistaja. Takavuosina sitä tuli käytettyä hyvinkin runsaasti ja myös tavoitteellisesti. Viime vuosina soutu on jäänyt valitettavan vähille.

[

Alakerrassa on Fillarantin oma Paincave, missä ovat vierekkäin BKOOL-traineri, Consept-soutuergo ja Bodybike-spinningpyörä

Koulutuskuntayhtymä Tavastian mainiossa kuntosalissa on aina silloin tällöin on tullut käytyä lähinnä rospuuttoaikoina. Tahtoo olla vain kovin kausipainotteista (vuonna 2018 vain 24 kertaa / 33 tuntia). Aloitus menee myöhään syksylle ja heti kun fillarikelit alkavat keväällä, sali jää.

                                                                           

3. Reissupyöräily on eläkeukon ykkösharrastus

Reissupyöräilystä on muodostunut eläkevuosieni suola. Viime vuonna noita seikkailureissuja kertyi peräti kaksi. Jo tammikuussa poljin 3340 kilometrin reissun Bangkokista Etelä-Thaimaan läpi Malesiaan. Huhtikuussa oli jo perinteeksi muodostunut parin viikon Mallorcan maantiepyöräleiri ja toinen 2230 km pitkä fillarivaellus syys-lokakuussa suuntautui ensi kertaa päiväntasaajan eteläpuolelle ( Bali & Jaavansaari).

=================================================================
Fillarantin eläkevuosien pidemmät pyöräreissut:

=================================================================

================================================================

=================================================================

 Allaolevasta blogilinkistä löytyy aika kattava kokoelma pyöräreissujani 1970-luvulta lähtien. Vanhat reissut on koottu blogimuotoon vanhoista sen aikaisista ruutuvihoista ja alkuperäisistä diakuvista. Laskin kootessani tuon ”reissukarusellin”, että blogattua pyörämatkaa on kertynyt tähän mennessä noin 37000 kilometriä. Fillarilla ajon yhteiskilometrini ovat laskujeni mukaan noin kolme kertaa maapallon ympäri.

https://fillarantti2.wordpress.com/2018/11/28/fillarantin-reissukaruselli-yhteenvetoplajays/

4. Golf on pahasti hiipunut viime vuosina

Golfin peluu on eläkevuosina koko ajan vähentynyt kiinnostuksen hiipumisen ja pyöräilyn lisääntymisen kustannuksella. Viime vuonna golfissa tuli ”säälittävä” pohjalukema. Vain 27 kierrosta ja 108 tuntia oli vuoden 2018 golfsaldo. Ennen fillariin vihkiytymistä pelasin sentään noin 100-120 kierrosta kaudessa. Vähäinen pelaaminen näkyy myös tasoituksen jatkuvana nousuna ja pelin epätasaisuutena. Kauden lopussa tasoitus oli noussut jo 21,9:ään, kun se parhaina vuosina oli 13:sta pinnassa.

Kotikentällä Tawast Golfissa. Pelikavereina Minna ja Mikael Strömberg 24.8.2018.

========================================================  
Näin fillari on nakertanut golfin peluulta aikaa ja innostusta:

========================================================

  • Vuosi 2012: golf 100 kierrosta / fillari 2386 km
  • Vuosi 2013: golf 79 kierrosta / fillari 9282 km
  • Vuosi 2014: golf 67 kierrosta / fillari 10539 km
  • Vuosi 2015: golf 40 kierrosta / fillari 11650 km
  • Vuosi 2016; golf 32 kierrosta / fillari 11360 km 
  • Vuosi 2017: golf 38 kierrosta / fillari 12510 km

========================================================

Vuosi 2018: Golf 27 kierrosta / fillari 14134 km

========================================================

5. Jukolan viesti ensi kertaa elämässä

Jukolan viesti 2018 Hollolassa oli hieno kokemus ensikertalaiselle. Jukolan viesti – kerran elämässä.

Uusi liikuntakokemus vuonna 2018 oli osallistuminen Jukolan viestiin kesäkuussa. Aloitin maanmittariopintoni 50 vuotta vuotta sitten. Kurssitoverini Pekka Vilska kokosi ”seitsemän veljestä” M68-kurssiltamme ja ilmoitti joukkueen Hollolan Jukolan viestiin. Aika hurjalta tuntui, kun viime suunnistamisesta taisi olla liki sama aika eikä tuo juoksukaan ole harrastuksiini kuulunut. Hämeenlinnan Tarmon suunnistuskoulu antoi alkeet keväällä ja muutaman kerran torstairasti-kokemuksella Jukolanviestin 5. osuus tuli hoidettua kunnialla. Pienenä kuriositeetti pitää vielä mainita. Tottakai Fillarantti ajoi fillarilla Jukolan viestiin Hollolaan ja takaisin. Saapa nähdä saadaanko porukka kasaan vuodelle 2019. Viesti olisi sopivan fillarimatkan päässä Hämeenlinnasta Kangasalassa 15.-16.6.2019.

Vuodelle 2019 en ole vielä suunnitellut uutta pyöräreissua. Tässä Trek-matkaratsuni riisipellon laidassa 22.9.2018 Itä-Jaavalla.

6. Tavoite & toteuma-vertailu vuonna 2018

========================================================
Vuodelle 201
8 laitoin seuraavat volyymitavoitteet:

========================================================

  • Liikunta HeiaHeia 1250 tuntia.    Toteuma 1335 tuntia
  • Ulkoajoa 500 tuntia / 10 000 km.  Toteuma 705 tuntia / 14134 km
  • Sisällä spinning 200 tuntia.           Toteuma 187 tuntia
  • Golf 40 kierrosta.                             Toteuma   27 kierrosta
  • Kävely 750 km.                                  Toteuma 850 km
  • Paino 31.12.2018 alle 95 kg.          Toteuma 96,5 kg

========================================================

Aika hyvin nuo tavoitteet toteutuivatkin. Fillari meni selkeästi yli, mutta golf jäi aika laille vähille. Tosin kuntokävely paikkasi golfkentällä liikkumista.

Vuodelle 2019 laitan samat volyymitavoitteet kuin viime vuodellekin.

Petriina-tytär ja Miska ja Marius toissa vuoden isänpäivänä grandia onnittelemassa

Panen tähän loppuun lyhyen Fillaranttivideon, jonka pyöräilyn harrastaja ja innokas Mallorcan kävijä Heikki Saarinen on työstänyt. Hän soitteli minulle muutamia viikkoja ennen joulua ja jututti fillarireissuistani. Muutama päivä sitten Heikki julkaisi noin kymmenen minuutin videon ko. jutustelun pohjalta.

Videolinkki: https://m.youtube.com/watch?v=IQ1X8ae2SSo

Seuraavaa fillariseikkailua odotellessa…


Hyvää liikuntavuotta jokaiselle! Liike on paras lääke.