Mallorcalla kuudes kevät peräjälkeen ja HPK mestari!

Cala Ferrera-hotellin uima-alas. Tosin uimaan en ole vielä ehtinyt, mutta pitäähän tuo testata.

Jess…here again in cycling-paradise !

Viisi edellistä kevättä olen ollut Alcudian rannikolla pienessä Can Picafortissa Galaxia-hotellissa, mutta nyt halusin vihdoin vaihtaa mestaa. Jo talvella katselin eri puolelta Mallorcaa edullisia hotelleja. Palman lähellä varsinkin El Arenal-alueella niitä oli, mutta alueen tuntien se on aika rauhaton ja fillarilenkille lähtiessä Palman ruuhkassa ei ehkä paras yhtälö ainakaan Alcudiaan verrattuna. Alcudian alue on mielestäni fillarituristin kannalta paras, koska siitä pääsee aika helposti sekä Tramentuna-vuoristoon että tasamaalle. Mutta mitään kovin edullista vaihtoehtoa en Galaxia-hotellille löytänyt tuolta suunnalta.

Tässä parvekenäköalani huoneesta 301 Cala Ferraran lahdelle. Ei hassumpi!

Käytin Booking.comin hakutoimintoa ja kerta toisensa jälkeen nykyinen kohteeni Cala Ferrera-hotelli*** Cala Ferrera-lahden poukamassa aivan Cala d`Orin kaupungin vieressä nousi ykköseksi. Liki samanhintainen kuin tuttuakin tutumpi budjettihotelli Galaxia*. Ei mikään uusi ehkä pari-kolmekymmentä vuotta sitten rakennettu, mutta ihan sopiva meikäläiselle maailmanmatkaajalle. Edullinen ja siisti 478 euroa ja 16 päivää puolihoidolla tilavassa yhden hengen huoneessa. Ja puolihoito on liiankin rankka paketti tälläisellä suursyömärille. Kumpikin aamiainen ja illallinen ovat runsastarjontainen buffee ja Galaxiaan verrattuna monipuolisempi. Ei mahda mitään ”maha sen kun kasvaa”, vaikka aika paljon tulee ajettuakin…😉

Tilava makkari ja parvekkeelta on hienot näkymät Cala Ferreran lahdelle

Täällä sitä on jo mahaa kasvatettu jo liki viikko. Fillarin päällä olen ollut kuusi kertaa ja kilsoja on kasassa hiukan vajaa viisisataa. Tänään yritin pitää ensimmäisen välipäivän, mutta pakko sitä oli iltapäivällä pieni nurkkakierros tehdä, kun aurinko paistoi. Ilmat olivat ihan alkupäivinä viileämpiä kuin siellä Suomessa. Täällä noin 18 astetta ja parhaimmillaan siellä Suomessa jopa 22 astetta. Eilinen ja toissapäivä taisivat kuitenkin mennä toisinpäin. Täällä oli aivan upeat kelit ja perinteinen kevät-tuulikin oli hiljentynyt. Tosin tänään sunnuntaina tuulen suunta muuttui taas hieman viileämpään.

Tämän päivän kuvaa Poropetrosta, minkä kautta ajelin kämpille sunnuntaina viiden pinnassa

Eilen ajelin Llosetaan Tramentuna-vuorten juurelle treffaamaan tuttuja. Lauantaina oli taas tosi nopeasti loppuunmyyty Mallorca 312-ajo. Itsekin olen sen kerran ajanut tosin lyhyemmän 167 kilometrin version muutamia vuosia sitten. Eilen oli treffit Llosetassa muutamien RCT- & Galaxia-kaverien kanssa. Hieno oli tavata vuoden tauon jälkeen Risto, Jari, Tapio ja Tapani sekä Annakaisa, jonka näimme ihan tositoimissa ajon huoltopisteellä. Useita muitakin RCT-kuskeja oli ajossa tänäkin vuonna. Hieno homma! Treffien jälkeen ajelin takaisin ”kotiini” Cala Ferreraan reilu kuusikymmentä kilometriä. Matkalla kuuntelin yhdessä kahvipaikassa Kerhon, Hämeenlinnan ylpeyden neljättä loppuottelua Kärppiä vastaan. Harmi, kun hävisivät!

Salakuvaaja onnistui yllättämään Nenosen Riston Llosetassa Mallorca 312-huoltopisteellä.

Annakaisa Ventomäen treffasimme myös huoltopisteellä. Annakaisa näyttää närhennäppylät aika monelle äijäkuskille!

Mitään ihmeellistä ei täällä kevään fillarileirillä ole tullut vielä eteen. Itselläni on mukana 70-vuotislahjaksi hankkimani uusi fillari. Fillarantin Canoyn ”Kanjoni” Endurance kaikilla herkuilla, minkä ristin Fanjoniksi. Hyvin on pyörä toiminut ja antaa tosi mukavaa kyytiä, koska siinä on hyvä joustava satulaputki ja 28 millin renkaat. Tosin sydän meinasi hypätä ylikierroksille, kun avasin pyörälaukkuni tänne tultuani hotellissa. Pyörässä on sähkövaihteet ja akku on jossakin rungon sisällä luultavasti liki keskiötä. Pyörälaukussa oli täytetty kaavake; ilmoitus poistetusta esineestä tai aineesta. Ensimmäinen ajatus oli, että akku oli jotenkin ongittu takavarikkoon! Mutta onneksi ei ja tarkemmin katsottuani kaavaketta, siinä oli vain maininta elektronisen laitteen tarkastamisesta. Tarkastaja oli jopa unohtanut toisen hansikkaansa laukkuun. Kasasin pyörän ja vaihteisto ja kaikki muutkin toimivat ihan mallikkaasti. Ennen reissua olin yhteydessä Canoynin Turun toimipisteeseen ja he neuvoivat, että kannattaa muutama päivä ennen lentoa olla yhteydessä kentälle ja ilmoittaa sähkövaihteesta ja sen akusta. Mutta enhän niin tehnyt…ehkä seuraavalla kerralla.

Uutta ja vanhaa vierekkäin Felanitxissa. Fillarantin uusi Canoyn Endurance eli Fanjoni siinä paistattelee hieman vanhemman toverin tavattuaan.

Blogin kirjoittaminen on tunnetila. Juuri äsken tulin alhaalta hotellin show-tilasta, missä oli ohjelmaa. Haastoivat koko yleisön mukaan tanssiin. Ihailin yhtä nuorta tyttöä, ehkä kymmenvuotias. Hän pani itsensä todella likoon tanssiessaan ja oli mielestäni porukan ykkönen vaikka varmaan porukan nuorin. Kun tanssi loppui, hän meni halaamaan itseni ikäistä ilmeisesti isoisäänsä. Teki mieli mennä kertomaan heille, että tytär oli tanssin ykköstähti. Harmi vaan, kun tyttöä alkoi nukuttamaan ja hän ehti lähteä pois ennen sitä. Kännykkäkin jäi huoneeseen latautumaan, enkä edes saanut kuvaa tilanteesta. Tässä edellisenä iltana otettu kuva jokailtaisesta lasten ohjelmasta. Tuo äsken kertomani oli illan myöhemmästä ohjelmasta.

Joka ilta illallisen yhteydessä on lapsille ohjattua tanssia ja meno on melkoinen!

Nyt on maanantai ja nettiradiossa pauhaa YlePuhe. Viides liigan loppuottelu Oulussa on ensimmäistä erää menossa. Harmi vaan Kärpät johtaa 1-0. Tyttäreni Petriina on Marius-pojan kanssa katsomassa Oulussa. Menivät lentäen ja paluu vielä illalla makuuvaunussa. Tänään poljin puolen päivän pinnassa Sant Salvadorin luostarille. Yllättävän hyvin sain hinattua liki satakiloisen kroppani tuonne 510 metrin korkeuteen. Felanitxin läheltä alkaa viisikilometriä pitkä keskijyrkkydeltään seitsemän prosentin serpentiinitie ylös luostarille. Valtavan paljon oli fillaristeja menossa ja tulossa kapealla tiellä. Enemmän heitä piti varoa kuin autoja.

Noin 400 metrin korkeudessa. Vielä sata metriä ylös päin…
Fillarantti on vihdoin viimein päässyt ylös. Easy-Tours-matkat rules, hitaasti mutta varmasti 😉

Just tulin illalliselta, mikä jäi viime tippaan, koska kuuntelin Kerhon pelin loppuun asti. Turpiin tuli 2-0 vaikka selostajien mukaan vierasjoukkue hallitsi peliä ja loi enemmän maalipaikkoja. No keskiviikkona Vapun jälkeen jatketaan Hämptonissa. Silloin onkin jo tulos tai ulos kyseessä! Huomenna mikäli sää ja muut olosuhteet sallivat, voisi olla pääkaupunki Palman vierailu kyseessä. Muistaakseni viime vuonna tein reissun myös vapunaattona. Katsotaan aamulla sääennuste ihan rauhassa. Täältä on rannikkoreittiä (osin itselle uusi reitti) noin 80 kilometriä Palman keskustaan, joten sieltä pitää ajella junalla takaisin joko Petraan tai Manacoriin ja sieltä vielä noin kolmekymppinen kämpille…

Ylhäältä 510 metrin korkeudesta on hulppeat näköalat eri suuntiin

Munkit lähtivät täältä vuonna 1992 ja nykyisin rakennuksessa on hotelli ja kahvila.

Huomenna on vappuaatto. Meinasin ottaa tupsulakin mukaan, mutta vaimo kielsi. No mitäpä sillä täällä olisi tehnytkään. Muistaakseni Espanja ei juhli vappua…tuosta en ole ihan varma. Galaxia-hotellissa meitä suomalaisia oli useita, pidettiin kyllä kunnon vappukekkerit. Mutta täällä olen orpo piru…

Pitihän se kuoharipullo hommata hotellista vaikkei tupsulakki tullutkaan mukaan!

Tänään tein vappunaaton ajelun pääkaupunki Palmaan. Lähdin aamupäivällä kymmenen pinnassa ja ajoin aivan rannikkoa pitkin S Arenaliin ja sieltä rantaa seuraavaa pyörätietä Palman keskustaan. Iltapäivä oli jo pitkällä ja hampurilaisen nautittuani hyppäsin junaan Palman päärautatieasemalla. Junalla huristin lähiasemalleni Manacoriin (3:75 euroa), mistä on matkaa tänne hotelliini noin kolmekymmentä kilometriä. Vappuaaton ajelulla kertyi fillarikilsoja 127 km eli ihan hyvä siivu. Harmi kun Suomessa kilometrikisa alkaa vasta huomenna. Tänään oli reissun kahdeksas päivä ja tuossa laskin, että reissun fillarikilsat on tällä erää noin 650 km, joten eiköhän tuo tonni saada kasaan tälläkin matkalla.

Tässä vapunaaton ajelun reitti. Tuo junaosuus näkyy Palmasta Manacoriin 62 km ja muuten fillarilla.

Piti vapun kunniaksi laittaa päälle nuo Suomi-vermeet. Yksin kun ajelin, kuva on otettu viinitilan oven ikkunasta.

Tässä ollaan jo aika liki Palmaa ja S Arenalin loma-aluetta. Taustalla merenlahden takana näkyy Palman takarannikko, Magaluf etc.

Tässä on kiva lasketella kohti Palmaa… Palman vastakkainen ranta näkyy kuvassa.

Tämän kuvan otin lähinnä tuo meren värien takia. Taustalla näkyy Palman takana oleva rannikko, Magaluf etc.

Tämän reissun ensimmäinen hamppari-ateria S Arenalin MAC Donalsissa. Himo iski!

Tuttuakin tutumpi La Seu- katedraali Palman sataman tuntumassa, on yksi Palman maamerkeistä.

Vappu oli ja meni, eikä sitä täällä pyöräilijän paratiisissa juuri noteerannut. Fillari kulki kumpanakin vapunpäivänä ihan kiitettävästi. Tänään torstaina toukokuun 2. päivänä ajelin Llucmajorin suuntaan, mutta vajaa kymmenen kilometriä ennen kaupunkia katsoin kelloa ja käänsin fillarin suunnan takaisin kohti Camposia. Syynä oli se, että halusin ehtiä kämpille ennen 6. ehkä ratkaisevaa SM-liigan finaaliottelua Hämeenlinnassa Ritariareenalla. Nyt YlePuhe raivoaa… Tänään tuli tuon takia hieman lyhennettynä 77 km ja kokonaissaldo tällä reissulla on reilu 800 km.

Pikkuteitä täällä pyöräilijän paratiisissa löytyy aina vaan uusia…

Wau mikä peli ja ennen muuta lopputulos 1-0 Kerholle ja mestaruus ratkeaa Game Sevenissa Oulussa lauantaina. Niin vaan Kerhon pienen budjetin miehet ovat panneet kesälomalle Tepsin ja Tapparan miljoonamiehet ja nyt on Suomen mestaruus katkolla Oulun Kärppien isolla rahalla hankittuja kestomenestyjiä vastaan. Varsinkin viimeinen ottelusarja on ollut upeaa jääkiekkoa ja samalla reilua ja vastustajaa arvostavaa peliä täynnä hienoja tarinoita. Todella hienoa goodwillia Suomen jääkiekolle! Olen elänyt hengessä mukana koko ajan täälläkin ja sovittanut ajojani noiden otteluaikojen mukaan.

Tätäkin alamäkeä on ilo lasketella ja nauttia hienosta säästä.

Vielä viisi ajopäivää on mahdollista naatiskella ennen kotiinpaluuta ellen sitten innostu pitämään fillaritonta päivää. Itselläni on Cala Ferrera-hotellissa puolihoito, mikä on aika rankka paketti. Kumpikin sekä aamiainen aamukahdeksan pinnassa ja illallinen seitsemän yhdeksän maisemissa illalla ovat runsaasta buffeepöydästä. Vaakaa minulla ei ole, mutta tuntuman mukaan kiloja on tullut lisää aika reippaasta liikunnasta huolimatta. Viime viikollakin HeiaHeia näytti liikunnan määräksi noin 30 tuntia ja se pääosin pyöräilyä. Tuhoisa yhtälö = kovat ruoka- ja juomahalut ja illallisen jälkeen lyhyt aika aamiaiselle sekä runsas tarjonta! Tässä muutama kuva aamiaiselta ja viimeinen kuva illalliselta.

Leipä miehen tiellä pitää…jopa tummaakin leipää löytyy vaikkei kuvassa näykään.

Jogurtteja ja monia hedelmiä…

Tuota pekonia olen yrittänyt alkaa vältellä…

Leikkeleitä onko heitä…

Olipa namia nuo simpukat… Talon viini maksaa 6 euroa pulloa ja pannaan talteen seuraavaa kertaa varten.

Nyt on perjantai 3.5.2019. Hieno oli herätä aamulla hämeenlinnalaisena. Kaupungin ylpeys HPK eli Kerho voitti torstai-iltana kovan taistelun jälken Oulun Kärpät ja loppukliimaksi siirtyi lauantaille Ouluun Raksilan jäähalliin. Puolelta päivin sain itseni liikkeelle ja ajelin mukavan 83 kilometrin lenkin. Reilu yhdeksänsataa kilometriä on nyt kasassa tällä reissulla.

Hyvin on Fillarantin Canyon eli Fanjoni pelittänyt ja tarjoaa mukavaa kyytiä.

Illallisen jälkeen kävin parinsadan metrin päässä sijaitsevassa supermarketissa ostamassa pyykinpesuainetta. Sellainenkin ihme yllätti astuessani supermarketista ulos; sadekuuro tällä reissulla ensimmäistä kertaa! Ilmat eivät viime päivinä ole olleet kovin lämpimiä 18-19 astetta, mutta aurinko nostaa ilman lämpöä. Hyvin tarkenee ajaa lyhyessä ajoasussa. Muutaman kerran olen laittanut lisäksi irtohihat.

Hieno oli aamulla herätä ja katsoa aamulla parvekkeelta ulos. Kerho hoiti upeasti eilisen ottelun!

Puolitta päivin läksin ajamaan läheiseen Poropetroon. Tässä satama-alue sieltä.

Tämän päiväinen reitti oli maastoltaan vaihteleva, oli nousuja ja laskuja. Tässä yksi nautinnollinen pudotus kohti Camposta.

Porreres on pieni ja idyllinen kaupunki Camposin ja Vilafranca välissä.

Tässä toinenkin kuva Porreresin vanhan kaupungin kujilta.

Tulihan se kannu eli ”poika” kotiin loppujen lopuksi sieltä Oulusta. Kerhon mestaruus ratkesi monien vaiheiden jälkeen. Sitkeä kuin tilliliha, oranssikevät ym. HPK valloitti sitkeydellä ja peräänantamattomuudella mestaruuden tiukan kamppailun jälkeen. Champions we are here! Kerho on Suomen mestari 13 vuoden tauon jälkeen– Oli todella tämän reissun hienoin hetkeni, kun livenä kuuntelin selostusta YlePuheesta. Olen tänä vuonna laittamassa myös hampaitani kuntoon. Osin harva-hampaisuuteni johtuu tuosta Kerhon edellisestä mestaruudesta vuonna 2006. Tuossa linkissä tarkempaa tietoa… https://fillarantti08.wordpress.com/2018/10/21/fillarantin-irtolisakkeen-seikkailut-ja-pohjoinen-bali/

Piti laittaa joku Oranssikevään kuva, mutta tekijänoikeudet. Enkä löytänyt kuvia kärpistäkään…

Jospa alkaisi napsia noita tänä keväänä Mallorcalla ajettuja reittejä näkyviin… Seuraavassa ovat kuvina kunkin ajopäivän reittikartat ja reittien profiilit. Kuvista voi todeta, että reittejä täältä löytyy yllin kyllin. Pyöräilijän paratiisi on täynnä pikkuteitä, joita on kiva vaiheilla. Verrattuna Alcudiaan, missä olen aiemmat reissut ollut, täällä on korkeuseroja enemmän. Toisaalta Alcudian iso etu on lyhyt matka (noin 20-30km ) Tramentuna-vuoristoon, missä pääsee kunnolla vuorille. Mallorcan monipuolisuus on hieno juttu. Lisäksi täällä on helppo käyttää junaa apuna. Tosin Can Picafortista pääsi noin kymmenen kilometrin jälkeen Sa Pabloon junalle. Täältä Cala Ferrerasta lyhin matka junalle on Manacoriin liki 30 kilometriä.

Tiistai 23.4.2019

Feninitxin markkinoilla

Keskiviikko 24.4.2019

Muistokäynti edesmenneen Oscar Stenströmin kuolinpaikalla. Kovin oli jo aurinko haalistunut kuvaa.
Portocriston satamaa ja taustalla komea kirkko

Torstai 25.4.2019

Kahvia tulee juotua aika usein. Fillarantin uusi Wavecel-kypärä.
Ja ihan välillä haukattuakin jotain pientä. Näitä mukavia pysähtymispaikkoja Mallorcalla riittää.

Perjantai 26.4.2019

Tämän kukkakedon kodalla erkanee tie oikealle Petraan ja suoraan jatkaen VilaFrancaan.
Pyöräilijöitä täällä riittää ja hyväkuntoisia teitä…

Lauantai 27.4.2019

Mallorca 312-ajon huoltopisteellä LLosetassa.
Tie laskeutuu mukavasti Petraan Llosetan menomatkalla. Tuttu tie….

Sunnuntai 28.4.2019

Sunnuntai oli välipäivä. Tässä hotellini rannasta näkymä Ferreran lahdelle.
Piti välipäivänäkin pieni ajelu tehdä kahville läheiseen Santanyin kaupunkiin.

Maanantai 29.4.2019

Tämän reissun ainut huiputus oli Sant Salvadorin luostari Felanitxin lähistöllä.
Sant Salvadorin luostari toimii nykyisin hotellina ja ravintolana. Se on yksi fillaristien suosikkipaikoista.

Tiistai 30.4.2019

Vappuaattona ajelin Palmaan. Matkalla käväisin Vi Rei-viinitilalla.
Vaihtelevaa pikkutietä jossakin matkan varrella Palmaan mennessä.

Keskiviikko 1.5.2019

Vappupäivänä tuli pyörähdettyä Managorissa. Tässä kirkon katveessa kahvilla.
Neljän euron setti…Café con Leche ja

Torstai 2.5.2019

Nyt en edes muista missä tämä kuva on otettu vapun jälkeen…

Perjantai 3.5.2019

Rauhallista maisemaa akselilla Porreres- Vila Franca. Taustalla muutaman kymmenen kilometrin päässä Tramentuna-vuoristo,

Perjantai 4.5.2019

Jos oikein muistan paikan…pieneen Sant Joan-kaupunkiin saapuminen.

Lauantai 5.5.2019

Lauantaina oli aamupäivällä kova tuuli, joten sen vähän tyynnyttyä tein iltapäivällä pienen ajelun Santanyin kaupunkiin.

Sunnuntai 6.5.2019

Viimeisenä päivänä ajelin Petran keskusaukiolla, mistä pieni videoklippi.

Semmoinen reissu tällä kertaa. Ei ole enää kovin pitkä matka ajaa kolmas kierros maapallon ympäri fillarilla ainakin noin kuvainnollisesti. Laskujeni mukaan olen jossakin 100 000 -110 000 kilometrin vaiheilla. Ulkomaan kilometreistä sen sijaan on tarkempi sihti. Niitä on nyt laskujeni mukaan noin 39 000 km. Pitääpä lisätä tämäkin reissu tuohon Fillarantin yhteenveto-reissukaruselliin. https://fillarantti2.wordpress.com/2018/11/28/fillarantin-reissukaruselli-yhteenvetoplajays/

Tässä tämän reissun voluumeja Excel-taulukon muodossa.

Mainokset

Katalonian Sitgesissa, ryöstö ja vuokra-Spessu…

Isäntä innostui Sitgesissa kokkaamaan Espanjan tapaan. Paistinpannupaella a`la Fillarantti.

Seitsemänkymppiä täyttyi eilen ja onnitteluja satoi ympäri ämpäri. Pelkästään Facebookin kautta tupsahti reilu kaksisataa. Kiitos ❤️. Nyt pitää sitten totutella, miltä tuntuu elää kahdeksankymmentää tavoitellen. Uusi haaste ja aikamoinen. Isäni kuoli tuon aikakauden puolivälissä ja tuskin itselläni on sen paremmat elintavat. Ehkä liikuntatottumukset ja tupakoimattomuus sentään on plussani. Olen tottunut liikkumaan aika säännöllisesti oikeastaan koko ikäni ja nyt tuo fillari on varannut selkeästi ykkössijan viimeisenä kuutena vuotena – eläkepäivinä. Yli kymppitonnin yleensä ja viime vuonna liki viisitoistatonnia. No katsotaan, mihin elämä vie…

Reissu on jo takana ja kerran olen ehtinyt totutella taas kuntosaliinkin ja uuteen fillariin…

Nyt istutaan vaimon kanssa Norwegianin koneessa kohti Barcelonaa. Reilu tunti on vielä kohteeseen. Varasin huoneiston hieman yli kahdeksi viikoksi Sitgesin kaupungista hieman Barcelonan alapuolella. Pyörää en ottanut mukaan, vaikka sitä pohdin aika lailla. Vuokrataan…. Hyvissä ajoin otin selvää ja tinkasin vielä viisikymppiä kymmenen vuorokauden vuokrasta (150 euroa). Kaveri lupasi sähköpostilla, mutta vain käteisellä. Taitaa olla oma bisnes mielessä, mutta mitä siitä. Kaiken kaikkiaan olen ihmetellyt noita fillarivuokria. Menee ihan samoissa hinnoissa autovuokrien kanssa. 70-vuotislahjaksi tilasin jo hyvissä ajoin uuden Canyonin Endurance-mallin ihan sähkövaihteilla ja levareilla. Kerrankin ajattelin hemmotella itseäni. Onhan nykyisellä Fenix-kaunottarella ajettu jo aika hyvä siivu.

70-vuotislahjaksi Fillarantti hankki fillarin sähkövaihteilla (pyörien lukumäärä n+1) , tietysti …

Nyt mennään vielä tunnin verran tällä Norskin kaunottarella ja sitten yhdeksi yöksi lähihotelliin. Taksilla sinne pitää polkaista, kun matkaa on viitisen kilometriä ja tavarat. No katsotaan mitä sen jälkeen…

Salakuvaaja pääsi taas iskemään jo menomatkalla Barcelonaan.

Seuraavana päivänä iski shokki, kun olimme lähdössä junalla Barcelonasta Sitgesiin. Meidät molemmat ryöstettiin Barcelonan El Prat-asemalla ja vieläpä samalla kaavalla. Olimme juuri astumassa ruuhkajunaan sisälle. Olin oikean ja Ulla-vaimo vasemman oven kohdalla, kun junanovi alkoi sulkeutua. Kummallakin meillä oli matkalaukku jo edessä nostettu junaan. Ovien sulkeutuessa jotkut alkoivat työntää meitä takaapäin ja samalla onnistuivat putsaamaan meidät. Vaimolta vietiin lompakko laukusta ja itseltäni jopa housun etutaskusta. Itse huomasin tapahtuman vasta varttitunnin päästä junassa ja vaimo vasta saavuttuamme Sitgesiin reilun puolen tunnin junamatkan jälkeen.

Tämän verran meillä oli rahaa ryöstön jälkeen ja Cocikset vielä maksamatta! Vitsit vähissä…

Olin jo kuolettanut kaksi luottokorttiani Sitgesin asemalle saavuttuamme ja ajattelimme, että onneksi vaimolla on vielä kortti. Vasta silloin maailma pimeni. Kaikki kortit kummaltakin paitsi ja lisäksi käteistä yhteensä noin 700 euroa ja viikonloppu edessä; pelkkiä kolikoita taskussa. Onneksi passit säästyivät. Seitsemänkymmentä vuotta olen taaplannut aika vaihtelevissa olosuhteissa maailman turuilla ja vasta nyt ensimmäisen kerran ryöstön kohteena, toivottavasti myös viimeisen! Kerran minua on Tallinnassa yritetty ryöstää takaapäin kuitenkaan siinä onnistumatta…

Majapaikkamme Sitgesissa Oscars Apartment d´Estacio aivan keskustassa oli aivan viihtyisä ja hyvin varustettu.

No nyt reissu on jo tehty ja kotiin paluustakin on kulunut muutama viikko. Onneksi selvisimme tilanteesta ehjin nahoin eikä loma sentään mennyt pilalle. Kerron nuo jatkotoimet lähinnä siksi, että niistä saattaa olla hyötyä muillekin. Sitgesin asemalla saatuani kolme luottokorttia kuoletettua, aloin miettiä tilannetta. Meillä oli taskussa kolikoita hiukan yli kympin verran ja oli perjantain puoliväli. Hoikistava ja karu viikonloppu siis edessä. Onneksi majapaikka oli varattu etukäteen, tosin ei ollut vielä maksettu. Soitin Nordeaan luottomiehelleni Aki Vihersaarelle ja kysyin neuvoa. Aki ei oikein osannut suoralta käden sanoa, mutta häneltä sain toisen Nordean numeron, mistä apua.

Nyt on jo helppo hymyillä Sitgesin rantakadulla, kun asiat järjestyivät.

Nordea-ohjeiden mukaan soitin kansainväliseen SOS-hätäkäteispalveluun, mikä liittyy ainakin Nordean Gold-korttiin. Palvelu oli alussa onneksi suomenkielinen kun selitin tilanteen. Onneksi meillä kummallakin oli passit tallella, kun ajokortit ja muut sotu- etc. kortit oli viety. Joskus viiden pinnassa palvelusta tuli englanninkielinen puhelu, missä ensin piti aika tarkkaan tunnistautua (passi, osoite ym.). Vaikka oma englantini ei ole kummoinen, pysyin kuitenkin selkeäasanaisen virkailijan tahdissa. Sain häneltä pitkän ja vähän eri vaihtoehtoihin useammankin numerosarjan ja rahojen saantiosoitteen. Osoite oli Sitgesissa reilun puolen kilometrin päässä, kun tallustelin sinne kännykän karttaohjelman avustuksella. Pieni tupakkakaupan näköinen liike, missä ovessa oli kansainvälisen rahan välityspalvelun Western Unionin-kilpi.

Tilanne on lauennut ja relax. Tosin kuvaamisen jälkeen rahat piiloon ja lompakkoa ostamaan!

Näytin tuon pitkän maagisen numerosarjan myyjälle. Siihen tuli toinen myyjä avuksi ja alkoivat laskea liikkeen kolmea kassaa, löytyykö sieltä perjantai-iltana 2000 dollaria / reilu 1700 euroa. Löytyi sentään…minulle ladottiin passi-tunnistaumisen jälkeen mojova määrä, muutama satasen ja loput viidenkympin ja pienempinä seteleinä. Aika messevä nippu muovipussissa läksin tyytyväisenä liikkeestä ulos ja olin mielestäni todella tienannut kylmän oluen tupakkakaupan vieressä.

Sitges on pienehkö mutta vilkas ja värikäs kaupunki noin 30 kilometriä Barcelonasta etelään.

Vielä tuosta Western Union-palvelusta muutama virke. Hätäkäteistä on mahdollista saada kerralla kolmentuhannen dollarin rajaan saakka. Kun tiedustelin kuluja, vastaus oli noin kaksi prosenttia summasta, omassa tapauksessani noin 40 euroa, aika kohtuullista. Lisäksi palvelun sujuvuus oli hienoa. Soitettuani SOS-palveluun, kului vain pari kolmetuntia, kun sieltä soitettiin takaisin ja pääsin hakemaan rahat. Tuolla välin oli jo varma, että meille tulee nälkäinen viikonloppu. Oletin, että rahat pitää nostaa pankista ja pankit olivat jo kiinni!

Vuokrahuoneistossa oli hyvin varustettu keittiö, mikä houkutti kokkaamaan paikallisia ruokia.

Meillä oli makuuhuone ja iso oleskeluhuone. Lisäksi hyvien kylpytilojen lisäksi oli ulkopatio.

Asuntoon mennessämme vuokraisäntä ja emäntä olivat paikalla ja selvitin, että meidät oli ryöstetty ja että olemme tässä vaiheessa rahattomia. Vuokraisäntä Oscar lohdutti minua ja sanoi no problems… Itse asiassa hän lupautui seuraavana päivänä tulemaan mukaan poliisiasemalle. Hän soitti lauantaiaamuna ja tuli hakemaan minua autollaan vielä aamupäivällä. Tein rikosilmoituksen Sitgesin poliisiasemalla ja sain tarvittavat kopiot leimoineen mukaan samantien. Kotiin tultuamme reilun kahden viikon reissusta, kävin Hämeenlinnan poliisiasemalla kysymästä asiasta. Täällä tulkinta oli, että tuo Espanjan poliisille tehty rikosilmoitus riittää. Tein vasta muutama päivä sitten vahinko-anomuksen Norwegian-luottokorttini liittyvän kansainvälisen AIG-matkavakuutuksen perusteella. Käteistä vakuutusehtojen mukaan on mahdollista korvata 500 euroon saakka (50 euron omavastuu) ja muut materiaaliset menetykset. Saapa nähdä mikä on päätös…

Toim. täydennys 9.4.19 klo 21:15: Nyt on helppo hymyillä, vaikka Kerho juuri äsken hävisikin Tampereella…😄

Jepulis Jee! Ei ole ihan turha firma tuo luottokorttiin liittyvää vakuutusta hallinnoiva AIG. Muutama päivä sitten laitoin postiin vakuutusanomuksen liitteineen. Nyt tänä iltana tuli sähköposti monella kielellä, missä liittenä oli korvauspäätös. Olivat hyväksyneet koko ryöstetyn käteismäärän miinus 2*50 euroa. Koska vakuutus oli nimissäni ja vaimo oli siinä korvausmielessä ”siivellä”, oletin että tuo 500 euron raja on vakuutuskohtainen. Mutta hyvä näin! Lupasivat että raha on tililläni parissa päivässä. Huippunopeaa ja joustavaa palvelua!

Sitges on pieneksi kaupungiksi yllättävän värikäs ja vilkas vaikkei vielä ollut sesonki.

Asuntomme sijainti oli hieno. Liikekeskustaan ja rannalle puolisen kilometriä ja rautatieasema parin sadan metrin päässä. Emme tällä kertaa vuokranneet ollenkaan autoa vaan kuljimme julkisilla. Barcelonaan pääsi reilussa puolessa tunnissa junalla eikä tarvinnut yhtään katsoa aikatauluja, koska junia meni vajaan puolen tunnin välein. Barcelonassa kävimme yhdessä vain kerran, koska kaupunki oli tuttu aiemmilta kerroilta. Itse kävin siellä lisäksi fillarilla. Panen tähän jonon jatkoksi muutaman kuvan Barcelonasta.

Junalla Sitgesista muistaakseni 4,20 euroa Barcelonan päärautatieasemalle.
Barcelonan Katedraalin edustalla on jatkuvasti tapahtumia.
La Ramblalla sijaitseva iso keskushalli La Boqueria on must-käyntikohde joka reissulla.

Näitä Iberia ym. kinkkuja on joka lähtöön. Yksi odottaa kotonakin vielä syömistä.

Itse ajelin Barcelonassa ”vuokraSpessullani Trek-ajo-asupäällä” parikin kertaa. Tässä Barcelonan olympiareena.
Barcelonan olympiastadion rakennettiin jo vuoden 1929 maailmannäyttelyn varten, mutta saneerattiin 1992 olympialaisiin. Estadi de Montjuic tarjoaa 64000 istumapaikkaa ja sitä hallinnoi pitkään Barcelonan toiseksi suurin jalkapallojoukkue Espanyol.
Barcelonan korkeimmalla paikalla Montjuicin kukkulalla sijaitsee 1600- ja 1700-luvuilla rakennettu Castell de Montjuïc
Ylös Montjuicin kukkulan huipulle 185 metrin korkeuteen oli aikamoinen kiipeäminen

Pari viikkoa värikkäässä Sitgesin kaupungissa vierähti mukavasti, kun nuo raha-asiat oli saatu kuntoon. Yhdessä liikuimme kaupungilla ja kerran Barcelonassa. Itse ajelin vuokratulla maantie Spessu Tarmacilla noin kuusisataa kilometriä lähialueille. Illalla hoidin lähinnä kokkipojan osaa ja hain sopivia paikallisia tarpeita lähikaupasta. Koska blogi on Fillarantti reissaa ja bloggaa alustalla en lähde loppureissua sen kummemmin revittelemään vaan annan kuvien puhua.

Kevätkuhinaa alkoi auringon lämmön myötä ilmestyä rannoille ja parvekkeille.

Ensin pieni kuvakertomus Sitgesin kaupungista. No en malta olla tähän hieman kommentoimatta. Sitges tunnetaan Espanjan gay-pääkaupunkina ja se todella näkyi muttei häirinnyt. Varsinkin nuo miesparit erottuivat selkeästi ruokakaupoissa ja kaupungilla.

El Chiringuito on legenda. Vuonna 1913 kapteeni Calafell perusti sen Sitgesiin ensimmäisenä ja konsepti on levinnyt muualle Espanjaan etc.
Sant Bartolomeun ja Santa Teclan kirkko ovat Sitgesin rannan maamerkkejä. Sitges on myös taiteilijoiden kaupunki.
Sitgesin rantakadun varrella on vieri vieressä hotelleja. Väkiluku noin 30000 kertaantuu turistisesongin aikaan.
Kaupungissa on myös paljon tyylikkäitä liikkeitä ja kahviloita.
Paikalliset pukeutuvat sangen lämpimästi, kun itse kuljin shortseissa.
Sitgesissa on paljon väriä ja seinämaalauksia. Silmä lepäsi… Sorry tämä olikin Tarragonasta!
Meri on myös olennainen elementti Sitgesia. Onhan se entinen kalastajakylä. Sitgesia on sanottu olevan myös Espanjan Sant Tropez.
Sitgesissa on paljon kauniita rakennuksia ja monimuotoisia julkisivuja, joita keräsin kameraani.

Sitten noihin fillarireitteihin. Kuten aiemmin jo mainitsin, vuokrasin Specializes Tarmacin hiilikuitupyörän kymmeneksi päiväksi, kun raha-asiat selvisivät. Luottokorttia ei ollut enää, mutta ystävällinen Bikeshop-liikkeen pitäjä uskoi kertomukseni ja antoi minulle pyörän käyttöön viidenkympin takuumaksua vastaan. Sillä tuli ajeltua hiukan reilu 600 kilometriä ympäristöissä, Barcelonassa kävin kahteen kertaan ja upeassa Tarragonassa myös kahdesti. Osin käytin meno- tai paluumatkalla apuna junaa, mihin Espanjassa saa fillarin ilmaiseksi mukaan ja matkanteko on muutenkin edullista ja nopeaa. Tässä Ridewithgps-reittejäni aikajärjestyksessä.

Ma 11.3.2019 Sitges – Del Penedès, 63 km / # 63 km, 743 nm

58 cm korkea Spessu Tarmac oli antoi pehmeää kyytiä, joskin stemmi olisi voinut hiukan lyhyempi.
Monen monet Café Con Lechet ja Americanot tuli tälläkin reissulla nautittua. Yleensä 1:30-1:50 e.

Castle Castellet oli komealla paikalla leveän Rio Foixin rantatöyräällä. Makea asfalttipinta.

Ti 12.3.2019 Iltalenkki Sitges – Canyelle, 37 km / # 100 km, 463 nm

Aamupäivällä Ulla kanssa kaupungilla ja iltapuoleen pieni fillarilenkki.
Täällä ihmiset viettävät paljon aikaa ulkona kahviloissa ja ravintoloissa.
Castellet-linnan vieressä aukeni Rio Foix-joki näin komeana. Tie kiemurteli joen vasenta laitaa.

Ke 13.3.2019 Sitges – Castelldefels – Penedes, 106 km / # 206 km, 1259 nm

Jo toisella lenkillä Rio Foix-joen rantamilla. Joki jatkui leveänä kilometrin verran ja sitten tuli iso pato.
Tähän patoon loppui Rio Foix-joen leveys ja melkein virtaamakin. Ei sentään mikään Hooverin pato.
Kirkkoja oli joka kylässä ja niemennotkossa. Tämä taisi olla Cubelles-kaupungin kirkko.

To 14.3.2019, välipäivä Sitges, pientä pyöritystä 18 km / # 224 km, 151 nm

Tänään vain pientä lähikylien pyöritystä. Jos oikein muistan Sant Pere de Ribes ihan Sitgesin naapurissa.
Isäntä taikoi illaksi jättikatkarapu-pastaa valkkarin kera lähikauppahallin tuoreista aineksista.

Pe 15.3.2019Tarragona – Sitges,sen jälkeen lähipyöritystä, 92 km / # 316 km, 857 nm

Aika makeaa baanaa noustessa Tarragonasta sisämaan suuntaan. Kelpasi ajella…;)
R.I.P Marta Dominguez Sanchez. Mikähän onnettomuus pyöräilijälle oli sattunut…
Välillä pientä huikopalaa ja matka jatkui Tarragonasta kotiin päin.

La 16.3. 2019 Pieni iltapäivälenkki Sitges – Canyelles 30 km / # 346 km, 364 nm

Hurjia poikia viiksekkäitä muistaakseni New Yorkin pilvenpiirtäjien rakennushommissa
Ei ole vielä lehti puussa. Samoin lukuisat viiniviljelmät olivat toistaiseksi karun näköisiä.
Tämä munakas syntyi iltapalaksi ja taisi siitä jäädä vähän vielä aamiaisellekin.

Su 17.3.2019 Sitgesistä sisämaan kautta Barcelonaan, 83 km / # 429 km, 989 nm

Kahvitauolla jossakin pienessä sisämaan kylässä. Ihanan lämmin paikka.
Sunnuntain kunniaksi nämä nuoret lähtivät pikku retkelle. Hauskannäköistä touhua.
Tie kaarteli mukavasti, kun läksin jatkamaan kahvipaikasta kohti Barcelonaa. Komea puu.
Nyt jo Barcelonan läntisen laitakaupungin maisemissa.

Ti 19.3.2019 Barcelonassa pyöritystä – Sitges, 64 km / # 493 km, 331 nm

Ajelin aamupäivällä junalla Barcelonan keskustaan ja monta tuntia pyöritystä kaupungilla.
Barcelonan kaupunkipyörä-järjestelmä näytti hyvältä, muttei nyt ollut tarvis kokeilla.
Näitä kätevän oloisia säilytysbokseja oli ympäri kaupungin. Toimivat kännykällä.
Barcelonan vuoden 1992 olympialaissoihtu kuvattuna Montjuic-kukkulan laelta liki 200 metrin korkeudesta.

Ke 20.3.2019 Sitges – Tarragona ja Sitges-pyöritystä, 74 km / # 567 km, 549 nm

Tänään tuli aamupäivällä ajettua Tarragonaan ja iltapäivällä takaisin junalla. Taitaa olla Calafellin kirkko edessä.
Tarragonan vanhakaupunki on upea. Jos liikutte siellä päin, varatkaa aikaa.
Ajuntament de Tarragona sijaitsi hienon ravintolakeskittymä-aukion päässä.
Nyt jo takaisin Sitgessa, missä tuli vielä hiukan pyöritettyä. Komea kirkko Terramar-golfkentän lähellä..

To 21.3.2019 Sitges – Calafell ja pyörän luovutus, 36 km / # 603 km, 224 nm

Sitgesissa on ollut entisaikaan tämänkin näköistä porukkaa…
Vielä ennen Spessu-pyörän luovutusta ehti juomaan lähtökahvit Calafellin lähikaupungissa.
Ja iltapalaksi isäntä teki simpukkapastaa ja tykötarpeet oheen. Aika paljon tuli kokattua paikallisia ruokia.

Alun hankaluuksien (ryöstö Barcelonassa) jälkeen Sitgesin reissusta tuli ihan hyvä kokonaisuus. Kaupunkin on pienehkö, mutta kokoonsa nähden hyvinkin vilkas ja värikäs. Sijainniltaan se on loistava Barcelonan lähellä, kuitenkin sillä on oma kariktääri ja hienot julkiset liikenneyhteydet varsinkin rannikkoa kumpaankin suuntaan. Reissulla sain mukavasti maantiekauden alkuun, vaikkeivät kelit vielä kovin lämpimiä olleetkaan. Parina päivänä lämpötila kipusi jopa kahdenkympin yli, joilloin saaattoi ajaa lyhyissä pyörätrikoissa. Muuten pitkähihainen ja lahkeinen Trek-ajoasu haastoi sopivasti Spessu-pyöräni…;)

Espanjan ylpeys tapas on löytänyt kaverikseen sushin…

Asuntomme Oscar Apartements d Estació oli viihtyisä ja toimiva sekä sijainniltaan keskeisellä paikalla. Kiitos mukavalle ja joustavalle isäntäparillemme Oscar&Nina! Pannaan osoite muistiin mahdollisia tulevia tarpeita varten…

Sitgesin rantabulevardi oli monen kilometrin mittainen kokoontumispaikka. Varsinkin viikonloppuisin oli ruuhkaa.

Taas on yksi reissu Fillarantilla takana ja parin viikon päästä on vuorossa jo kuudes perinteinen Mallorcan kevätleiri. Tällä kertaa hylkäsin tutun Can Picafort-kaupungin Alcudissa ja suunnistan uusille pyöräilymestoille Cala de Orissa ( Hotelli Cala Ferrera) saaren kaakkoisosassa. Ja pääsee uudella sinisellä Kanjonilla reissuun! Siitä varmaan sitten juttua seuraavaksi..

Siinä paino taas huitelee ysiviiden hujakoilla. Taitaa tulla totinen reissu….;)

Fillarantin liikunta-tilinpäätös vuodelta 2018

Tavakseni on tullut katsoa vuodenvaihteen jälkeen taaksepäin ja eritellä vuoden liikuntasaldoa ja muuta siihen liittynyttä. Pientä jarrua ja harmia löi joulukuun lopun liikkumiseen kaatuminen aamulehden hakureissulla ennen joulua. Peukalo murtui ja on nyt ainakin kolme viikkoa kipsissä. Fillari oli jo taas vuonna 2018 pääosassa kuten yleensäkin viime vuosina. Kilometrejä kertyi uusi ennätyslukema 14134 km. Olisi ollut mahdollista ajaa viisitoista tonniakin täyteen, mutta… Olimme marras-joulukuun taitteessa kaksi viikkoa Espanjassa vaimon kanssa. Sain kuitenkin johtokunnan puheenjohtajalta ehdottoman kiellon: Tällä kertaa fillari jää kotiin ja toinen pienempi este oli sitten tuo peukaloepisodi.

– Koti on maailman vaarallisin paikka – Kahdeksan tunnin ensiapukeikan jälkeen näytti kipsikäsi tältä.

1. HeiaHeia-yhteenveto vuodelta 2018

Kirjaan kunto- ja myös hyötyliikunnan HeiaHeia-portaaliin. Olen tehnyt sitä jo vuosia 2010 loppuvuodesta lähtien. Liikuntamäärä on vakiintunut sinne 1200-1400 tunnin välille. Eläkevuosina 2013 lähtien pyöräily on vallannut selkeästi kuntoliikunnan päähuomion. Oheinen Heia-Heian yhteenvetotaulukko näyttää kokonaismäärän ja myös lajijakaumaa.

Fillari oli vahvasti pääosassa vuonna 2018, mutta tuli sitä muutenkin liikuttua.

HeiaHeian kokonaissaalis vuonna 2018 oli 1335 (1245 h) kirjattua liikuntatuntia eli 3,7 tuntia/vrk ja 789 (803 krt) liikuntakertaa eli 2,2 liikuntakertaa/vrk. Suluissa ovat vuoden 2017 lukemat.

===================================

HeiaHeia-taulukko vuodesta 2011 alkaen

===================================

  • Vuosi 2011: 793 kertaa /1075 tuntia
  • Vuosi 2012:1003 kertaa/1296 tuntia
  • Vuosi 2013: 823 kertaa /1356 tuntia
  • Vuosi 2014: 885 kertaa /1297 tuntia
  • Vuosi 2015: 909 kertaa / 1336 tuntia
  • Vuosi 2016: 834 kertaa / 1228 tuntia
  • Vuosi 2017: 803 kertaa / 1245 tuntia

===================================

  • Vuosi 2018: 789 kertaa/ 1335 tuntia

===================================

2. Pyöräily vuonna 2018

Vuonna 2017 fillarisaldoksi muodostui 12510 km ja pari sitä aiempaa vuotta olivat yltäneet molemmat yli yhdentoistatuhannen. Nyt on kuudes eläkevuosi on menossa ja fillari on liikkunut sinä aikana noin 70000 km. Siitä olen jopa ylpeä, että auton käyttö on supistunut viime vuosina alle puoleen noista fillarikilometreistä. Ajokkina olivat viime vuonna Ridley-Fenix maantiekaunotar, mikä jolkutteli 5231 kilometriä (5796 km). Trek 720D-matkaratsuni keräsi 6388 kilometriä (3504 km) ja sähkömaasturini White Cliff samosi 2515 kilometriä (3210 km). Suluissa ovat vuoden 2017 lukemat.

Trek-matkaratsun isoa kilometrimäärää selittävät kaksi pitkää ulkomaanreissua vuonna 2018. Tässä syksyn reissun päätöskuva Balilla.

Tässä vuoden 2018 fillari-yhteenveto:

=================================================================
Maantiepyörä
63 kertaa, 240 tuntia, 5231 km, 83,0 km/kerta, 21,8 km/h

Reissupyörä 91 kertaa, 331 tuntia, 6388 km, 70,2 km/kerta, 19,3 km/h

S-maasturi 99 kertaa, 134 tuntia, 2515 km, 25,4 km/kerta, 18,7 km/h

==================================================================

YHTEENSÄ 253 kertaa, 705 tuntia, 14134 km, 55,9 km/kerta, 20,1 km/h

==================================================================

Spinningpyörä 228 kertaa, 187 tuntia, n. 4200 km, 18,4 km/kerta, 22,5 km/h

==================================================================

Spinningpyörää käytän lähes joka aamu ”kropan ja mielen herättelyyn”. Samalla yleensä luen aamulehden tankoon kiinnitetyn telineen päällä kirkasvalolampun valossa. Toki joskus tulee tehtyä muutenkin spinningharjoituksia lähinnä palauttavana lenkkien jälkeen.

Trainerina minulla on BKOOL, mutta sitä en käyttänyt viime talvena ollenkaan. Sen sijaan aika paljon tuli ajettua ajettua ulkona maasturilla.

Concept C2-soutulaite on mainio koko kropan vahvistaja. Takavuosina sitä tuli käytettyä hyvinkin runsaasti ja myös tavoitteellisesti. Viime vuosina soutu on jäänyt valitettavan vähille.

[

Alakerrassa on Fillarantin oma Paincave, missä ovat vierekkäin BKOOL-traineri, Consept-soutuergo ja Bodybike-spinningpyörä

Koulutuskuntayhtymä Tavastian mainiossa kuntosalissa on aina silloin tällöin on tullut käytyä lähinnä rospuuttoaikoina. Tahtoo olla vain kovin kausipainotteista (vuonna 2018 vain 24 kertaa / 33 tuntia). Aloitus menee myöhään syksylle ja heti kun fillarikelit alkavat keväällä, sali jää.

                                                                           

3. Reissupyöräily on eläkeukon ykkösharrastus

Reissupyöräilystä on muodostunut eläkevuosieni suola. Viime vuonna noita seikkailureissuja kertyi peräti kaksi. Jo tammikuussa poljin 3340 kilometrin reissun Bangkokista Etelä-Thaimaan läpi Malesiaan. Huhtikuussa oli jo perinteeksi muodostunut parin viikon Mallorcan maantiepyöräleiri ja toinen 2230 km pitkä fillarivaellus syys-lokakuussa suuntautui ensi kertaa päiväntasaajan eteläpuolelle ( Bali & Jaavansaari).

=================================================================
Fillarantin eläkevuosien pidemmät pyöräreissut:

=================================================================

================================================================

=================================================================

 Allaolevasta blogilinkistä löytyy aika kattava kokoelma pyöräreissujani 1970-luvulta lähtien. Vanhat reissut on koottu blogimuotoon vanhoista sen aikaisista ruutuvihoista ja alkuperäisistä diakuvista. Laskin kootessani tuon ”reissukarusellin”, että blogattua pyörämatkaa on kertynyt tähän mennessä noin 37000 kilometriä. Fillarilla ajon yhteiskilometrini ovat laskujeni mukaan noin kolme kertaa maapallon ympäri.

https://fillarantti2.wordpress.com/2018/11/28/fillarantin-reissukaruselli-yhteenvetoplajays/

4. Golf on pahasti hiipunut viime vuosina

Golfin peluu on eläkevuosina koko ajan vähentynyt kiinnostuksen hiipumisen ja pyöräilyn lisääntymisen kustannuksella. Viime vuonna golfissa tuli ”säälittävä” pohjalukema. Vain 27 kierrosta ja 108 tuntia oli vuoden 2018 golfsaldo. Ennen fillariin vihkiytymistä pelasin sentään noin 100-120 kierrosta kaudessa. Vähäinen pelaaminen näkyy myös tasoituksen jatkuvana nousuna ja pelin epätasaisuutena. Kauden lopussa tasoitus oli noussut jo 21,9:ään, kun se parhaina vuosina oli 13:sta pinnassa.

Kotikentällä Tawast Golfissa. Pelikavereina Minna ja Mikael Strömberg 24.8.2018.

========================================================  
Näin fillari on nakertanut golfin peluulta aikaa ja innostusta:

========================================================

  • Vuosi 2012: golf 100 kierrosta / fillari 2386 km
  • Vuosi 2013: golf 79 kierrosta / fillari 9282 km
  • Vuosi 2014: golf 67 kierrosta / fillari 10539 km
  • Vuosi 2015: golf 40 kierrosta / fillari 11650 km
  • Vuosi 2016; golf 32 kierrosta / fillari 11360 km 
  • Vuosi 2017: golf 38 kierrosta / fillari 12510 km

========================================================

Vuosi 2018: Golf 27 kierrosta / fillari 14134 km

========================================================

5. Jukolan viesti ensi kertaa elämässä

Jukolan viesti 2018 Hollolassa oli hieno kokemus ensikertalaiselle. Jukolan viesti – kerran elämässä.

Uusi liikuntakokemus vuonna 2018 oli osallistuminen Jukolan viestiin kesäkuussa. Aloitin maanmittariopintoni 50 vuotta vuotta sitten. Kurssitoverini Pekka Vilska kokosi ”seitsemän veljestä” M68-kurssiltamme ja ilmoitti joukkueen Hollolan Jukolan viestiin. Aika hurjalta tuntui, kun viime suunnistamisesta taisi olla liki sama aika eikä tuo juoksukaan ole harrastuksiini kuulunut. Hämeenlinnan Tarmon suunnistuskoulu antoi alkeet keväällä ja muutaman kerran torstairasti-kokemuksella Jukolanviestin 5. osuus tuli hoidettua kunnialla. Pienenä kuriositeetti pitää vielä mainita. Tottakai Fillarantti ajoi fillarilla Jukolan viestiin Hollolaan ja takaisin. Saapa nähdä saadaanko porukka kasaan vuodelle 2019. Viesti olisi sopivan fillarimatkan päässä Hämeenlinnasta Kangasalassa 15.-16.6.2019.

Vuodelle 2019 en ole vielä suunnitellut uutta pyöräreissua. Tässä Trek-matkaratsuni riisipellon laidassa 22.9.2018 Itä-Jaavalla.

6. Tavoite & toteuma-vertailu vuonna 2018

========================================================
Vuodelle 201
8 laitoin seuraavat volyymitavoitteet:

========================================================

  • Liikunta HeiaHeia 1250 tuntia.    Toteuma 1335 tuntia
  • Ulkoajoa 500 tuntia / 10 000 km.  Toteuma 705 tuntia / 14134 km
  • Sisällä spinning 200 tuntia.           Toteuma 187 tuntia
  • Golf 40 kierrosta.                             Toteuma   27 kierrosta
  • Kävely 750 km.                                  Toteuma 850 km
  • Paino 31.12.2018 alle 95 kg.          Toteuma 96,5 kg

========================================================

Aika hyvin nuo tavoitteet toteutuivatkin. Fillari meni selkeästi yli, mutta golf jäi aika laille vähille. Tosin kuntokävely paikkasi golfkentällä liikkumista.

Vuodelle 2019 laitan samat volyymitavoitteet kuin viime vuodellekin.

Petriina-tytär ja Miska ja Marius toissa vuoden isänpäivänä grandia onnittelemassa

Panen tähän loppuun lyhyen Fillaranttivideon, jonka pyöräilyn harrastaja ja innokas Mallorcan kävijä Heikki Saarinen on työstänyt. Hän soitteli minulle muutamia viikkoja ennen joulua ja jututti fillarireissuistani. Muutama päivä sitten Heikki julkaisi noin kymmenen minuutin videon ko. jutustelun pohjalta.

Videolinkki: https://m.youtube.com/watch?v=IQ1X8ae2SSo

Seuraavaa fillariseikkailua odotellessa…


Hyvää liikuntavuotta jokaiselle! Liike on paras lääke.

Toivoo Fillarantti

Fillarantin reissukaruselli – yhteenvetopläjäys

Nuo tiukat nousut ja kuumuus panivat hiukan puhaltamaan Jaavalla lokakuussa 2018.

Teinpä vaihteeksi postauksen yleis-blogialustalleni – Fillarantti reissaa ja bloggaa.

Kokosin yhteen fillarireissujani blogiarkistosta. Mukana ovat vain ne pyörämatkat, joista olen tehnyt blogin. Postauksista osa on vanhoja vuosilta 1976-1991. Vanhoista reissuista olen ”vääntänyt” blogin jälkikäteen siniruutuisten reissuvihkojen live-storyista. Uudemmat vuodesta 2013 alkaen on blogattu pääosin reissun aikana.

Eipä ollut navigaattoria vielä 1970-luvulla puhumattakaan kännykästä tai Padista.

Mukavat lukemat matkoista kertyikin. Reissuja löytyi noin 37000 kilometrin verran. Luvuista puuttuu lisäksi monta Suomessa tehtyä fillarireissua 1970-luvulta. Pikaisen laskelman pohjalta olen seikkaillut fillarin satulassa 32 eri maassa. Muutamissa maissa olen polkenut moneenkin kertaan. Espanja ja Viro ovat Suomen ohella fillarireissujen etunenässä. Kaikkiaan poljetuissa kilometreissä satatuhatta on mennyt rikki jo ajat sitten. Kolmas kierros maapallon ympäri arvioni mukaan lienee jo täyttymässä ellei ole jo valmiina.

Fillariveljekset Rauli ja Antti maistavat paikallista saksalaista olutta ellei sitten viiniä kesällä 1983.

Reissut painottuvat vahvasti eläkevuosilleni 2013 alkaen, jolloin fillari astui pääosaan golfin peluun sijasta. Noina kuutena vuotena pedaali on saanut kyytiä melkein seitsemänkymmentätuhatta kilometriä (69336 km ja 3460 tuntia) maantiellä tai maastossa. Sisällä on käytössä pääosin spinningpyörä, mutta myös traineri on pyörinyt em. lukemien lisäksi 1375 tuntia ja ”matkaa” on kertynyt eläkevuosina noin 31000 kilometriä.

Entisaikaan rengasrikot olivat arkipäivää. Nykyrenkaiden pistosuojausta ei silloin vielä ollut.

Aikajärjestyksessä blogiarkistostani löytyvät seuraavat reissukuvaukset:

Symbolit: 🚴=0-500 km, 🚴🚴=500-1000 km etc.

1. 1976 – 1991 Reissuvihkoista tietokoneelle siirretyt

🚴🚴🚴

Vuosi 1976: Rami & Antti fillarilla Kemijärveltä Riihimäelle (1200 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/05/26/antin-ja-ramin-pyorareissu-kemijarvelta-riihimaelle-28-6-10-7-1976/

Vuonna 1976 heinäkuussa Kemijärvi – Riihimäki-reissu. Oli vain pieniä pyöräpulloja, mutta putsattuun Sinol-pulloon mahtui.

🚴🚴🚴🚴

Vuosi 1977: Rauli & Antti – Jugoslavian ja Unkarin kierros (1580 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/02/03/antin-ja-raulin-fillarireissu-jugoslaviaan-ja-unkariin-vuonna-1977/

Fillarantti Peugeotin päällä ihailemassa Kotorin Lahtea vuonna 1977. Rauli on kameran takana.

🚴🚴

Vuosi 1983: Rauli & Antti Saksan ja Tanskan maalla (800 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/03/03/antti-rauli-fillarilla-saksan-ja-tanskan-mailla/

Matkalla kohti Lunebergin nummia…Rauli puskee ylämäkeen tummien pilvien alle.

🚴🚴

Vuosi 1989: Rauli & Antti Kyproksella -Auringon ja ystävyyden saari (600 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/02/18/kypros-auringon-ja-ystavyyden-saari/

Kyproksella hiukopalalla…Tosi kuumaa keliä ja KEO-olut maistui ja upposi.

🚴🚴

Vuosi 1991: Rauli & Antti – Fillari pykälään ja Malagan seudulle (635 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/02/28/fillari-pykalaan-ja-malagaan/

Ensimmäistä kertaa fillarilla Marokossa, jonne piipahdimme Espanjasta 1991.
Opiskelu ajoittui 1968-1974 ja naimisiin 1972, lapset syntyivät 1974 ja 1981, talon rakennus 1981 ja elintason kasvun myötä autokin tuli perheeseen. Lasten kasvaessa auton myötä tulivat ohjelmaan Eurooppaan suuntautuneet autoreissut. Harrastuksissa eräretkeily 1970-luvun lopusta ja golf vuodesta 1995 alkaen alkoivat ”syödä” fillariaikaa. Onneksi ”ryhdistäydyin” uudelleen eläkkeelle jäädessäni 2013.
Aurinko painuu kohta vuorten taakse Sarangan vuoristojärvellä Jaavan saarella 2018

2. Reissublogit 2013 –

🚴🚴🚴🚴🚴🚴🚴🚴🚴

Vuosi 2013: Fillarantin eläkepolkaisu Roomasta Hämptoniin (4132 km):

https://fillarantti.wordpress.com/

Eläkepolkaisulta palatessani 6.6.2013 Hämeenlinnan torilla oli vastassa HäSa-kuvaaja ja mukava joukko vastaanottajia.

🚴

Vuosi 2013: Gran Canarian kiemurat (405 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2013/12/02/canarian-kiemurat-jaa-taakse-kohti-kotia-tie-kay/

Vuokrapyörällä Cran Canarialla

🚴

Vuosi 2013: Costa Blanca & Saloun seudulla ( 275 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/01/14/massi-team-vuokrapyoralla-saloun-seudulla/

Alexairin vuoristokylä ennen serpentiini-kiipeämistä Costa Blancan sisämaassa.

🚴🚴🚴

Vuosi 2014: Ensimmäinen Mallorca-Bikecamp (1013km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/05/08/sadepaivan-ratoksi-mallorcan-2014-rct-leirin-loppukoonti/

Pääsinpä ylös… Llucin nousun kautta Coll de Femenialla keväällä 2014

🚴

Vuosi 2014: Rattaralli riti-rati-rallaa (150 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/06/05/riti-rati-rallaa-rattaralli-2014/

Rattaralli-kuntoajo 140 km on selvitetty ensimmäistä kertaa vuonna 2014 Tartossa.

🚴

Vuosi 2014: Viron pruuvireissu (406 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2014/07/30/viron-pruuvireissu-28-7-1-8-2014/

Corratec-ratsua katsastamassa Virossa heinä-, elokuun taitteessa 2014

🚴🚴🚴🚴🚴🚴🚴

Vuosi 2014: Fillarantin Balkanin ja Turkin seikkailu (3200 km):

https://fillarantti3.wordpress.com/

Uintireissulla Aigean meressä Turkissa lokakuussa 2014

🚴

Vuosi 2014: Gran Canarian reissu (400 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2015/01/23/vuoden-2014-viimeinen-rypistys-schaltauge/

Vuokrapyörällä Gran Canarian vuorilla joulukuussa 2014

🚴🚴🚴🚴🚴

Vuosi 2015: Toinen Mallorca bikecamp (2170 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2015/05/11/kaikki-hyva-loppuu-aikanaan-hyvasti-mallorca/

Toista kertaa fillarilla Mallorcalla vappuna 2015. Ajokkina oli oma Ridley Excalibur.

🚴

Vuosi 2015: Saaristoreissu RCT-porukan kanssa (500 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2015/07/22/pitkaa-matkaa-polkemassa-rctn-kanssa-kesalla-2015/

Royal Cygling Team (RCT) valmiina saaristokierrokselle Nauvossa heinäkuussa 2015.

🚴

Vuosi 2015: Marokon reissua pohjustamassa Virossa (400 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2015/08/18/tulevaa-marokon-reissua-pohjustamassa-etelanaapurissa/

Corratec-ratsun koereissu Viroon kesällä 2014 ennen syksyn Balkanin & Turkin reissua. Pyöräpullot unohtuivat.

🚴🚴🚴🚴🚴🚴

Vuosi 2015: Marokon kauhun jäljillä Espanja & Marokko (2981 km):

https://fillarantti4.wordpress.com/

Marokon lounaisosassa matkalla Corratec-ratsulla Essaouiran rannikkokaupunkiin 2015

🚴🚴🚴🚴

Vuosi 2016: Sri Lankan ympäriajo (1784 km):

https://fillarantti5.wordpress.com/

Corratec-ratsun kanssa Sri Lankaa kiertämässä talvella 2016

🚴🚴🚴

Vuosi 2016: Kolmas Mallorca Bikecamp (1035 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2016/05/03/viimeisia-viedaan/

Sineun katedraali Mallorcan reissulla 2016. Mallorcan tiet ovat tulleet tutuiksi vuosin mittaan.

🚴🚴

Vuosi 2016: Narvan mailla uutta Trek-ratsua testaamassa (510 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2016/07/05/narvan-mailla-vertaan-vuoti/

Viron ja Venäjän rajamaisemisssa Narvassa Trek-ratsun koereissulla 2016

🚴🚴

Vuosi 2016: Costa Blancalla itsenäisyyspäivän aikoihin (550 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2016/12/10/itsenaisyyspaivan-aikaan-costa-blancalla/

Costa Blancan ytimessä…. Denian rantakaupunki toimi tukikohtana.

🚴🚴🚴🚴🚴🚴🚴

Vuosi 2017: Tehtävä Kaakkois-Aasiassa Vietnam-Laos-Kambodza (3018 km):

https://fillarantti6.wordpress.com/

Fillarantti Buddha-munkkiveljien kanssa Kambodzassa 2017

🚴🚴🚴🚴

Vuosi 2017: Neljäs Mallorca Bikecamp (1693 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2017/04/19/reilu-viikko-on-lusittu-mallorcalla/

Fenix-kaunotar Mallorcalla Alcanadan golfklubin portilla 2017

🚴🚴

Vuosi 2017: Mijas Costa ja Malagan maisemat (555 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2017/11/18/club-la-costa-world-ja-12-000-km-taika/

Mijaksen maisemissa Fenix-kaunottaren kera marraskuussa 2017

🚴🚴🚴🚴🚴🚴🚴

Vuosi 2018: Tehtävä Kaakkois-Aasiassa jatkuu – Thaimaa ja Malesia (3340 km):

https://fillarantti7.wordpress.com/

Kuala Lumpur Malesian pääkaupunki ja Twin Towers.

🚴🚴🚴

Vuosi 2018: Viides Mallorca Bikecamp (1010 km):

Blogi hukassa tai puuttuu…?

Tramentuna-vuoristo tässä kuvassa Sollerin vaiheilla luo komeat ajopuitteet Mallorcalla

🚴

Vuosi 2018: Jukolan viesti Hollolassa – reissu fillarilla (150 km):

https://fillarantti2.wordpress.com/2018/06/19/seitseman-veljesta-on-jukolassa/

Trek-reissuratsulla Jukolan viestiin 2018 Hollolassa. 50 vuotta sitten aloittanut maanmittariporukka muodosti joukkueen.

🚴🚴🚴🚴🚴

Vuosi 2018: Ensi kertaa eteläisellä pallonpuoliskolla – Bali & Jaava (2240 km):

https://fillarantti08.wordpress.com/

Sarangan vuoristojärven rannalla noin 1350 metrin korkeudessa auringonnousua seuraamassa

Tässähän tätä Fillarantin reissukarusellia on esillä. Minne seuraavaksi fillarin kanssa on vielä kokonaan auki? Muutaman päivän päästä lennetään Ulla-vaimon kanssa Malagaan ja häneltä tuli ehdoton kielto – fillari jää kotiin! Toki keväällä huhti-toukokuun taitteessa perinteinen maantiepyörä-kauden aloitus on Mallorcalla, mutta nuo pidemmät reissut odottavat ideoiden kypsymistä. Seitsemänkymppiä tulee mittariin alkukeväästä. Ajatuksissa uusi maantiepyörä tai…?

🚴🚴

Vuosi 2019 – Katalonian Sitgesissa, ryöstö ja vuokraSpessu (603 km)

https://fillarantti2.wordpress.com/2019/04/09/katalonian-sitgesissa-ryosto-ja-vuokra-spessu/

Kuvassa Fillarantti parin muun taiteilijan seurassa Sitgesin rantabulevardilla.

🚴🚴🚴

2019- Kuudes kevät peräjälkeen Mallorcalla ja HPK mestari

https://fillarantti2.wordpress.com/2019/05/14/mallorcalla-kuudes-kevat-perajalkeen-ja-hpk-mestari/

Ensi kertaa eteläiselle pallonpuoliskolle

Tässä Fillarantti reissaa ja bloggaa-postauksessa kerron lyhyesti tulevasta fillarimatkastani ja sen taustoista. Jatkossa suunnittelen uuden blogipohjan alkavaa reissua varten ja julkaisen muutaman postauksen ennen starttia.
Ai ai näitä herkkuja pääsee taas nauttimaan tuoreina. Kuva: Pixabay

Fillarantin uusi reissu on alkamassa reilun kolmen viikon päästä. Kohteina ovat pieni Balin ja iso Jaavan saari eteläisellä pallonpuoliskolla. Itse asiassa ensi kertaa retkikohteeni on eteläisellä pallonpuoliskolla. Viime talven reissu Malesiaan aina Kuala Lumpurin tasolle oli siihen asti eteläisin ja sillä pääsi hyvin trooppisen ilmaston tuntumaan. (Www.fillarantti7.wordpress.com).

Kuala Lumpur on kuitenkin hieman päiväntasaajan pohjoispuolella. Sen sijaan Bali ja Jaava ovat noin tuhat kilometriä ekvaattorin eteläpuolella.

Näitä komeita auringonlaskuja ja nousuja odottelen… Kuva: Pixabay

Idean uusimpaan reissuuni sain viime talven pyörämatkan aikana. Johor Bahrussa Malesian eteläkärjessä töissä oleva Mikael Strömberg on idean isä. Hän heitti talvella ajatuksen Facebook-kommentissaan ja ajatus jäi muhimaan takaraivooni. Keväällä kyselin Mikaelilta asiasta lisää ja innostuin ottamaan kohteesta selvää ja kohta sen jälkeen tein matkapäätöksen. Tällä viikolla olimme Mikaelin ja hänen vaimonsa Minnan kanssa golfaamassa Tawast Golfissa Hämeenlinnassa. Oli hieno ensitapaaminen ja kierroksen aikana tuli matkaan hyviä lisävinkkejä.

Oikealta Mikael, Minna ja Fillarantti Tawast Golfin puttigreenillä 24.8.2018. Kuvaaja M. Tamminen

Syyskuussa alkavan pyörämatkan ajankohta valikoitui lähinnä paikallisen ilmaston vuoksi. Trooppisella Jaavan ja Balin saarella on kaksi vuodenaikaa. Sadekausi ajoittuu lokakuusta huhtikuuhun ja kuiva kausi toukokuusta syyskuuhun. Saaren länsipuoli on itäosia kosteampi ja sadekausi alkaa myös lännessä hieman aiemmin. Niinpä varasin jo keväällä lennon Qatar Airwaysilta Dohan kautta Balille syyskuun puoliväliin ja paluulennon lokakuun loppupuolelle.

Jaavan saaren kuusi hallintoaluetta. Wikipedia. Bali ja sen pääkaupunki Denpasar (lento) oikealla.

Esittelen hieman Jaavaa ja Balia lähinnä wikipediatietojen pohjalta. Kuvat ovat julkaisuvapaita Pixabay CCO Creative Commons-kuvia.

Jaavan ja Balin lämpötilat vaihtelevat trooppisessa ilmastossa vuositasolla aika vähän. Jaavan keskilämpötila on 22-29 astetta ja ilmankosteus noin 75%. Saaren pohjoisosa on keskiosia kuumempi, keskimäärin kuivana kautena siellä on noin 34 astetta. Jaava on Indonesian eteläisin saari, mikä pohjoisessa rajoittuu Jaavanmereen (sisämeri) ja etelässä lainehtii laaja Intian valtameri. Saaria Indonesiassa riittää. Niitä on yhteensä 17508 kappaletta ja Indonesia on maailman suurin saarivaltio. Suurimmat ovat Sumatra, Jaava, Sulawesi ja Borneo. Asukkaita on noin 235 miljoonaa, joista 145 miljoonaa Jaavalla.

Uhanalainen Jaavan leopardi. Saarella elää muitakin uhanalaisia nisäkäslajeja. Kuva: Pixabay

Luonnon kasvuston ja eläimistön suhteen Jaava on maailman rikkaimpia ja monipuolisempia alueita. Siellä elää yli 350 lintulajia ja 101 nisäkäslajia. Jaava on on Indonesian viidenneksi suurin ja koko maailman 13. suurin saari. Saarella on noin 145 miljoonaa asukasta ja se on tiettävästi väkiluvultaan maailman väkirikkain saari. Toivottavasti joukkoon vielä sopii. Länsiosassa Jaavan saarta on Indonesian pääkaupunki Jakarta, missä on noin kymmenen miljoona asukasta. Jakartan hetkisen metropolialueen suljin heti suunnitelmista pois, minkä takia varasinkin lennon Balille. Jaavan pinta-ala on noin 132 000 neliökilometriä. Saaren pituus on noin tuhat kilometriä ja pohjois-eteläsuunnassa noin 200 kilometriä. Sen sijaan Bali on 5780 neliökilometrin pikkusaari Jaavasta itään. Asukkaita siellä on reilu neljä miljoonaa.

Bali on kuuluisa tanssikulttuuristaan. Kuva:Pixabay

Jaava on vahvasti sunnimuslimien kansoittama. Indonesia onkin maailman väkirikkain muslimimaa ja valtaosa sen muslimeista asuu Jaavan saarella. Sen sijaan Balilla noin 93% lasketaan kuuluvan yhteen maailman värikkäimmistä hindu-uskonnoista. Jaavan saari on etnisesti kirjavaa. Jaavalaiset muodostavat suurimman väestönosan. Suuren osan muodostavat myös Jakartan alkuperäisasukkaat betawilaiset ja Itä-Jaavan madurilaiset. Myös kiinalaisia elää Jaavalla runsaasti. Saaren puhutuin kieli on jaavan kieli, mutta monet osaavat toisena kielenä indonesiaa.

Jaavalla on yli sata tulivuorta ja aktiivista vulkaanista toimintaa. Kuva:Pixabay

Jaava ja Bali ovat vulkaanisesti hyvin aktiivisia. Jaavalla sijaitsee yli sata tulivuorta, joista noin neljäkymmentä on aktiivisia. Itä-länsi suunnassa kulkeva vuorijono muodostaa saaren selkärangan. Korkein tulivuori on 3676 metriä korkea Semeru. Tuliperäinen maa on hyvin hedelmällistä ja viljelykset nousevat ylös vuorille. Jaavan saari on maailman tuottoisampia riisinviljelyalueita.

Prambanin Temppelialue Yogyakartan lähistöllä Keski-Jaavalla. Kuva: Pixabay

Jaavan historiasta lyhyesti. Jaavan ihmisenä tunnettu homo-erectuksen on oletettu saapuneen kävellen noin 1,7 miljoonaa vuotta sitten, koska Sumatra, Borneo ja Jaava lienevät olleen yhteydessä mantereeseen. Jaavalaisia kuningaskuntia tuli ja meni noin 700-1600-luvuilla. Hollantilaiset hallitsivat pääosin Jaavaa ja sen sulttaanikuntia 1600-luvun alusta aina toiseen maailmansotaan asti lyhyttä brittimiehitystä 1800-luvun alussa lukuunottamatta. Japani valloitti Jaavan 1942. Japanin hävittyä sodan Sukarno julisti vuonna 1945 itsenäisen Indonesian tasavallan perustetuksi. Itsenäistymisen myötä Jaavasta muodostui maan keskeisin saari ja maan hallinto keskitettiin pääkaupunki Jakartaan.

Allibris toimitti muutama viikko sitten Fillarantille postia

Eiköhän tuossa ollut jo hiukan perustietoa ja pohjustusta suomalaiselle aika vieraasta Indonesiasta ehkä Balia lukuunottamatta. Reissu lähestyy….

  • Taustakirjallisuutta on tullut luettua ja internetiä selattua
  • Menopaluu matkalippu Balille on. Viisuminkin sain, kun yhtenä kauniina elokuun alkupäivänä pyöräilin Indonesian suurlähetystöön jättämään viisumianomuksen
  • Reittejä olen jo alustavasti suunnitellut, joskin kerron niistä hieman myöhemmin…
  • Kulkuneuvona on jo kaksi Kaakkois-Aasian reissua tehnyt Trek-matkaratsu ja suuntaa näyttää tottakai fillarinavini PikkuG tälläkin kertaa karttaa unohtamatta
  • Varustepuoli mennee samoilla eväillä kuin aiemmat kuuman ilmanalan reissut
  • Pari hotellivaihtoehtoakin olen jo varannut alkuun ja loppuun aivan lentokentän tuntumasta, joten fillarilaukku tulee messiin ja osa rekvisiitasta jää hotelliin
  • Elinkustannukset tuolla suunnalla ovat edulliset ja Indonesian valuutan ruplan (IDR) takia Fillarantti noussee miljonääriksi. 100 euroa on 1,675 miljoonaa rupia
  • Nettiyhteydet lähdetietojen mukaan ovat Jaavalla ja Balilla yleisiä ja toimivia
  • Uutta blogia en vielä ole, mutta osoite on: http://www.fillarantti8.wordpress.com
Indonesian 60 päivän viisumi tuli postissa vajaassa viikossa

Tunnuslauseita Jaavan ja Balin reissulle:

  • Päivä kerrallaan ja hötkyilemättä elämästä nauttien ja turhaa suorittamista välttäen
  • Reittisuunnitelma on ohjeellinen ja siitä on lupa poiketa olosuhteiden mukaan
  • Maassa maan tavalla ja sen kulttuuria ja tapoja arvostaen
  • Blogia pukkaa taas ja lukijoita, kommentteja sekä palautetta toivoen
  • Innokkaasti kohti uusia seikkailuja riskit tiedostaen (liikenne)

Yritän tehdä seuraavan postauksen noin viikon sisällä ja toivottavasti saan uuden blogipohjankin aikaiseksi.

Kohta mennään, tule ja tuo ystäväsikin matkalle mukaan!

Jaavan lumme. Kuva: Pixabay

Seitsemän veljestä on Jukolassa…

Kuva: Ossi Jokinen

Kuvassa TKK M68-Jukolan 2018 viestijoukkue ja osuusajat. Vasemmalta: Joukkueen johtaja Ossi Jokinen, 1.osuus Heikki Simola, 2.osuus Markku Lähde, 3.osuus Olavi Hernelahti, 4.osuus Erkki Rope, 5.osuus Antti Punkari, 6.osuus Martti Parviainen ja 7.osuus Pekka Vilska, joukkueen kapteeni.

Seisoivat he pian rivissä, tuliset kekäleet aseina käsissä. Etunenässä seisoi Juhani, silmät ympyrjäisinä kuin huhkaimen, ja katsellen silmää vankkurien takana, joka erinomaisella hohteessa katseli häntä vastaan.”

(Lahti-Hollola 2018 Jukolan viestin sanoman alku)

Viisikymmentä vuotta on syksyllä kulumassa umpeen Otaniemen TKK-maanmittariopintojen alusta. Meitä oli M68-kurssilla viitisenkymmentä enemmän tai vähemmän silmät ympyrjäisinä aloittavaa nuorta. Vilskan Pekka (yläkuvassa oikealla) ehdotti joskus viime syksynä, että koottaisiinko porukka Jukolaan viestin 70. juhlavuonna. Olemmehan itsekin pääosin samanikäisiä kuin Jukolan viesti, mikä juostiin ensimmäistä kertaa 12.6.1949.

Taisivat kaikki muut joukkueen jäsenet olla jo kokeneita Jukolan kävijöitä, mutta itselleni kokemus oli ensikertainen. Monesti olen ajatellut lähteä käymään Jukola-tapahtumassa sen tunnelman takia, mutten milloinkaan ole ajatellut itse viestiin osallistumista. Niinpä vaan joukkueen puuhamies Pekka Vilska sai Fillarantinkin houkuteltua mukaan. Muistaakseni Joulun jälkeen lupauduin joukkueeseen aivan ”märkäkorva-suunnistajaplanttuna”. Periaatteella Kerran Elämässä…

Hämeenlinnan Tarmon suunnistuskoulussa olin pari kertaa Hannu Lähteenmäen ym. asiantuntevassa opissa ja peräti kolme kertaa ehdin käydä torstai-rasteilla ennen Jukolaa viimeisiä sijoja kolkuttelemassa. Noilla aika olemattomilla pohjilla lähdettiin sitten rohkeasti Jukolan viestiin…

Lauantaina 16.6.2018 Lahti – Hollola Jukolan viestiin

Odotettu Jukolan lauantaipäivä avautui sääennusteen mukaisena hienona kesäpäivänä. Lämpöä oli luvassa hellerajaa hipoen ja tuulikin oli hiljainen ja pyöräilylle suotuisa. Olosuhteet olivat kohdillaan ja tottakai Fillarantti menee pelipaikalle fillarilla. Tarkistin jo kaksi Kaakkois-Aasian pyöräreissua kokeneen Trek-ratsuni, panin hiukan öljyä ketjuihin ja ilmaa renkaisiin. Kevyt retkivarustus osui hyvin yhteen Jukola-telttamajoituksen kanssa.

Fillarantti ja Trek-ratsu jo Hollolan maisemissa kevyt matkavarustus pyörän päällä.

Lauantaina 16.6. suuntasin Trek-matkaratsuni aamupuoleen kohti Hollolaa. Ruuhkia vältellen ajoin Turengin ja Lammin kautta Lahden tielle ja sieltä puikkasin kohti Hollolaa ja Jukola-kilpailukeskusta. Turengista Lammintietä ajaessani puikkasin Erkki ja Marja Niemen Elämyspihan ohi. Hiukan katsastin piha-alueellekin, mutta kun liikettä ei näkynyt jatkoin matkaa. Jälkikäteen selvisi, että Erkki ja Marja olivat olleet Lammin Pellavamarkkinoilla.

Erkki ja Marja Niemen maanmainio Elämyspiha pari kilometriä Turengista Lammin tietä.

Matkaa kertyi loistavassa kesäsäässä hiukan reilu kahdeksankymppiä, mutta tuo fillarihomma onkin tuttu laji suunnistukseen verrattuna. Oli ilo ajella varsinkin tuo Lammintie-osuus. Siellä kun ei vielä Jukola-liikenne näkynyt.

Kiikunlähteen turkoosia kauneutta

Muutama kilometri ennen Jukolan aluetta on mielenkiintoinen luontokohde Kiikunlähde, mikä on Suomen suurin lähdeallas. Sen 400 metriä pitkästä ja 100 metriä leveästä 14 lähdesilmästä purkautuu vettä noin 7000 kuutiometriä vuorokaudessa suurina lähteinä kolmeen eri suuntaan. (Wikipedia)

Tässä mainio majapaikkamme, minkä Vilskan Pekka oli hommannut järjestäjiltä.

Fillarinavini PikkuG johdatti loppumatkan soratietä pitkin Jukolan viestin kilpailukeskukseen, jonne tulin iltapäivällä kahden pinnassa. Venlojen viesti oli startannut pari minuuttia aiemmin lähtöpaikalle saapumistani ja katsomaan mennessäni näin vain ison pölypilven venlojen jäljiltä. Tosin venlat eivät olisi mukaan huolineetkaan..;)

Viestijoukkueen suunnitelmia hiottiin vielä klo 18 joukkueen yhteisen taktiikkapalaverinkin jälkeen.

Pikkuhiljaa lauantai-iltapäivän kuluessa joukkueemme alkoi kokoontua paikalle. Osa tuli jo hyvissä ajoin ja osa sitten illalla. Parviaisen Martti ilmaantui vasta sunnuntaiaamuna ja pisimmän osuuden 15,2 km ankkuri Vilskan Pekka lähti yhteisen taktiikkapalaverin jälkeen illalla hakemaan nukkumarauhaa Lahdesta.

Illalla auringon alkaessa laskemaan läheni Jukolan viestin lähtö. Simolan Hessu oli joukkueemme aloittaja ja tottakai muutenkin piti kömpiä viestin aloitusta katsomaan. Kello 23 pamahti Leopard-panssarivaunun tykki lähdön merkiksi ja noin 2000 juoksijaa kirmasi hämärään metsään kilpailualueelta sankan pölypilven saattamana.

Lähtöveryttely on meneillään ennen Jukolan viestin lähtölaukausta.
Sieltä lähtöauton takaa kirmaavat kärkijuoksijat edellä sankan pölypilven saattelemana.

Sunnuntai 17.6.2018 Jukolan viesti

Yö teltassa sujui allekirjoittaneelta vaihtelevalla menestyksellä. Muutama vuosikymmen oli taitanut vierähtää edellisestä telttayöstä. Itselläni oli eräretkiajoilta yli neljäkymmentä vuotta vanha Suomen Untuvan valmistama täysuntuvapussi (liian kuuma!) ja vajaa puolisenttinen makuualusta (liian ohut!). Makuualustan alla oli ihan riittävästi muhkuroita ja asentoa piti vääntää alinomaan. Miehitys teltassa vaihtui pikkuhiljaa aamuyön ja aamun tunteina. Simolan Hessu oli selvittänyt tyylikkäästi aloitusosuuden ja kömpi teltalle. Lähteen Markku lähti kakkososuudelle ja muutama tunti myöhemmin Hernelahden Olli kolmoselle. Aamulla Ropen Erkki ehti vielä suorittaa osuutensa ennen 9:00 ja 9:20 alkavia yhteislähtöjä.

Ensimmäinen Jukolan viesti on edessä…eikä edes jännittänyt!

Pekka Vilska starttasi jo kokeneena Jukolan kävijänä ankkurien yhteislähdössä ja parikymmentä minuuttia myöhemmin oli toisessa yhteislähdössä allekirjoittaneen (5.osuus) ja Martti Parviaisen (6.osuus) vuoro. Yhteislähdöstä muutama sana selvityksenä. Jukolan viestin vaihto suljettiin 8:45 ja ne joukkueet / osuudet, mitkä eivät ehtineet vaihtoon ennen sulkeutumista, siirtyivät yhteislähtöön.

Meitä oli yhteislähdössä aikamoinen määrä. Tässä odotellaan siirtymistä karttatelineille.

Oma 5. osuuteni oli 8,7 km pitkä ja sisälsi kaikkiaan 16 rastia. Oma arvioni toteutuneesta suunnistusmatkasta oli ehkä reilu kymmenen kilometriä. Peräti kolmen torstairastin kokemuksella suuntasin harkitusti kävellen loppujoukoissa kohti metsää. Sinällään suunnistus oli yllättävänkin helppoa täällä, koska maastoon oli jo muodostunut uria ja vaikka hajonnat harvensivat joukkoa ja usein löytyi sopiva rasti-juna. Lisäksi kompassisuunnalla eteneminen helpotti vasta-alkanutta suunnistajanplanttua. Harjoitusrasteille menin monesti sekaisin polkujen ja muiden karttayksityiskohtien kanssa. Nyt kun karttapolkuja oli vähän, otin joka rastilta kompassisuunnan seuraavalle ja yritin pitää sen.

Jukolan viestin 5.osuuden kartta, mikä sisälsi 16 rastia. Kartta oli hyvin tehty ja ajantasalla.

Suunnistus sujui yllättävän hyvin. Kompassisuunnalla etenin suhteellisen suoraviivaisesti pääosin rastilta rastille. Liki kaikille reiteille löytyi lisäksi joku muu kanssasuunnistaja, mikä antoi varmuutta ja mukavaa juttuseuraa. Tosin yhden isomman pummin tein osaksi juuri jutustelun merkeissä. Ysirastilta kymppirastille mennessä yhytin naissuunnistajan, joka oli menossa myös 10.rastille. Siinä jutellessamme harkinta hiukan herpaantui ja alueen yhdestä isoimmasta supasta noustessamme suunta olikin jo hukassa.

Allaoleva karttakuva selventää asiaa. 9.rastilta tulimme kompassisuunnalla kartassa näkyvälle isolle polulle (ajotie) ja suunta kymppirastille oli suoraan ison liki 30 metriä syvän supan poikki. Hiukan itse mietin lähteä kiertämään oikealta, mutta lopulta yhteistuumin päätimme mennä sen läpi. Laskeutuminen vielä meni, mutta läntinen vastarinne olikin kivikkoa ja pirun jyrkkä. Siinä sai laittaa ihan kunnolla nelivedon päälle ja puuskuttaa ylös.

Karttakuva osoittaa pahimman ”pummin” olosuhteet 9.rastilta 10.rastille.

Suunta meni supasta ylösnousun yhteydessä sekaisin ja kun rastia ei alkanut näkymään, tajusimme lopulta jo ohittaneen etsimämme rastin. Ohitus oli tapahtunut vasemmalta jopa 11.rastin liepeiltä ja takaisin pelipaikoille könytessämme löysimme ensin 11.rastin ja siitä jatkoimme kompassisuunnalla 10.rastille ja sitten samaa uraa takaisin 11.rastille leimaamaan. Ehkä tuossa tuli reilu varttitunti ellei enemmänkin lisäaikaa. No toisaalta aika ei itselleni ollut kovinkaan olennainen asia vaan rastien löytyminen joukkueen tuloksen kannalta.

Pieni kuriosiitti samasta rastivälistä: Katselin jälkikäteen tänä aamuna (19.6.) YleAreenasta Jukolan viestin lähetystä. Kenny Kivikas KooVeen voittajajoukkueesta juoksi myös 5.osuuden. Selostuksessa pääratamestari Juhani Jaskari ihasteli KooVeen miehen reittivalintaa suoraan saman ison supan kautta. Yleensä kaikki muut olivat kiertäneet kyseisen supan. Tosin pieni ero Kennyn ja meidän suorituksemme välillä oli, että hän selvitti supan vauhdilla ja osui myös sen jälkeen 10.rastille.

Hämeenlinnan Tarmon to-rastilta palauttamatta unohtunut emit toimi hienosti.

Kaikki 16.rastia löytyivät ja loppuviitoituksella piti panna jopa hiukan hölkäksi johtuen lukuisasta katsojajoukosta. Kaiken kaikkiaan tuo hiukan etukäteen pelkäämäni Jukolan suunnistus oli hieno kokemus. Kiitos Pekka ja muut veljet! Joukkueemme sijoitus taisi olla 1565. liki kahdestatuhannesta ja suunnistuksesta nautiskelimme yhteensä 20:33:23 tuntia häviten voittajajoukkeelle vain 13:06:04 tuntia;)

Tärkeintä kuitenkin oli jälleennäkemisen riemu pitkän ajan jälkeen, yhdessäolo ja hieno Jukolan tunnelma. Pekka Vilska joukkuetta kootessaan korosti, että Jukola on koettava ainakin kerran elämässä. Nyt Jukolan taika on koettu ja samalla on itselleni istutettu siemen suunnistuksen saloihin. Ehkä sitä tulee jatkossakin lähdettyä to-raiteille opettelemaan vaikeata uutta lajia…

Fillarantti valmiina paluumatkalle Hollolasta Hämptoniin…

Heti maaliintulon jälkeen suuntasin teltalle, missä osa joukkueestamme jo oli ja yhteislähdössä olleet Erkki ja Pekka tulivat myös. Tyytyväisyys loisti joukkueemme jäsenistä. Olimme yhdessä tehneet taas jotakin uutta viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Ennakkoluulottomasti otimme Pekan haasteen vastaan ja onnistuimme!

Sitten vaan heti kisan jälkeen kimpsut kasaan ja tavarat pyörän päälle ja kotimatka alkoi. Ajelin nyt suorinta Lahti-Tampere-tietä ja Tuuloksesta kymppitietä Hämeenlinnaan. Jukolan kisatapahtuman purkautuminen näkyi tosi vilkkaana paluuliikenteenä. Pysähdyin mennen tullen Koskikartanossa. Nyt poismennessä oli hampurilaisateriatankkaus kisan jälkeen. Hämeenlinnaan (kotiin) oli matkaa vajaa 75 kilometriä ja matka sujui hyvin noin kolmessa ja puolessa tunnissa.

Kotiin Trek-ratsun ja Fillarantin matka käy…

Vaimo oli lämmittänyt kotona saunan valmiiksi, minne pääsin kisapölyjä pesemään jo ennen ilta seitsemää. Hieno reissu ja saunan jälkeen oli pienen juhlan paikka! Paitsi että Jukola onnistui hienosti, tuli samalla reissulla itselleni Kilometrikisassa (1.5.-30.9) toinen tuhat kilometriäni täyteen. Tonnin täyttyminen on Polkijatoverit- joukkueemme etiketin mukaan aina kuoharin paikka…

Tuplajuhlan paikka, ensimmäinen Jukola ja toinen tuhat kilometriä Kilometrikisassa.

Fillarantin liikuntatilinpäätös 2017

Fillari oli vahvasti pääosassa vuonna 2017, mutta tuli sitä muutenkin liikuttua.

Uudenvuoden aaton iltapäivällä ajelin vuoden viimeisen fillarilenkin tosin lyhyen sellaisen. E-maasturilla tuli polkaistua kuntosalille ja takaisin. Pyörämatkaa ulkosalla kertyi vuonna 2017 uusi ennätykseni 12510 km. Pari aiempaa vuotta ovat yltäneet molemmat yli yhdentoistatuhannen. Viides eläkevuosi on menossa ja fillari on kulkenut sinä aikana jo yli 55000 km. Siitä olen jopa ylpeä, että auton käyttö on supistunut noin puoleen noista fillarikilometreistä. Ajokit olivat viime vuonna Ridley-Fenix maantiekaunotar, mikä jolkutteli 5796 km (5851 km). Trek 720D-cyclomatkaratsuni keräsi 3504 kilometriä (5166 km) ja Merida-maasturi sekä kesällä hankkimani e-mtb White Cliff samosivat 3210 km (343 km). Suluissa ovat vuoden 2016 lukemat.

Hiukan on aikaa kulunut jo tuosta Finlandia-pyöräilystä.

Tässä vuoden 2017 fillari-yhteenveto:


Maantiepyörä 76 kertaa 272 tuntia 5796 kilometria 76,3 km/kerta 21,3 km/h

Reissupyörä 51 kertaa 190 tuntia 3504 kilometria 68,7 km/kerta 18,5 km/h

Mtb/ e-mtb 149 kertaa 173 tuntia 3210 kilometria 21,5 km/kerta 18,6 km/h

YHTEENSÄ 276 kertaa 635 tuntia 12510 kilometria 45,3 km/kerta 19,7 km/h

Spinningpyörä 250 kertaa 210 tuntia 4020 kilometria 16,1 km/kerta 19,2 km/h

Spinningpyörää käytän lähes joka aamu ”kropan ja mielen herättelyyn”. Samalla yleensä luen aamulehden tankoon kiinnitetyn telineen päällä kirkasvalolampun valossa. Toki joskus tulee tehtyä muutenkin spinningharjoituksia lähinnä palauttavana lenkkien jälkeen.



Trainerina minulla on BKOOL, mutta sitä en käyttänyt viime talvena ollenkaan. Sen sijaan aika paljon tuli ajettua ajettua ulkona maasturilla.

                                                                                  C2-soutulaitteen hankin vuonna 2008 

 

Concept C2-soutulaite on mainio koko kropan vahvistaja. Takavuosina sitä tuli käytettyä hyvinkin runsaasti ja myös tavoitteellisesti. Viime vuosina soutu on jäänyt valitettavan vähille vaikka laite on omassa ”Paincave-alakerrassani”.

[Fillarantin alakerta ”Paincave”, missä vasemmalta BKOOL-traineri, C2-soutulaite ja Bodybike-spinningpyörä



Liikunnat kirjaan HeiaHeia-sovellukseen

Olen tehnyt sitä säännöllisesti jo vuoden 2010 lopusta alkaen. Pyöräkilometrit tallennan Ridewithgps-apsilla ja muissa lajeissa käytän yleensä Sportstracker-apsia.


                    HeiaHeia on erinomainen suomalainen liikunta-alusta, minne voi koota erilaiset liikunta-aktiviteetit (vuosi 2016)


HeiaHeian kokonaissaalis vuonna 2017 oli 1245 (1228) kirjattua liikuntatuntia eli 3,4 tuntia/vrk ja 803 (834) liikuntakertaa eli 2,2 liikuntakertaakrt/vrk. Suluissa ovat vuoden 2016 lukemat. Pari viime vuotta ovat olleet aika saman suuntaista. Tuossa alla on HeiaHeia-taulukko vuodesta 2011 alkaen.

  • Vuosi 2011: 793 kertaa /1075 tuntia
  • Vuosi 2012: 1003 kertaa /1296 tuntia
  • Vuosi 2013: 823 kertaa /1356 tuntia
  • Vuosi 2014: 885 kertaa /1297 tuntia
  • Vuosi 2015: 909 kertaa / 1336 tuntia
  • Vuosi 2016: 834 kertaa / 1228 tuntia
  • Vuosi 2017: 803 kertaa / 1245 tuntia


Koulutuskuntayhtymä Tavastian hyvässä kuntosalissakin on aina silloin tällöin on tullut käytyä lähinnä rospuuttoaikoina. Tahtoo olla vain kovin kausipainotteista. Aloitus menee syksylle myöhään ja heti kun fillarikelit alkavat keväällä sali jää.

                                                                           Joulun pyhinä Tavastian salilla oli hyvin tilaa


Fillarantin pidemmät pyöräreissut:

  • 2013: Rooma-Hämpton- pyöräreissu,      www.fillarantti.wordpress.com
  • 2014 Balkanin&Turkin- pyöräreissu,        www.fillarantti3.wordpress.com
  • 2015: Espanja&Marokko-pyöräreissu,      www.fillarantti4.wordpress.com
  • 2016: Sri Lankan-ympäriajo,                     http://www.fillarantti5.wordpress.com   
  • 2017: Tehtävä Kaakkois-Aasiassa http://www.fillarantti6.wordpress.com


   

                                             Kotikenttäni on mukava ja hyväkuntoinen Tawast Golf…toki kävellen!

  
Näin fillari on nakertanut golfin peluulta aikaa ja innostusta!

  • Vuosi 2012: golf 100 kierrosta / fillari 2386 km
  • Vuosi 2013: golf 79 kierrosta / fillari 9282 km
  • Vuosi 2014: golf 67 kierrosta / fillari 10539 km
  • Vuosi 2015: golf 40 kierrosta / fillari 11650 km
  • Vuosi 2016; golf 32 kierrosta / fillari 11360 km 
  • Vuosi 2017: golf 38 kierrosta / fillari 12510 km



Vuodelle 2017
laitoin seuraavat volyymitavoitteet:

Liikunta yhteensä 1250 tuntia.              Toteuma 1245 tuntia

Ulkona ajoa 500 tuntia / 10 000 km.     Toteuma 635 tuntia / 12510 km

Sisällä spinning 200 tuntia.                     Toteuma 210 tuntia

Golf 40 kierrosta.                                        Toteuma   38 kierrosta

Kävely 1000 km.                                           Toteuma 802 km

Paino 31.12.2017 alle 95 kg.                Toteuma 99,8 kg….HUH!

Aika hyvin nuo tavoitteet ovat toteutuneetkin. Fillari meni selkeästi yli ja kävelytavoite jäi pari sataa kilometria alle. Vuodelle 2018 laitan samat volyymitavoitteet.

Petriina-tytär ja Miska ja Marius isänpäivänä

Vuotta 2018 on jo hieman viitoitettu..

Ylihuomenna alkaa uusi puolentoista kuukauden fillariseikkailu Kaakkois-Aasiaan. Lennän Bangkokiin ja sieltä fillarimatka alkaa Etelä-Thaimaan kautta kohti Malesiaa. Malesiassa on tarkoitus käydä muutamalla saarella (Langkawi ja Penang) ja tehdä kierros maan ympäri. Ohessa on alustava reittihahmotelmani. Matkablogi: http://www.fillarantti7.wordpress.com


Huhtikuun lopussa on taas RCT-porukan kanssa perinteinen Mallorcan fillarileiri. Nyt on vuorossa jo viides kevät perä jälkeen. Siitä lähtee maantiepyöräkausi käyntiin ja varmaan sen jälkeen ovat jo Hämptonin golfkentätkin pelikunnossa… Tässä muutama kuva aiemmilta reissuilta.


Näin mukavaa oli RCT-porukan kanssa Mallorcan leirillä

Yksi uusi liikuntahaaste on osallistuminen Jukolan viestiin kesäkuussa. Aloitin maanmittariopintoni 50 vuotta vuotta sitten. Kurssitoverini Pekka Vilska on koonnut ”seitsemän veljestä” M68-kurssiltamme ja ilmoittanut joukkueen Hollolan Jukolan viestiin. Aika hurjalta tuntuu, kun viime suunnistamisesta taitaa olla liki sama aika eikä tuo juoksukaan ole harrastuksiini juuri kuulunut. Hämeenlinnan Tarmo järjestää jotakin alkeiskoulutusta kevään aikana. Josko sitä kautta…Kerran elämässä Jukolan viesti!

       

Uusi fillarireissu lähestyy…

Kolkanmäki 11.12.2017

Lumihiutaleita hiljalleen, sataa maahan lumivalkoiseen, syksyn keltalehdet peittäen, heittäen pois…”, lauloi ainakin Georg Malmsten (sanat ja sävellys Martti Jäppilä). Syksy ja alkutalvi ovat olleet oikukkaat. Välillä on tullut lunta, mutta melkein seuraavana päivänä se on sulanut pois täällä Hämeenlinnan korkeudella. Mustaa joulua on ennustettu, mutta toivottavasti tuo kuvan lumi nyt pysyisi!

Kuten jo otsikossa kerroin uusi Fillarantin reissu on jo lähellä. Kolmisen viikkoa ja sitten lennän jo yhden Kaakkois-Aasian reissun kokeneen Trek-orini kanssa etelän lämpöön. Tässä postauksessa ajattelin kertoa hieman ennakkotunnelmia tulevasta reissusta tässä Fillarantti reissaa ja bloggaa-blogisarjassa. Seuraavia postauksia varten suunnittelen uuden blogipohjan varmaan ensi viikolla (www.fillarantti7.wordpress.com)

Minne ja milloin….

Ensin ajattelin uudeksi reissukohteeksi Kuubaa ja aika paljon tutustuin kirjallisuuden sekä tv-dokumenttien välityksellä kiehtovaan Kuubaan ja sen lähihistoriaan. Pikkuhiljaa ajatus muuttui, että olkoon Kuuba vielä rauhassa. Kaakkois-Aasia valikoitui toista kertaa kohteeksi viime talvisten hyvien kokemusten pohjalta. Lämmintä – kuumaa – edullista – turvallista (paitsi liikenne) – netti toimii hienosti – hyvä tiestö – ystävällisiä ihmisiä – helppo reissata etc. Tuossa noita syitä jonona, niitä tarkemmin avaamatta!

Lentolipun hankin jo syyskuun alussa. Qatar Airways vie eikä Fillarantti toivottavasti vikise. Lento lähtee tammikuun alkupäivinä Qatarin pääkaupungin Dohan kautta päätyen Bangkokiin paluulento on helmikuun puolivälissä samasta paikasta. Reissun pääkohde on Malesia. Toki aikamoinen siivu siinä tulee myös Etelä-Thaimaata, kun aikomukseni on alustavan suunnitelman mukaan ajaa Bangkokista Malesian rajalle, jonne tulee matkaa reilu tuhannen kilometriä. Rajan tuntumasta Satunista on tarkoitus hypätä lauttaan, mikä vie Langkawin saarelle Malesian puolelle ja sieltä todennäköisesti vielä matkata lautalla Penangiin ja Georgetowniin.

TTT

Koska lauttalippuja ei voinut ainakaan vielä varata netin kautta, hankin varasuunnitelmana netistä noin kympin bussilipun Thaimaan Hat Yaista Malesian Penangin saarelle. Tuon tein keskustelupalstan vinkkien takia, koska Thaimaassa voi olla Suomen passilla 30 päivää ja lisäksi pitäisi pystyä etukäteen osoittamaan poistuminen Thaimaasta. Viisumia en ole nyt lähtenyt hankkimaan ollenkaan, vaan yritän selvitä Suomen passilla. Malesiassa Suomen passilla saanee olla 90 päivää. Tosin kysymysmerkki on, miten nuo säännökset toimivat maarajalla. Katsotaan miten äijän käy…

Malesiassa olen suunnitellut muutamia reittivaihtoehtoja Malakian niemimaalle. Ajatuksena on ajaa länsirannikkoa alas Kuala Lumpuriin tai niille seuduille ja sieltä ylittää sisämaa länsirannikolle. Länsirannikkoa pitkin reittihahmotelmani jatkuisi lähelle Thaimaan rajaa ja sieltä kääntyisi taas kohti länsirannikkoa. Ehkä suurin kysymysmerkki tuolla reitin loppuosalla on karttatutkiskelun pohjalta parin sadan kilometrin vuoristo-osuus, minkä näyttää kovin asumattomalta. Katselin sitä osuutta eilen Google Earthista… hiukan hirvittää löytyykö sieltä majoitusta ym. Pitänee selvittää asia paikan päällä Malesian puolella ja ratkaista myös se kummin päin Malakan niemimaata lähtee kiertämään länsi- vai itärannikkoa alas.

Näillä spekseillä karttatutkiskelun (Ridewithgps) pohjalta Bangkokista Malesiaan ajo ja Malakan niemimaan kierros lisämutkineen taitaa olla kolmisen tuhatta kilometriä ja reilu 20 000 nousumetriä. Aikatauluni ei salli enää takaisin Bangkokiin ajoa, joten olen suunnitellut jatkaa matkaa Alor Setarista (Alor Star) Bangkokiin junalla tai muulla kulkuneuvolla kuin fillarilla. Tosin Etelä-Thaimaa on niin kapea kaistale, ettei sieltä juurikaan löydy toista pääreittiä takaisin Bangkokiin kuin menomatkan reittisuunnitelma.

Olosuhteet, varusteet ym.

Etelä-Thaimaa ja Malesia ovat kuumaa ja kosteaa aluetta. Lämpötila matalilla alueilla on aina yli 20 astetta ja päiväsaikaan noin 30-35 astetta. Toki vuorilla on viileämpää. Reitille osuu kaksi aika lyhyttä vuoriosuutta: sisämaan ylitykset etelässä ja pohjoisessa rannikolta rannikolle. Kuala Lumpurista länteen päin maasto nousee reiluun viiteen sataan metriin ja vastaavasti Thaimaan rajan lähellä oleva vuoristo-osuus kohoaa reiluun kilometriin.

Viime talvena olin Vietnamissa, Laosissa ja Kambodzassa (www.fillarantti6.wordpress.com) suunnilleen samoihin aikoihin ja aika hyvin noihin yli kolmenkympin lämpötiloihin tottui (max. 39 astetta varjossa). Mielestäni olen sopeutunut hyvin kuumaan ilman alaan. Toki ensimmäinen viikko on aina hiukan shokki ainakin fillarin selässä, mutta sitten kone lähtee käyntiin…;) Matkaoppaan mukaan Malakan niemimaan itärannikko saattaa ilmastoltaan poiketa länsirannikosta, koska itärannikolla sadekausi jatkuisi aina helmikuulle asti. Mutta paikan päällä nuo todelliset ilmasto- ja sääasiat selviävät. Varsinkin tuulen suunta on pyöräilijälle ehkä se haastavin sääkomponetti. Viime talvena koin sen taas, kun ponnistelin reilu tuhat kilometriä Vietnamin rannikkoa pohjoiseen ja koilliseen.

Reitin olen suunnitellut tälläkin kertaa Ridewithgps-ohjelmalla käyttäen vältä valtateitä rajausta. Toki Bangkokista etelään ajaessa reitti seurailee aika paljon myös isoa nelostietä. Sen sijaan Malesian puolella ohjelma löysi hyvin muita vaihtoehtoja kuin Malakan niemimaan pääväylät rannikolla. Aika paljon rannikolla on rantoja seuraavia rantatietä ja myös Kuala Lumpurista länsirannikolle löytyi päätien sijaan muita vaihtoehtoja. Pohjoisen vuoristo-osuus on niin harvaanasuttua, että siellä kulkee oikeastaan vain yksi pääreitti länsirannikolle. Mutta karttatutkiskelu on aina vain osa totuutta. Fillarireissun yksi suola onkin paikan päällä tulevat yllätykset sekä positiiviset että negatiivisetkin.

Varustelu seuraa pitkälti aiempia reissuja. Viime talvena Trek-ori oli ensimmäistä kertaa koulutuksessa ja aika hyvin sen kanssa pärjättiin. Kiekkojen kanssa oli ongelmaa ja reissun jälkeen Trek päivitti kiekot uusiin. Kiekkojen vaihdon yhteydessä luottomekanikkoni Antti Munnukka (Parolan Pyörähuolto) teki pyörälle perushuollon. Sen jälkeen uusilla kiekoilla en ole ajanut kuin muutamia kymmenien kilometrien reissuja. Toivottavasti nyt pysyvät kasassa. Pyörä on Trek 720D, cyclosta tehty reissupyörä. Konseptiin kuuuluu etuhaarukkaan integroidut kiinnikkeet vedenkestäville vajaan kymmenen litran pussukoille. Takana on iso pitkän matkan reissaajien suosima Apiduran isohko satulalaukku ja edessä kunnon tankolaukku. Hyvin niissä kulki viime vuoden reissulla aika tarkkaan rajattu varustekokonaisuus painaen laukkuineen reilu kymmenen kiloa. Tarkemman rekvisiittaluettelon esittelen todennäköisesti vielä ennen lähtöä uudessa reissublogissa.

Missä mennään

Reissun alkuun on kolmisen viikkoa enkä ole ottanut kummenpaa stressiä lisävalmisteluista. Osaksi johtunee varmaan siitä, että kyseessä on nyt jo kuudes pitkä reissu viiden vuoden aikana. Uuden passin hain viime viikolla. Olipa helppo keissi.. valokuvassa käynti, anomus netissä ja tekstiviestin pohjalta hait sitten passin lähikaupasta. Lentolippu on plakkarissa. Menomatkalla on neljän tunnin paussi Dohassa ja palatessa koko yö samassa paikassa. Onneksi on tuo Priority Pass viime vuodesta jo tuttuun Dohan lentokentän loungeen. Viisumia en lähtenyt nyt hankkimaan ollenkaan vaikka muutama kysymysmerkki on vieläkin sen tarpeesta. Olen laskeskellut, että mikäli jollakin maarajalla viisumi vaaditaan niin sen pystynee hankkimaan paikan päältä tai sitten keskustelupalstojen mukaan Georgetown on tarpeen vaatiessa hyvä viisumin hankkimispaikka, joten muutamia passikuvia messiin.

Eläminen Thaimaassa ja Malesiassa on liki samanhintaista eli edullisia ovat kumpikin. Viime talven reissusta jäi dollareita yli, joten ne ja muutama sata euroa matkaan, pari luottokorttia ja tarpeelliset matkadokumentit föliin. Kummastakin maasta hommasin e-matkaoppaat IPadiin ja tilasin Thaimaan kartan netistä. Muilta osin hankkinen kartat paikan päältä. Fillarinavigaattorina jatkanee PikkuG. Tosin olen tilannut ennakkotilauksena jo alkukesästä uuden mielenkiintoisen Hammerhaed Karoon. Sen toimitukset ovat vasta alkaneet ja pelkään, ettei upouusi navigaattori ehdi tälle reissulle. Senpä takia ostin edullisesti Fillaritorilta käytetyn Garmin 800 Edge (sama laite kuin viime reissulla hajonnut PikkuG). Karttapohjakin (SouthEast Asia) löytyy viime reissun jäljiltä. Sain sen viime talvena karttasponsoriltani Geotrim Oyltä.

Blogi sai hautua pari päivää. Nyt eletään torstaita 14.12. Kävin pari päivää sitten kirjoittamani tekstin läpi. Harmi etten saanut noihin kuviin jostakin syystä kuvatekstejä. Osa kuvista on omiani ja osa netistä hankittuja julkaisuvapaita Pixabay-kuvia Malesiasta. Thaimaan & Malesian reissun alkuun on nyt aika tarkkaan kolme viikkoa. Joulu on ensi viikon lopussa ja sitten viikon päästä on vuoden vaihde. Sitten tavarat kasaan ja matkaan…

Taidan laittaa tämän postauksen nyt jakeluun. Muutama bloggaus tullee vielä lähiaikoina uuden reissublogin muodossa, jota sitten yritän päivitellä reissulta käsin. Tulkaahan mukaan matkalle!

Club La Costa World ja 12 000 km taika

Ovatpa sormet olleet pitkään pois bloginäppäimiltä… Edellinen Fillarantti reissaa ja bloggaa-postaus on seitsemän kuukauden takaa. Toki sosiaalinen media varsinkin Facebook-kommentoinnit ovat päiviensä ”kauraa”, mutta varsinainen bloggaus on jäänyt. No otetaanpa niskasta kiinni. Varsinkin kun seuraava Fillarantin fillarireissu ”taas” Kaakkois-Aasian on alkamassa puolentoista kuukauden päästä. Mutta ei siitä nyt sen enempää vaan tästä huomenna päättyvästä Costa del Solin reissusta vaimon ja (fillarin) hiukan lisää.

Mijaksen vuorikylässä Fenix-kaunottaren kera

Näkymä ylhäältä Ojenin vuoristokylään

Oma kokemukseni on, että ennen omaa fillarireissua pitää vaimoa tuulettaa ulkomailla. Olemme nyt olleet kolme viikkoa täällä Fuengirolan kupeessa Mijas Costassa sijaitsevassa Club La Costa Worldissa (CLC). Yhden ärsykkeen reissulle antoi lomaosakeviikkojemme talletustilanne (Interval International on ehkä paremmin tunnetun RCI:n vastinelomaorganisaatio). Viikkoja oli kertynyt ja käytimme tähän vaihtoon kaksi talletettuja viikko ja yhden bonusviikon. Toki muitakin ärsykkeitä oli…Suomen räpäkelit, halu lämpimään ja taisi tuo otsikossakin näkyvä 12000 km jotain vaikuttaa. Olen viidettä vuotta eläkkeellä ja näin vuosina fillari on liikkunut noin 55000 km. Kahtena viime vuonna olen jäänyt muutamia satasia vaille tuon edellä mainitun raja-arvon. Nyt reissuun lähtiessä puuttui vajaa nelisen sataa kilometria.

Vaimoni kanssa Malagassa

Koska kyseessä on Fillarantti-sarjan blogipostaus, en aio kovin tarkasti paneutua koko lomamatkan sisältöön vaan yritän tuoda esiin pyöräilynäkökulmaa täältä Espanjan eteläkärjessä. No kuvat toki valottavat olosuhteita muiltakin osin. Yleisesti ottaen pyöräily on huomioitu hienosti kaupunkikuvassa. Erillisiä pyöräteitä on liki joka kaupungissa. Oheiset kuvat ovat Torremolinoksesta ja Malagasta, missä on myös kaupunkipyöräjärjestelmä.

Aluksi hiukan pyöräilijän kritiikkiä Costa del Solista fillarireissun kohteena. Paljon parempia maantiepyöräkohteita löytyy monin paikoin. Täällä on tosi vilkas rantatie Gibraltarilta Malagaan. Varsinkin Fuengirolan ja Marbellan välinen osuus on liikenteellisesti kamala, koska sitä ei voi kiertää. Sen sijaan Fuengirolasta Malagaan löytyy vaihtoehtona nauhakaupunkien läpikulkeva rantatie / katuverkossa, missä ajaminen on paljon miellyttävämpää kuin A7-moottoriliikennetiellä. Tosin jatkuvat liikennevalot stoppaavat ajoa vähän välein. Ja sitten kun suuntaa sisämaahan päin, edessä on aika rajut nousut heti rannikolta ylös (ainakin tämän ikäiselle huru-ukolle). Tilanne on samantapainen kuin Gran Canarialla (Playa de Ingles, Maspalomas, Puerto Rico), jossa olen ollut fillarin kanssa pari kertaa. Toki siellä rantatie on liikenteellisesti miellyttävämpi kuin täällä Costa del Solilla.

Mutta mutta tämä Etelä-Espanjan ihana ilmasto. Nytkin marraskuussa on jatkuvasti päivälämpötila ollut parinkymmenen asteen paremmalla puolella eikä vettä ole tullut juuri lainkaan. Myöskin tuulet näyttävät tähän aikaan vuodessa olevan aika maltilliset (pääosin 1-4 m/s). Toki tiesin Costa del Solin liikenneolosuhteet usealta aiemmalta reissultani tänne, mutta oikein löytänyt sopivia lomaosakevaihtoja muilta sopivan lämpimiltä alueilta. Näillä mennään tai oikeastaan on melkein menty. Huomenna iltapäivällä Norwegian vie takaisin kotiin…

Entä sitten tuo 12000 kilometriä? Vaimoni syntymäpäivä on 10.11. Samana päivänä ajoin lyhyen 56 kilometrin lenkin, jolloin kuutisen kilometriä ennen majapaikkaan ajoa napsahti renkaan alla 12000 fillarikilometrin merkkipaalu. Aika maltillisesti olen ollut tällä reissulla fillarilla liikkeellä vain parin kolmen päivän välein, koska vaimo ei tätä hullutusta harrasta. Tällä reissulla on kilometrejä kertynyt vain 535 km ja ne ovat elämäni hitaimmat maantiepyöräkilometrit. Aikaa niihin on mennyt noin 33 tuntia. Keskari on vain 16,2 km/h…yleensä maantiepyöräkeskarini vuositasolla (5000-6000km) on ollut hiukan yli tai noin 23 kilometriä tunnissa. Nyt ensimmäistä kertaa tänä vuonna keskari tipahtaa osin tämänkin reissun takia jopa alle 22 km/h (5796 km). Toki ikäkin nakertaa vauhtia alaspäin vuosi vuodelta….

Mutta hienoa on ollut fillarin selässä. Suomen viime kesän oikukkaat pyöräkelit ovat korvautuneet täällä. Aurinko hellii ja lämpötilat 20-24 ovat passeleita eikä tuuli sateesta puhumattakaan ole ollut esteenä. Olen ajellut suurimman osan reiteistä vuorille, mutta paljon katsellut myös ihan näitä lähiympäristön nauhakaupunkeja, Fuengirola, Marbella, Benalmadena, Torremolinos ja Malaga. Vuorilla ovat tutuksi tulleet mm. Mijaksen ja Ojenin idylliset vuoristokylät, aitoespanjalainen Alhaurin de Grande, Coin, Mondo etc. Yhtenä päivänä ajoin rantatietä Malagaan ja hyppäsin paikallisjunaan, joka ei tällä kertaa vienyt matkalukemisena olleen Therouxin kirjan mukaisesti Patagoniaan vaan sisämaan Aleroon. Sieltä vuoron perää laskettelin ja kiipesin fillarilla tänne rannikolle; toki loppu oli laskua. Kliffaa hei ja elämä on laiffia!

Pannaan nyt koko vuoden lukematkin esille. Käytössä on ollut kolme tai oikeastaan neljä fillaria. Maantiepyörä (Ridley Fenix), reissupyörä Trek 720D-cyclo, tavallinen maasturi (pois myyty Merida ja osan vuotta White SE Comp Cliff sähkömaasturi). Tilastoinnin yhteenvedot on hoitanut maanmainio HeiaHeia-liikuntaportaali, missä on symbolit eri pyörätyypeille.

Vuosi 2017: 1.1. – 18.11.2017 / HeiaHeia

Maantiepyörä: 76 kertaa, 272 tuntia, 5796 km

Reissupyörä: 51 kertaa, 190 tuntia, 3504 km

Mtb/e-mtb: 130 kertaa, 152 tuntia, 2855 km

================================================

Yhteensä: 257 kertaa, 614 tuntia, 12155 km HeiaHeia 695 liikuntakertaa / 1141 tuntia

Tällä kertaa emme vuokranneet ollenkaan autoa. Matkat lentokentältä hoituivat taksilla, lomakohteessa oli ilmainen puolen tunnin välein kulkeva kumipyöräjuna, paikallisjunalla pääsi kätevästi Malagaan ja bussilla taas Fuengiorolan keskustaan. Pari kertaa isommat ostokset kulkivat taksin kyydissä parin kilometrin päässä sijaitsevasta alueen suurimmasta Miramar Shoppingcenterista majapaikkaan. Mutta yleensä reppu selkään ja jalkaisin….

Malagassa tuli käytyä pari kolme kertaa. Helsingin kokoinen Andalusian pääkaupunki tarjosi koko liudan museoita, oli Picasso-museota ja pari kolme muutakin tuli tsekattua vaimon kanssa. Muuten tuskin Fillaranttia olisi noihin saanut houkuteltuakaan;)

Kolmen neljän kilometrin päässä oleva Asukasluvultaan suurin piirtein Hämptonin kokoinen Fuengirola tuli tutuksi moneen kertaan jalkaisin ja pyörän selästä.

Mijaksen vuoristokylässä kävin fillarilla kaksi kertaa. Aikamoinen kiipeäminen sinne. Muutama kerta piti hypätä pyörän selästäkin pois…liian jyrkkiä tämän ikäiselle äijälle!

Malaga ja Malagan lähikaupungit, hieno Alhaurin de Grande ja A.de.Torre ym. tarjosivat mukavia kuvakulmia. Alhaurin Golf-kenttä on jäänyt muistoihin. Siellä tein ensimmäisen hole-in-oneni 5.11.1998. Pitihän paikka käydä fillarin kera katsomassa.

Kaikki hauska loppuu aikanaan. Niin tämäkin reissu. Aamupäivällä putsasin ja pakkasin Fenix-kaunottaren lentokuntoon. Aamulla on vielä aikaa viimeistellä noista pakkauspuuhia. Taksi on tilattu klo 11 viemään meidät lentokentälle….

Kotona alkavat uudet puuhat. Passi pitää uusia ja alkaa suunnitella seuraavaa Fillarantin pyöräreissua. Lentolippu on hankittu Bangkokiin, mistä on tarkoitus ajaa Etelä-Thaimaan läpi Malesiaan. Reitti ja yksityiskohdat ovat vielä kokonaan auki, mutta niistä lisää hieman myöhemmin…

Taidanpa julkaista tämän samantien tarkistamatta, jotta pääsen tekemään ruokaa vaimolle… (no illalla korjasin pahimmat virheet)

LIITE: Laitan loppuun vielä liiteosuuden, missä näkyvät Costa del Solilla ajamani pyöräreitit:

Reitit on rekisteröity puhelimen Ridewithgps-apsilla. Ne voi myös aukaista oheisesta linkistä, jolloin näkyy myös reitin korkeusprofiili ja numeerisia tietoja. Olkaa hyvät mikäli kiinnostaa…

Tiistai 31.10.2017: Check out my Trip https://ridewithgps.com/trips/18767034

Torstai 2.11.2017: Check out my Trip https://ridewithgps.com/trips/18807330

Sunnuntai 5.11.2017: Check out my Trip. https://ridewithgps.com/trips/18877278

Tiistai 7.11.2017: Check out my Trip. https://ridewithgps.com/trips/18914158

Perjantai 10.11.2017: Check out my Trip. https://ridewithgps.com/trips/18967880

Maanantai 13.11.2017: Check out my Trip. https://ridewithgps.com/trips/19029123

Torstai 16.11.2017: Check out my Trip. https://ridewithgps.com/trips/19084094

Perjantai 17.11.2017: Check out my Trip. https://ridewithgps.com/trips/19100606

Reilu viikko on lusittu Mallorcalla

Jo neljäs kevät peräjälkeen fillarileirillä täällä Mallulla ja Galaxissa! Alkaa jo tuntua lusimiselta…sen verran tuttuja ovat tiet ja hotellin henkilöstö. Toki tuo lusiminen kokonaan positiivisessa merkityksessä. Viikko on ollut ilmoiltaan aivan loistava. Tosin eilen alkoi hiukan tuuli puhaltaa ja ennuste näyttää alkavalle viikolle myös tuulta. Mutta tähän mennessä on tehty istumatyötä pyörän selässä 22-26 asteen lämpötiloissa ja aika kevyen tuulen vallitessa.

Sympaattinen budjetti-hotelli Galaxia. Yhden hengen huone puolihoidolla 18 vrk noin 420 euroa, ei paha!

Hotelli Galaxia alkaa tuntua jo toiselta kodilta. Pedro, pikku-Pedro ja hotellin johtaja ja muu henkilöstö ovat vuosien mittaan tulleet hyvinkin tutuiksi. Alkuviikosta oli hiukan ongelmia hotellin Wi-Fi-yhteyden kanssa, mutta nyt jo muutama päivä sitten  ongelma poistui. Itse asun sattumalta samassa huoneessa 411 kuin viime keväänäkin.

Kahvi on fillaristin polttoainetta… Sepon kanssa kahvilla Petrassa.

Meitä tuli neljä fillaristia Galaxiaan viime sunnuntain Norwegian-kyydillä. Marja ja Ossi ovat pääosin ajelleet omia reittejään ja Seppo ja Fillarantti omiaan.  Nyt seuraavana 16.4. sunnuntaina Marja ja Ossi lähtivät vuorilenkille ja allekirjoittanut jäi Sepon kanssa kotimiehiksi odottamaan lisätulijoita, joita tullee kymmenkunta tämän päivän Norwegian kyydillä. Aamiaisen jälkeen raivasimme Sepon kanssa alakerran talliin lisätilaa pyörille. Tallista oli muodostunut hotellin remonttitarvikkeiden säilytys- ja kaatopaikka. Reilussa puolessa tunnissa nostelimme tavaroita tavaroiden päälle ja saimme raivattua pyörien säilytystangon verran lisätilaa ainakin kymmenelle pyörälle.

Tässä vielä lähtötunnelmissa Helsinki-Vantaalla. Oikealta Ossi, Marja ja Fillarantti. Kameraa käyttää Seppo.

Teen tästä eteenpäin kuvakertomuksen päivittäin enkä lähde ajoista kertomaan sen kummempia vaan laitan reitit ja kuvia näkymään.



Tuttua rantamaisemaa jo aiemmilta reissuilta. Port de Pollensan niemeä ja sen takana Formentor.




Maanantai 10.4.2017:   104 km / # 104 km, Check out my Trip. https://ridewithgps.com/trips/13865751




Petran aukiolla kahvilla. Kuvaaminen kännykameralla oli kirkkaudesta johtuen toivotonta. Tuossakin varmaan olen tähdännyt leidipöytään, mutten osunut kuin osittain;)




Tiistai 11.4. 2017 :  109 km / # 213 km, Check out my Trip. https://ridewithgps.com/trips/13885329







Llucin nousu lähtee Caimarista kapuamaan pikku hiljaa ylös ja muuttuu myöhemmin serpentiiniksi




Tässä ollaan jo aika ylhäällä ja taustalla näkyy vuorimaiseman takana meri




Vihdoinkin ylhäällä Llucin nousun jälkeen Coll de Sa Batalla 576 m.




Jo paluumatkalla Pollensan ja Puerto Pollensan kautta kohti Alcudiaa ja majapaikkaa Can Picafortissa






Keskiviikko 12.4.2017 : 101 km / # 314 km,  Check out my Trip. https://ridewithgps.com/trips/13903122







Päätieltä erkanee kiva 3411-pikkutie Muroon. Kuvassa leidit miettivät mennäkö Santa Margalidaan vai pysyä 3411-tiellä. Itse ajoin suoraan Muroon…



Nämä iloiset koululaiset tapasin viehättävässä Marian pikkukaupungissa. Pidettiin yhdessä pieni englanninkielen harjoitussessio…
Paluumatkalla Petrasta ylänkötieltä Ma-3330 avautuu hyvät maalaismaisemat. Taustalla kaukana näkyy komea Tramentuna-vuorijono.



Sineussa oli keskiviikkona markkinat. Mallorcalla kaupunkien markkinapäivät on jaksotettu eri viikonpäiville.



Uskollinen Ridley Fenix-pyöräni on jo toista kertaa Mallorcalla. 52/36 edessä ja 11-32 takana sopivat hyvin vanhan papparaisen välityksiksi.
Paluumatkalla poikkesin Son Serra de Marinan rannalle



Mallorcalla on paljon tieverkostoa. Pikkutietkin on yleensä päällystetty ja niitä on mukava ajella. Liikennekulttuuri on hyvin pyöräilijä-ystävällistä.




Torstai 13.4.2017 : 108 km / 422 km,  Check out my Trip. https://ridewithgps.com/trips/13920564







Torstaina olin liikkeellä Sepon kanssa. Peter Selinin sanoin kokenut ketjun pyörittäjä Seppo Rantala Lahdesta.




Markkinoita on eri viikonpäivinä…nyt en edes muista missä tämä. Taisipa olla Incassa!
Samma här ..sano saksalainen! 😉

Ja matka jatkui kohti Binisalemnia… tämän olen kuvannut jo ainakin kolmena vuonna perä jälkeen;)
Binisalemissa törmäsimme sattumalta Marjaan ja Ossiin, jotka olivat jo pois lähdössä.
Binisalem… edelleen.
Binisalemn edelleen…kauniita yksityiskohtia lähelle pääsi pikkutelellä;)





Perjantai 14.4.2017:  103 km / # 525 km, Check out my Trip.  https://ridewithgps.com/trips/13938596





Pääsiäisen aikaan kelit olivat todella kohdallaan Mallorcalla!



Pitkänä perjantaina ajoimme Sepon kanssa Felanitxiin ja tarkoitus oli käydä porvoolaisen pyöräilijän Oscar Stenströmin muistopaikalla.
Keskustan pääaukiolla oli menossa tulevan illan kuvaelmana liittyvä harjoitus




Oscar Stenström menehtyi pyörälenkillään tässä paikalla kaksi vuotta sitten. http://www.kestavyysurheilu.fi/pyoraily/8786-oscar-stenstrom-menehtyi-yllattaen-pyoralenkilla
Viime vuonna veimme Sepon kanssa Suomen lipun paikalle, mutta aika oli vienyt sen pois. R.I.P. Oscar!




Pois ajaessa tuli vastaan kovin tuttu risteys Manacorin tiellä.






Lauantai 15.4.2017: 65 km / # 590 km,  Check out my Trip. https://ridewithgps.com/trips/13960002


Lankalauantaina tein vain lyhyen lähilenkin…Alcudiasta Pollensan kautta
”Campanetiin vievä Metsätie” on yksi suosikkiteistäni. Rauhallinen ja kaunis luonto kohtaa vuoriston.
Hampurilaiskahvit Campanetiin aukiolla kruunasivat päivän lenkin.



Sunnuntai 16.4.2017.  62 km / # 652 km, Check out my Trip https://ridewithgps.com/trips/13986907





Sunnuntaina saimme kaivattuja lisävahvistuksia Galaxiaan. Noin kymmenkunta RCT-pyöräilijää tuli aamukoneella.


Arianyssa oli kortteliajot, joita satuin sattumalta paikalle todistamaan.

Pyöräkilpailua oli seuraamassa runsaasti yleisöä. Kaikenikäisiä ja myös perheitä. Kädet kävivät ja temperamenttia oli…

Maanantai 17.4.2017.  105 km / # 757 km, 

Check out my Trip https://ridewithgps.com/trips/14004761 ja https://ridewithgps.com/trips/14007833










Alerossa oli taukopaikka ennen vuorille nousua. Pyöräilijöitä oli paljon kaikkialla.


Alerosta lähtee nousu ensin Orientille ja sieltä Coll d Honorille. Matkaa noiden kahden vuoren kautta Bunyolaan on 17 hikistä kilometriä.




Lasku liki kuudesta sadasta metristä Bunyolan noin kahteen sataan metriin tapahtuu nopeasti, mutta jyrkissä serpentiinimutkissa saa olla tarkkana. Bunyolan pikkukaupunki näkyy alhaalla.

Palmassa ajelin iltapäivällä toista kymmentä kilometriä nähtävyyksien perässä. Eivät laskeneet Fillaranttia Plaza de Torolle.
Koska Palman käynti osui toiselle pääsiäisen pyhälle, liikenne oli aika hiljaista ja muutenkin väkeä oli vähän liikkellä vielä iltapäivällä.

Palman La Seu-katedraali on yksi komeimmista rakennuksista. Vertaista saa hakea kauempaakin.




Tiistai 18.4.2017. 101 km / # 858 km, Check out my Trip https://ridewithgps.com/trips/14029815






Tiistaina ajoin yksin Sineun ja Montuirin kautta Porreresiin. Noita Montuirin jyrkkiä katuja olisi talvipakkasella hankala kulkea…
Pienen ruokatauon pidin Porreresissa tuon kirkon viereisessä ravintolassa.
Hintataso ja syömisten ja juomien laatu täällä Mallorcalla on edullinen. Tämä setti Baguette, Cola ja Café con leche oli yhteensä viisi euroa.
Samassa katuravintolassa Porreressa olivat nämä kaksi työpäivänsä jo päättäneet kaverit hiukan juomapäällä. Kädet ja suu kävivät….
Porreresista ajelin Managorin kautta itärannikolle ja pistäydyin vielä ennen ”kotiin” ajoa Son Serra de Marinassa pikku olusella. Olipa herkkua!

Tänään on keskiviikko eli reilu puolet Mallorcan tämän kevään fillarilomasta on lusittu. Yhdeksän päivää on tullut oltua peräjälkeen maantiellä. Kilometrejä on kasassa nyt 858 km ja nousumetrejä 8973 yhdeksän ajopäivän aikana. Lämpötila on ollut joka päivä yli kahdenkymmenen. Tänään on ensimmäistä kertaa alle kahdenkympin noin 17-18 astetta ja kovahko noin 10-12 m/s tuuli, joten tänään on itselläni ensimmäinen fillarivapaa päivä. Hammassärky on vaivannut jo useana päivänä. Kävin jo aamulla pari kolme hammasklinikkaa läpi, mutta kaikki olivat kiinni aamupäivällä. Lähiklinikan pitäisi avautua 16:30, joten sinne on raahauduttava, koska mikään mieluisa tehtävä se ei minulle ole. Mutta ei noita särkylääkkeitäkään viitsi jatkuvasti popsia ja syöminenkin tuolla kipeällä kulmahampaalla on vaivalloista. Josko saisi tuon hampaan kuntoon viimeiseksi viikoksi. Laskeskelin, että huomisesta on jäljellä vielä seitsemän kokonaista päivää ennen kotiin paluupäivää.